Minua hirvittää nykypäivän ihmisten arvomaailma. Hyvänen aika... Ainoa syy miksi en paheksu tätä koko sinkut -kanavaa tässä on se etteivät kaikki ole sinkkuja omasta tahdostaan.
Mutta näitäkin valitettavasti on. On niin helvetin hienoo olla sinkku.. JEEE!!! En voi ymmärtää, että nykyään tulee tilanteita, että toinen osapuoli sanoo, ettei ole vakavasti mukana... Sen pitäisi olla asia, jossa ei ole välitiloja. Joko tosissaan tai ei ollenkaan... Suhde on tunteetonta, pelkkään seksiin perustuvaa... Jokainen voi päästä seksipaineistaan ihan kotikonstein. Mutta tämä sitoutumisen karttelu. Käsittämätöntä!!
Hirvittää vain, että minne tämä tällainen arvomaailma johtaa.. Eli jokainen pintaliitelijä ja sinkku vain sinkkuuuden ilosta. OLEN TEIDÄN AJATUKSIANNE VASTAAN JYRKÄSTI!!
Ja te, jotka olette tai pyritte syvään ihmissuhteeseen. Arvostan teitä suuresti! Pitäkää linjanne!!
[email protected]
Mutta näitäkin valitettavasti on. On niin helvetin hienoo olla sinkku.. JEEE!!! En voi ymmärtää, että nykyään tulee tilanteita, että toinen osapuoli sanoo, ettei ole vakavasti mukana... Sen pitäisi olla asia, jossa ei ole välitiloja. Joko tosissaan tai ei ollenkaan... Suhde on tunteetonta, pelkkään seksiin perustuvaa... Jokainen voi päästä seksipaineistaan ihan kotikonstein. Mutta tämä sitoutumisen karttelu. Käsittämätöntä!!
Hirvittää vain, että minne tämä tällainen arvomaailma johtaa.. Eli jokainen pintaliitelijä ja sinkku vain sinkkuuuden ilosta. OLEN TEIDÄN AJATUKSIANNE VASTAAN JYRKÄSTI!!
Ja te, jotka olette tai pyritte syvään ihmissuhteeseen. Arvostan teitä suuresti! Pitäkää linjanne!!
[email protected]
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä oon ihan samoilla linjoilla sun kans.
Pidetään pintamme!
Toinen rakastaa täysillä, ja toinen sanoo, ettei oo valmis suhteeseen ja ei halua sitoutua...Se on surullista, ja saa uskon aitoon rakkauteen hiipumaan..
osuvammin voinut sanoakaan.. Mutta meitä ei pintaliitelijät lannista! Tän arvomaailman olen ottanut elämän tehtäväkseni!
[email protected]
Minkä ihmeen takia jokaisen pitää haluta "syvään ihmissuhteeseen"? Mitä se ylipäätään tarkoittaa? Olin itse naimisissa kaksikymmentä vuotta eikä sitä suhteen syvyyttä arkipäivänä ollut näkyvissä. Nyt haluan taatusti pitää vapauteni ja deittailla sydämeni kyllyydestä. Mutta VAKVA filosofin poika - ei kun silmukka kaulaan, jos siltä tuntuu!
no toiset haluais löytää ensin sen 20 vuoden suhteen..
Pohjimmiltaan siksi, että se on tarkoituksen mukaista. Silloin kun ei yritetä hallita tunteita. Löydetään sellainen kumma juttu kuin RAKKAUS!
Juuri arjessahan sen syvän suhteen löytääkin. Oikeastaan kaikkein parhaiten mielestäni rakkauden näkee vanhuksissa, jotka ovat olleet naimisissä jo kymmeniä vuosia. Vielä vain huolehtivat toisistaan --> tosi rakkauden ilmentymä!
Et sinä ole vapaa, vaan nimenomaan tämän pintaliitelykulttuurin vanki!! Näin ajattelen!
Tuo lyöntivirhe, kun huomasin sen odotin, että moni haluaisi siihen takertua. Se on vähän, että kun haluaa lyödä miestä, niin lyökin miehen työtoveria :)
Kielellistä lajakkuutta sinulta tuntuu löytyvän!
Niin, onhan sitä tosiaan meitäkin, jotka tähtäävät siihen pidempään seurustelusuhteeseen, mutta syystä tahi toisesta ei siihen tilanteeseen ole koskaan päässyt (ujous kai se on massavaivana täällä).
