Kertokaas nyt suoraan, päälle 30 naiset, jotka itse ette oo hankkineet lapsia, että haluatko miehen jolla on lapsi tai useampi?
Miten sellaisesta yhtälöstä selvii, et kaikki (=seurustelu)kulkee vain isän ja lapsen ehdoilla?
Entä jos sä saattaisit haluta oman lapsen, mut mies ei, koska hänellä itsellään jo on sellainen, exän kanssa...
Tuntuuko et sä olet ulkopuolinen, liikaa ja ainoa joka joutuu joustamaan?
Mukava olis tietää tällaisesta, miten ootte pärjäilleet...
Miten sellaisesta yhtälöstä selvii, et kaikki (=seurustelu)kulkee vain isän ja lapsen ehdoilla?
Entä jos sä saattaisit haluta oman lapsen, mut mies ei, koska hänellä itsellään jo on sellainen, exän kanssa...
Tuntuuko et sä olet ulkopuolinen, liikaa ja ainoa joka joutuu joustamaan?
Mukava olis tietää tällaisesta, miten ootte pärjäilleet...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tilanne on juuri se: miehellä on edellisestä liitosta kaksi lasta, toinen jo aikuinen , toinen 11. Asun miehen kanssa samassa kämpässä, lapsi on täällä joka toinen vkl.
En ole kokenut olevani liikaa, mutta kylläkin välillä melkoisen ulkopuolinen ja se, jolta sitä joustoa kysytään. Mies kun sopii exänsä kanssa asioita, joita minulle sitten kerrotaan ilmoitusasioina. Olen muutaman kerran repinyt pelihousuni, mutta varmaan teen sitä vielä jatkossakin ko. aiheesta.
En tule tekemään lapsia. Mies ei halua enää, kun on jo, ja koen itseni jo vähän vanhaksikin siihen.
Rakastan kuitenkin tuota miestä. Jos asiat ovat sovittavissa - tähän saakka ovat jotenkin olleet - varmaan jäänkin tähän suhteeseen. Ei se 11 vuotias ikuisesti lapsi ole. Mutta aika näyttää.
Kiitti vastauksesta, Puppe. Annan todella arvoa sun valinnallesi, toivottavasti miehesi myös hoksaa, minkä aarteen on löytänyt. Kaikista ei nimittäin oo tuohon, tyytymään elämään jossain määrin ulkopuolisena omassa elämässään/suhteessaan.
Uskon, että just tuo mainitsemasi asioista puhuminen, että teillä todella synkkaa miehesi kanssa ja sinä voit myös näyttää huonotkin tunteesi, edesauttaa teidän suhteen jatkumista.
Mukavaa kevättä ja zemppiä!
On teilläkin ongelmat jos se että joka toinen viikonloppu toisen pentu käy luonanne mullistaa elämänne ja ajankäyttönne.
Entä jos asuisitte miehen kanssa joka joutuu työnsä puolesta olemaan öitä, viikonloppuja jne. töissä tai matkoilla? Ilmeisesti vetäisitte itsenne jojoon jo ensimmäisen viikon jälkeen kun olette niin sopeutumattomia.
Ettekö te voi yksinkertaisesti keksiä itsellenne jotain kivaa tekemistä _itseksenne_ niinä aikoina kun toinen tapaa aikaisempia pentujaan? Vai pitääkö toisen omistaa kaikki aikansa teille ennenkuin olette tyytyväisiä?
Miehelläni sattuu olemaan työ, jossa matkapäiviä tulee pitkälle toista sataa vuodessa. Kyseinen "pentu" on isänsä luona siis silloin joka toinen vkl, kun tämä on maassa. Niinä aikoina, kun olen yksinäni, minulla todellakin on omat aktiviteetit.
Kivaa kevättä!
Olin vajaat puoli vuotta suhteessa mieheen, jolla oli 10-v lapsi. Jaettu huoltajuus, eli joka toinen viikko lapsi oli miehellä, joka toinen viikko exällään.
Ei minua lapsi häirinnyt, mutta kun herra alkoi määräilemään minun elämästäni. Ts. nämä hänen "vapaaviikkonsa" minun olisi pitänyt pyhittää hänelle täysin. Tapaamiset ystävien kanssa, harrastukset yms omat menot olisi pitänyt ajoittaa niille viikoille, kun hänkin oli "varattu".
Pläh.
Aivan, just näistä ristiriidoista johtuen esim. minun vanhemmanpoikamiehen on mahdotonta alkaa suhteeseen yh.äitien kanssa, vaikka heissä onkin paljon kivoja yksilöitä. Se on niin paljon sopeutumiskysymys, mihin haluaa sopeutua.
Sillä siinä tulee kuitenkin ristiriitoja ja toinen määrää liikaa lapsiinsa vedoten.
hermo meni kun tällä lasten äidillä eli exällä oli päätösvalta meidän parisuhteessa,äijä sopii lomat ja viikonloput toisen naisen kanssa, ja jos purnasin näistä järjestelyistä ni mä oli paha ihminen ja se exä "niin tärkee ihminen ku se on lasteni äiti" VOI VITTU KIITTI VAAN!!! ja mun kans niitä lapsia ei siis tosiaankaan haluttu, mut ne oli kyl helvetin tärkeitä ku ne oli toisne naisen?!?.Mä en ainakaan toisten naisten lapsia enää hyväksy.
Näköjään. Hyvältä tuntuu tietää et noin monella eri tapaa tuonkin asian kanssa voi olla. Kai se avainkysymys taitaa olla siinä suhteessa just kyseiseen mieheen. Jos se on hyvä tai jopa tosi hyvä, lapsiasiaankin löytyy kaikkia osapuolia tyydyttävä asenne.
Meillä vaan aika laimeeta miehen kanssa, enkä tiedä jatkuuko suhde muutoinkaan. Kai sillä pähkäilen näitä muitakin "syitä" jotka ei ole ehkä ihan niin, kuin toivoisi...
Tarkoitus oli kiertää kaukaa miehet, joilla on lapsia - varsinkin pieniä. Niin kuitenkin kävi, että löysin ihanan miehen, jolla on nyt 5-vuotias lapsi. Asiassa on sellainen hankaluus, että itse en pidä lapsista ja yleensä kierrän lapset kaukaa.
Lapsi asuu äitinsä kanssa, mutta äiti vaikeuttaa miehen elämää kaikin tavoin lapsen kautta. Hän on jo itse uusissa naimisissa, mutta edelleen jaksaa rassata miestä viimeisen päälle. Kaikki tämä vaikuttaa miehen mielialoihin ja siten myös minuun.
Emme asu yhdessä enkä haluakaan muuttaa yhteen, koska silloin joutuisin "leikkimään kotia" lapsen ollessa paikalla. En yksinkertaisesti halua olla lapsen kanssa muuten kuin vierailujen verran. Isän ja lapsen välejä en toki halua hankaloittaa. He ovat toisilleen tärkeitä.
Jos tästä kaikesta muusta nyt saa luovittuakin jotenkin eteenpäin, niin ex-vaimon jatkuva rassaus mietityttää. Tuleeko siitä loppua koskaan.
Jos tämä suhde kariutuu, en ikinä enää sekaannu mieheen, jolla on alaikäisiä lapsia.