Olisin kysynyt mielipiteitänne eräästä asiasta ja olen hyvin kiitollinen jos joku jaksaa näpytellä vastauksen. No, asiaan.
Meidät kutsuttiin miesystäväni kanssa ystäväpariskuntamme (miesystäväni kautta) tupaantulijaisiin eri kaupunkiin. Minulla oli alunperin merkitty töitä kyseiseksi ajankohdaksi joten sanoin miehelleni etten varmaan pääse lähtemään. Mies epäröi myös oman lähtemisensä kanssa mutta päätyi kuitenkin siihen että lähtee toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla kyydillä.
Kävi ilmi että pystyisinkin järjestämään työni siten, että pääsisin myös lähtemään mukaan. Kun kerroin tästä miesystävälleni, hän meni vaitonaiseksi ja alkoi keksimään kaikenlaisia syitä, miksi minun ei kannattaisi lähteä. Hän vetosi ensin siihen että joutuisin näkemään vaivaa työvuoroni järjestelyssä, sitten rahalliseen tappioon, tulevaan tenttiini (johon en kuitenkaan pystyisi lukemaan jos töissä olisin) ym. Lopulta hän tenttasi MIKSI minä haluan lähteä ja väitti että haluan vain lähteä katsomaan hänen peräänsä. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla ettei hän vain halua minua mukaan, syystä tai toisesta. Lopulta hän kuitenkin sanoin että minä SAAN tulla mukaan jos HALUAN.
Tuli melkoisen paha mieli kun huomasi ettei hän halua minua mukaan. Yleensäkin aina jos haluan lähteä hänen mukaansa johonkin illanviettoon, hän lähtisi mieluummin yksin ja vetoaa siihen että minä vain en halua päästää häntä lähtemään yksin tai sitten siihen että me kuitenkin vain riidellään (mikä ei edes ole pitänyt paikkaansa silloin kun olemme yhdessä olleet). Minua alkaa pikkuisen pännimään kun mies tuntuu kuvittelevan että kaikki minun tekemiseni ja haluamiseni liittyvät HÄNEEN ja pyörivät HÄNEN tekemistensä ympärillä. Miehistä egoismia?
Nyt olen kahden vaiheilla, lähteäkö mukaan vai jäädäkö kotiin. Toisaalta haluaisin kovasti päästä itsekin vähän tuulettumaan (enkä katsomaan mieheni perään kuten hän sen ilmaisi) mutta toisaalta taas tuntuu etten haluaisi tunkea mukaan "ei-toivottuna". Vaikka miesystäväni sanoikin että "lähde mukaan jos haluat", huomaa hänestä että mieluummin hän menisi ilman minua. Mitä tehdä, kertokaa mielipiteitänne.
Kiitos.
Meidät kutsuttiin miesystäväni kanssa ystäväpariskuntamme (miesystäväni kautta) tupaantulijaisiin eri kaupunkiin. Minulla oli alunperin merkitty töitä kyseiseksi ajankohdaksi joten sanoin miehelleni etten varmaan pääse lähtemään. Mies epäröi myös oman lähtemisensä kanssa mutta päätyi kuitenkin siihen että lähtee toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla kyydillä.
Kävi ilmi että pystyisinkin järjestämään työni siten, että pääsisin myös lähtemään mukaan. Kun kerroin tästä miesystävälleni, hän meni vaitonaiseksi ja alkoi keksimään kaikenlaisia syitä, miksi minun ei kannattaisi lähteä. Hän vetosi ensin siihen että joutuisin näkemään vaivaa työvuoroni järjestelyssä, sitten rahalliseen tappioon, tulevaan tenttiini (johon en kuitenkaan pystyisi lukemaan jos töissä olisin) ym. Lopulta hän tenttasi MIKSI minä haluan lähteä ja väitti että haluan vain lähteä katsomaan hänen peräänsä. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla ettei hän vain halua minua mukaan, syystä tai toisesta. Lopulta hän kuitenkin sanoin että minä SAAN tulla mukaan jos HALUAN.
Tuli melkoisen paha mieli kun huomasi ettei hän halua minua mukaan. Yleensäkin aina jos haluan lähteä hänen mukaansa johonkin illanviettoon, hän lähtisi mieluummin yksin ja vetoaa siihen että minä vain en halua päästää häntä lähtemään yksin tai sitten siihen että me kuitenkin vain riidellään (mikä ei edes ole pitänyt paikkaansa silloin kun olemme yhdessä olleet). Minua alkaa pikkuisen pännimään kun mies tuntuu kuvittelevan että kaikki minun tekemiseni ja haluamiseni liittyvät HÄNEEN ja pyörivät HÄNEN tekemistensä ympärillä. Miehistä egoismia?
