Avioliittolupaus elää yhdessä elämämme loppuun asti.
Luvataan uskollisuutta.
Rikotaan käskyä Käsky ,älä petä.
Pettäjillekin on anteeksianto katumuksen myötä,
aviorikkojakin saa anteeksi.
Miten on toisen pulison laita joka rikkoo eroamalla
lapsuudenkodin lapseltaan ,lapsiltaan jos toinen osapuoli pettää.
Eivätkö kumpikin toimi väärin aviliittovalaa vastaan ?
Avioliitto perustuu perheen solmimiseen ,antamaan turvaa
suojaa jälkikasvulle .
Ymmärrän mikäli lasten asema on uhattuna esim ,väkivaltaisessa perheessä.
Luvataan uskollisuutta.
Rikotaan käskyä Käsky ,älä petä.
Pettäjillekin on anteeksianto katumuksen myötä,
aviorikkojakin saa anteeksi.
Miten on toisen pulison laita joka rikkoo eroamalla
lapsuudenkodin lapseltaan ,lapsiltaan jos toinen osapuoli pettää.
Eivätkö kumpikin toimi väärin aviliittovalaa vastaan ?
Avioliitto perustuu perheen solmimiseen ,antamaan turvaa
suojaa jälkikasvulle .
Ymmärrän mikäli lasten asema on uhattuna esim ,väkivaltaisessa perheessä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mikäli lasten asema on vaarannettuna ymmärrän hyvin erotapaukset
Mutta pelkän uskoottomuuden nojalla riistetty koti lapsila emotionaalisen
päivittäisen turvan takaajana on mielestäni hyvin itsekästä toimintaa.
Mielestäni tämä on myös moraalinen juttu lasten aseman turvaaminen.
Kaikissa avioliitoissa on ongelmia joista voidaan sopia mikäli yhteistä
tahtoa on varsinkin lasten kannalta avioliittojen jatkuminen uskottomuuden
kokemuksesta huolimatta olisi syytä huomioida aviliittovalassa.
Yleisimpiä syitä lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin ovat hoitavien aikuisten toistuvat laiminlyönnit, lapsen yksin jättäminen liian usein, aikuisten omat hallitsemattomat tunne- ja toimintapurkaukset sekä heidän tunnekannattelukykynsä puute. Eli aikuisten tehtävänä on MYÖS olla malli lapselle, opettaa ongelmien ratkaisua ja tapaa elää parisuhteessa, sitä kotoa saatua pääomaa sitten lapset aikuisina soveltavat omaan parisuhteeseensa. Jos malli on emotionaalista kylmyyttä, riitelyä, uskottomuutta jne niin lapsi omaksuu sen mallin ja toteuttaa sitä omassa elämässään. Ts se ei ole pikkujuttu, että erotaan ajoissa. Jos ei suju, niin "lasten vuoksi" suhteen ylläpito on pelkkää lässytystä itselle. Lapsi siinä eniten vahingoittuu. Kannattaa aina kysyä: Tämänkö mallin haluan siirtää lapsilleni?
Nin asian voi selittää itselle parhaalla mahdollisella tavalla.
Aikuisille omaksutulla tavalla.
Mikäli lapsii kokee rakkautta ja hyväksyntää vanhemmiltaan
hän on turvasssa avioliitoissa joissa esiintyy uskottomuuttakin.
Ei ole mitään logikkaa olettaa uskottomuuden seurauksena olevan
rakkaudettomuus omaa lastaan kohtaa.Eihän vanhempi voi olla
edes uskoton lapselleen.
Mutta taasen eroa hakeva osapuoli vie tätä vanhemmuutta pois lapselta,
päivittäistä emotionaalista yhdessäoloa -Miksi rangaista puolison tekemisiä
perheen hajottamisella.Perheen tarkoitus on lasten hoivaaminen ja kasvattaminen kuten jälkikasvun elämän turvaaminen .
Myös eromalli, mallina perityy lapsille.
Isossa kirjassa on anteeksianto jos avionrikkoja katuu tekemisiään
niinpä tämä ei ole omissa käsissä jollei riko Jumalan sanaa vastaan.¨
Varsinainen malli toimia avioliitto-ongelmissa perityy usein lapsillekkin
niinpä parisuhteissa joissa selvitää uskottomuudestakin annetaan lujaa
ja vankkaa mallia pysyvyydestä.
Uskottomuusmalli (ero)nykyisellään antaa taasen hyvän pohjan eromalleille.
Tutkimuksista on käynyt ilmi aviouskottomuutta ilmenee suuresti myös
toimivissa lapsille edullisissa sUhteissa.
Mikäli halutaan toimi lasten edun mukaisesti ja annetun avioliitolupaukseen
nojaten (anteeksianto perustuu sanaan) ja näin on myös toimiva malli
parisuhteissa joissa esiintyy uskottomuutta josta seuraksena tehtyjen rikkeiden
katumista.
Kahden aikuisen välinen konflikti ei saa tuhota avioliiton perustaa jossa
suurin tarkoitus on rakastaa myötä ja vastoinkäymisten yhteydessä
omaa perhettä
myös uskottomuustilanteissa tulee katsoa perheen etu johon kuuluu
ennenkaikkea lapset joka on itse perheen perusta .
