Olen aivan rikki. Miesystäväni on yhteenmuuton jälkeen tullut koko ajan ilkeämmäksi, tunteettomammaksi. Saa raivokohtauksia ja sanoo niin satuttavasti. Kun sanon että minulla on huono olo niistä, minulla on ongelma. Ja uudet loukkaukset seuraavat. Tarvitsen hänen apuaan vammani takia kotona; kuulemma oma vika ja tapa kerätä huomiota (vamma estää minua tekemästä taiteilijan työtäni mikä on mulle tosi kriisin paikka). Aina kun yritän puhua asiallisesti, hän hyökkää. Minä en kuulemma rakasta häntä koska en anna seksiä. Mutta miten voin rakastella kun pelkään häntä enkä koe että hän arvostaa minua? Pahinta on kun hän uhkaa mennä vieraisiin, epäsuorasti.
Surettaa niin että hän haluaa tuhota meidän rakkauden eikä edes näe sitä. Niin paljon olemme jakaneet keskenämme, hän on ollut mun ystävä, suuri rakkaus...
Surettaa niin että hän haluaa tuhota meidän rakkauden eikä edes näe sitä. Niin paljon olemme jakaneet keskenämme, hän on ollut mun ystävä, suuri rakkaus...
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin eräs vanhempi tuttuni (mies) kun valitin vaikeuksia liitossani:"Anna sille aina kun haluaa, niin kaikki muuttuu paremmaksi". Epäilin ettei kaikki ole seksistä kiinni, mutta hän jatkoi:"Te naiset luulette että me miehet olemme jotenkin monimutkaisia, kunpa tajuaisittekin yksinkertaisuutemme. Pidä mies sängyssä tyytyväisenä, niin saat kyllä tahtosi läpi kaikessa muussa".
En kyllä uskonut, mutta päätin kokeilla ja olla valmis aina kun mieheni halusi. No sehän siitä alkuun villiintyi, välillä piti paeta avoimen ikkunan luokse ensin heräämään kun könysi päälle neljän aikaan aamuyöstä vaikka illalla oli saanutkin.. Mutta rakastin häntä eikä hänen kosketuksensa koskaan tuntunut epämiellyttävältä, kunhan rentouduin ja annoin vartalon viedä.
Ja kyllähän se mies siitä asettui, ihme kyllä (näin naisen silmin), pehmeni ja muuttui silminnähden tyytyväisemmäksi ja rauhallisemmaksi. Eikä seksikään ollut enää "ase" jos joskus jotain kärhämää tulikin.
Ei yhtään huono konsti kokeilla.
Kiitos ehdotuksestasi. Kyllä rakastelu on niin intiimi asia minulle, että en voi tehdä sitä helposti, jos olen pettynyt ja vihainen... enkä vain muutamasta ilkeydestä vaan jatkuvasta tosi pahasta mollauksesta ja raivokohtauksista. Minusta tämä on vain toinen ase jota hän käyttää mua vastaan. Luottamus tuntuu menneen. Jos hän haluaa olla lähellä niin luulis että en olisi vastenmielinen ihmisenäkään. Voinhan mä naida vain alapäälläni mutta huomaahan sen molemmat jos ei ole sielu mukana ja katse paljastaa vain katkeruutta. Mies ei oikeastaan "könyä päälle" vaan seksi on aina ollut monimuotoista ja herkkää. Haluaisin antaa anteeksi niin paljon...
Kuulostaa narsistiselta persoonallisuushäiriöltä tai rajatilapersoonallisuudelta. Molemmista kannattaa hankkiutua eroon. Lue Raimo Mäkelän kirja Naamiona terve mieli narsismista ja juokse karkuun. Tai hakeutukaa parisuhdeterapiaan tai avioliittokurssille. Näitä järjestävät seurakunnat. www.avioliittokurssi.fi Opitte suhteen pelisäännöt ja sen hoitamisen jalon taidon.
Sitten etsit pikaseen uuden asunnon ja muutat äkkiä pois sen äijän lähettyviltä.