Lähes 40-vuotias mies kertoi haluavansa naisen, joka on lähempänä 20:ta kuin 30-vuotta. Haluaa naisen synnyttävän hänelle lapsia. Mitä nopeammin, sen parempi. Ei halua mennä töihin, elää työttömyyspäivärahalla. Kärsii vakavasta psyykkisestä sairaudesta, johon vahva lääkitys. Lääkityksen seurauksena pahat ja selvästi näkyvät pakko-oireet kasvojen alueella. Muuten vaikuttaa olevan tasapainoinen. Lääkityksen lopettaminen johtaisi suurella todennäköisyydellä psykoosiin. Silti haaveilee ja katselee noita nuoria tyttöjä ja tosissaan pyrkii saavuttamaan haluamansa perhe-elämän. Naisen kuuluu myös olla hoikka. Hoikkuus on melkein pakko-mielle. Käy paikoissa, missä nuo parikymppiset käyvät. Ei välitä, vaikka saa kommentteja, että on paikkaan liian vanha.
Toisaalta ei tupakoi, ei käytä alkoholia. On ystävällinen, avulias ja mukava. Tietää myös elämän nurjan puolen, mikä tekee hänestä syvällisen ja ymmärtäväisen. Mutta ei usko rakkauteen. Puolisoksi käy ihminen, jonka kanssa tulee toimeen ja samanlaiset elämäntavat. Pelkkä parisuhde ei käy, vaan lapset täytyy ehdottomasti hankkia. Jos nainen sanoo, ettei ole hankkimassa lapsia, niin juttu jää ku seinään.
Ei enää yhteydenottoja ei mitään. Antaa muutaman kuukauden miettimisaikaa, jolloin samalla treffailee naista, minkä jälkeen häipyy kuviosta hyvästejä jättämättä, jos vastaus on "ei". Tosin ei noita naisia sairaus-kierteen jälkeen ole ollutkaan kuin pari.
Nyt tuo mies välillä tekstailee minulle ja ehdottelee tapaamisia, siitä huolimatta että olen tehnyt selväksi, ettei minusta saa perheenperustajaa. N.vuosi sitten lopetti yhteydenpidon tuohon tosiasiaan, mutta nyt on aloittanut taas yhteydenpitämisen. Viimeksi nähdessämme yritti suudella ja piti kättä reidelläni. Olisiko parempi olla pitämättä kokonaan yhteyttä? Viihdyn hänen seurassaan hyvin, mutta en halua että elättelee turhia toiveita.
Toisaalta ei tupakoi, ei käytä alkoholia. On ystävällinen, avulias ja mukava. Tietää myös elämän nurjan puolen, mikä tekee hänestä syvällisen ja ymmärtäväisen. Mutta ei usko rakkauteen. Puolisoksi käy ihminen, jonka kanssa tulee toimeen ja samanlaiset elämäntavat. Pelkkä parisuhde ei käy, vaan lapset täytyy ehdottomasti hankkia. Jos nainen sanoo, ettei ole hankkimassa lapsia, niin juttu jää ku seinään.
Ei enää yhteydenottoja ei mitään. Antaa muutaman kuukauden miettimisaikaa, jolloin samalla treffailee naista, minkä jälkeen häipyy kuviosta hyvästejä jättämättä, jos vastaus on "ei". Tosin ei noita naisia sairaus-kierteen jälkeen ole ollutkaan kuin pari.
Nyt tuo mies välillä tekstailee minulle ja ehdottelee tapaamisia, siitä huolimatta että olen tehnyt selväksi, ettei minusta saa perheenperustajaa. N.vuosi sitten lopetti yhteydenpidon tuohon tosiasiaan, mutta nyt on aloittanut taas yhteydenpitämisen. Viimeksi nähdessämme yritti suudella ja piti kättä reidelläni. Olisiko parempi olla pitämättä kokonaan yhteyttä? Viihdyn hänen seurassaan hyvin, mutta en halua että elättelee turhia toiveita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
en kyllä ymmärrä miksi pitää tuollaiseen yhteyttä. miten tuollaisesta saisi täysjärkisen isän? ei ainakaan kuulosta siltä....
minä ainakin jättäsin ja toivoisin ettei kukaan tyhmä parikymppinen lupaudu hankkimaan lapsia tuon miehen kanssa...