Mitä mieltä naiset ovat, onko paras miestyyppi sellainen joka puolustaa naisia ja on aina samaa mieltä teidän kanssanne kaikista asioista?
Ei koskaan riitoja, aina kaikki hyvin...
Ei koskaan riitoja, aina kaikki hyvin...
Naisten pikku apulainen
Kukkonen.
16213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No pikkuapulaiset ei vetoa. Jos omia parisuhteitani ajattelen, niin mieheni ovat aina olleet melkein liiankin maskuliinisia. Just niitä muita vähintään viis senttiä pidempiä, muita piirun verran menestyneempiä, naisia piirun verran enemmän miellyttäviä ja piirun verran liikaa itseään täynnä. Jotakin olen siitä kyllä sitten oppinutkin.
Henkilökemioista voi todeta sellaista, että mikäli tulee mielikuvaa liiallisesta miellyttämisestä, ei kannata upota onnettomaan suhteeseen, koska onnettomaksi suhde muuttuu kuitenkin - enemmin tai myöhemmin. Sitten ei myöskään kannata upota suhteeseen, jossa miehen itsetunto riippuu selviytymismielessä roolistaan miehenä. On nimittäin niin, että sellaisen kanssa nainen joutuu äidin asemaan - enemmin tai myöhemmin..;)
Harvemmassa ovat miehet, joista hehkuu niin vahva miehisyys ja lämmin ymmärrys ihmiseloa kohtaan, että nainen kyetään käsittämään kokonaan ilman valtataisteluja, mutta kuitenkin riittävässä määrin mysteerina. Ne miehet ovatkin sitten helmiä, miesten kuninkaita. Eivät yritä liikaa, koska tietävät, että läheissuhteilla on aivan muu merkitys.
"...nainen kyetään käsittämään kokonaan ilman valtataisteluja..."
Oman kokemukseni mukaan on kahdenlaisia parisuhteita. Harvinaiset, joissa toinen alistuu ja toinen dominoi kaikkea, jolloin valtataistelua ei synny.
Sitten on se yleinen malli, jossa ensihuuman mentyä mittaillaan kaapinpaikkaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta mittaillaan kuitenkin, kunnes molempia miellyttävä tasapaino löytyy.
Jaa? No en välttämättä halua yksityiskohtaisesti puhua omista parisuhteistani, joten muotoilen seuraavassa hieman.
Sä sanoit:
"Oman kokemukseni mukaan on kahdenlaisia parisuhteita. Harvinaiset, joissa toinen alistuu ja toinen dominoi kaikkea, jolloin valtataistelua ei synny.
Sitten on se yleinen malli, jossa ensihuuman mentyä mittaillaan kaapinpaikkaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta mittaillaan kuitenkin, kunnes molempia miellyttävä tasapaino löytyy."
En väittänyt, etteikö "kaapin paikkaa" mittailtaisi myös toimivissa parisuhteissa. Sehän on luontaista ja jos sä nyt jaat Kelloggsisi saman naamataulun kanssa päivästä toiseen, toki se kaappi ja sen paikka käy mielessäsi epämiellyttävästikin joskus. Ilman valtataisteluita toisen sukupuolen ( joskin aiemmassa käytin esimerkkinä vain naista, myönnän) "käsittämisellä" tarkoitin lähinnä sitä, että ihanteellisessa parisuhteessa suhteen ulkopuolisilla "miehisyyden" tai "naiseuden" mittareilla on hyvin minimaalinen merkitys. Ideaalinen parisuhde ei perustu tekoihin ja suoritteisiin. Otan vertauskuvan: kiva on saada vaikkapa ruusuja, mutta jos saat niitä siitä syystä, että joku todistaa sillä itselleen tekona jotakin, ethän sä ole kuin vasta toisarvoinen tekijä sen toisen traumassa. Monitulkintaista tää, mutta olkoot. Ymmärsit mitä tarkoitin tai et, niin asia on.
"Harvemmassa ovat miehet, joista hehkuu niin vahva miehisyys ja lämmin ymmärrys ihmiseloa kohtaan, että nainen kyetään käsittämään kokonaan ilman valtataisteluja, mutta kuitenkin riittävässä määrin mysteerina."
Ja vielä harvemmassa ne naiset jotka eivät edes koita käydä sitä valtataistelua sekä tunnustavat ennenkaikkea itselleen että mitään mysteeriä ei ole.
Toisaalta siinäpä asioita joita naiselta ei kannata vaatia koska olemassa on lähinnä ihmisiä. Parempi keskittyä maanläheisempiin ominaisuuksiin joissa naiset sitten yleensä loistaa paremmin ;-)
Olen nainen ja en ole kiinnostunut mistään "loistamisista", ajatellen vaikkapa tätäkin keskustelua.
kauaa jaksaisi katsella sellaista papukaijaa, joka aina olisi samaa mieltä.
Omat melipiteet pitää olla miehellä.
Sitten, kun miehellä on ne omat mielipiteet ja puolustaa naista, jos sellainen tilanne tulee, se on mun mielestä ihailtava piirre.
Siinä vain on sellainen pakka miehekkyyttä, että se tekee vaikutuksen.
koska haluun riidellä tulisesti ja sen jälkeen haluun kuumaa sovintoseksiä. Tai ainakin haluun kuumaa sovintoseksiä.. ainakin kuumaa seksiä...:))
"Kyllä kultaseni"-miehiltä tollanen ei onnistu.
on aina samaa mieltä kuin mä, koska mä nyt tunnetusti oon aina ihan hakoteillä. Haluun miehen, joka tietää miten asiat on, eikä kysele multa miten ne asiat on.
hän on aloituksen mies.
Miestyyppi on väärä sana. Oikea on naistyyppi.
..on semmoi mies jol oisi oma pää sekä omat ajatukset...passelisti taipusuutta..tulla vastaa..mu riittävästi jämäkkyyttä tietää mitä tahtoo sekä asennetta pitää ajatuksistaa kii...=o))))...
...jottei iha lapatossu saa olla..muute oikiasti katoo mielenkiinto..mu mikää vastarannankiiskikää piemmän pääl oo sen mukavempaa seuraa..=o)
..jotta kultai keskitie..=o)
Sen sijaan mistään seksipalvelusta tuskin voi puhua.
on todettu parhaiten toimivaksi kokonaisratkaisuksi
En ole vielä tavannu sellaista miestä joka olisi miun kanssa aina samaa mieltä. Epäilen, että sellaista on olemassakaan :)
Mutta joo, kivahan se on jos on samaa mieltä, mutta sitten pitää olla aidosti sitä.
Pitää ne tunteetkin jotenkin näyttää, myös negatiiviset. Jos ei riitelemällä niin jotenkin. Ei aina kaikki voi hyvin olla..
Pitää ajatella itse ja uskaltaa olla jotain mieltä, jos kerran on jotain mieltä. Kaikista asioista ei tarvii edes olla mitään mieltä. Sehän juuri on kiinnostavaa, kun on monenlaisia ajatuksia. Ei riidellä tarvii, vaikka oliskin eri mieltä.
Tärkeistä asioista on kyllä hyvä olla sama mieltä. Tai vähintään samoilla linjoilla.
Hyvää yötä!
älä anna sille ämmälle yhtään mitään