Kirjallisuutta työpaikkakiusaamisesta

Kiitos vinkistä ja linkistä. Luen kyllä josko jostain löytyisi vähän apua tähän kurjuuteen.

Naisten harjoittamaa kiusantekoa, kateutta, häirintää, härnäämistä ja jatkuvaa nälvmistä voi esiintyä myös täysin terveissä työyhteisöissä, jossa siis esimiehet ja miehet yleensä ja osa naisista ovat ihan ok. Eli muutama häirikkönainen pilaa naistyöntekijän elämän muuten kohtuullisessa työyhteisössä.

Varmasti näin, että valtaosassa työpaikkakiusaamistapauksia johtuu siitä että organisaatio on sairas muutenkin, mutta ei aina.

Olen itse nainen ja saanut osakseni törkeää kohtelua nimenomaan naisilta. Ainakin yhdessä paikassa se oli jo henkistä väkivaltaa ja työpaikkakiusaamista.

99% miehistä kohtelee minua töissä asiallisesti, joten vika voi myös olla sukupuolessa. Naisvaltaiset työpaikat ovat aivan kauheita, myös miesvaltaisissa työpaikoissa olevat naiset voivat olla ilkeitä ja inhottavia toisia naisia kohtaan.
Naiset kilpailevat aina toisia naisia vastaan, eivät miehiä vastaan.

Minusta tuntuu, että naisten harjoittama työpaikkakiusaaminen ei johdu työyhteisöstä vaan se ilmenee siellä. Ne minua kiusanneet naiset olivat jätettyjä yksinhuoltajia, joten ne syyt katkeruuteen ja kiusantekoon johtuvat työn ulkopuolisista asioista.

Kaikissa kiusaamistapauksissa samat naiset ovat aina kiusanneet muitakin naisia, eli koskaan en ole ollut ainut kiusattu.

ex-kiusattu (N) kirjoitti:

Kiitos vinkistä ja linkistä. Luen kyllä josko jostain löytyisi vähän apua tähän kurjuuteen.

Naisten harjoittamaa kiusantekoa, kateutta, häirintää, härnäämistä ja jatkuvaa nälvmistä voi esiintyä myös täysin terveissä työyhteisöissä, jossa siis esimiehet ja miehet yleensä ja osa naisista ovat ihan ok. Eli muutama häirikkönainen pilaa naistyöntekijän elämän muuten kohtuullisessa työyhteisössä.

Varmasti näin, että valtaosassa työpaikkakiusaamistapauksia johtuu siitä että organisaatio on sairas muutenkin, mutta ei aina.

Olen itse nainen ja saanut osakseni törkeää kohtelua nimenomaan naisilta. Ainakin yhdessä paikassa se oli jo henkistä väkivaltaa ja työpaikkakiusaamista.

99% miehistä kohtelee minua töissä asiallisesti, joten vika voi myös olla sukupuolessa. Naisvaltaiset työpaikat ovat aivan kauheita, myös miesvaltaisissa työpaikoissa olevat naiset voivat olla ilkeitä ja inhottavia toisia naisia kohtaan.
Naiset kilpailevat aina toisia naisia vastaan, eivät miehiä vastaan.

Minusta tuntuu, että naisten harjoittama työpaikkakiusaaminen ei johdu työyhteisöstä vaan se ilmenee siellä. Ne minua kiusanneet naiset olivat jätettyjä yksinhuoltajia, joten ne syyt katkeruuteen ja kiusantekoon johtuvat työn ulkopuolisista asioista.

Kaikissa kiusaamistapauksissa samat naiset ovat aina kiusanneet muitakin naisia, eli koskaan en ole ollut ainut kiusattu.

työpaikkakiusaamiseen. Aiheesta on kirjoitettu kirjassa Kateus työyhteisössä (Susanna Lundell). Kirjassa on myös kuvattu miesten ja naisten suhdetta kateuteeen.

ex-kiusattu (N) kirjoitti:

Kiitos vinkistä ja linkistä. Luen kyllä josko jostain löytyisi vähän apua tähän kurjuuteen.

Naisten harjoittamaa kiusantekoa, kateutta, häirintää, härnäämistä ja jatkuvaa nälvmistä voi esiintyä myös täysin terveissä työyhteisöissä, jossa siis esimiehet ja miehet yleensä ja osa naisista ovat ihan ok. Eli muutama häirikkönainen pilaa naistyöntekijän elämän muuten kohtuullisessa työyhteisössä.

Varmasti näin, että valtaosassa työpaikkakiusaamistapauksia johtuu siitä että organisaatio on sairas muutenkin, mutta ei aina.

