Oon monesti miettinyt, miten olen tällaseen suhteeseen ajautunut, enkä vieläkään pakannu kimpsuja ja kampsuja ja lähteny.
Ongelmia on useita mm. miehen haikailut ja säädöt entisen tyttöystävänsä perään, ihan suhteen alkuvuosina...jota sitten selviteltiin pitemmän aikaan.
Suurin ongelma kuitenkin on nykyisin muodostunut mieheni asenteesta, joka on kaikkea muuta kuin positiivinen. Valitusta aamusta iltaan, IHAN KAIKESTA mahollisesta. Juustoa on höylätty väärin, paidassa on tahra, aurinko paistaa väärästä suunnasta. Siis ei mistään todellisesta, vaan ihan vaan kaikki mihin katse kohtaa tuntuu olevan pielessä ja siitä sitten valitetaan ja valitetaan, valitetaan.
Esimerkiksi viime viikolla oltiin lähössä viikonlpun hemmottelulomalle, jota oltiin suunniteltu joku kuukauden verta, siiten kun lähtöön oli enää pari päivää, alkoi niin tuttu marina taas. "Kannattekohan sitä lähtiä?" "Menee rahaa.""Eksytään varmaan matkalla." Siellä ei varmaan oo ees hauskaa, niin on turhaa kaikki." "Aurinko ei kuitenkaan paista"."Miksi ei vaan pysytä kotona."
Minä en tajua, miksi pitää murehtia ja valittaa asioista, joita ei ole vielä tapahtunut, eikä välttämättä tapahdukaan esim. joku eksyminen. Ja kaikki pienet asiat, jotka ei oos edes niin merkittäviä, niin pitää valittaa ja murehtia.
Olen kyllä yrittänyt tsempata ja olla positiivinen. Yrittänyt keksiä, miten piristää kaveria, mutta ei vaan enää jaksa. Alkaa masentuun ja olen huonolla tulolla itekki, ku toinen valittaa ja on huonolla tuulella 24/7. Nykysin kuulen vastaavani valituksiin, että "Oo hiljaa, oot siedettävämpi sillä tavalla" tai muuta loukkaavaa ja typerää.
Tuntuu siltä ku joku imis elämänilon ja voiman itestä. Oon jo vuoden verran kärsiny uneetomuudesta, ku stressaan ja oon onneton tässä suhteessa. Tai ainakin luulen, että siitä johtuu..en tiiä.
Pitäs lähtee, olis jo pitäny lähteä. Kuitenkin kun on ollu useamman vuoden yhessä, niin sellasesta vaikea päästää irti vaikka ei mitään suhteesta irti saakkaan. En ymmärrä..
Kellään vastaavaa tilannetta..?
Ongelmia on useita mm. miehen haikailut ja säädöt entisen tyttöystävänsä perään, ihan suhteen alkuvuosina...jota sitten selviteltiin pitemmän aikaan.
Suurin ongelma kuitenkin on nykyisin muodostunut mieheni asenteesta, joka on kaikkea muuta kuin positiivinen. Valitusta aamusta iltaan, IHAN KAIKESTA mahollisesta. Juustoa on höylätty väärin, paidassa on tahra, aurinko paistaa väärästä suunnasta. Siis ei mistään todellisesta, vaan ihan vaan kaikki mihin katse kohtaa tuntuu olevan pielessä ja siitä sitten valitetaan ja valitetaan, valitetaan.
Esimerkiksi viime viikolla oltiin lähössä viikonlpun hemmottelulomalle, jota oltiin suunniteltu joku kuukauden verta, siiten kun lähtöön oli enää pari päivää, alkoi niin tuttu marina taas. "Kannattekohan sitä lähtiä?" "Menee rahaa.""Eksytään varmaan matkalla." Siellä ei varmaan oo ees hauskaa, niin on turhaa kaikki." "Aurinko ei kuitenkaan paista"."Miksi ei vaan pysytä kotona."
Minä en tajua, miksi pitää murehtia ja valittaa asioista, joita ei ole vielä tapahtunut, eikä välttämättä tapahdukaan esim. joku eksyminen. Ja kaikki pienet asiat, jotka ei oos edes niin merkittäviä, niin pitää valittaa ja murehtia.
Olen kyllä yrittänyt tsempata ja olla positiivinen. Yrittänyt keksiä, miten piristää kaveria, mutta ei vaan enää jaksa. Alkaa masentuun ja olen huonolla tulolla itekki, ku toinen valittaa ja on huonolla tuulella 24/7. Nykysin kuulen vastaavani valituksiin, että "Oo hiljaa, oot siedettävämpi sillä tavalla" tai muuta loukkaavaa ja typerää.
Tuntuu siltä ku joku imis elämänilon ja voiman itestä. Oon jo vuoden verran kärsiny uneetomuudesta, ku stressaan ja oon onneton tässä suhteessa. Tai ainakin luulen, että siitä johtuu..en tiiä.
Pitäs lähtee, olis jo pitäny lähteä. Kuitenkin kun on ollu useamman vuoden yhessä, niin sellasesta vaikea päästää irti vaikka ei mitään suhteesta irti saakkaan. En ymmärrä..
Kellään vastaavaa tilannetta..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuullostaa pelottavan tutulta
on jo vaarassa. Haluatteko pysyä terveenä vai haluatteko teitä hoidettavan sairaina.
...niin ei liene epäselvää, mitä sinun tulee tehdä. Tuollaisen loppuelämänkö siis haluat?
Valitse.
mullekin on käsittämätöntä valittaa, kun pakko on vaan maksaa verot ja kuolla. Kaiken muun suurinpiirtein voi itse valita ja varsinkin huonon tai hyvän suhteen tai suhteettomuuden.
Aina voi miettiä, mitä elämälleen haluaa ja elää sitten niin. Varsinkin, mitä ei halua ja tehdä elämästään sen näköinen.
Aikuiset ja ITSENÄISET ihmiset tekevät itse omat päätöksensä elämästään, sen ilosta ja kurjuudesta. Miksi valitatte?
siis tuota ap. kirjoittajan valitusta ihmettelen. Miksi hän valittaa ja pysyy huonossa suhteessa, jotain ristiriitaa siinä on. Joko on tyytyväinen tai sitten ei, mutta miksi valittaa. Jos ei ole tyytyväinen, ei ole ja jos on, olkoon niin, mutta turha on marista. Tehköön elämästään mukavan. Todennäköisesti vaan valittaa siksi, että saa huomiota, todellisesti tuskin haluaa mitään muuta kuin myötätuntoa, jos aikuinen ei itse ymmärrä mitä tehdä, ei sitä muutkaan tule sanelemaan.