Mikäli toimii itsekkäästi eroamalla anta eromallin itse lapsillee.
Kannattaa myös harkita mitä tekee lapselle,lapsille eroamalla
uskottomuuden nojalla.
Minkälaisen kuvan antaa ongelmatilanteista ja niiden ratkaisuista
jälkipolvelle.
Kyllä erovanhemmat eromalla luovat pohjaa uusille avioeroille.
Sitä suuremmalla syyllä pettäjän pitäisi tuntea vastuunsa parisuhteessa. Pitämällä genitaalit oman puolison käytössä vältetään se mahdollisuus että kukaan eroaa uskottomuuden pohjalta. Eikös noita tilastoja ole pettäjille ihan riittävästi, mistä käy ilmi että liitto päättyy aikas usein siihen toisen huoraamiseen, naisen tahi miehen.
Kyllä se lapsi vanhemmistaan sen mallin ammentaa.
siis jos vanhemmat ovat eronneet, et sä toista sitä aikuisena automaattisesti. Sä toistat sitä, miten vanhempasi kommunikoivat suhteessaan. Sen sä olet oppinut. Jos malli on ollut rakentava ja hyvä toistat sitä mallia. Jos esimerkiksi ahdistunut puhumattomuus on se mallia kotoa, jatkat sitä perintöä.
saa erota, jos aviorikos on tehty.
Aivan kuin koko elämä olisi jokin projekti, jonka päätavoite on naimisissaolo tai naimisiinmeno. Aivan kuin se naimisissaolo olisi muka elmän keskeinen sisältö ja epäonnistumiset elämässä mitataan vain naimississapysymisellä tai eroamisella.
Miksi ei kukaan koskaan kysy, että minkä ihmeen takia yleensä nykyään mennään naimisiin, kun ei se ole mitenkään välttämätöntä. Yhdessä voi olla muuten vain yhdessäolemisen ilosta eikä pakotettuna avioliiton sitein.
Mikä ihmeen maailmanloppu ja kauheus se ero nyt sitten muka on. Ei naimisissaololla mitata onnistumista elämässä, ei se ole mikään mittari että kuinka kauan on ollut naimisissa. Ihmiset voivat oikeasti elää hyvin onnettomina tiilisissä omakotitaloissaan ja kulissiavioliitoissaan, kun eivät omista luutuneista asenteistaan johtuen uskalla erota ja "tehdä lapsista niitä avioerolapsia".
Sinkkunakin voi elää hyvää elämää. Myös yksinhuoltajaperheissä kasvaa tasapainoisia lapsia. Mutta onnettomia lapsia voi hyvinkin kasvaa perheissä, jossa aikuiset elävät kulissiavioliitoissa kun eivät uskalla erota, koska "mitä siitä ajateltaisiin, sehän on epäonnistuminen, jos eroaa". Olkaa ihmiset rehellisiä. Elämme nykyaikaa. Avioeroista jankutetaan aivan kuin se olisi maailmanloppu vaikka se voi olla jopa helpotus kaikille osapuolille.
eikä näin ollen sitä lueta hänelle syyksi mihinkään rikkomukseen. Pettäjä on alunalkaen rikkonut avioliittovalan, ja näin ollen petetty on vapaa lähtemään suhteesta, eikä hän syyllisty minkään rikkomiseen.
Hän voi myös halutessaan antaa anteeksi ja jatkaa liittoa, mutta teki hän kummin tahansa, hänen omatuntonsa saa olla ja on puhdas.
Ei itseään pidä rikkoa sillä, että pettäjä kiristää ja syyllistää lapsilla ym. muilla asioilla.
Aika sairas tuo ap:n ajatusmaailma
Syyllistyn sairauteen nimeltä lapsen etu ja vanhempien itsekkäät toimet
perheen hajoittjina pelkkään uskottomuuteen nojaten.
Erotilanne stressaa myös lasta ja aiheuttaa pelkoja ,hylätyksi tulemisen
tunnetta .
Ero ei ole pelkkä vanhempien juttu ja kuinka se ratkaistaan.
Olette pareina lähteneet perustamaan perhettä ja lupautuneet huoltamaan
jälkikasvua suojaamaan heidän tulevaisuutta antamalla heille kodin johon
kuuluu useimmiten vanhemmat ja jatkuvuus emotionaalisesta yhteydestä
lapseen jokapäiväisessä arkielämässä.
Kun tämä side katkaistaan väkivalloin ero tapauksissa ,päivittäinen yhteys lapseen rikkoo se myös lasten oikeuksia.
kuin annat sitä pesää tai keppiä vieraalle mitä on vaakakipossa. Pettäjähän ei tunnetusti toimi väärin vaan olosuhteiden ja tilanteen pakosta. Turha siinä on lapsien hyvinvoinnilla kiristää petettyä roikkumaan liitossa kun on omat himot tyydytetty muilla kuin sovituilla keinoilla. Toiset antavat anteeksi, toiset eivät siihen kykene. Pettäjä tietää pettäessään tämän, mutta itsekeskeisyyttään ottaa riskin, mikä useimmiten hajottaa lasten kodin ja perheen. Sitä saa mitä tilaa.
nimimerkille miettisit ensin .