Olen itse nainen ja saanut osakseni törkeää kohtelua nimenomaan naisilta. Ainakin yhdessä paikassa se oli jo henkistä väkivaltaa ja työpaikkakiusaamista.

99% miehistä kohtelee minua töissä asiallisesti, joten vika voi myös olla sukupuolessa. Naisvaltaiset työpaikat ovat aivan kauheita, myös miesvaltaisissa työpaikoissa olevat naiset voivat olla ilkeitä ja inhottavia toisia naisia kohtaan.
Naiset kilpailevat aina toisia naisia vastaan, eivät miehiä vastaan.

Minusta tuntuu, että naisten harjoittama työpaikkakiusaaminen ei johdu työyhteisöstä vaan se ilmenee siellä. Ne minua kiusanneet naiset olivat jätettyjä yksinhuoltajia, joten ne syyt katkeruuteen ja kiusantekoon johtuvat työn ulkopuolisista asioista.

Kaikissa kiusaamistapauksissa samat naiset ovat aina kiusanneet muitakin naisia, eli koskaan en ole ollut ainut kiusattu.

On tuossa perää, mitä kirjoitit. Täällä palstallakin on ollut linkkejä artikkeleihin, joissa on ollut juttua: naiset etupäässä naisten kimpussa.

Sairaassa työyhteisössä johtamistavat ovat vinoutuneet siitä, mitä ne julkisesti
esitellään. On kuin syöpäpesäke muhisi jossain, ja luhistaa hiljalleen koko rakennelmaa.

Johdon erityissuhteet joihinkin esimiehiin tai vaikka työtovereihin johtaa helposti terroriin, jolta ei ole turvassa kukaan. Varsinkin jos kyseessä on seksisuhde. Ko nainen tietää, että muut halveksivat seksillä ostettua erikoisasemaa. Ko seksin myyjä korostaa valtaansa mielivaltaisilla
teoilla. Näin siksi, että häntä ja hänen temppujaan ei uskallettaisi arvostella.

varo tätä kirjoitti:

On tuossa perää, mitä kirjoitit. Täällä palstallakin on ollut linkkejä artikkeleihin, joissa on ollut juttua: naiset etupäässä naisten kimpussa.

Sairaassa työyhteisössä johtamistavat ovat vinoutuneet siitä, mitä ne julkisesti
esitellään. On kuin syöpäpesäke muhisi jossain, ja luhistaa hiljalleen koko rakennelmaa.

Johdon erityissuhteet joihinkin esimiehiin tai vaikka työtovereihin johtaa helposti terroriin, jolta ei ole turvassa kukaan. Varsinkin jos kyseessä on seksisuhde. Ko nainen tietää, että muut halveksivat seksillä ostettua erikoisasemaa. Ko seksin myyjä korostaa valtaansa mielivaltaisilla
teoilla. Näin siksi, että häntä ja hänen temppujaan ei uskallettaisi arvostella.

Kuinka paljon on kiusaamistapauksia, missä työpaikkakiusaaja käyttäytyy oudosti, raivoaa, on agressiivinen (ei kuitenkaan fyysisesti väkivaltainen)?

Minun tapauksessani onni onnettomuudessa on se, että naiskiusaajat eivät olleet esimiehiäni eli heillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta työni arviointiin ei silloin eikä nyt. Eli mitään jälkiseuraumuksia ei heistä koidu. Esimieheni olivat kaikki tyytyväisiä työhöni ja minua ennen oli samoista tehtävistä lähtenyt muitakin, eli en ollut ainut.

Tuossa naisesimiestapauksessa tilanne on hankala, koska se nainen pystyy asemansa perusteella käyttämään valtaansa myös työn arvioimiseen.

Onko mitään mahdollisuutta hakeutua pois tuollaisesta tilanteesta, jos se on paha? Tietysti tuossakin on aina se mahdollisuus, että se seksisuhde loppuu jolloin sen naisen valta menee. Voihan se "seksinostaja" kyllästyä naiseen (vaihtaa nuorempaan) tai sitten hän itse vaihtaa tehtäviä. Sen jälkeen tilanne varmaankin muuttuisi. En usko, että seksisuhteet noin ylipäätään elävät kauan kaikkein vähiten jos siihen liittyy hyötyä/etua toiselle. Eivät miehetkään nyt niin tyhmiä ole, vaikka noissa asioissa kieltämättä ovatkin.

Minä en edelleenkään tiedä mitä muuta vaihtoehtoa työpaikkakiusatulla on kuin lähteä pois. Vaihtaa työtehtäviä tai mielellään organisaatiota (siksi että saisi etäisyyttä).

