Olen 17-vuotias tyttö. Olen seurustellut muutaman kerran (ei kovin pitkiä suhteita). Tällä hetkellä menossa eräänlaista "juttua" yhden ihanan ja kiltin nuoren miehan kanssa.
Ongelmana olen vain minä itse. Mielipiteeni muuttuu niin nopeasti. Joskus aina haaveilen omasta kullasta ja vakavasta seurustelusuhteesta. Sitten taas saattaa tulla sellainen vaihe, etten haluaisi ketään miestä. Mielipide saattaa vaihdella päivittäin. Kun minulla on kyseinen olo, en haluaisi seurustella kanaenkään kanssa, en edes maailman komeimman ja rikkaimman ja ihanimman miehen kanssa. (eli tyytymättömyyydestä ei voi olla kysymys)
harmittaa vaan nyt tämän pojan puolesta, koska tiedän, että hän todellakin pitää minusta ja saattasisi murtua jos kertoisin. Minäkin pidän kyllä paljon hänestä. Mutta voisin sanoa, että olen ihastunut häneen vain aikaajoin. Joskus haluaisin viettää hänen kanssaan paljon aikaa ja seuraavana päivänä taas kyseinen ehdotus ahdistaa. En haluaisi leikkiä ihmisten tunteilla. Tälläkin hetkellä saatan valehdella, mutta valehtelenko kun en tiedä mitä oikeasti edes haluan. Onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia? Onko minulla kammo sitoutua(vaikka välillä haluan sitä tosi kovasti), sillä minulla ei koskaan ole esim. ollut parasta ystävää vain hyviä kavereita? Tämä on rasittavaa.
Ongelmana olen vain minä itse. Mielipiteeni muuttuu niin nopeasti. Joskus aina haaveilen omasta kullasta ja vakavasta seurustelusuhteesta. Sitten taas saattaa tulla sellainen vaihe, etten haluaisi ketään miestä. Mielipide saattaa vaihdella päivittäin. Kun minulla on kyseinen olo, en haluaisi seurustella kanaenkään kanssa, en edes maailman komeimman ja rikkaimman ja ihanimman miehen kanssa. (eli tyytymättömyyydestä ei voi olla kysymys)
harmittaa vaan nyt tämän pojan puolesta, koska tiedän, että hän todellakin pitää minusta ja saattasisi murtua jos kertoisin. Minäkin pidän kyllä paljon hänestä. Mutta voisin sanoa, että olen ihastunut häneen vain aikaajoin. Joskus haluaisin viettää hänen kanssaan paljon aikaa ja seuraavana päivänä taas kyseinen ehdotus ahdistaa. En haluaisi leikkiä ihmisten tunteilla. Tälläkin hetkellä saatan valehdella, mutta valehtelenko kun en tiedä mitä oikeasti edes haluan. Onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia? Onko minulla kammo sitoutua(vaikka välillä haluan sitä tosi kovasti), sillä minulla ei koskaan ole esim. ollut parasta ystävää vain hyviä kavereita? Tämä on rasittavaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
käydä tää keskustelu sen pojan kanssa. Aikuisuus ei ole helppoa. Mutta aikuisuus on mm sitä, että keskustelut käydään sen kanssa, jota asia koskee. Et voi tietää pojan ajatuksia ja parissuhteissa on vaarallista alkaa ajattelemaan toisen puolesta, ts kuvitella tietävänsä mitä toinen tuntee. Siihen haksahtaa ns aikuisetkin koko ajan. Se on varmin tapa aiheuttaa ristiriitoja, hämmennystä ja vääriä tulkintoja.
Jokainen tarvitsee itsenäistä aikaa, parisuhteessakin. Sen tarve kuitenkin vaihtelee yksilöittäin ja elämäntilanteen mukaan. Ainoa tapa ikinä löytää tasapaino suhteessa sille on puhua siitä. Jos poika pystyy puhumaan asiasta kanssasi voit huomata, että ehkä hänelläkin on samanlaisia tuntemuksia välillä, ehkä ei... Olemme yksilöitä kaikki. Mutta on hirmu tärkeää olla tällaisissa asioissa rehellinen ja muutenkin ottaa tavaksi jutella vaikeatkin asiat suhteessa läpi. Siitä rakentuu se luottamus toiseen. Se, että tietää olevansa toiselle tärkeä ja uskottu henkilökin, ei pelkästään rakas:) Se on muuten helvetin loukkaavaa, jos saakin kuulla, että asiat on puhuttu kaikkien muiden kanssa, mutta ei oman kumppanin. Siihen ei kannattaisi ikinä sortua.
Voi valita sopivan hetken toisen kanssa ja sanoa, että haluan puhua aiheesta, josta mulle itselleni on vaikea puhua. Jos poika menee lukkoon loppujen lopuksi, niin muista jättää portti avoimeksi; sano, että tänään ei tarvitse päättää mistään, että haluat vain hänen tietävän, koska luotat häneen ja hänen haluunsa ratkaista ongelmat. Että mietitte asiaa rauhassa molemmat. Ja sanot, että juttelette huomenna lisää. Halaa toista. Sillä lailla niitä vaikeita asioita saadaan suhteissa selviteltyä, oli ne sitten ystävyyssuhteita, orastavia rakastumisia tai vaikka työkaverin kanssa. Puretaan vyyhti auki, mutta niin, että heti, jos meinaa mennä riitelyksi, otetaan se aikalisä. Sovitaan että jatketaan myöhemmin. Käsiin räjähtävillä riidoilla harvoin saadaan hyvää aikaan.