Nyt olen kahden vaiheilla, lähteäkö mukaan vai jäädäkö kotiin. Toisaalta haluaisin kovasti päästä itsekin vähän tuulettumaan (enkä katsomaan mieheni perään kuten hän sen ilmaisi) mutta toisaalta taas tuntuu etten haluaisi tunkea mukaan "ei-toivottuna". Vaikka miesystäväni sanoikin että "lähde mukaan jos haluat", huomaa hänestä että mieluummin hän menisi ilman minua. Mitä tehdä, kertokaa mielipiteitänne.
Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
itse en lähtisi mukaan ei-toivottuna henkilönä. Jäisin kotiin ja vetäisin kännit yksin tai kavereiden kanssa ja pitäisin kivaa. Jos mun mieheni ei haluaisi minua mukaan, en edes haluaisi tuppautua nöyryytettynä sinne. Voisit kysyä että miksi hän ei halua sinua mukaansa tai ainakin että miksi sinusta tuntuu siltä että hän ei halua sinua mukaan.
Itse en varmaan lähtisi, jollen tunne läsnäoloani halutuksi. Mutta keksisin kyllä takuulla jonkun oman menon omien kavereideni kanssa, ilman miestä! Kuitenkin enemmän kuin just tota reissua, jäisin miettimään sitä, MIKSI se mies ei halua sua mukaan. Onko siellä joku kiinnostava nainen? Teetkö kännissä tai muuten jotakin, jota hän häpeää? Osaatko käyttäytyä? Onko paikalla joku, joka ei siedä sinua?
Näyttäisin äijälle että osaan pitää hauskaa ilman sitä. Missään nimessä en tuppautuisi mukaan.
Olin kyllä itsekin ajatellut etten taida lähteä kun menee kerran niin hankalaksi. Harmittaa vaan, olisi ollut kiva päästä käymään välillä jossain vähän kauempana. Ja meidät oli vielä nimen omaan kutsuttu molemmat, ei vain miesystävääni.
Miesystäväni puhuu aina siitä, että hän haluaa pitää hauskaa kavereidensa kanssa ja ettei se ole sama jos minä olen mukana. Miesystävälläni on mielestäni ongelmallinen suhde alkoholiin. Useimiten kun hän juo (1-3 kertaa viikossa), hän vetää aivan törkykännit ja hänen käyttäytymisensä muuttuu mielestäni todella negatiiviseen suuntaan. Kännissä hän unohtaa kaikki antamansa lupaukset (hän on jäänyt kiinni myös pettämisestä), toisinaan hän myös käyttäytyy hyvin agressiivisesti. Täytyy myöntää että kyllä minä aika usein olen joutunut toppuuttelemaan miesystäväni juomista jos mukana olen ollut (en halua joutua kantamaan häntä kotiin) mutta aina hän on kuitenkin seuraavana päivänä kiittänyt minua tästä "rajoittamisesta".
En ainakaan tiedä, että kenelläkään olisi mitään kaunaa minua kohtaan ja itse en enää nykyään pahemmin kännejä vedä. En ole mikään kuppiin sylkijä mutta en harrasta lärvejäkään.
Pakostakin tulee surullinen ja epäluuloinen olo; miksi mies ei halua minua mukaan? Toivon hartaasti ettei hän enää harrastaisi "naistennaurattamista" kuten olen joskus aikoinaan joutunut todistamaan.
Kerran kun lähdin yhteisen kaveriporukkamme mukaan illanviettoon vaikkei minun alunperin pitänytkään, kuulin hänen sanovan kaverilleen: "Miksi tuon nyt pitää lähteä mukaan, siihen loppui hauskanpito". Luultavasti hänen käyttäytymisensä kiteytyy juuri tuohon lauseeseen; estän hänen hauskanpitonsa.
Miesystäväni soitti ja pyysi anteeksi omaa käyttäytymistään. Hän sanoi taas että "tietysti saat tulla mukaan jos haluat". Jäi vain paha maku suuhun ja paha mieli, tuntuu tyhmältä joutua selittelemään tarkoitusperiään. Vaikka hän pyysi anteeksi niin ei se silti muuta sitä faktaa että mieluummin hän lähtee ilman minua. Ei hän minua mukaan pyytänyt enkä halua ruveta itseäni tyrkyttämään joten jään mieluummin kotiin.
