siis todellinen ystävä.
Olen asunut Suomen lisäksi kolmessa eri maassa. Ystävystyminen ulkomailla on ollut helppoa ja mutkatonta, mukaan on tarttunut myös muutama pitkäaikainen sydänystävä.
Miksi täällä kotimaassa ystävän löytyminen on niin monimutkaista...Kuppikuntia löytyy, mutta niihin ystävälliseti mukaan yrittävänä minua katsotaan lähinnä halveksivasti tai ei huomioida laisinkaan. Kukaan ei tule tekemään aloitetta, itse se täytyy tehdä ( sen vielä ymmärrän ), mutta olen yrittäessäni aina se ylimääräinen...Olen huomannut myös, että ystävät tuovat ystäviä. Yksinäistä ei kukaan huoli. Itse en tarvitse suurta joukkoa ympärilleni, muutama todellinen ystävä riittäisi.
Minulle on jäänyt ulkomaanvuosilta "paha tapa" hymyillä ja tervehtiä, jopa tuntemattomia ( tämä on ollut paikallisillakin tapana, joten minuun myös tarttunut ). No jatkoin aurinkoista ja hyvän mielen tekevää tapaa täälläkin. Vieläkin jaksan ihmetellä saamiani mulkaisuja. Olen läksyni oppinut ja kuljen nyt naama peruslukemilla.
Löytyykö Suomesta todellisia ihmisiä, jotka eivät vaadi ystävältään jotain josta hyötyä tai keinoa sosiaaliseen verkostoitumiseen. Ystäviä, jotka ovat onnellisia uudesta tuttavuudesta aidosti sekä ennakkoluulottomasti. Ihmisen persoona saa ja pitääkin olla erilainen ja ainutlaatuinen. Tärkeintä on, että sydän on paikallaan ( muista "omituisuuksista" huolimatta.
Olen asunut Suomen lisäksi kolmessa eri maassa. Ystävystyminen ulkomailla on ollut helppoa ja mutkatonta, mukaan on tarttunut myös muutama pitkäaikainen sydänystävä.
Miksi täällä kotimaassa ystävän löytyminen on niin monimutkaista...Kuppikuntia löytyy, mutta niihin ystävälliseti mukaan yrittävänä minua katsotaan lähinnä halveksivasti tai ei huomioida laisinkaan. Kukaan ei tule tekemään aloitetta, itse se täytyy tehdä ( sen vielä ymmärrän ), mutta olen yrittäessäni aina se ylimääräinen...Olen huomannut myös, että ystävät tuovat ystäviä. Yksinäistä ei kukaan huoli. Itse en tarvitse suurta joukkoa ympärilleni, muutama todellinen ystävä riittäisi.
Minulle on jäänyt ulkomaanvuosilta "paha tapa" hymyillä ja tervehtiä, jopa tuntemattomia ( tämä on ollut paikallisillakin tapana, joten minuun myös tarttunut ). No jatkoin aurinkoista ja hyvän mielen tekevää tapaa täälläkin. Vieläkin jaksan ihmetellä saamiani mulkaisuja. Olen läksyni oppinut ja kuljen nyt naama peruslukemilla.
Löytyykö Suomesta todellisia ihmisiä, jotka eivät vaadi ystävältään jotain josta hyötyä tai keinoa sosiaaliseen verkostoitumiseen. Ystäviä, jotka ovat onnellisia uudesta tuttavuudesta aidosti sekä ennakkoluulottomasti. Ihmisen persoona saa ja pitääkin olla erilainen ja ainutlaatuinen. Tärkeintä on, että sydän on paikallaan ( muista "omituisuuksista" huolimatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
viestisi kuullosti ihanalta:) missä päin suomea asut ja mitä ikäluokkaa suurinpiirtein edustat?
Kuulosti ihan minun kirjoittamaltani,(en ole asunut muualla) paitsi haluisin pois Suomesta kun ihmiset ovat juuri kuvailemiasi, kulkevat naama peruslukemilla.... mua on kehuttu todella mukavaksi, hauskaksi, kauniiksi etc... MUTTA, huomaan että jokin mussa on, jään aina ulkopuolelle.. itse en ole sellainen, että huutelen omat ja parisuhteeni asiat opiskelupaikassani suureen ääneen.. kuten useimmat tekevät. Itse kyselen asioita luokkakamuiltani, enkä kailota OMIA asioitani.. tää on kai outoa...ihmiset näyttävät kertovan omat asiansa ja häipyvät..............
mun meil: [email protected], kirjoita ihmeessä mulle! Asun Keravalla, oon 25 v. nainen
Toi äskeinen oli meinattu Sulle, jos luet alemman viestiketjun :) , mut ois kiva jos molemmat kirjoittelis ;)
Mulle kävisi kaksi by random-kaverii.Toisen kans ois kiva päästä käymään S-junalla esikaupunkialueilla.Yks ihan perusstadilainen.Molempien kans ois pakko olla toteutettavissa lounge day corner.Eli ei hoppuilua iltapetiin jo aamukahdesta.
Olen päivälandia-ihminen,suosin aina miel.cappuccinoa kuin viinaa.Jos jollekkin on ryyppäys sääntönä, on viinilasi mulle iloinen poikkeus brunsseilla.
Eli tavisnainen,joka huoltaa omia etujaan.Ei päästä varkaita livahtamaan jne.
Todennäköisesti bongaan molemmat laukkujen perusteella ;>
Yhdellä tulee olemaan ns. Ninjakamaa.
Eveliina, missä päin Suomea asustelet? Itse ajattelen aika lailla samalla tavalla kun sä.. oon kans samaa mieltä et monet täällä vaan haluaa ystäviltään jotain "hyötyä eikä oo sellasta todellista ystävyyttä välttämättä, ja jos on jo valmiit kaveripiirit joihin kuuluu tietyt ihmiset niin niihin voi olla vaikee päästä mukaan enää, ja muutenkaan ei halua silleen tyrkyttää itteensä kellekkään =)
Mä oon 24v Keravalta, viestiä voi laittaa [email protected],
kaikki muutkin saa laittaa