Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että en vain voi päästä haluamiini töihin naisena. Tai yleensä mihinkään muuhun kuin alipalkattuihin pätkätöihin.
Olen akateemisesti koulutettu, aika hyvän näköinen päättäväinen visionääri ja sen lisäksi huumorintajuinen, vastuuntuntoinen ja maanläheinen. Olen ollut aina yritteliäs ja tehnyt työtä kuin työtä sekä kouluttautunut ja kouluttaudun parhaillaan lisää työn ohella. Olen reservin vänrikki ja urheilija. Jos olisin tällä luonteella ja ominaisuuksilla mies, ei olisi mitään hätää. Olen kuitenkin naisen näköinen nainen.
Porukkaa tuntuu häiritsevän tämä yhdistelmä. En kelpaa ns. "naisten töihin", koska inttiä käymättömät naiset pelkäävät minun alkavan harrastaa armeijan komentotyyliä esim. lasten kanssa. En pääse myöskään ns. "miesten töihin". Miesten kanssa haastattelut kyllä sujuvat rennommin. Naiset vaikuttavat usein olevan varuillaan tai jotenkin hyökkääviä, ja sitten minua syytetään vakavuudesta. Totta on, että jännitän, mutta oman tuntemuksen mukaan haastattelut ovat menneet ihan hyvin. Taidan seuraavaksi mennä rennolla "what ever"-meiningillä ja katsoa pureeko se. Voikohan olla niin, että sama itsevarma käytös on miehen kohdalla hyvä ja naisen kohdalla ylimielisyyttä ja liiallista särmikkyyttä? En viitsisi mennä ihan hiirenäkään paikalle, kun en sellainen ole. En myöskään ole ollut mielestäni mitenkään liian rinta rottingilla tähän mennessä, mutta sekin on ehkä ollut sitten väärin.
Tämä nyt oli tällainen tilitys, mutta pakko purkaa välillä, kun sitä kiitos mutta kiitos eitä tulee aina. Onko kohtalotovereita? Onko vinkkejä mitä teen?
Olen akateemisesti koulutettu, aika hyvän näköinen päättäväinen visionääri ja sen lisäksi huumorintajuinen, vastuuntuntoinen ja maanläheinen. Olen ollut aina yritteliäs ja tehnyt työtä kuin työtä sekä kouluttautunut ja kouluttaudun parhaillaan lisää työn ohella. Olen reservin vänrikki ja urheilija. Jos olisin tällä luonteella ja ominaisuuksilla mies, ei olisi mitään hätää. Olen kuitenkin naisen näköinen nainen.
Porukkaa tuntuu häiritsevän tämä yhdistelmä. En kelpaa ns. "naisten töihin", koska inttiä käymättömät naiset pelkäävät minun alkavan harrastaa armeijan komentotyyliä esim. lasten kanssa. En pääse myöskään ns. "miesten töihin". Miesten kanssa haastattelut kyllä sujuvat rennommin. Naiset vaikuttavat usein olevan varuillaan tai jotenkin hyökkääviä, ja sitten minua syytetään vakavuudesta. Totta on, että jännitän, mutta oman tuntemuksen mukaan haastattelut ovat menneet ihan hyvin. Taidan seuraavaksi mennä rennolla "what ever"-meiningillä ja katsoa pureeko se. Voikohan olla niin, että sama itsevarma käytös on miehen kohdalla hyvä ja naisen kohdalla ylimielisyyttä ja liiallista särmikkyyttä? En viitsisi mennä ihan hiirenäkään paikalle, kun en sellainen ole. En myöskään ole ollut mielestäni mitenkään liian rinta rottingilla tähän mennessä, mutta sekin on ehkä ollut sitten väärin.
Tämä nyt oli tällainen tilitys, mutta pakko purkaa välillä, kun sitä kiitos mutta kiitos eitä tulee aina. Onko kohtalotovereita? Onko vinkkejä mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
...olet nainen.
Tosiasia on se, että töitä on ensinnäkin aivan liian vähän hakijoiden määrän nähden tässä työvoimapulan maassa, joten hakijan on sovittava millilleen profiiliin.
Ihan vinkiksi, että työnantajat hakevat muuten ihmisiä, jotka istuvat siis millilleen heidän suunnitelmiinsa tehdä näillä ihmisillä rahaa ja jos jostain syystä annat vaikutelmaa poikkeavista haluista, pelaat itsesi ulos.
Kunnianhimo ja liika yritteliäisyys on pahasta, samoin siitä kuuluisasta yrittäjähenkisyydestä kelpaavat vain työskentely tavoitteellllisesti kellon ympäri ilman tietoa huomisesta, mutta ei esimerkiksi omanvoitonpyynti ei.
Miehillä on ihan vastaava tilanne
Oletko koskaan miettinyt, onko näiden potentiaalisten työnantajien ja sinun välilläsi ollut todellinen yhteensopivuus? Tarkoitan tällä sitä, että et vain yksinkertaisesti sovi näiden työnantajien kuvioihin. Saatat olla sen verran erilainen. Sinun kannaltasi saattaa olla vain hyvä, että et ole päässyt paikkoihin, joissa erilaisuutta (joksi en siis laske sitä, että olet nainen) ei oikein hyväksytä. Puhun omasta kokemuksesta. Melkein kaikki muu kirjoituksestasi voisi kuvata itseäni, mutta inttiä en ole käynyt.
Suosittelisin, että valikoisit tarkemmin firmat, joihin haet. Etsi sellaisia, jotka aidosti suosivat erilaisuutta (diversity). Tsemppiä matkaan!