Alan olemaan kertakaikkiaan finaalissa ajatusteni kanssa. En edes tiedä mistä aloittaisin kertomaan tämän tarinan. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet menevämme naimisiin ensi vuonna. Kaikki on natsannut meidän suhteessa, paitsi muutama ongelma jotka vain paisuvat ja paisuvat. Elämäntilanteemme on ollut se, että olemme asuneet kaukana läheisistämme. Sen vuoksi, minä en ole vielä tavannut hänen ystäviään. Toistemme perheet kyllä olemme. Ongelmana on ollut minun luottamuspula miestäni kohtaan. Se alkoi melkeinpä alkuajoista asti. Olen kokenut uhkana hänen naispuoleiset kaverinsa, joita hänellä kuulema on suurinosa kavereistaan. "Uhkana" siksi, etten vielä tunne heitä ja muutamien tapahtumien vuoksi. Tällaiset tuntemukset ovat syntyneet siitä, että mieheni tuntui pitävän heihin jatkuvasti ja salaa yhteyttä. Hän saattoi miettiä joskus myöhään illalla, että onkohan se jo vastannut ja saattoi nousta koneelle tarkistamaan, kun olimme juuri käymässä nukkumaan ja kello oli yli puolen yön. Olen sanonut hänelle näistä tuntemuksista ja miten koen loukkaavana tietyt asiat. Lisäksi hänellä on ns. paraskaveri myöskin naispuoleinen. Tälle mieheni on mennyt muutamaan otteeseen kertomaan tästä suhteemme ongelmasta, siten että on haukkunut minua vainoharhaiseksi tms. Onko tämä oikein?! Kaiken huipuksi hän ei kykene siis tulemaan juttelemaan suoraan kanssani asioista, vaan mieluummin lähtee ovet paukkuen soittelemaan kyseiselle naiselle ongelmistamme. Jos yritän hänen kanssaan keskustella normaalilla äänenpainolla ja mahdollisimman rakentavasti miten tuossa tilassa vaan kykenen, alkaa hän vain huutamaan kurkkusuorana ja syyttelemään minua. Tästäkin olen hänelle sanonut, etten ala kuuntelemaan huutoa ja naapuritkin kärsii. Aina lupaa muuttua, mutta eipä ole muutosta tullut vieläkään. Olen siis suoraan ilmaissut senkin, että en hyväksy ikinä sitä, että mennään juoruamaan meidän välisistä ongelmista jollekin toiselle naiselle, jota minä en edes tunne! Ja että en voi ikinä luottaa häneen jos tuollainen toistuu ja että en voi sellaisen miehen kanssa olla. Ja että meidän väliset asiat selvitetään meidän välillä, miten muutenkaan ne korjaantuisi. Noh, kaksi kertaa hän on tällaisen soiton tälle naiselle tehnyt. Toinen soitto, vaikka tiesi mitä mieltä asioista olen. Tästä käytiin tietenkin taistelut ja lupasi ettei enää tule noin tekemään. Jokatapauksessa en tiedä luottaako häneen koskaan täysin, kun aina tuntuu tulevan jotain pimityksiä tai valheita.
Nyt tilanne on se, että mieheni on alkanut kiristämään minua meidän häillä, että jos en tule hänen kavereidensa kanssa toimeen niin mitään häitä ei ensi vuonna tule. Tänä kesänä olemme menossa siis tapaamaan näitä hänen kavereitaan ja mies pitää tätä minulle testinä. Onko tällainen oikein ja normaalia?! Olen sanonut hänelle, että osaan tulla ihmisten kanssa kyllä ihan normaalisti toimeen ja haluan heihin tutustua. Tätä mieheni ei usko kuulema millään. Lisäksi hän sanoo olevansa kiinostunut suunittelemaan ihan kahdenkeskeistä lomaakin meille tälle kesälle, mutta vaikuttaa joltain aivan muulta. Hän on kyllä innoissaan ykkösenä suunittelemassa kaikenmaailman tapahtumiin ja paikkoihin missä voisi tavata nämä ystävät, mutta sen jälkeen tulee vasta ME. Teot poikkeavat siis puheista.
Eilen oli kaiken huippu taas minulta pimittämisestä ja valehtelusta. Kysyin häneltä vilpittömästi, että mitä SINÄ haluat tältä kesältä ja lomalla puuhailla. Noh, mies kertoi mitä haluaa, minä siihen että OK. MUTTA tuleekin sitten tässä. Hän sanoi että menisimme eräs vkonloppu yhdessä tapaamaan näitä hänen kavereitaan, minä siihen että ok. No illempana sitten kävi ilmi kun otin asian puheeksi jotenkin sivulauseessa uudestaan, että mies aikookin sinne mennä ennen vkonloppua ennen minua ja väittää että näinhän sanoi aiemminkin kun keskusteltiin asiasta. Tämä ei siis tod.pitänyt paikkaansa! Kun kerroin että, puhehan oli mennä sinne yhdessä ja että nyt ensikertaa mainitset asiasta. Mies veti tästä heti raivarit ja alkoi minun syylistäminen. Että sellaista taas tälläerää.. Mainittakoon vielä, että mieheni vielä ITSE ehdotti, että menisimme ens vuonna naimisiin.
Mitä helkkaria minun pitäisi olla tästä kaikesta mieltä ja mitä tehdä?! Syytä on varmasti minussakin, sen myönnän omalta osaltani, mutta olen yrittänyt ymmärtää miestä ja tulla puoliväliin asti vastaan, mutta mieheni ei tee mitään eikä ymmärrä millään kokemuksiani ja tunteitani. Tämä oli nyt aika epäselvä sepostus, mutta niin on ajatukseni. Tuntuu, että kesä on pilalla ja yhtä suorittamista ja testien läpäisyä. Antakaa asiallisia neuvoja, kiitos.