Mutta taasen toinen osapuoli näyttää
selvästi mallia kuinka toimia kun avioliitossa tulee vaikeuksia
erotaan ja siirretään uusia malleja tulevalle sukupolvelle.
Nyt on kysymys lapsen oikeuksista omiin vanhempiinsa
päivittäisen emotionaalisen tarpeen vuoksi on lapsen edun mukaista
sopia ongelmatilanteet ps.eri asia lapselle vahingolliset vanhemmat.
Uskottomuus on ihan toimivissakin perheissä melko yleistä tutkimusten perusteella.
Pariskunnat jotka hankkivat jälkikasvua ovat vastuussa toimivasta
vanhemmuudesta lapsilleen myös uskottomuustilanteissa lapsen etu
ensin ei oma ero-etu.
Omat vanhemmat ja koti ovat perheen perusta ja vanhempien tulee pitää
huolta myös uskottomuustapauksissa lapsen edusta ja perheen jatkuvuudesta.
Erolla viedään pois lapsen kasvualustaa.Kyse on ihan tavallisista perheistä
ei alkoholi,huume,väkivalta ym lasta vahingoittavista tapauksista lapsille
epäedulliista vanhemmista joissa ero on suotavaa.
Jos pettäminen pystytään käsittelemään hyvin niin ettei siitä jää kummallekaan kaunaa tai muuta kränää suhteseen ja suhteellisen nopeasti, niin silloinhan on ihan ok jatkaa liittoa. Silloin lapsi oppii juuri niitä ongelmien ratkaisuja. Mutta harva pariskunta pystyy tuohon. Pettäminen hiertää kuin kivi kengässä koko ajan. Vittuillaan ja riidellään, pidetään mykkäkoulua. Pahimmillaan juodaan murheeseen ja ollaan jopa väkivaltaisia. Tai sitten eletään yhdessä, asiallisesti, ilman lämpöä ja rakkautta. Ei edes niin kuin ystävät, vaan kuin kämppikset, jotka puhuvat vaan asiat, jotka koskevat sitä kuinka arki saadaan saman katon alla hoidettua. Ei siinä lapsi ymmärrä muuta kuin sen jäätävyyden pinnan ala, surun ja huolen. Että mistään ei voi puhua. Että pitää uhrata itsensä eikä saa tavoitella onnea. Ei lapsi opi niinkään sanojen kautta, vaan mallioppii. Lapsi lukee sanatonta viestintää, lukee vanhempiaan kuin avointa kirjaa. Mutta lapsi ei osaa tulkita tilannetta tai vanhempiaan. Lapsella ei ole elämänkokemusta. Lapsi imee kuin sieni itseensä mallia vanhemmistaan, täysin ilman mitään filtteriä. SIKSI vanhemmilla on vastuu siitä, millaista kotona on, millainen se OIKEA tunneympäristö siellä kotona on. Sillä ei ole hevon vitun vertaa, miltä se näyttää ulospäin.
Se parisuhde vie sen kaiken energian, ei jakseta antaa huomiota ja hoivaa lapselle. Lapsi todistaa toistuvaa pahaa oloa, sitä ettei ongelmia pystytä ratkomaan ja kokee koko ajan tunnetasolla tulevansa hylätyksi vanhempiensa taholta. Vaatteita ja ruokaa on ja katto pään päälle, mutta turvallinen aikuisuus puuttuu. Se on helvetin tuhoisaa lapselle. Ja mitä pitempään jatkuu sitä tuhoisammaksi se käy tunne-elämän kehitykselle. Pienen lapsen tärkeintä kehityskautta ovat ne varhaiset vuodet ja niitä ei ole montaa. Jos parikin vuotta on perhehelvettiä niin siitä jää isot jäljet.
Jos asioita kärjistetään ilman pettämisiäkin perhetilanteet saattavat olla
tämäkaltaisia kuitenkin ollaan yhdessä .
Mikäli avio-ongelmia ratkotaan tästä näkökulmasta käsin kuka takaa
uuden isäpuolen -äitipuolen käytöksen uusissa suhteissa joissa lapsi
on väistämättä mukana riitoja,epäsopu toraa kuulemassa sielläkin saattaa syntyä esim vastaavanlaisia tilanteita juuri pettämisten yhteydessä.
huudetaan ,mäiskätään avoimesti lapsen kuullen.
Ja miten voit olla vakuuttunut kun erotaan ettei tämän jälkeen lapsi
joudu kokemaan aikuisten seuraa uuden avopuolison tai ex-kumppanin
seurustelusuhteiden vuoksi vastaavaa epävarmuutta.
Entä tämän ex-kumppanin uuden nais/mies ehdokkaitten vanhemmat kuinka
he suhtautuvat lapseesi myötämielisesti vai syrjivästi.