Mutta en valitettavasti voi olla kanssasi täysin samaa mieltä tuosta sinkkuudesta. Sekään ei tunnu oikealta. Miten sen nyt selittäisi; mielipiteesi on tosiaan *liian* jyrkkä. Kaikki ne sinkut jotka syystä tahi toisesta haluavat olla vielä yksin eivät ole niitä 'pahiksia', niinkuin tekstistäsi voisi päätellä.
Seurustelu ja siihen liittyvät asiat eivät tosiaankaan näes ole mustavalkoisia tai selviä. Itse asiassa ne ovat useammin todella sekavia ja täynnä epävarmuutta. Kummallakin osapuolella tulee takuulla kiljoona eri juttua mieleen; jotkut huolenaiheita (Entä jos...? Mitä jos...? Miksi sitä, miksi tätä?), jotkut niitä positiivisia asioita. Oikeassa elämässä ei käy niinkuin fiktiossa, että ihmiset rakastuvat ykskaks ja muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta kaikki on selkeää ja varmaa. Voi, kuinka toivonkaan että asia olisi niin!
On siis lukemattomia syitä, miksi joku tosissaan haluaakin olla sinkku, kuten myös sille, että me ihmiset haluamme seurustella.
Ehkäpä kirjoitin hieman liian jyrkästi... Tarkoitukseni ei ole oikeastaan se mitä ihmiset ovat, vaan heidän pyrkimyksensä.. Minusta on täysin luonnonvastaista pyrkiä olemaan sinkku! Nyt keskityn uraani ja olen sinkku -asenne saa nousemaan niskavillani pystyyn..
Jos asiassa on tiettyjä haasteita, niin se on ihan ymmärrettävää, kunhan pyrkimys on hyvä ja kunnollinen parisuhde!
...kenelläpä ei loppujen lopuksi olisi pyrkimyksenä hyvä ja kunnollinen parisuhde.
Nämäkin, jotka 'keskittyvät uraansa ja keskittyvät olemaan sinkkuja'...uskoisin, että kaikilla heistä on kuitenkin taustalla jokin aivan muu, todennäköisesti erittäin henkilökohtainen syy. Tai vaikka ei olisikaan, kukaan muu ei sitä voi tietää kuin henkilö itse.
Me näemme vain pinnan, mutta ratkaisut löytyvät pintaa syvemmältä.
Niin. Toivottavasti ihmisessä on pohjimmillaan sellainen hyvä, että he todella haluaisivat kunnolliseen parisuhteeseen. Nämä muutamat kuulleeni ihmisten sanomiset ja tekemiset eivät tosin anna sitä ymmärtää.
Ongelma on siinä, että uskotaan voivan hallita koko elämää. Tämä hallitseminen on luonnollisia arvoja vastaan. Hallitaan, että nyt en voi alkaa sitoutumaan, kun täytyy keskittyä uraan. Aivan kuin ihminen voisi itse päättää kaikki tällaiset asiat. Sitten kun sitä luontoa vastaan käännytään huomataankin jossain vaiheessa olevan aika laholla sillalla.
"Toivottavasti ihmisessä on pohjimmillaan sellainen hyvä, että he todella haluaisivat kunnolliseen parisuhteeseen."
Miksi vain vakituiseen parisuhteeseen haluavat ihmiset voivat mielestäsi olla "hyviä"?! Vaikutat kovin ahdasmieliseltä kun koitat tuputtaa perhearvojasi väkipakolla ja tuomita kaikki vähänkin eri mieltä olevat. Oletko koskaan ajatellut, että ehkä meitä kaikkia ei ole luotu yhteiskunnan ideaalinormeihin? Aplodit sinulle, jos nämä kaavat tuntuvat sinusta oikeilta, mutta mietipä mihin tämä yhteiskunta menisi, jos "muita polkuja kulkevat" joutuisivat niihin kangistumaan...
"Ongelma on siinä, että uskotaan voivan hallita koko elämää. Tämä hallitseminen on luonnollisia arvoja vastaan."
Sinun ongelmasi tuntuu olevan se, että uskot tietäväsi mikä muillekin on parasta. Se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi muille.
"Hallitaan, että nyt en voi alkaa sitoutumaan, kun täytyy keskittyä uraan. Aivan kuin ihminen voisi itse päättää kaikki tällaiset asiat."
Jos EI HALUA (nyt tai koskaan) sitoutua, miksi ei voisi keskittyä uraan tai johonkin muuhun. Toki sen voi päättää.