Nyt tilanne on se, että mieheni on alkanut kiristämään minua meidän häillä, että jos en tule hänen kavereidensa kanssa toimeen niin mitään häitä ei ensi vuonna tule. Tänä kesänä olemme menossa siis tapaamaan näitä hänen kavereitaan ja mies pitää tätä minulle testinä. Onko tällainen oikein ja normaalia?! Olen sanonut hänelle, että osaan tulla ihmisten kanssa kyllä ihan normaalisti toimeen ja haluan heihin tutustua. Tätä mieheni ei usko kuulema millään. Lisäksi hän sanoo olevansa kiinostunut suunittelemaan ihan kahdenkeskeistä lomaakin meille tälle kesälle, mutta vaikuttaa joltain aivan muulta. Hän on kyllä innoissaan ykkösenä suunittelemassa kaikenmaailman tapahtumiin ja paikkoihin missä voisi tavata nämä ystävät, mutta sen jälkeen tulee vasta ME. Teot poikkeavat siis puheista.
Eilen oli kaiken huippu taas minulta pimittämisestä ja valehtelusta. Kysyin häneltä vilpittömästi, että mitä SINÄ haluat tältä kesältä ja lomalla puuhailla. Noh, mies kertoi mitä haluaa, minä siihen että OK. MUTTA tuleekin sitten tässä. Hän sanoi että menisimme eräs vkonloppu yhdessä tapaamaan näitä hänen kavereitaan, minä siihen että ok. No illempana sitten kävi ilmi kun otin asian puheeksi jotenkin sivulauseessa uudestaan, että mies aikookin sinne mennä ennen vkonloppua ennen minua ja väittää että näinhän sanoi aiemminkin kun keskusteltiin asiasta. Tämä ei siis tod.pitänyt paikkaansa! Kun kerroin että, puhehan oli mennä sinne yhdessä ja että nyt ensikertaa mainitset asiasta. Mies veti tästä heti raivarit ja alkoi minun syylistäminen. Että sellaista taas tälläerää.. Mainittakoon vielä, että mieheni vielä ITSE ehdotti, että menisimme ens vuonna naimisiin.
Mitä helkkaria minun pitäisi olla tästä kaikesta mieltä ja mitä tehdä?! Syytä on varmasti minussakin, sen myönnän omalta osaltani, mutta olen yrittänyt ymmärtää miestä ja tulla puoliväliin asti vastaan, mutta mieheni ei tee mitään eikä ymmärrä millään kokemuksiani ja tunteitani. Tämä oli nyt aika epäselvä sepostus, mutta niin on ajatukseni. Tuntuu, että kesä on pilalla ja yhtä suorittamista ja testien läpäisyä. Antakaa asiallisia neuvoja, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehesi kiusaa sinua. Joko tahallaan (alistamisen tarve) tai tahattomasti (välinpitämättömyys).
Kertomuksestasi päätelleen sinä joustat aina miehen vaatimusten edessä. Tuntuu siltä, että mies pompottaa sinua mielensä mukaisesti ja sinä suostut.
Mitäs jos sinulla olisikin omia ystäviä ja omia harrastuksia. Kokeile olla pois kotoa, pois miehen luota.
Se ehkä herättää miehen tai ei.
Miehesi pitää sinua itsestään selvyytä. Tilanne pahenee jos menette naimisiin.
Tällaisia ajatuksia minulle tulee kertomuksesi perusteella.
No ompas varsinainen kuningas sinulla siellä miehenä. Näin ulkopuolisen silmin ja pitkän elämänkokemuksen omaavana: älä ainakaan mene naimisiin. Naimisiinmeno on ihan jotain muuta, kuin asia, jota käytetään kiristyskeinona.
minäkin: älä mene naimisiin. Samaa mieltä myös ensimmäisen vastaajan kanssa. Eli mies kiusaa sinua joko alistamisen halusta tai välinpitämättömyyttään. Kumman kaltaisen miehen kanssa haluat seurustella: alistajan vain jolle olet yhdentekevä?
Minä jättäisin mokoman. Älä pilaa elämääsi tuollaisen kanssa. Kyllä sellainenkin mies löytyy, joka pitää sinua arvossa ja kohtelee kuten ihmistä.
Muuten: jos on eri sukupuolta olevia ystäviä, ratkaisu siihen, että ei tule mustasukkaisuutta, on että tavataan heitä vain siipan läsnäollessa.
olen juuri eronnut tällaisesta koo päästä. vilpitön neuvoni on että lähde nyt kun ei ole vielä omaisuuden jakoja ja eroprosesseja. eli narsisti on miehesi niinkuin oli miehenikin ja kuvioon kuuluu ehdottomasti se että sinä tunnet olevasi MYÖS syypää ongelmiin. nimittäin häitten jälkeen sinä olet se ainoa syy ja tulet olemaan. häiden jälkeen ongelmat vain pahenevat.
ihmetyttää totisesti naisten tapa ottaa omille niskoilleen miehen luonneviat ja pyrkiä niitä vähättelemään.
oikeasti löydät paremman ja jos et löydä niin yksinkin on parempi. usko sellaista joka on samanlaisen salailijan kans ollut naimisissa. ja nämä asiat sitä paitsi vain alkavat painaa enemmän mieltäsi ja lopulta menetät elämästä ilon ja hyvät asiat. ei ole sen väärti. ja ne hyvät hetket vain vähenee ja vähenee. naimisissa ei näet tarvitse enää panostaa kun olet jo jäänyt verkkoon. paskempaa on siis vain tiedossa.