.:sisäisten patoutumieni purku kaikille, jotka niistä ovat kiinnostuneet =ei kenellekkään, vain oman olon helpotukseksi:.
ex-poikaystävä sekalaiset tunteet seksin nälkä=vakipano
Näistä aineksista valmistuu vk:nlopun soppa. Todella säälittävää ja surullista, mutta totta. Kaksi ihmistä, jotka eivät voi sanoa rakastavansa eivätkä vihaavansa toisiaan. Ainoa yhdistävä tekijä -himo. Ehkä ripaus läheisyyden kaipuuta on vielä heitettävä mausteeksi mukaan.
Kaikki kaalisoppa dieetillä olleet tietävät, kuinka soppaan alkaa kyllästyä vähitellen, salakavalasti. Meidän soppamme ei ole sellainen. Me nautimme sitä melkein joka vk:nloppu sopivia määriä -joskus enemmän, toisinaan vähemmän- siksi me emme kyllästy siihen. Jokainen lusikallinen on makuhermoja hivelevä kokemus. Tämä on meidän kahden kokin salainen resepti. Sitä ei voi paljastaa muille, eiväthän taikuritkaan paljasta taikojaan.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä keitoksistamme. Yö saa meidät keittämään salaista lemmenjuomaamme, mutta aamuauringon noustessa keitoksemme pilaantuu. Meistä katoaa kaikki se mitä muut eivät edes tiedä. Tulemme tylsiksi -ystäviksi.
Mikä kumma meidät sitoo yhteen? Ei, se ei voi olla salainen, täydellisen syntinen soppamme. Ehkä se on meidän yhdessä kirjoittama, ajan paremmaksi muokkaama, muille käsittämätön, huolella vaalittu reseptimme.
.:kiitos, helpotti:.
ex-poikaystävä sekalaiset tunteet seksin nälkä=vakipano
Näistä aineksista valmistuu vk:nlopun soppa. Todella säälittävää ja surullista, mutta totta. Kaksi ihmistä, jotka eivät voi sanoa rakastavansa eivätkä vihaavansa toisiaan. Ainoa yhdistävä tekijä -himo. Ehkä ripaus läheisyyden kaipuuta on vielä heitettävä mausteeksi mukaan.
Kaikki kaalisoppa dieetillä olleet tietävät, kuinka soppaan alkaa kyllästyä vähitellen, salakavalasti. Meidän soppamme ei ole sellainen. Me nautimme sitä melkein joka vk:nloppu sopivia määriä -joskus enemmän, toisinaan vähemmän- siksi me emme kyllästy siihen. Jokainen lusikallinen on makuhermoja hivelevä kokemus. Tämä on meidän kahden kokin salainen resepti. Sitä ei voi paljastaa muille, eiväthän taikuritkaan paljasta taikojaan.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä keitoksistamme. Yö saa meidät keittämään salaista lemmenjuomaamme, mutta aamuauringon noustessa keitoksemme pilaantuu. Meistä katoaa kaikki se mitä muut eivät edes tiedä. Tulemme tylsiksi -ystäviksi.
Mikä kumma meidät sitoo yhteen? Ei, se ei voi olla salainen, täydellisen syntinen soppamme. Ehkä se on meidän yhdessä kirjoittama, ajan paremmaksi muokkaama, muille käsittämätön, huolella vaalittu reseptimme.
.:kiitos, helpotti:.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Edelleen omistamme reseptimme, mutta nyt emme osaa enää valmistaa siitä soppaamme.. Miten tämä on mahdollista?? Meitä yhdistävä kaunis asia on tuhoutumassa. Se on ollut liian kauan olemassa unohtuakseen! Salama on sen tuhonnut, salama kirkkaalta taivaalta.
On totta, että halusin sen unohtuvan, jäävän muistoksi, mutta en näin.. Meidän reseptiimme on tullut uusi mauste! Se tuhoaa kaiken kauneuden, mitä olemme vaalineet -se antaa outoa sivumakua!
Miten saamme sivumaun peitettyä? En halua tuhota meidän omaamme, haluan sen HYVÄKSI muistoksi, sillä se on jotain, mitä en koskaan enää voi saavuttaa!
Toivon, että simaku häipyy hiljaa ja itsekseen. Toivon, että joskus vielä osaamme arvostaa sitä, mitä ME loimme -siihen ei kuulu sivumakua!
Minä osaan, osaatko sinä?
Ennustus toteutunut kahdessa päivässä .:loppu:.
Resepti lopullisesti tuhottu .:loppu:.
Aavistin oikein -reseptiin oli tullut uusi sivumaku, kitkerämpi kuin luulin. Se ei kestänyt liian kitkerää sivumakua ja näin ollen tuhoutui sekunnin murto-osassa. Mitään ei ole jäljellä, mitään ei saatu pelastettua. Edes muisto ei ole mahdollinen, kaikki on pois pyyhitty, hävitetty maailmasta.
"Luulen, että en kohtaa mitään vastaavaa" sanoin, ja olin täysin väärässä. Niin se vain on.
Kaikki tuntui uskomattomalta ja hyvältä, mutta ehkä resepti oli ainutlaatuinen vain minun mielestäni. Juuri sen vuoksi kiellän, että se oli edes olemassa.