Minusta on perin jännää seurata, että tämä aihe kuitenkin herättää näin paljon keskustelua. Toisaalta se on huolestuttavaa, että tästä asiasta voidaan olla niin voimakkaasti kanssani eri mieltä...
Itseasiassa tämä arvojen puuttuminen ei kosketa pelkästään parisuhdetta. Tämä tällainen pintaliitely on vain yksi huolestuttava oire. Onhan näitä muitakin, huumeet, rikkoutuneet perheet, uralla ihmisarvon tekeminen...
Olen erittäin onnellinen, jos sinä olet se toisinajattelija tässä yhteiskunnassa. Se olisi sentäs vielä hyvä niin. Mutta kun pahaa pelkään, että se olen minä! Kun ongelma on se, ettei arvoja edes mietitä. Niitä ei etsitä itsestään. Mennään nimenomaan tähän massan kaavaa, joka on pintaliitelyä. Se on trendikästä.
En ole hetkeäkään ollut toisinajattelijoita vastaan. Päin vastoin. Se on hyvä jos on ajattelija. Mutta kun arvoja ei edes ajatella. Kaikki on kunnossa ja kaikkea voidaan hallita.
Voi päättää.. Niin.. Kun mä teen töitä. Mutta anteeksi vain, en pidä sellaista elämää kovin arvokkaana, koska se ei mielestäni toteuta ihmisyyttä. Uralla ei tehdä ihmisarvoa, vaan rakastamalla...
(Tästä kommentista minut kyllä varmaan hirtetään.)
Ja vielä haluan huomauttaa, että pyrin katsomaan asiaa yhteiskunnallisesti. En sinun tai minun näkökulmasta.
( Ja tästä saan kuulla taatusti... Voin vain kuvitella kuinka joku tuntee suurta nautintoa, kun pääsee rökittämään meikäläistä sanan säilällä. ;) )
Pyrkikää olemaan hyväsydämisiä ihmisiä!
Menee ens viikkoon, ennen kuin näitä seuraavan kerran kommentoin. :)
...on kuitenkin pohjimmiltaan tämä:
1. Ei edes yritetä ymmärtää toista ihmistä ja hänen tilannettaan. Yleensä kyse on vain siitä, ettei osaa ottaa huomioon niitä lukemattomia eri asioita jotka saattavat vaikuttaa juuri siihen ihmiseen juuri tietyllä tavalla. Eli yksilöllisesti. Kun taas katsotaan toista henkilöä, häneen pätevät taas aivan eri asiat: sama asia voi vaikuttaa häneen aivan eri tavalla, tai ei ollenkaan. Kaikkihan me tähän syyllistymme joskus, syystä tai toisesta jonka vain itse tiedämme. Mutta häpeällistä se on silti.
2. Luullaan ymmärtävänsä toista ihmistä ja hänen tilannettaan. Ongelma vain on siinä, että oma tilanne, tiedot, kokemukset ja moraalikäsitys sekoittuvat soppaan mukaan. Luultavasti siis jotkin käsitykset toisesta ihmisestä ovat oikeita, mutta ei voida mitenkään tietää mitkä. Parempi se tämäkin, koska tässä kuitenkin pyritään edes ymmärrykseen.
3. Ei kyetä ymmärtämään toista ihmistä ja hänen tilannettaan. Syystä tai toisesta siihen vain ei pysty. Jälleen kerran syytä ei tiedä muut kuin henkilö itse. Joskushan näin käy kaikille.
Mainitsematta jäi monta muutakin asiaa, joita minä pidän itsestäänselvinä enkä niitä siis tuonne luetellut. Saa nähdä josko joku käsittää asiani väärin kun en nyt aivan selkokielellä sitä kirjoittanut.
Anyway, ns. 'todella ymmärtäminen' olisi se neljäs kohta tietenkin, mutta sen olemassaolosta en ala nyt kenenkään kanssa väittelemään, koska pointtini sinulle oli kuitenkin aivan toinen.
Siis se, että et voi mitenkään tietää pohjimmaisia syitä jonkun toisen ihmisen sinkkuudelle. Jos joku on sitä mieltä: 'on ihanaa olla sinkku', tai 'keskitynpä nyt vain uraani', se voi aivan hyvin olla totta, mutta todennäköisempänä pitäisin sitä, että taustalla on jokin henkilökohtainen, kenties jopa alitajuinen syy. Kenties joku aiempi ikävä kokemus jota on hankala unohtaa. Ja huom. tämä oli vain yksi *mahdollinen* syy lukemattomien joukossa.
