Olen 17-vuotias tyttö. Olen seurustellut muutaman kerran (ei kovin pitkiä suhteita). Tällä hetkellä menossa eräänlaista "juttua" yhden ihanan ja kiltin nuoren miehan kanssa.
Ongelmana olen vain minä itse. Mielipiteeni muuttuu niin nopeasti. Joskus aina haaveilen omasta kullasta ja vakavasta seurustelusuhteesta. Sitten taas saattaa tulla sellainen vaihe, etten haluaisi ketään miestä. Mielipide saattaa vaihdella päivittäin. Kun minulla on kyseinen olo, en haluaisi seurustella kanaenkään kanssa, en edes maailman komeimman ja rikkaimman ja ihanimman miehen kanssa. (eli tyytymättömyyydestä ei voi olla kysymys)
harmittaa vaan nyt tämän pojan puolesta, koska tiedän, että hän todellakin pitää minusta ja saattasisi murtua jos kertoisin. Minäkin pidän kyllä paljon hänestä. Mutta voisin sanoa, että olen ihastunut häneen vain aikaajoin. Joskus haluaisin viettää hänen kanssaan paljon aikaa ja seuraavana päivänä taas kyseinen ehdotus ahdistaa. En haluaisi leikkiä ihmisten tunteilla. Tälläkin hetkellä saatan valehdella, mutta valehtelenko kun en tiedä mitä oikeasti edes haluan. Onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia? Onko minulla kammo sitoutua(vaikka välillä haluan sitä tosi kovasti), sillä minulla ei koskaan ole esim. ollut parasta ystävää vain hyviä kavereita? Tämä on rasittavaa.
Ongelmana olen vain minä itse. Mielipiteeni muuttuu niin nopeasti. Joskus aina haaveilen omasta kullasta ja vakavasta seurustelusuhteesta. Sitten taas saattaa tulla sellainen vaihe, etten haluaisi ketään miestä. Mielipide saattaa vaihdella päivittäin. Kun minulla on kyseinen olo, en haluaisi seurustella kanaenkään kanssa, en edes maailman komeimman ja rikkaimman ja ihanimman miehen kanssa. (eli tyytymättömyyydestä ei voi olla kysymys)
harmittaa vaan nyt tämän pojan puolesta, koska tiedän, että hän todellakin pitää minusta ja saattasisi murtua jos kertoisin. Minäkin pidän kyllä paljon hänestä. Mutta voisin sanoa, että olen ihastunut häneen vain aikaajoin. Joskus haluaisin viettää hänen kanssaan paljon aikaa ja seuraavana päivänä taas kyseinen ehdotus ahdistaa. En haluaisi leikkiä ihmisten tunteilla. Tälläkin hetkellä saatan valehdella, mutta valehtelenko kun en tiedä mitä oikeasti edes haluan. Onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia? Onko minulla kammo sitoutua(vaikka välillä haluan sitä tosi kovasti), sillä minulla ei koskaan ole esim. ollut parasta ystävää vain hyviä kavereita? Tämä on rasittavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
teini-ikä =)
olethan nainen. Naisilla vaihtelee mielipiteet ja mielihalut jatkuvasti ilman mitään järjellistä syytä.