Minulla on semmoinen tilanne että olen seurustellut 6 kk tyttöystäväni kanssa. Olemme kummatkin 22 vuotiaita. Minua on alkanut häiritsemään todella paljon se tosiseikka että tyttöystäväni on ennen minua ollut ns. kakkosen 26-vuotiaalle perheelliselle miehelle. Tiedän että olen varmaan tiukkapipoinen, mutta minulle suhteet ovat tietyssä mielessä "pyhiä" asioita. Huomaan ajattelevani kokoajan tätä asiaa. En oikein pysty arvostamaan tyttöystävääni tämän takia, mielestäni kakkosena oleminen on vähän halpaa suoraan sanottuna.
Mitä tehdä tämmösessä tilanteessa? Jotenkin minusta tuntuu että suhteemme lopettaminen tämän asian takia olisi ei olisi oikeutettua, minua hän ei ole pettänyt tai muuta semmoista. Toisaalta se että ajattelen asiaa koko ajan on alkanut käydä todella ahdistavaksi, välillä on tosi kireä olo kun olen hänen kanssaan jos olen juuri miettinyt näitä asioita.
Mitä tehdä tämmösessä tilanteessa? Jotenkin minusta tuntuu että suhteemme lopettaminen tämän asian takia olisi ei olisi oikeutettua, minua hän ei ole pettänyt tai muuta semmoista. Toisaalta se että ajattelen asiaa koko ajan on alkanut käydä todella ahdistavaksi, välillä on tosi kireä olo kun olen hänen kanssaan jos olen juuri miettinyt näitä asioita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vuoksi et sitten vain päätä suhdetta, kun asia noin paljon sinua ahdistaa???
Kukaan ei sinulle pysty antamaan "oikeaa" vastausta, vain sinä itse tiedät, miten toimia. Jos olosi on em syystä jatkuvasti ahdistunut, niin mitä luulet - tuleeko tilanne muuttumaan? Tuskin!
No, itse olen reilusti sinua vanhempi ja mieheni oli ennen tapaamistamme myös kakkonen. Silti olen häneen pystynyt luottamaan eikä asia ole suhdettamme haitannut.
Käy itsesi kanssa vakava keskustelu siitä, mitä oikein haluat? Tyttöystävän, jolla ei ole menneisyyttä vai tyttöystävän, joka uskaltaa myöntää omat virheensä? Nimittäin tyttöystäväsi olisi aivan mainiosti voinut pitää omana tietonaan tuon aiemman suhteensa - mutta haluaa olla luottamuksesi arvoinen ja on kertonut sinulle siitäkin.
ilmaisin itseni ehkä vähän huonosti. Tarkoitan että minusta olisi aika absurdia lopettaa suhde tämmöisen asian takia, koska muuten rakastan häntä niin paljon ja luulen että hän voisi olla minulle se oikea, meilllä on niin paljon yhteistä. Mutta siis kyllä se suhteen lopettaminen on käynyt mielessä hetkellisesti, jonka jälkeen tulee morkkis että miten edes kehtasin ajatella niin. Toivon ehkä enemmänkin että jotenkin pääsisin tämän asian yli, sinuksi sen kanssa, niin että se ei enää häiritsisi minua.
tytön kanssa asiaa poikki, halki ja pinoon. Et ainakaan yksin vatvoisi päässäsi asiaa ja ahdistuisi turhan paljon.
tuota olen miettinytkin ja on se pakko tehä. Siis ollaan kyllä puhuttu siit jo pariin otteeseen mut oon silleen aika varovasti sanonu siitä, tyyliin että en tajua että miks joku ryhtyy sellaseen. Pelkään et jos sanon suoraan et musta varattuihin sekaantuminen on alhaista ja likasta ni et se loukkaantuu tosi pahasti. Mut kai se on suhteen kannalta parasta kuitenki aika suoraan sanoa et mitä siit ajattelen. Kai se sen kestää jos se oikeesti rakastaa muaki.