Samoin kuin sille on *jokin* syy, että olet tätä mieltä 'sinkuista'. Samoin kuin sille miksi minä
taas olen toista mieltä jne. jne.
ajatellut sitoutumisesta, että läheisyys voi myös haavoittaa. Kirjoitan tuolla alempana samalla nimimerkillä ja vähän puran tilannetta. Ihminen karttaa läheisyyttä ja sitoutumista ehkä siksi, että hän on haavoittunut jossakin varhaiskehityksen vaiheessa tai sitten pettynyt myöhemmissä ihmissuhteissaan. Jos katsoit eilen Julia Roberts`n elokuvan kuolema makuuhuoneessa tai jotakin sinnepäin, sait kuvan tuhoisasta tappavasta sitoutumisesta. Minulla on live-kokemus siitä ja sanon että ei ilman ahdistuskohtausta tule mieleen lähestyä ketään herrahenkilöä.
Voi olla kevyitäkin syitä ottaa ilo irti, siis käyttää vaikka seksiä kuin huumetta. Tämänkin on eräs häiriö mielenterveydessä, eikä näin ollen minkään filosofian tulos, vaan eräänlaista sairautta. Olisi valtavasti ihmisiä, jotka tarvitsivat apua ihmissuhdeongelmiinsa. En siis ole ainoa. Tässä vaiheessa paras ratkaisu on ajan parantava vaikutus. Ei ole ketään, johon sitoutua....kehen uskaltaisi kiinnittyä ja tulla revityksi.
Ahdistaa tuollainen pallon jalkaan laittaminen, minä haluan olla vapaa ja seikkailla.
Kirkkaita valoja, musiikkia, juomaa, trendejä ja ihania seikkailijamiehiä...se on elämää!
Vaikka oon vasta 23 niin mulla on jo päinvastaiset halut.
Haluisin jo vakautta, yhdessä asumista, sitoutumista, arkirutiineja, jopa lapsista haaveilua.
Kylhän kokemuksia saa kun matkustaa yhdessä ym. Ja voi edelleen ystävien kanssa käydä vaikka baarissa.
Kuulostaako kauheelta? Ite vaan oon kyllästyny seikkailuun ja irtonaisena leijailuun.
Just tätä näin! Tällä se maailma pelastuu. KUN MINÄ HALUAN NIIN MINÄ VOIN TEHDÄ MITÄ VAIN, KUN MINULLA ON KAIKKI VALTA JA PYSTYN HALLITSEMAAN NÄITÄ ASIOITA!!
Anteeksi tämä suorasanaisuuteni, mutta tämä on yksi suunnattoman vakava oire arvojen puutteesta nykymaailmassa. Ehkä meillä menee liian hyvin!
HYVÄ! Sinunlaisesi ovatkin tämän maailman toivo! Totta kai ihminen kokeilee kaikkea ja niin pitääkin, mutta pohjimmainen syy jos rupeaa olemaan pintaliitely, niin heikosti menee...
Väitän, että noiden arvojen puutteesta johtuu suuret yhteiskunnalliset ongelmatkin!!
OLE YLPEÄ ITSESTÄSI! SINUN LAISIASI TÄMÄ MAAILMA TARVITSEE! TSEMPPIÄ! :)
Kaikki ihmiset ei halua samoja asioita elämältään.
Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa.
Sulla on omat, meillä muilla omamme.
Se riippuu elämäntilanteesta.
Vaikutat aika nuorelta. Joten suosittelenkin sinulle sitä vakavaa parisuhdetta ja avioliittoa ja lapsia yms.... muuta kirkkouskonto standardin streotypia elämää.
Meillä jotka on jo sen polun kulkeneet on vapaus valita toisenlainenkin polku.
Ei samaa kuvioo viitti toistaa.
Meille vapaus ja riippumattomuus on tärkeitä asioita.
Puhun tässä nyt yhteiskunnallisesta ongelmasta! Tämä helkkarinmoinen vapauden tavoittelu on laajaksi levinnyt ongelma. Jokainenhan meistä on vastuussa yhteiskunnasta.
Mietin vain niitä hirveitä seurauksia, joita tällainen vapauden tavoittelu aiheuttaa yhteiskunnassamme! Arvot ovat kadonneet jonnekin.
Mitä kirkkouskontoon tulee... Eihän se ole mitenkään muodikasta olla uskovainen. Jos ihminen täyttää tämän uskovaisen määreen, hän saa nimen uskovainen. Hänestä kysytään: onko se joku uskovainen..
