Kysyn nyt teiltä naisilta tätä kun olette parempia tunneasioissa.
Minulla on erittäin hyvä kaveri. Ongelmana, että hän lupaa minulle asioita joita ei pysty täyttämään sekä hän tottelee kaikissa asioissa naistansa joka on tätä lähes kymmenen vuotta vanhempi. Koen, että tämä nainen alkaa määrätä jo minun elämää.
1) Kaverini haluaa minut lapsensa kummiksi, mutta vaimo päättää että
sen täytyy olla sukulainen. Tämä on ainoa peruste.
2) Kaverini pyytää minut lapsensa synttäreille ja olen valmis tuomaan tälle lahjan. Vaimolle tämä ei käy koska kyseessä on lasten kutsut.
3) Kaverini sanoo, että katsotaan Mantan lakitus ja mennään sen jälkeen kaljalle. Paria tuntia ennen lakitusta kaverini sanoo, ettei voi tulla katsomaan lakitusta, koska vaimon sisko haluaa, että tämä olisi kylässä tunnin kauemmin ! Tapaan kaverini kello 19:00 ja kaljalla saa olla vain 1, 5h, jonka jälkeen on tultava nukkuttamaan lapset. Kaljallakin vaimo soittaa miehelle paljon tuoppi maksoi.
4 ) Kaverini kysyy minulta olenko kiinnostunut ruotsinmatkasta. Sitten asia ei olekaan enää varmaa kun vaimokin saattaa haluta sinne.
5) Olen sopinut ryhmätyöt niin, että kaverini pääsee niiden jälkeen töihin. Mutta nyt tämä ei vastaa enää viesteihinikään.
Mitä minun pitäisi tehdä ja miksi minua kohdellaan näin ? Alkaa tuntua siltä, että vieras nainen komentaa minua ja määrää elämästäni. Erityisesti olen loukkaantunut kummiuden perumisesta. En juopottele, osaan käyttäytyä eikä minua tietääkseni tarvitse hävetä. Lisäksi minulla voisi olla jo omia lapsia, joten olisi halunnut kummiksi.
En rupea tällaisen naisen määrättäväksi. Mitä teen kaverini kanssa ?
Kiitos vastauksista !
Minulla on erittäin hyvä kaveri. Ongelmana, että hän lupaa minulle asioita joita ei pysty täyttämään sekä hän tottelee kaikissa asioissa naistansa joka on tätä lähes kymmenen vuotta vanhempi. Koen, että tämä nainen alkaa määrätä jo minun elämää.
1) Kaverini haluaa minut lapsensa kummiksi, mutta vaimo päättää että
sen täytyy olla sukulainen. Tämä on ainoa peruste.
2) Kaverini pyytää minut lapsensa synttäreille ja olen valmis tuomaan tälle lahjan. Vaimolle tämä ei käy koska kyseessä on lasten kutsut.
3) Kaverini sanoo, että katsotaan Mantan lakitus ja mennään sen jälkeen kaljalle. Paria tuntia ennen lakitusta kaverini sanoo, ettei voi tulla katsomaan lakitusta, koska vaimon sisko haluaa, että tämä olisi kylässä tunnin kauemmin ! Tapaan kaverini kello 19:00 ja kaljalla saa olla vain 1, 5h, jonka jälkeen on tultava nukkuttamaan lapset. Kaljallakin vaimo soittaa miehelle paljon tuoppi maksoi.
4 ) Kaverini kysyy minulta olenko kiinnostunut ruotsinmatkasta. Sitten asia ei olekaan enää varmaa kun vaimokin saattaa haluta sinne.
5) Olen sopinut ryhmätyöt niin, että kaverini pääsee niiden jälkeen töihin. Mutta nyt tämä ei vastaa enää viesteihinikään.
Mitä minun pitäisi tehdä ja miksi minua kohdellaan näin ? Alkaa tuntua siltä, että vieras nainen komentaa minua ja määrää elämästäni. Erityisesti olen loukkaantunut kummiuden perumisesta. En juopottele, osaan käyttäytyä eikä minua tietääkseni tarvitse hävetä. Lisäksi minulla voisi olla jo omia lapsia, joten olisi halunnut kummiksi.
En rupea tällaisen naisen määrättäväksi. Mitä teen kaverini kanssa ?
Kiitos vastauksista !
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen jättänyt taakseni muutaman ihmisen, kun kaveruus on muuttanut muotoaan liikaa. Yksi kaveri muuttui ihmisenä lapsen saamisen jälkeen, toinen taas oli pitkän päälle tosi tylsää seuraa ja kolmas alkoi takertua minuun aivan liian lujasti. Ihanteellista olisi, että kumpikin osapuoli katsoo parhaaksi olla olematta enää yhteyksissä, mutta yleensä toisen on otettava vastuulleen irti repäiseminen ja toisen kauna. Muistoissa ei kannata elää, eikä itsestään pidä antaa liikaa muille.
Sinun tilanteessasi on harmillista nyt se, että kaverisi ei ole välttämättä muuttunut, mutta hänen ympäristönsä on. Kaverisi ei näy enää olevan yksilö, vaan sinun on joko hyväksyttävä koko paketti tai olla hyväksymättä.