Avioero ei turvaa lapselle vakautta tulee uusia suhteita arvaamattomia
ihmisiä saattaa olla väkivaltaisiakin koettelemuksia uusien ihmisten myötä kuinka
esim estät liaallisen alkoholinkäytyön seuraamukset jos lapsesi on ex-
puolison luona.
Pieni lapsi altistetaan aikuisten valatpeleihin erotilanteissa ,lapsilla
heidän asemallaan lyödään ex-pulisoa mitä räikeimmin tavoin .
Lasta käytetään hyvin usein pelinappulana uusien ex-kumppaneitten
ilmaatuessa kuvioihin.
Olen serannut erästä erotapausta jossa äidilla on takana kaksi avioeroa
ja lapset ovat eri isältä nyt lapset ovat joutuneet näkemään äidi/isän
uusia mies/naisehdokkaita milloin tulee erkki,mattia milloin mikko kokelas
ja päinvastoin joko raija ,riitta taikka mi johanna.
Lasten nähden ollaan luotu uusia kotimalleja aina ovat ehdokkaat siirtyneet
kotiin ja viipyneet siihen asti kunnes suhde päättyy uuteen eroon.
Siinä sitten jälkipyykkinä ovat riidat ja epäsopu.
Toinen lapsi näkee kun on isänsä luona alkoholin rajua liikakäyttöä .
Äidin luona myöskin juhlitaa miloin lapset ovat isovanhemmilla hoidossa
milloin juhlivan joukon seurassa vaikkei tätä tapahdu jatkuvasti viikonloput kuluvat vanhempien ehdoilla .
Usein avioerot eivät turvaa riittävästi lapsen tulevaisuutta.
esimerkkisi vanhemmat eivät turvaa lasten tulevaisuutta, ei se ole siitä kiinni olivatko liitossa vai erosivatko. He eivät kykene olemaan vanhempia lapsilleen Karu totuus on se, että tuollaisten vastuuttomien ihmisten ei edes pitäisi tehdä lapsia. Se ei juuri siitä kummene, onko sen ensimmäinen ja ainoa liitto missä sinnitellään ja altistetaan lapset jatkuvalle pahoinvoinnille vai sarja niitä liittoja. Ne vanhemmat on jo alunperin itse täysin kypsymättömiä vanhemmiksi, jotka tuollaista tekee. Siinä ekassakin liitossa niitä lapsia käytetään usein säälimättä valtapelin nappuloina, oli pettämistä tai ei ja muutenkin kohdellaan kaltoin. Monet ihmiset eivät edes tajua, miten käyttäytyvät juuri sen vuoksi, että se mallit tulee omasta kotoa, sitä ei kyseenalaisteta eikä tiedosteta sen vuoksi.
Vanhemmat jotka käyttäytyvät noin toistavat joko oman lapsuutensa kaavaa, eli sitä pahaa oloa jatketaan, mitä kotona koettiin ja mikä malli siis mukaan saatiin.
TAI sitten on henkinen tasapaino järkkynyt, on masennusta jne eikä sen vuoksi kyetä olemaan vastuunkantavia vanhempia. Mutta oli kumpi tahansa, niin he eivät pysty lapsilleen sitä turvallista aikuisen mallia antamaan. Oli liitto tai ei.
Eli jos puhuttaisiin siitä oikeasta ongelmasta, eli siitä, että monet eivät ole riittävän aikuisia ja vastuunkantokykyisiä vanhemmiksi. Lapsia tehdään pelastamaan liittoja, juuri esimerkiksi pettämisen vuoksi koitetaan sitoa toinen ja helvetti räjähtää käsiin. Vastuulliset vanhemmat osaavat erotakin fiksusti ja vanhemmuus ei lopu eroon. Mutta kun ihmisillä on joku ihmekuvitelma aikuisuudesta, sellainen hyvin lapsellinen, eli kuvitellaan, että aikuisuus on vapautta tehdä mitä haluaa. Mutta aikuisuus kun onkin vastuunkantoa, itsestään ja muista. Sellaiset ihmiset, jotka eivät kykene aikuisuuteen niin heidän ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.
Onko avioero vatsuunkantoa siinä tilanteessa jos pariskunta ja perhe
voivat hyvin ja ilmenee näissä vastuullisissakin vanhemmissa heikkouksia
jonka nimi on uskottomuus eli voi hoitaa isyyden /äityden mallikkaasti
hoivaa ja turvaa antaen lapsilleen.
Tutkimiksissa juuri nämä kunnollisetkin perheet kokevat uskottomuutta
elämäsä aikana.
Uskottomuus ei ole uhka lapselle vaan aikuiselle joka tulee petetyksi
ja hänen hyvinvoinnilleen ja tätä kautta mikäli hän ei suojaa oman
lapsensa etua myös lapsen hyvinvoinnille.
Pieni lapsi ei edes ole tietoinen mikä vanhempia riidoissa milloinkin
närästää jos uskottomuudesta tehdään avioliitoissa ylitsepääsemätön uhka
vaikuttaa se lapsen elämään tulevaisuutta ajatellen .
Riippuu suuresti aikusuudesta kuinka silloin käyttäydytään aikuismaisesti
ei särjetä leikkiä kuten pieni lapsi kun tulee pettymyksiä vaan pyritään
aikuismaiseen ratkaisuun nimenomaan sovittua liittoa jatkamalla.
