On ihana tunne, kun kiinnostuu jostakin ihmisestä, ihastuu ja rakastuu.....Mutta tämä jätetyksi tulo on niin vaikea tunne kestää...että en varmaan enää uskalla aloittaa uutta suhdetta koskaan. Ensimmäiset viikot on tosi vaikeita, ei voi nukkua, syödä, keskittyä mihinkään, muistan sen edellisestä kerrasta. Juuri nyt elän jätetyksi tulemisen vaihetta. Kolme yötä unettomana,samalla oksettaa, itkettää. Paino pudonnut monta kiloa. Kirjoittaminen helpottaa. välillä iskee kauhea kaipuu, haluaisi soittaa, nähdä. Välillä iskee viha, epätoivo, paniikki. Äsken oli otettava konjakkia, että rauhoittuisi ja saisi unta ensi yönä. Kuvittelen toisen hänen sylissään, silloin tuntuu kuin henki ei enää kulje. Pakko piinata itseä niin että on tukehtua pahaan oloon. Onko tämä merkki rakkaudesta, vai itsekkyydestä, sitä mietin. Muistelen mukavia hetkiä, ja syyllistän itseäni, etten osoittanut tarpeeksi rakkauttani. Pelkään mennä maanantaina töihin, kuinka jaksan kuunnella toisten ongelmia, kun oma elämä pirstaleina. Onko tämä sairasloman paikka, silmät punaiset ja naama hurjan näkoinen valvomisesta ja itkusta. Nyt en itkultani nää edes näyttöpäätettä....voi itku taas kerran, kun rakastuin
Rakkaus haavoitti, taas kerran
Riskipeliä
101574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rakkaus on voimallinen tunne. Voin kokemuksesta sanoa että selviät kyllä tilanteesta. Toisilla selviytyminen kestää päiviä ja joillain vuosikymmeniä (niinkuin minulla). Selvitty kuitenkin ollaan. Ei toista ihmistä eikä niitä tunteita tarvite pois heittää. Ne on sinun ja sinä omistat ne. Vaikka et fyysisesti pysty olemaan ihastuksesi tai rakastettusi lähellä ei se tarkoita sitä ettetkö vielä voi löytää uutta ja luotettavaa kumppania. Olen itse elänyt vuosikymmeniä sitten tuon saman tunteen. Nyt olen naimisissa mutta ne tunteet ja ajatukset ovat minun jota silloin koin. Vaikka minutkin jätettiin en koe sitä ettenkö voisi mennä eteenpäin.
Anna itkun tulla silloin kun se on tullakseen. Se ei sinua vahingoita vaan vahvistaa ja puhdistaa. Kirjoituksestasi voin huomata että olet sisältäsi kuitenkin herkkä ja syvällisesti ajatteleva ihminen mikä tekee sinulle tilanteesta vaikean.
Olet varmasti todella rakastunut tuohon ihmiseen mutta elämäsi ei ole pirstaleina. Voit rohkeasti mennä töihin ja sanoa ettei sinua kiinnosta muiden murheet kun sinulla on paha olo. Sairaslomalla sinä vaan hukut omiin ajatuksiisi ja syyllistät itsesi turhaan.
Anna itsellesi aikaa sure rauhassa. Tämä sinun tilanteesi ei todellakaan ole elämän ja kuoleman kysymys. Ihan totta.
Muista että alkoholi pahentaa tilannetta. Se stimuloi nuo tunteet enemmän vaan pinnalle.
Hymyä huuleen. Kulmantakana odottaa jo toinen mahdollisuus jos haluat. Se on sinusta kiinni. Eikä tuo entinen rakastettusi katoa mihinkään. Jos sinusta tuntuu siltä niin soita ja sano miten kaipaat häntä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän vastaa tunteisiisi tai sitten ei.
Ainoa todellinen häviäjä tässä tilanteessa on joku muu kuin sinä. :)
T: 25 v sitten....
olen kokenut saman tuskan myös itse. se oli kauheaa aikaa. olin tosi epätoivonen mietein itsemurhaa ja kaikkea muuta ikävää, rakastin miestäni niin paljon etten voinut luovuttaa häntä toiselle ja annoin hänelle mahdollisuuden näyttää olevan mies. nyt elämme avioliitossa ja meillä on kolme ihanaa lasta... (virheistä ne miehetkin oppii) -tsemppiä vaan- =)
Tiedän tunteen, 23 vuotta avioliitossa ja kolmen lapsen jälkeen vaimo löytää sielunkumppanin. Ei siinä mitään, suljettujen osastojen kautta elämään takaisin. Viisi vuotta yksin, pari seurustelu yritystä. Mutta hyvä luoja kun oikein rakastuin, nainen oli nuorempi paljon kuin minä. Mutta ei se sitä tunnetta vähentänyt, kumpikin rakastui, oikeasti. Vain tunne on tosi, avioliiton aikana en tuntenut itseäni rakastettavan noin paljon. Sitten rimakauhu iski nuorikkoon, täydestä vauhdista poikki. Tunnetila muuttui palakurkussa taapertamiseksi, itkua tuli suusta, silmistä ja korvista. Juoda piti paljon etten kuivaisi kyyneleiden valuessa ulos...mutta sitten tunne alkoi hävitä järjelle, vaikka toivo on vielä voimissaan, josko vielä kuitenkin,ja elämä taas voittaa, kai. Nyt pitää taas nollata tilanne ja sitten nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä:)
Tervetuloa mies. Täällä on monta kypsää, kaunistakin, ihanaa ja iloista naista. Tapaat meitä uimahallissa, rautakaupassa sormi suussa, siitä vaan rohkeasti apua tarjoamaan, konserteissa, taidenäyttelyssä, kirjallisuuspiirissä oikein saattaisimme hurmata sinut, golf-kurssilla, työväenopiston kielipiirissä (saatat olla se ainoa leijona), lenkkipoluilla, avuttomana auton vierestä jne. Katso vaan ympärillesi.
Pitkä liitto myös (toistakymmentä vuotta), lapsia, niin ihania ja rakkaita. Sitten se ero pamahti... exä otti. Oli varmaan jos tehnyt omat surutyönsä liiton viimeisinä vuosina.. Minuun sattui aivan hirveästi, niin paljon, että sitä on vaikea kuvailla. Yhdessä kait epäonnistuttiin.... luulin silti että olemme yhdessä loppuelämän. Exällä jo uusi suhde..., minä junnaan paikallaan..., toivon sitä "potkua persuksille", mikä se sitten onkin, että pääsis eteenpäin. Olenhan kuitenkin hyvä mies...
Yksi ihanainen nainen saisi hurmata minut. Tekis mieli ostaa valkoinen t-paita, laittaa siihen tussilla isolla SINGLE -ota minut-
meinaan että jos kuljet sellainen paita päällä, seuraasi saattaa olla tunkemassa tusinan verran daameja. Siitä voi syntyä toisenlaisia ongelmia, no ehkä ne ovat mukavampia.
Joka tapauksessa miehet, liikkukaa enemmän siellä missä meitä naisia on, antakaa meille tilaisuus löytää teidät!
Ottaa sitten "omakseen" sen yhden ja "ainoan"
eiks niin??
;)
JA ei sit hei baareja, KIITOS!!!
:)
täältä on pari tuttavaani "joutuneet" avoliittoon www.eurosinkut.net ja sitten sinkkupaita päälle : "olen sinkku, saa lähestyä". Paitatehtailijat ottakaapa vinkki vastaan!
Kauheeta inisemistä. Eiköhän sutkin jätetty ihan syystä.