Itse myös toivoin, että kiusaajani olisi päässyt hakemiinsa toisiin tehtäviin. Turha toivo sekin.

Olen samaa mieltä että vertaistuki auttaa. Olen itse keskustellut asioista mm. samojen henkilöiden kiusaaman ihmisen kanssa sekä työsuojeluvaltuutetun (joka oli ollut aiemmassa työpaikassa kiusattuna), joidenkin luottoystävien, mutta tämä minun juttuni on kuitenkin niin mitätön etten haluaisi rasittaa ystäviäni asialla.

Kaikissa oppaissa aina sanotaan, että kiusatun tulisi lähteä pois, mutta siinä tulee se ongelma, että alati työpaikkaa vaihtava saa huonon maineen työmarkkinoilla. Lisäksi poislähtöä esim. vakityöstä pitää selitellä ihmisille. Itse jäin sinne roikkumaan myös siitä syystä, että pelkäsin sitä että koko homma kääntyisi itseäni vastaan jos lähden sieltä liian nopeasti. Toisaalta unelmoin että se kiusanteko olisi loppunut.

Kyllä tuossa väitöskirjassa on tuo kiusaamisen salliva organisaatio kuvattu juuri samanlaiseksi kuin se missä itse olin. Nälviminen ja letkauttelu, pahan puhuminen olivat jokapäiväistä käytöstä eikä siihen puututtu. Hierarkkinen organisaatio ja paljon ihmisiä jotka olivat katkeroituneita, turhautuneita, alistettuja ja unohdettuja. Siitä tuo kiusaaminen varmasti osittain johtui ja sitten niiden kiusaajien kateudesta ja parisuhdeongelmista. Lukemalla avioero palstaa löysin kyllä vinkkejä siitä miten katkeroituneita jätetyt naiset ovat ja oma mielipiteeni on se, että se katkeruus ex-miestä kohtaan puretaan sitten työpaikalla toisten naisten niskaan. Tämä tietysti vain minun tulkintani asiassa.

Mutta, tästä pitäisi päästä yli siten että joskus vielä uskaltaisin luottaa ihmisiin. Vaikeaa se on. Kyllä se pelko nöyryytetyksi tulemisesta jäi.

ex-kiusattu (N) kirjoitti:

Olen samaa mieltä että vertaistuki auttaa. Olen itse keskustellut asioista mm. samojen henkilöiden kiusaaman ihmisen kanssa sekä työsuojeluvaltuutetun (joka oli ollut aiemmassa työpaikassa kiusattuna), joidenkin luottoystävien, mutta tämä minun juttuni on kuitenkin niin mitätön etten haluaisi rasittaa ystäviäni asialla.

Kaikissa oppaissa aina sanotaan, että kiusatun tulisi lähteä pois, mutta siinä tulee se ongelma, että alati työpaikkaa vaihtava saa huonon maineen työmarkkinoilla. Lisäksi poislähtöä esim. vakityöstä pitää selitellä ihmisille. Itse jäin sinne roikkumaan myös siitä syystä, että pelkäsin sitä että koko homma kääntyisi itseäni vastaan jos lähden sieltä liian nopeasti. Toisaalta unelmoin että se kiusanteko olisi loppunut.

Kyllä tuossa väitöskirjassa on tuo kiusaamisen salliva organisaatio kuvattu juuri samanlaiseksi kuin se missä itse olin. Nälviminen ja letkauttelu, pahan puhuminen olivat jokapäiväistä käytöstä eikä siihen puututtu. Hierarkkinen organisaatio ja paljon ihmisiä jotka olivat katkeroituneita, turhautuneita, alistettuja ja unohdettuja. Siitä tuo kiusaaminen varmasti osittain johtui ja sitten niiden kiusaajien kateudesta ja parisuhdeongelmista. Lukemalla avioero palstaa löysin kyllä vinkkejä siitä miten katkeroituneita jätetyt naiset ovat ja oma mielipiteeni on se, että se katkeruus ex-miestä kohtaan puretaan sitten työpaikalla toisten naisten niskaan. Tämä tietysti vain minun tulkintani asiassa.

Mutta, tästä pitäisi päästä yli siten että joskus vielä uskaltaisin luottaa ihmisiin. Vaikeaa se on. Kyllä se pelko nöyryytetyksi tulemisesta jäi.

Maarit Vartia, Marjaana Lahtinen, Marjut Joki ja Sinikka Soini: Piinan loppu. Kiusaamistilanteiden selvittely työpaikalla. Työterveyslaitos 2008.

Voimia sinulle toipumiseen ja hyvää kesää!