Ja mitä minuun tulee. Olen kyllä melko nuori, ja kohtaamassa elämän haasteita kohdallani. Siinä olenkin kohdannut hirvittäviä asioita!
vaan rakentuuko yhteiskunnasta hyvä perinteisellä parisuhde rakenteella, vai olisiko syytä harkita tilalle jotain muuta rakennetta.
Koska mitä itse olen seurannut parisuhteessa elävien ihmisten elämää, niin harvassa siellä onnellisia ollaan.
Suhde alkaa ahdistaa molempia osapuolia jo 3-6 vuoden sisällä. Sen jälkeen parisuhdetta monesti ylläpitää vain henkilöiden laiskuus ja muutospelko.
erään tutkimuksen mukaan, "rakkaus" eli se kemiallinen kiintymys yhteen henkilöön kestää keskimäärin 5 vuotta. tutkimuksissa todettiin dopamiinin vaikutuksen "rakastuneilla" olevan samanlainen kuin huumeiden käyttäjillä.
Samaten sen vaikutus heikkenee ajan myötä samoin kuin narkomaaneilla.
eli ihmisten välinen pariutumisprosessi on lopultakin vain eläimen vaisto, joka ohjaa ihmisen lisääntymään. Jotta mahdollisimman suuri geneettinen vaihtuvuus populaatiossa syntyisi tuo prosessi noudattaa 3-5 vuoden jaksoja.
Eli voi unohtaa täysin romanttiset koko elämän läpi säilyvät rakkasusuhteet se on yksinkertaisesti ihmisluonnon vastainen.
Niin no täydellistä onnellisuuttahan ei mielestäni ihminen voi elämänsä aikana saavuttaa, koska elämä on yhtä muutostilaa ja se tarjoaa aina uusia haasteita. Se pitää elämän mielekkyyden.
Voi herra isä sentäs.. Nytkö ne on ottaneet jo rakkaudenkin täysin tieteellisesti hallitaansa. Määrittelivätkö ne sen rakkauden oikein kemialliseksi jutuksi tuon dopamiinin vaikutuksella. Sitäkö se vain on. Pelkkää dopamiinia... Biologialla siis tämä kaikki on selitettävissä? Niin, ihminen on biologisesti katsoen eläin... Joopa joo...
Jos näitten tutkimusten kanssa halutaan lähteä väittelemään, niin sitten suosittelen lukemaan Lauri Teivaisen teoksia. Hän kuvaa niissä auki biologin silmin samoja asioita...
Nimenomaan tässä on sen arvomaailman romuttumisesta ehkä askel sen ytimeen. Pyritään hallitsemaan kaikkea. Hassu juttu, kun ihminen pyrkii hallitsemaan kaiken, muttei pysty hallitsemaan edes omasta aivokapasiteetistaan kuin osan..
Ihminen ei ole millään tavalla siis kulttuuriin sidottu? Eikä se vaikuta millään tavalla.. No eipä tietenkään..
No se on vain yksi teoria se biologinen, kokonaisuus on varmasti huomattavasti laajempi.
Kuvittelisin sen menevän jotenkin näin: jakaisin 3 tekijään: Äly, tunteet, eläimenvaisto eli vietti.
Älyllä koetaan hallita tunteita ja viettiä. Säätää elämä balanssiin.
Äly myös muodostaa sen kulttuurisidonnaisuuden.
Väittäisin myös, että miehiä yleisesti hallitsee enemmän vietit kuin tunteet. Naisilla taas tunteet.
Vanhemmiten Äly muodostuu hallitsevimmaksi osatekijäksi. (omakohtainen näkemys huom.)
Totta, käyttäytymisemme on kulttuurisidonnaista. Länsimaisissa kulttuureissa, kristinuskon vaikutus on huomattava. Eli käyttäytymistämme säätelee 2000 vuotta vanhat opit.
Vaikka pääosa ihmisistä ei ole kuin ”muotouskovaisia” arvomaailmamme pohjautuu kristilliseen arvomaailmaan. Edelleen vietetään kirkkohäitä, lapset kastetaan, vainajat siunataan.
Sanoisin edelleen, kulttuurisidonnainen arvomaailmamme on liian vanhanaikainen nykymaailmaan. Tästä seuraa se, ettei onnellisia suhteita voi syntyä, koska nykymaailman ja kulttuurisidonnaisen arvomaailman yhtälö on mahdoton.
Parisuhteesta helposti muodostuu sisäisesti ahdistava ulkoinen kulissi, jolla saavutetaan näennäinen yhteiskuntakelpoisuus.