puhua alkuun vähän pehmeämmin aiheesta, siitä se keskustelu avautuu. Että sinua jäi vaivaamaan se tapahtunut etkä ymmärrä miksi hän meni sen tekemään. Ja puhut vaikka siitä miten tärkeää sinulle uskollisuus sekä muiden parisuhteen kunnioittaminen on. Muuten tuo jää sua vaivaamaan ja tyttö ihmettelee mikä on. Kyllä se tärkein sanoma menee perille monin eri sanavaihdoin. Ja tosiaan: Pakkohan sun on toi päästä käsittelemään, jos haluatte jatkaa. Ja parempi nyt kuin myöhemmin.
Voin omalta osaltani sanoa, että olen itse alle 18-vuotiaana, täysin kokemattomana harhautunut samaan kuin tyttöystäväsi. Se on ehkä se kipein ja ahdistavin kokemus elämässäni tähän mennessä. Ja kaikkein suurin henkilökohtainen opetus. Omatuntoni vaivasi vuosia asiasta ja kesti kauan kuin pystyin antamaan itselleni anteeksi asian. Tämä kokemus osoitti itselleni sen, minkälainen henkinen stressi sellaisista kuvioista voi tulla ja mitä sillä voi aiheuttaa toisille ihmisille. Ja ikinä en ole pettänyt eikä ajatus edes käynyt mielessä. Varsinkin pitkissä parisuhteissa tulee omat kriisiaikansa ja jotkut voivat jopa ihastua toiseen ihmiseen. Mutta mikään tälläinen ihastus ei itseäni ikinä saisi siihen touhuun, koska vaikka en toista kunnioittaisi tai rakastaisi, niin muistissa on niin selvästi se itseinho, -syytökset ja huono omatunto. Tiedän, että siltä reitiltä en ikinä tulisi mitään samaan ja pahassa tilanteessa erokin olisi se parempi ratkaisu.
En tiedä miten tyttöystäväsi noihin asioihin suhtautuu - sitä voisit häneltä kysyä. Jos yhtään samankaltaiset tunteet, niin mitään mitä sä sanoisit ei voisi olla kamalampaa mitä hän itse ajattelee. Eli hänen loukkaamista sinun ei tarvitse pelätä vaikka toki nyt tyttöystäväänsä ei kannata lähteä likaiseksi sanomaan. Te olette nuoria ihmisiä, hän on ehtinyt yhden synnin tekemään ennen tapaamistanne, mutta niistäkin voi oppia. Mutta kysy tosiaan mitä hän ajattelee ja käy niitä omiakin aatoksia läpi - keskustelumielessä ja tähdennä, että haluaisit päästä tämän yli ja siksi otat aiheen esiin.
Nyt menee ihan ohi aiheen, muistan kuinka ihanaa oli huomata millainen tämä oma mieheni oli. Kun ensimmäinen kokemus oli pettäjämies ja aika limainen, niinkuin tyttöystävälläsikin, niin se tuntui aivan äärettömän hyvältä, että on olemassa erilaisiakin miehiä. Ihania, huomioivia ja ryhdikkäitä. Pitkään tuntui, että tätä mä en ansaitse ja varsinkaan sitä, että hän hyväksyi mut nuoruusmokineen ja kaikkineen. Ja sitä on jatkunut nyt parisenkymmentä vuotta ja ilman pettämisiä tai muita sellasia. Toivottavasti saisitte puhuttua ja tyttöystäväsi pääsisi kokemaan saman tunteen. En tiedä miten hän suhtautuu omaan mokaansa, mutta toivottavasti samoin ja oppi siitä. Joskus se taitaa olla ihan hyväkin, että tulee mokattua nuorena ja opittua siitä kuin säästää ne mokansa sinne ikäkriiseihin, kun perheet perustettu ja vanhana koirana opetella uusia asioita.