Kysyin osaatko vielä joskus arvostaa reseptiämme. Nyt tiedän ettet osaa. Heitit paperin, johon se oli kirjoitettu julmasti paperinkeräykseen. Mutta otitko heittäessäsi huomioon, että ehkä joku voi sen sieltä löytää? Ehkä jopa sinä, jos satut katumaan sen hävittämistä. Mutta nyt kerron, että silloin on liian myöhäistä, nytkin on liian myöhäistä.
Toivon, että joku sen löytää. Se oli liian arvokas pois heitettäväksi. Sitä sinä et tajunnut, etkä tule tajuamaankaan -tiedän. Joku, joka sen löytää osaa sitä arvostaa -tiedän. Joku voi poimia siitä palan onnea. Niin toivon.
YHTEENVETO:
Resepti..Mikä resepti??
Ihan vain oman mielenrauhani vuoksi tulin tänne kirjoittamaan Sinulle, että vaikka löysit rypistyneen reseptimme, et voi saada sitä takaisin. Etsitkö sen kätköstä, koska kaduit sen hävittämistä? Kuten jo kerroin, nyt on liian myöhäistä, jo aikoja sitten oli liian myöhäistä!
Olin väärässä kun sanoin ettet osaa koskaan arvostaa sitä. Nyt osaat arvostaa sitä, mutta miksi et silloin? Olet ehkä ajatellut asiaa uudestaan. Kuka tietää miksi.. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt osaat ainakin käyttäytyä tulevaisuudessa toisin. Se on Sinun onnesi.
Kysyit voimmeko olla ystäviä. Kyllä me voimme, sillä kaikki se, mitä ennen tunsin Sinua kohtaan on kadonnut. Minun täytyy vain tottua siihen ajatukseen, että olen taas ystäväsi.
Hyväksyn anteeksipyyntösi, mutta en kuitenkaan unohda sitä tosiasiaa, että se on pahasti myöhässä. Olen hieman katkera vieläkin, mutta kohta sekin on mennyttä.
Ja vielä.. Älä tule enää koskaan sanomaan minulle, että Meistä olisi voinut tulla jotain. Se on asia, jota en halua kuulla. Olen kuitenkin iloinen, että olet myöntänyt virheesi suhteessamme.
.:sääli, se on ainoa mitä tällä hetkellä tunnen, vaikka monet sanovat, että se on sairautta, minusta minun kohdallani asia on toisin, tuntuu, että olet todella säälini ansainnut:.
Suru sydämessä muuttuu helposti vihaksi. Minulle kävi niin. Ylpeyden nieleminen on yleensäkin vaikeata, eikä se ole sen helpompaa täydellisen nöyryytyksen keskellä.
Selvitin itselleni mikä olin eiliseen asti, lähdin huomiseen ollakseni vahvempi kuin ennen -ja onnistuin. Ihmisen on koettava jotain pahaa ymmärtääkseen jotain hyvää. Vaikka minulle on tehty vääryyksiä, niin elän toivossa. Toivo ohjaa tietäni. Sen avulla selviän päivät ja etenkin yöt.
Nyt elinvoima on minulle vahvuus ja voima valtaa. Nyt säteilen onnea siitä, että olen kestänyt vaikeita päiviä. Nyt hohdan itseluottamuksesta ja pelottomasta urhoollisuudesta.
Kuten kaikissa hyvissä saduissa, paha sai palkkansa. Muistakaa, että onni on osaksi sitä, että omistaa paljon hyviä ystäviä...paljon hyviä ystäviä.
Syvyyksistä sydämen kuulet äänen sen
Kaiken antaisit, jos unta nähdä saisit
Hukut murheisiin, kyyneliin loputtomiin
Mutta tuolla puolen rakkaas karkottaa huolen
Unohtuu kahleet maan kun näet sinen taivaan
Kuin ensi kerran, näet sen verran
Vaikka tie pitkä on, taival valoton
Kanssasi hän kulkee, valon syliis sulkee
Hyvästi yksin tein pakahtumaan saa sydämes
Ruumiis herää todellisuuteen,
tyhjään päivään uuteen
Elämän ihme, kuoleman ihme
Kaikki loistossaan käyvät tanssimaan
Syvyyksistä sydämen kuulet äänen sen
Toivot vaan, että unta nähdä saat
Muistat aina, siellä eivät surut paina
Unessa huulitas ilo irtoaa vain
Kuiskauksen kuulet, jota unhoittaa et voi
Se eteenpäin kuljettaa, se sinua johdattaa
Kun peili valoton särkynyt on
Sirpaleet elämää uutta kimmeltää
Uusi alkusoitto, uusi aamunkoitto
Tyhjä ruumiisi edelleen syntyköön uudelleen
Turha käydä matkaamaan, kiertää ympäri maan
Koska sen näin loistavan sisimmässäis
Valo sydämeesi löysi tien
Onpa outoa, katselin kyseisen leffan just viime viikolla enkä kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hyvä kyseinen kappale oikeasti on!
KIITOS CHIHIRO!
Uskon valon loistavan myös Sinun sydämessäsi.