Jos perheessä on viisi osapuolta on väärin jos yksi voi riistää
toisilta perheyteyden uskottomuuden tullessa esiin.
Epäkypsä vanhempi hakee eroa yksin.
Uskottomuustapauksia tulisi perheissä käsitellä lasten näkökulmasta
katsottuna ja hänen etuaan puoltaen.
Miksi särkeä avioliitto ja viedä lapsilta isä/äiti siitä syystäkö jos toinen
vanhempi on uskoton mielestäni tämä osoittaa myös kypsymättömyyttä.
se, ettei osata/ymmärretä erota ja "piiloudutaan" lasten taakse. Jos aikuiset hoitavat eronsa hyvin, lapset eivät kärsi. Lapsia käytetään vain syyllistämiseen.
että joku on jätetty kun on ollut uskoton... ja kaipaa kiivaasti takaisin siihen mitä menetti... Mutta asiaan. Siis toimivassa ydinperheessä ei homma välttämättä kaadu uskottomuuteen, olen samaa mieltä. Mutta uskottomuus sysää monesti sellaisen pallon vierimään, jota ei pysty hevin pysäyttämään, saati työstämään pois. Se, jota uskottomuus on loukannut voi antaa anteeksi. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että tapahtuneella ei olisi jälkiseurauksia: Luottamus on mennyt, tulee riitaa ihan eri asioistakin kuin ennen. Petetty ei ehkä kykene seksiin pettäjän kanssa. Pettäjä ei kestä itseään nähdessään tekonsa seuraukset, alkaa viihtymään pois kotoa enemmän, ruokkii toisen epäilyä jne... Voi tulla monenlaisia vaikeuksia, riippuen pariskunnan lähtötilanteesta ja selviytymiskeinoista. Jotkut selviävät suuremmitta ongelmitta (veikkaisin taustalla olevan sen, että kummallekaan ei suhteessa ole koskaan edes ajatustasolla ollut kantavana voimana seksuaalinen uskollisuus, vaan ihan muut asiat).
Ulkoapäin on paha tulla sanomaan, ettei saa erota. Se, mikä ulkoapäin näyttää malliperheellesi eli ne "kunnolliset perheet" eivät ehkä sitä olekaan. Harva kertoo totuutta häpeän vuoksi. Hävetään epäonnistumista, sitä että ollaan sinnitelty suhteessa missä on esim juurikin pettämistä, mutta se voi olla myös perheväkivaltaa. Se voi olla vaikka alkoholismia, huumeita, toistuvaa prostituoitujen käyttöä, henkistä väkivaltaa jne. Mutta kun niitä kulisseja pidetään hampaat irvessä ensin pystyssä ja annetaan kaikkien ymmärtää, että elämä on hienoa ja sitten kun erotaan niin sinun kaltaiset ihmettelevät ja moralisoivat. Siellä on voitu käydä jo perheterapiassa 5v, mutta ei sitä sinulle kerrota ja miksi pitäisikään? Sinä et voi ulkoapäin tietää, missä perheessä on asiat hyvin ja mikä vain näyttää siltä. Puhu vain niistä joista aidosti tiedät.
Epäkypsä ei ole se vanhempi, joka hakee eroa yksin. Epäkypsä on ollut se, joka teki jotain, millä suhteen tuhosi.
Ei kukaan vie lapselta vanhempia. Aikuinen ihminen on vanhempi lapselleen asui tämän kanssa tai ei. Ongelmahan on siinä, että pettäjä ei ole kyennyt kypsään aikuisuuteen ja vastuunkantoon. Voi olla ettei kykene olemaan sitä eron jälkeenkään.
Mä olen itse sellaisen liiton lapsi, mikä oli yhtä perhehelvettiä. Ulospäin akateeminen, sivistynyt perhe, missä kaikki hyvin. Mä sanon, että siinä ei lasten hyvinvointi paina missään, kun aikuisilla on omat ongelmansa. Meillä oli suunnilleen kaikki muut ongelmat, mutta ei väkivaltaa. Mun on hyvin vaikea antaa anteeksi sitä, mitä lapsena koin vieläkään vanhemmilleni. Meillä olisi voitu paremmin, jos vanhemmat olisivat asiallisesti eronneet tai edes kyenneet rakastamaan lapsiaan, mutta siihenkään ei riittänyt energiaa, kun se energia meni siihen vihaan. Milloin ei riidelty oltiin mykkäkoulua. Lapset jätettiin henkisesti täysin heitteille. Oma äiti harjoitti henkistä väkivaltaa, alisti ja nöyryytti lapsensa. Vihaan edelleen äitiäni ja isääni säälin. Mutta mikään tästä ei näkynyt ulospäin. Lapsi suojelee omiaan, rakastaa vanhempiaan vaikka nämä eivät sitä ansaitse eivätkä anna vastarakkautta. Jos minulta lapsena olisi joku kysynyt, että onko teillä unelmaperhe, olisin taatusti vastannut kyllä. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat...