Minä olen surullisin mielin etääntynyt kahdesta pitkäaikaisesta kaveristani juuri dominoivan puolison takia. Kaverit tekivät entisellä innolla kaikenlaisia suunnitelmia, mutta ne poikkeuksetta torpedoitiin. Jopa kahvilla käynnit oli aikataulutettu, ja toisen kanssa suunniteltu viikonloppureissu vanhaan opiskelukaupunkiin lykkäytyi 20 vuodella ennen kuin uskoin, ettei sitä koskaan tehtäisi.
kuin siitä ettei kaverisi keskustele asioista VAIMON kanssa YHDESSÄ ennen kuin alkaa sinulle lupailemaan. Vastuu on miehen, hän sinulle olemattomia lupasi, ei vaimo. Kummiusasia on sellainen josta pitää keskustella vanhempien kesken yhdessä ja kummin pitää tyydyttää molempia osapuolia.
Eihän se vaimo sinua komenna, vaan miestään, etkä sinä ole niiden rajoitusten kohde vaan se kaverisi.
Kaverisi ei ole sinun omaisuuttasi jonka vaimo on vienyt, vaan kaverisi on yksilö joka päättää itse, missä määrin sitoutuu perheeseensä ja missä määrin sinuun. Tässä tilanteessa sinä nyt näytät olevan se johon hän sitoutuu vähemmän.
Valinta on kuitenkin hänen, ja jos hän taipuu vaimon tahtoon, se on hänen oma valintansa jonka hän tekee omista syistään.
vaikka siitä joku jo mainitsikin, mutta niin pahasti se särähti tuolta tekstistäsi.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että kaverillasi on valtuudet noin vaan yksipuolisesti päättää lapsen kummista keskustelematta vaimonsa kanssa? Niinkö itse toimisit vastaavassa tilanteessa? Et huomioisi lapsen äidin mielipidettä lainkaan? Toivoisitko että mahdollisen lapsesi äiti tekisi päätöksen kummiudesta kavereitten kesken, ja sinut jätettäisiin asiassa ulkopuoliseksi?
Perheen kuuluu toimia tiiminä. Sen jälkeen kun perhe on perustettu, ei mieskään enää voi jatkaa poikamieselämäänsä ja lupailla kavereilleen perheen yhteisistä asioista omin päin.
Toi kummius mene lähinnä niin, että mies valitsee yhden ja nainen yhden kun kerta niitä kaksi pitää olla (voi kait olla useampikin?), eli molempien kaveripiiristä yksi. Tuntuu lähinnä sille et ton tapauksen nainen on päättänyt molemmat ja se hiirimies on pitäny turpansa kiinni. Surullinen tapaus ei siinä muuta.
No, niin se on päättänytkin.Nainen päättää kaikki asiat siinä huushollissa. Kaverini
mielestä kaikki vakavat kummit on varattuna muille lapsille. Mutta ei tämä on periaate:
nainen päättää että sen on oltava sukulainen.
Se nainen on ollut aikaisemmin hoidossa Hesperiassa ja sen mies kai aikaisemmin alisti sitä.
Nyt se maksaa takaisin: kaverini tekee lähes kaiken mitä vaimo sanoo.
Oikeasti mitä teen ? Lopetanko kaverisuhteen ? Olen saanut tarpeeksi; aivan kun minulla ei olisi
mitään omaa tahtoa ja päämääriä.
Kirjoitan tämän vaikka tiedän että voi tulla melkoista vastustusta.Voihan se olla, että olen täysin väärässä. Tulee vaan sellainen tunne, että...
Tilanne on seuraava. Suomessa on paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa harjoittavia naisia. Tässä keskustelussa en puhu nyt väkivaltaisista miehistä, joita on enemmän ja jotka ovat vaarallisempia kuin vastaavat naiset.
Ap ei voi tietää minkälaista kaverisi kotielämä on. Toivoisin, ettet hylkää kaveriasi. Valitettavasti alistetuilla miehillä ei useinkaan ole ketään miesystävää joka kuuntelisi silloin kun apua tarvitsee.
Voihan se olla, että miehen on tehtävä kaikissa asioissa juuri niin kuin vaimo määrää. Tuo asioiden vekslaaminen nimittäin kuuluu taudin kuvaan...siis henkiseen väkivaltaan kuuluu olennaisena osana se, että se uhri saadaan näyttämään epämiellyttävältä kavereiden silmissä jolloin viimeiset kaverit häipyvät...eristämistä. Kukaan ei pidä lupausten pettämisestä, eli tuo kuvio viittaisi siihen alistamiseen..
Mies alistuu koska haluaa olla lapsen kanssa.
Ensin: Huono arvioida suhteen ulkopuolelta jonkun toisen osapuolen kuvauksen kautta mitään.
Ehkä voit selvittää eroa toisen arvostamisen ja toisen tahtoon alistumisen välillä. Alistumista tulee jos pelätään toisen reaktiota ja vältetään sillä konfliktia. Konfliktin välttäminen on todella ikävä tapa, koska se ärsyttää myös sitä, jonka vuoksi sitä vältetään. Lopulta kaikki ovat tyytymättömiä. Kustannus on pienin jos pamautetaan koko asia heti ja kerralla. Kun toinen alistuu ja toinen jyrää niin kumpikaan ei välttämättä tajua, miksi asiat alkavat vääristymään ihan kummallisiksi. Jatketaan tuota kymmenen parikymmentä vuotta ja lapset ihmettelee kun faija ja äiskä on ihan omituisia kalkkiksia, jotka toistelee jotain samoja kuvioita. Jos spontaaniutta koskaan edes oli, niin tuolloin se on jo joiltakin elämän aspekteilta hävinnyt.