Suosittelen laittamaan arvomaailman puhtaalle pöydälle ja rakentamaan sen uudelleen ilman kulttuurisidonnaisuutta. Sen jälkeen elämän hallinta on huomattavasti helpompaa.
Mielenkiintoinen keskustelu viritti muutaman ajatuksen aiheesta. Ei sinkkuna oleminen ole välttämättä valinta tai sillä ei ehkä ole mitään filosofiaa takanaan. Syyt voivat olla vaikka luonnonmullistuksissa tai mitättömissä arkisissa asioissa. Ilmeisesti olette molemmat kommentoijat miehiä. Minua ilahdutti kykynne ajatella asoita moninaisesti. Ehkä maailmassa on vielä toivoa!
Minun kohdallani tapahtui ajautuminen elämään sinkkuna. Hertileijaa, siitä on jo seitsemän vuotta! Koska luostarilaitos on kömpelö, ole joutunut itse luomaan virtuaaliluostarini sinkkuna. Menin suunnattomassa sitoutumishalussani nuorena yhteen mieheni kanssa, saimme biologisen lainalaisuuden mukaisesti pari lasta, jotka ovat jo isoja ja mieheni pakeni biologista ikäänsä lukuisiin naisseikkailuihin, joita en jaksanut. Kulissin piti kaatua tai olisin vieläkin hullumpi kuin nyt olen. Hän on yhä kaikessa kipeydessään tärkeä ja jotenkin kuin sukulainen...
Minä en vaan enää osaa kiinnittyä. Pelkään hylkäämistä, hyväksikäyttöä ja ahdistavaa suhdetta niin, etten viitsi edes satunnaisia juttuja. Olen tasapainossa itseni kanssa ja elämä on runsasta, täyteläistä ja rikasta. Minulla ei ole edes koiraa tai kissaa. Jotkut ajautuvat sinkuksi, eivätkä enää edes yritä mihinkään. Ajanoloon biologia tekee tehtävänsä ja atomien puoliintumisaika toimii myös ihmiskehossa. Tarkasti sanoen kalma korjaa ajallaan. Mitäs tuosta, jos ei ole ketään lämmikkeenä. Katson elokuvia, teatteria, luen ja opiskelen, nautin elämästä ja luomakunnasta.
Ehkä nyt tahtoisin sielunveljen ennemmin kuin rambon. Ei vaan ole enää muodikasta olla henkevä, ja jos joku onkin, hän pärjää varmasti siten kuin sattuu olemaan. Summa summarum. Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Mielenkiintoisa, että olemme voineet edes asioita keskustella yli sukupolvien kuilun, ymmärtäen toisiamme.
Niin elämä ei mene kaikilla samalla tavalla.
Luulen, että se henkevä ajattelu saa ihmisissä syttyjä eniten joskus 30 vuoden iässä.
Itsessäni se sytti joskus 16 vuotiaana. Vaan se sammui myös pitkäksi aikaa. Olen koko ikäni seurustellut/ollut naimisissa etc...(se on tukahduttanut sitä)
Kerroit, että sinulla se puoliintumisaika on jo ohi. Arvelit myös, ettei se henkevyys ole nykytrendin mukainen.
Luulen, että se henkevyys on trenditön, niitä henkeviä ihmisiä on vain harvassa. Tai monikaan ei uskalla/halua sitä tehdä. Helpompi on vain antaa mennä alamäki tyyliin ja elää tässä hetkessä, virran vietävänä.
Itselläni se seksuaalisuus ei ole puoliintunut, joten haen sillekkin puolelle tyydytystä. Kuitenkin haluan sen henkevänkin puolen. Vaan perinteistä parisuhdeprosessia en enää halua käydä läpi.
Kaipaan tiettyä vapautta ja vastuuttomuutta. En tarkoita tällä sitä, että vapaus olisi sitä, että etsisin parempaa ihmistä elämääni. Se tarkoittaa sitä, että voi itsenäisesti vastata elämästään ja kulkea omia polkujaan, kuitenkin rinnallan ihminen, jolla on omat polut kuljettavanaan. Ne yhteiset polut vain hieman yhtyvät, eivät täydellisesti tietenkään, koska se on mahdottomuus.
Luulenkin, että nykymaailman ongelma on täydellisyyden tavoittelu. Sen kumppanin pitäisi olla jokaiselta solultaan se mitä minä haluan.
Jos se hiemankin poikkeaa se ei ole se oikea.