Minusta ei ole paha" piiloutua" lasten oikeuksien taakse jatkamalla
liittoa ja kantaa edelleen yhteistä perhevastuuta ongelmista huolimatta.
Mikäli lapsen etu on uhattuna tilanne on silloin lapsenkin kannalta
toinen asia mutta silloin onkin kyse muusta perheväkivallasta jne.
Mistä tiedät mitä lapset joutuvat erotilanteissa kärsimään, voi hyvänen aika.
Nämä erotilanteet sressaavat lasta yhtä lailla kuin aikuisia.
Eroilla ei ratkota lasten perusturvallisuutta päivittäistä emotionaalista
vanhempien tarvetta.
Jos vanhemmat todella yhdessä sopimalla eroavat eivätkä näe yhdessä
uskottomuudenkin jälkeen koetulla palautumisajalla mitään hyvää
jatkaa avioliittoa niin minkäs lapset voi kuin tyytyä vanhempien mielivaltaiseen
päätökseen vaikka lapset olisivatkin asiasta toista mieltä esim vaikka heille
vanhempien ja perheen olemassaolo olikin kaikkein paras ratkaisu.
Harvoin lapset haluavat vanhempiensa eroa paitsi silloin kun lasta kohdelllaan
kaltoin .Vanhemmat kykenevät rakastamaan ja kantamaan lapsista vastuuta
vaikka omassa liitossa kaikki ei olisikaan niin mallikelpoista esim uskottomuuden
rikkeet .Täydellisyyttä ei ole kaikissa suhteissa on omat puutteensa ja riitansa
jotka lapset väistämättä joutuvat arkielämän pyörityksessä kokemaan .
Aika harvoin erotilanteissa vanhemmat hoitavat hyvin tilanteen lasten kannalta
katsottuna ,ei lapsi hae eroa vanhemmistaan eikä halua luopua perheestä.
Esimerkkinä eräs lestadiolaisperhe ja heidän tilanne mies meni viroon toi
tuliasina tippurin tästä rangaistuksena vaimo otti avioeron ja 11 lasta menetti perheen pään ja
hyvän toimeentulon .Tekikö vaimo oikein tuomitessa miehen syrjähypyn mukaisesti vai olisiiko ollut lastenkin kannalta suotavaa anteeksianto.
Kohdallasi ei toteutunut lapsen etu vaan vanhempien itsekkyys juuri tästä olen
puhunut taasen ne vanhemmat jotka eroavat hepposin perustein esim .uskottomuus vaikka muuten rakkautta ja suojaa lapsille on riittänyt riistetään lapsilta koti ja tuleva perheyteys.
Pettäjä tekee tietoisen valinnan pettäessään. Tietää riskin ettei puoliso kykene antamaan anteeksi, mutta pettää omaa hyvää hakiessaan silti. Sitten pidetään epäkypsänä petettyä osapuolta joka nostaa kamat kynnyksen yli. Tässä välissä ne lapsetkin astuvat sitten ah niin isoon rooliin ja äärettömän tärkeiksi, miksi niin? Kyllähän se tiedossa oli miten pettämisestä kyrvähtäessä voi käydä, mutta kun oma lihanhimo ajoi puolison ja lasten etujen edelle. Turha siinä on lapsia mukaan sotkea ja syyllistää petettyä kun ei itse ymmärretä pelin perussääntöjä, eihän se sen lapsen vika ole kun huorataan. Suurinta kypsymättömyyttä osoittaa aikuisen ihmisen kyvyttömyys olla uskollinen puolisolleen, rehellinen ja sanojensa mittainen. Kyllä se on pettäjä joka sen liiton särkee ja on kypsymätön, omahyväinen ja ahne, pettää puolisonsa ja lapsensa.
Aika moni liitto kestää muita mullistuksia, työttömyyttä ja sairautta, mutta pettämistä harvempi. Ei siinä kannata lapsilla pelotella ja uhitella toista jäämään kun itse pesäänsä kusee, se on epäkypsää. Lapsi kyllä lukee vanhempiaan, jäädä roikkumaan hampaat irvessä pettäjän kelkkaan on varmasti lapsille huonompi vaihtoehto kuin erossa elävät onnelliset aikuiset. Eihän ero vie lapsen oikeutta vanhempiinsa.
Kummasti Teitä pettäjiä ja pettämisen puolustajia aina kumpuaa esiin, mutta mitäpä te ette tekisi heikkoa itsetuntoanne pönkittääksenne. Lastenkin huomisesta huolehtiminen saa huomionne siinä vaiheessa kun on oma elämä sössitty omilla valinnoilla. mutta sehän oli vaan muiden epäkypsyyttä, vai?
Niin jokainen aikuinen voi valita kuinka toimii uskottomuuden jälkeen
esim. hakemalla avioeroa
Hmmmm!
Joka tapauksessa olit syyllisestä aikuisesta mitä mieltä hyvänsä riistät
erolla lapselta mahdollisuuden emotionaaliseen vanhemmuuteen
päivittäiseen yhteydenpitoon .
Eihän lapsi ole syyllistynyt rikkeeseen vaan, aikuinen toinen osapuoli.
