Mitä ajattelisitte, jos suhteen alussa toinen sanoisi, että rakasti enemmän exäänsä kuin sinua, vaikka olisitte jo rakkauden tunnustanut? Voiko rakkautta mitata, et rakastaa enemmän tai vähemmän?
On vain asioita, joita en saa pois mielestäni ja tiedän että ne vaivaavat minua tässä suhteessa ehkä jopa vuosia. Ehkä pitäisi erota, ehkä pitäisi yrittää. Tämä edellä mainittu on yksi niistä pahoista asioista, joita olen kokenut. Lisäksi luottamukseni on mennyt, en enää tiedä voinko luottaa mieheeni:
Ekan kerran luottamus meni, kun paljastui, että suhteen alussa miehelläni oli vielä tunteita exää kohtaan, vaikka monet kerrat ja hyvin painokkaasti sitä tivasin. Mies vastasi kieltävästi, minä uskoin.
Toisen kerran, kun sanoin vuoden alusta, että voisi olla seuraavana kuukautena juoda max 2 kertaa. Jälkeenpäin selvisi, että oli juonut useammin. Silloin kuitenkin melkein uskoin häntä.
Viimeisin kerta on, kun ulkoisella kovolla oli vielä kuvia ja videoita exästä, vaikka olin sitäkin kysynyt monta kertaa, että onko hänellä vielä jotakin kuvia ym exästä sielä. Vakuutti ettei ole. Paljastui kuitenkin että oli, ja mieheni sanoi sitten, että ei muistanut!
En olisi ennen voinut sietää moista kätöstä, enkä tiedä miksi nyt siedän. Tunteet joita tunnen tällä hetkellä ovat viha, katkeruus ja suru. Kai tässä jotain pitäisi tehdä..
On vain asioita, joita en saa pois mielestäni ja tiedän että ne vaivaavat minua tässä suhteessa ehkä jopa vuosia. Ehkä pitäisi erota, ehkä pitäisi yrittää. Tämä edellä mainittu on yksi niistä pahoista asioista, joita olen kokenut. Lisäksi luottamukseni on mennyt, en enää tiedä voinko luottaa mieheeni:
Ekan kerran luottamus meni, kun paljastui, että suhteen alussa miehelläni oli vielä tunteita exää kohtaan, vaikka monet kerrat ja hyvin painokkaasti sitä tivasin. Mies vastasi kieltävästi, minä uskoin.
Toisen kerran, kun sanoin vuoden alusta, että voisi olla seuraavana kuukautena juoda max 2 kertaa. Jälkeenpäin selvisi, että oli juonut useammin. Silloin kuitenkin melkein uskoin häntä.
Viimeisin kerta on, kun ulkoisella kovolla oli vielä kuvia ja videoita exästä, vaikka olin sitäkin kysynyt monta kertaa, että onko hänellä vielä jotakin kuvia ym exästä sielä. Vakuutti ettei ole. Paljastui kuitenkin että oli, ja mieheni sanoi sitten, että ei muistanut!
En olisi ennen voinut sietää moista kätöstä, enkä tiedä miksi nyt siedän. Tunteet joita tunnen tällä hetkellä ovat viha, katkeruus ja suru. Kai tässä jotain pitäisi tehdä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinuna en enää jatkaisi tuollaista suhdetta.
jos mies "rakasti enempi" exäänsä kuin sinua ja sanoi sen sulle suoraan, niin ei kannata edes tollasen kanssa yrittää mitään.
suhteessa se pitäisi olla niin että kumppania rakastetaan "kaikista eniten" eikä haikailla exien perään, se kumppani on N:O 1!!
pakkaa kamasi, pidä jätkälle puhuttelu miksi lähdet pois ja miksi et enää halua kuulla hänestä mitään ja sitten lähde.saa jätkä vähän ajattelemista.
kuvittele kuinka onnellinen olisit ilman häntä, ja jos löytäisit sen oman "herra oikean", joka ei jatkuvasti pettäisi luottamustasi.
jokaisessa suhteessa tulee olemaan riitoja ja karikkoja ja ehkä epäluottamustakin joskus, mutta jos molemmat rakastavat toisiaan niin niistä pääsee yli, ja niistä asioista voidaan sopia ja keskustella.
tuo on nyt vain semmoinen tilanne että älä katsele enää tuollaista.
Sama tilanne.
Olen elämässäni joutunut tekemisiin fyysisen ja psyykkisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi lapsesta asti. Itsetuntoni on ihan riekaleina, ja psyykkinen kunto on vasta nyt kohoamassa. Olen myös rikkinäisen elämäni syövereissä yrittänyt itsemurhaa ja satuttanut itseäni monin tavoin. Valitsen myös kumppanini aina väärin = mitä mulkumpi, sen parempi.