Ei kelpaa, kun hän sanoo että saat tulla mukaan jos haluat? Pitäisikö hänen polvillaan rukoillen ruikuttaa sinua mukaansa, samalla kertoen kuinka tekisit hänen illastaan täydellisen, eikä hän haluaisi _missään nimessä_ lähteä minnekkään, jollet ole mukana?
Kuulehan kaikkitietävä, mielestäni teen miesystävälleni ja itselleni palveluksen kun en tuppaudu mukaan.
Ihan mielenkiinnosta, joko olet täyttänyt 16 v??
oletpa säälittävä pellenainen kun pähkäilet joutavia, taidat olla oikea reppananaisen esimerkki eikös joo? osta sinäkin elämä
Milläköhän perusteella juuri minun pähkäilyni ovat jotenkin joutavempia kun muut täälä? Viitsisitkö pikkuisen perustella väitettäs? Taidat itse olla melkoinen pellemies kun tulet tuolla tavalla mollaamaan. Ja olis kiva jos uskaltaisit kirjoittaa koko ajan samalla nimimerkillä.
On se vaan kumma kun täytyy pitää tuollainen "tehtyä ei saa tekemättömäksi" -asenne sen jälkeen kun toinen on pyytänyt anteeksi. Oletko koskaan kuullut sellaisista asioista kuin "anteeksiantaminen" tai "unohtaminen"? Tuollainen naisellinen venkoilu ei tee hyvää parisuhteelle.
Miten se voi olla niin vitun vaikeata kysyä suoraan siltä ukolta että mikä vittu se todellinen syy on.
Ja älä mee vaan lähde tuuletttumaan jonnekin muualle. Äläkä kerro minne tai kenen kanssa.
Tässä tulee oikeita vastauksia sinulle, arvoisa Kahden vaiheilla. Sinusta olisi mukava lähteä käymään välillä jossain muualla bilettämässä kuin oman kaupungin baareissa, samaa halajaa myös miesystäväsi. Teidät molemmat oli kutsuttu... tietenkin koska se on kohteliasta tehdä niin.
Itse asiaan: miesystäväsi puhuu aina siitä, että hän haluaa pitää hauskaa kavereidensa kanssa ja ettei se ole sama jos sinä olet mukana. Se on vuorenvarmasti totta! Olen sen itse kokenut ja seuraan sivusta tuttavaparieni käyttäytymistä yöelämässä, ja asia todellakin on näin ainakin miesten kohdalla.
Itse sinkkumiehenä voin tietenkin lepattaa baareissa ja bileissä kuten haluan ja seurusteleva kaverini tekee suunnilleen samoin, kun olemme ilman hänen seurustelukumppaniaan liikenteessä. Mutta auta armias jos kyseinen pariskunta on samoissa kemuissa, meno hyytyy ja molemmat istuskelevat hiljaa nurkassa. Toinen ei jaksa/kehtaa/viitsi/ei nappaa bilettää pätkääkään ja toinen kyselee minulta, että mikä tota vaivaa.
Olen kyllä usein toivonut, että menomestoille lähtiessämme kaverini lähtee yksin ja menköön hänen tyttöystävänsä myös omille reissuilleen... näin kaikilla on hauskempaa. Ei vaan oo mun vika jossei seurustelevat parit osaa bilettää toistensa seurassa, enkä myös ala kärsimään siitä.
Eikä se, että miehesi haluaa yksin lähtee sinne reissuun, tarkota sitä etteikö hän sinusta välittäisi tai että hän haluaisi naisia naurattaa. Ehkä hän saattaa testata omaa viehätysvoimaansa kun siihen mahdollisuus tarjoutuu, mutta tekeväthän varatut naisetkin niin. Eikä viimeisten hitaiden tanssiminen ventovieraan naisen kanssa aiheuta muuta kuin jännitystä ja itseluottamuksen nousua. Tiedätkö, tekee mieli joskus elää hetki mukamas sinkkuna.
Summa summarum: olit oikeassa kun kirjoitit "Luultavasti hänen käyttäytymisensä kiteytyy juuri tuohon lauseeseen; estän hänen hauskanpitonsa."
Mutta miten aiot sitten toimia, estätkö hänen hauskanpitonsa olemalla bileissä mukana vai lasketko hänet vapaalle viettämään hauskaa? Molemmissa kun on omat riskinsä olemassa. Pitkällä tähtäimellä oikeestaan aivan sama kumman valitset, jos hän ei sinusta välitä tarpeeksi niin suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista; joskus se voi olla myös yhtä juhlaa!! Jaksamisia =)
Tuo vastaa havaintojani sekä kokijana että näkijänä.