Vai väitätkö etteivät vanhemmat toimillaan itse vie pohjaa pois yhteiseltä
tulevaisuudelta ja samalla lapsiltaan perheyhteyden eroamalla.
niin, että älä sinäkään tuomitse jottet tulisi itse tuomituksi?
Mä säälin tuota vaimoa. En usko että tippuri on ollut ainoa syy, etenkin kun tiedän läheltä seuranneena lestadiolaisten kotkotukset... Ja niinhän se usein onkin, se pettäminen on se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Jos 11 lasta on kyllä varmasti ollut hyvät ajat ja huonot ajat, mutta on kestetty. Kuinka paljon sun mielestä sitten ihmisen pitäisi kestää?
Ja miksi tuo pettävä isukki ei sitten ole toiminut kristillisesti ja huolehtinut jälkikasvunsa toimeentulosta? Se elariraha on minimi. Sitä saa antaa rahaa vaikka kuinka paljon lapsilleen. Tai erosta huolimatta maksaa vaikka sen asuntolainan tai auton, vaikka ne jäisivät perheelle eikä omaan käyttöön, jos sitä rahaa on kerta isukilla ja haluaa lastensa elintason olevan korkeampi. 12 vuotias saa valita kummalla vanhemmalle menee asumaan, oletko ikinä miettinyt miksi kukaan lapsista ei ole mennyt isälleen? Kertoisiko se siitä todellisuudesta siellä perheessä?
Tai sinä, kristitty, annoitko tuolle vaimolle pyyteettä apua? Jos sinulla on kaksi vaatekertaa niin anna se toinen sille, jolla ei ole ensimmäistäkään, eikö se niin raamattu opeta?
Lapselta ei riistetä vanhempia silloin kun aikuiset eroavat. Keskenkasvuisten kinastelevien kakaroiden eroissa kylläkin. Aikuiset järjestävät elämänsä niin, että lapsella ei ole pitkä matka kummankaan luokse. Saa vapaasti soittaa sille vanhemmalle, jonka luona ei ole. Voi mesettääkin ja nähdä kameran kautta. Ei se toinen vanhempi ole aina ehjissäkään perheissä läsnä. Tiedän erään perheen, jossa puolisolla on 200 matkapäivää vuodessa ulkomailla. Yhteyttä pidetään skypellä ja mesellä joka päivä, sekä koulusta että kotoa. Nykyaikana on monenlaiset mahdollisuudet, se on vain niin, että ne kakaramaiset eroajat eivät halua lapsen parasta, eivätkä suojele lapsen oikeuksia vanhempiinsa. Vaan estävät ja rajoittavat.
Onpa jopa vanhempia, jotka eron tulless ovat päättäneet, että lapsia ei ajeta kotoaan ja molemmat ovat hommanneet oman asunnon. Lapset asuvat kotonaan ja vanhemmat tulevat vuoroviikoiksi asumaan kotiin. Lapset saavat pitää kotinsa, kaverinsa, naapurinsa ja vanhempansa. Asiat voi tehdä joko hyvin tai huonosti. Voi tehdä niin kuin on aina tehty tai etsiä uusia tapoja. Valinta on AINA niiden vanhempien, millaiseen vanhemmuuteen he kykenevät.
Eikö pettäjä tosiaankaan mieti kun pettää sitä riskiä, että siitä voi seurata tosi pahaa jälkeä. Ensin lähtee vaimo/mies menemään, ja sen jälkeen lapset kärsivät kun erotaan. Olen samaa mieltä kuin täällä eräs sanoi, että suhde voi kestää sairauden, työttömyyden, köyhyyden, mutta harvemmin kestää toisen uskottomuutta.
Mutta eihän petturi sitä mieti kun antaa keppiä, tai pesää toiselle mitä siitä monesti seuraa, omat lihan himot ovat kaikkein tärkein asia silloin. Siinä jää silloin kakkoseksi oma puoliso, ja lapset. Todella omahyväisiä nämä petturit.
miehestäni enkä itsekään enää jaksanut olla uskollinen loppu aikoina.
Kun menin naimisiin lupaus oli vilpitön ja tein sen Jumalalle, puolisolleni ja seurakunnalle.
Pitkään yritin kestää ja ajatella, että kyllä Jumala meidät pitää yhdessä, vaikka väliimme tulikin vieras nainen. Ajattelin, että mikä Jumala on yhteen liittänyt sitä ei saa ihminen rikkoa. Sen avulla ja voimalla jaksoin ja olin kiitollinen siitä, että hän suojeli meitä.
Kristillisessä mielessä yritin antaa anteeksi hänen vajaavaisuutensa ja heikkoutensa, en kuitenkaan jaksanut... En jaksanut olla vahva ja ymmärtää.
Erosin, ja vieläkin kannan syyllisyyttä omasta heikkoudestani ja ajattelen, etten ole enää Jumalan rakkauden arvoinen...
Mutta ihmiset ovat myös heikkoja ja Jumalan armo ja rakkaus riittää kaikille, jotka haluavat tunnustaa pahat tekonsa hänelle ja antaa anteeksi toisen tekemät pahat teot.