Olen seurustellut reilun vuoden tämän uuden mieheni kanssa. Mies muutti luokseni asumaan toiselta puolelta suomea reilu puoli vuotta sitten. Tulijoita olisi ollut pilvin pimein, (olen olemukseltani puoleensavetävä), mutta rakastuin juuri tähän mieheen. Yhteiselämämme on muilta osin ihanaa, mies tulee toimeen lasteni kanssa, eikä omaa näitä iljettäviä piirteitä, mitkä ovat kuuluneet olennaisena osana kaikkiin edellisiin suhteisiini. Mies siis on kerrankin kaikin puolin aivan ihana, ja rakastan häntä.
Ongelmana tässä suhteessa vain on se, että mies ei ole minun. Hänellä on takanaan kymmenen vuoden onnellinen yhteiselämä naisen kanssa, joka jätti hänet toisen takia. Seurustelumme alkuvaiheessa mies kertoi surreensa tätä eroa ihan hirveästi, ja rakastaneensa ex:ää lisäten, että ehkäpä hän joskus vielä voisi rakastua uudelleenkin. Mies sanoi polttaneensa naisen kuvat, ja että nainen oli "ihan tavallisen näköinen suomalainen nainen". Muuton jälkeen kuitenkin minulle näytettiin lukollisen kaapin kätköistä kuvaa kauniisti hymyilevästä kauniista nuoresta naisesta hevosen vierellä. Liikutuksen aiheuttivat myös muuton yhteydessä löytyneet ex:än ratsastushousujen napit, jotka säästettiin. Lukkojen takana myös säilytetään sormusta ja twin peaks sydämen puolikasta, jonka toinen puoli kuuluu exälle. Tietokoneelta olen nähnyt videon tästä naisesta, eikä minun anneta sen koneelle mennä yksin, vaikka hänellä onkin oikeus tutkia minun koneeni loki ja nettisivuni, joilla käyn: Minä olen sen verran tyhmä, etten osaa salailla mitään.
Miehen muutettua tänne kävimme myös keskustelua seksistä: Mies ei halua minua. Asiasta udeltuani sain tietää, että edellisessä suhteessa mies oli ollut se osapuoli, joka halusi enemmän, kuin sai. Minä olen aina ollut seksin suhteen halukas, ja se näyttelee suurta osaa itsetuntoni kannalta: Minua ei oikeastaan koskaan ole rakastettu muuten, kuin seksiobjektina. Olen alkanut miettimään, että olen niin likainen ja käytetty, etten kelpaa: Ex. oli kuudentoista, kun mies hänet sai omakseen, eli toden näköisesti puhdas neitsyt. Minä en sitä ole ollut juuri koskaan, koska olin lapsena hyväksikäytön uhri. Nyttemmin saan useammin seksiä, mutta minusta tuntuu, että mies tekee sitä vain, että pääsee helpommalla kanssani. Ei siksi, että haluaisi minua.
Tilannetta helpottaisi, jos mies suostuisi puhumaan asiasta kanssani, mutta aina, kun oloni on huono, se vain kääntää selän, eikä sano mitään. Tiedän, että olen sairas, ja mäkisen asioista, joille en oikeasti mahda mitään. Eihän ketään voi pakottaa rakastamaan. Todennäköisesti tällä raivoamisellani vain kaivan omaa kuoppaani: mustasukkainen harppu on vastenmielinen, mutta en mahda sille mitään, että itsemurha-ajatukset ovat täällä taas... Toivottavasti en lankea tekemään itselleni enää mitään väkivaltaista tällaisen takia juuri nyt, kun kaiken pitäisi olla päällisin puolin hyvin...
Seksitilanteenne kuulostaa samalta kuin meillä. Olen katkera myös siksi, että exänsä kanssa mieheni oli selvästi aktiivisempi, vaikkea paljoa kuitenkaan. Eli meillä myös niin, ettei miestäni haluta usein, syytä hän ei tiedä vaikka sitä tivaan joskus. Minunkin mieheni oli edellisessä suhteessaan se, joka joutui vongata, kun naista ei oikein kiinnostanut.
Olen ajatellut, että liekö se syynä seksin vähyyteen, että mies ei ole tottunut saamaan vonkaamatta.. Koska minulta ei tarvi vongata, olen myös hyvin halukas kuten sinäkin.
Koska mieheni on pimittänyt tärkeitä tietoja ja pettänyt luottamukseni ennekin, on mahdollista että tähänkin liittyy jotain mikä sitten kolauttaa.