" Ei vaan oo mun vika jossei seurustelevat parit osaa bilettää toistensa seurassa, enkä myös ala kärsimään siitä."
Nimimerkki Kahden vaiheilla: teet palveluksen sekä itsellesi että miesystävällsi, kun et lähde niihin tupareihin. Jos kerran jo alkujaan et ole oikein toivottua seuraa, on jokseenkin varmaa, että kännäävä miesystäväsi "kunnostautuu" jälleen käyttäytymällä paskamaisesti sinua kohtaan sitten, kun on alkoa hatussa. Anna hepun mennä remuamaan omin keskenään kavereittensa kanssa - sitähän hän selvästikin toivoo.
"Pitkällä tähtäimellä oikeestaan aivan sama kumman valitset, jos hän ei sinusta välitä tarpeeksi niin suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin."
Juuri niin. Jos heppua viehättää viina ja vieraat naiset enemmän kuin seurustelukumppani, hän lähtee niiden mukaan ennenpitkää vahti tai oli vahtimatta.
"Eikä se, että miehesi haluaa yksin lähtee sinne reissuun, tarkota sitä etteikö hän sinusta välittäisi tai että hän haluaisi naisia naurattaa."
Näinkin. Pettämisestä aiemmin kiinni jääneeseen on tietysti vaikea luottaa, mutta toista ihmistä kun ei voi omistaa, on vain pakko ottaa riski. Sittenpä näet, onko mies luottamuksen arvoinen.
Mitäs turhaan tuhlaamaan elämäänsä epävarmaan kumppaniin, kun luotettaviakin on olemassa.
Tämähän on miehelle aivan päivän selvä juttu. Siellä tupareissa on joku kiinnostava nainen, josta miehesi tykkää! Kun kerran kieltäydyit lähtemästä, miehesi ehti jo elätellä ajatuksia, että pääsisi rauhassa olemaan tämän naisen seurassa. Päätitkin sitten lähteä ja "pilasit" miehen kuvitelmat.
Tämä on 99,99% prosentin varmuudella oikea syy!
Kiitos teille jotka jaksoitte kirjoitella omia mielipiteitänne. En kirjoittanut saadakseni jonkinlaista "lopullista totuutta", pääsyynä oli oikeastaan vain mielipahan ja ajatusten purkaminen. Tuli jo parempi olo kun sai eriteltyä omia ajatuksiaan ruudulle.
Eipä sitä todellista syytä voi tietää kukaan muu kuin kyseinen mies itse, jos hänkään. Kun joku kysyi onko se niin vaikeaa kysyä suoraan niin voin vastata: Ei se kysyminen vaikeaa ole mutta vastauksen saaminen kyllä. Pitää vain yrittää, ehkä vielä jonain päivänä pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen asioista. Jos emme niin sille ei sitten voi mitään.
Aurinkoista talven/kevään jatkoa kaikille!
Itse olen miehesi kaltainen "mieluummin yksin bilettämään A-luokan iltoihin kuin ukko vahtaamaan viereen"- tyyppi. Näin taitaa olla ukkosikin laita.
Ymmärrän, että sinua harmittaa. Jos ette edes riitele noina yhteisinä illanviettoina, ihmettelen, miksei hän voi ottaa sinua mukaansa - meillä nimittäin ilta menee enemmän kuin helposti riitelyksi. Muuten lähtisin MIELELLÄNI ukkoni kanssa ulos, mutta kun ei se oo niin kivaa kuin yksin.... Toisaalta, ukkoni ei IKINÄ halua lähteä ulos yksin, vaan jää mieluummin kotiin, jos itse en ole lähdössä. Sääli. Patistelen häntä kavereidensa mukaan kaljalle, mutta ei.
Uskomatonta, että voi olla ongelmia näinkin päin...
Joko miehesi ei luota sinuun (luottamukseesi), olet miehellesi jonkinlainen kierrostenrajoitin tai miehesi häpeää sinua.
Mitä asialle voisi tehdä?
Vanhojen kavereitten kanssa, vanhoja muistellen, nakit silmille oikeen kunnolla...
Mut ei se nyt enää kehtaa rellestää jos olet mukana.
Lähe jos haluut pitää hauskaa.. ja jos sun mies luulee niin että sä lähet vaa sen perää nii näytä sille ettei se o niin... tupareissa o muitten kaa ja pidä hauskaa äläkää roiku sen perässä..!!!!
miehesi mennä niihin tupareihin, ja lähde sinä ystäväsi kanssa muualle bilettämään. Testaa, päästääkö hän sinua matkaan.