Ja pyytää myös ihmiseltä itseltään anteeksi.
Ihminen on heikko ja tarvitsee Jumalaa.
Eri asia on se, että hylkää Jumalan ja kuvittelee, ettei tarvitse hänen armoaan ja rakkauttaan ja tekee tieten tahtoen väärin koko ajan, eikä yritäkään ottaa oppia tekosistaan.
Me kaikki olemme heikkoja syntisiä niin pettäjät kuin petetytkin.
Mielestäni jokainen myös uskottomuutta liitoissaan kokeneet ovat hyvin
vaikean valinnan edessä tekemällä omasta mielestään parisuhteessaan oikean
valinnan hakemalla puolisosta eroa voi valinta lasten kannalta katsottuna olla epäsuotuisa ja kohtuuton.
Emotionaalinen yhteydenpito molempiin vanhempiin on harvinaista.
Mikäli eroatte niin pyrkikää edes asumaan niin lähellä toisianne että
lapsillanne on päivittäinen yhteys kumpaankin aikuiseen
Osoittaa, että uskoton välittää vain haluistaan, eikä perheestään.
Ensimmäinen syy erota!
Mutta kuka välittää lapsen tarpeesta , perheyhteydessä?
Erollako hoidetaan lasten tarpeet ?
olisi tullut miettiä tätäkin asiaa ennen petosta? Miksi syyllistät kaikki muut, mutta et sitä, josta homma lähti liikkeelle? Ymmärrän kyllä pointtisi siihen, että perheitä ei pitäisi rikkoa, mutta kuka sinä olet määrittelemään sen, mitä muiden pitää kestää, edes lasten vuoksi? Mitä jos petetty esimerkiksi masentuu ja tekee itsemurhan, kun yrittää pitää kulisseja yllä liian kauan?
Sun malli toimii vain, jos se pettäminen ei särje henkistä yhteyttä pariskunnan välillä. Joillekin se ei särje, joillekin särkee. Mä en usko, että kukaan eroaa oikeasti siksi, että toinen petti. Sitä erotaan sen vuoksi, että särkyi jotain, jota ei saada enää ehjäksi.
Otahan huomioon kirjoitan erotapauksista lasten näkökulmasta katsottuna.
Lapset ovat aina syyttömiä perheessä vallitseviin aikuisten ongelmiin ja
seuraamuksiin.
Siitä huolimatta lapsille tulee yhtä lailla seuraamuksia jotka lapset joutuvat
kantamaan ja käymään läpi oli sitten syyllinen perheen rva /hra.
Kuinka lapset kestävät erotilanteet kun vaikuttaa etteivät aikuisetkaan pysy
pystyssä vaan masentuvat ja oireilevat .
En näe syytä syyttämiseen ei ole tarkoitus hakea syyllisiä vaan avioerosta
johtuvia seuraamuksia lasten näkökulmasta katsottuna eivät he yleensä
halua erota vanhemmistaan.
Vaikkei yhteistä avionnea saada edes ehjäksi niin avioero vaikuttaa
suuresti lastenkin tulevaisuuteen.
AVIOero kun siinä eroaa ne aikuiset. Se ei ole vanhemmuusero. Ellei vanhemmat tai toinen ole niin typerä ja vastuuton, että tekee siitä sellaisen.
Kyllä avioero on eroa yhteisestä vanhemmuudesta myös lasten kannalta
konkreettisesti erotaan fyysisetä vanhemmuuden ja perheen yhteisestä
läheisyydestä Erotetaan lapsi fyysisesti esim perheen yhteisistä hetkistä
yhdessäolosta tätä lapsi jää suuresti kaipaamaan omien vanhempien
oloa perheyteisyyttä fyysistä vanhempien yhteisä läsnäoloa vaikka tämä toteutusikin
erossa erillisenä läheisyytenä ei se ole sama asia mitä perheyhteys.
Kun lapsi syhtyy perheyhteyteen ja vauvana oppii emotionaalisen vuorovaikutuksen omiin vanhempiinsa fyysiselläkin tasolla Molempien vanhempien läsnäololla on suuri merkitys lapsen myöhemmällekkin kehitykselle.Mikäli tämä lapselle myönteinen kokemus riistetään varhain
lapselta joka kokee turvaa vanhempien yhdessäolosta ja perheen kokemasta
siteestä koko perheen fyysisestä yhdessäolosta jää lapsi turvattomaksi
koska tämä fyysinen yhdessäololäheisyys ei enää toteudu.
Lapset surevat avioeroa!
Vanhemmuus vie aikuisten elämästä n.18-20 vuotta .
Jos vanhemmat siirtäisivät avioeroa esim lapsen itsenäisyyteen asti.
Molemmille vanhemmille jäisi vielä pitkästi omaa elämää elettäväksi
mikä ihmeen kiire ona erota vaikka jokainen tietää sen vaikuttavan
myös kielteisesti omiin jälkeläisiin.
Ovatko lapset niin suuri taakka vanhemmille etteikö yhteistä vanhemmuutta
voida toteuttaa uskottomuustapauksissa kuin avioerolla.