Jäin yksin vähän yli vuoden ikäisen pojan kanssa. Olimme onnellisina ja suunnittelimme toista lasta, kunnes yhden riidan jälkeen mies katosi kahdeksi päiväksi ja löysi uuden rakkauden. Nainen oli pyytänyt miestäni asumaan luokseen ja tämä muutti saman tien. Siitä on nyt kuukausi. Tämän kuukauden aikana olemme nähneet ja kerran suutelimmekin ja mies kertoi monta kertaa rakastavansa minua ja kuinka haluaisi meidät molemmat.
Eilen sitten kertoi ettei aio enää koskaan olla kanssani ja oli vain julmasti pitänyt minua varalla, koska ei ollut vielä varma asioista. Lähtivät viikonlopuksi naisen äidin synttäreille. Kamalinta tässä on että rakastan miestä kaikesta huolimatta, enkä vain voi vieläkään uskoa tapahtunutta. Varsinkaan kun tiedän että mies rakastaa vielä takaisin, mutta on päättänyt ettei hänestä ole perheenisäksi vaan haluaa suhteen, jossa voi vapaasti toteuttaa itseään.
Kauanko kestää että pystyy luopumaan rakkaudestansa toiseen? Tulemme kuitenkin olemaan paljon tekemisissä kun molemmat rakastamme yli kaiken lastamme ja haluamme säilyttää perheen hänelle ja yritämme ryhtyä läheisiksi ystäviksi ja kumppaneiksi vanhemmuudessa. En tiedä miten saisin itseni etäiseksi hänelle. Kaipaan häntä koko ajan ja kun hän tulee kotiin niin tuntuu että sydämeni karkaa ja vain punastelen ja tunnen itseni liian onnelliseksi.
Menemme heinäkuussa käymään miehen vanhemmilla kun hän haluaa kertoa tapahtuneesta kasvotusten.
Asuvat kuuden tunnin ajamatkan päässä ja olemme siellä viikon. Pelottaa jo etukäteen kuinka vaikeaa se tulee olemaan, kun nytkin muutaman tunnin yhdessä olo vetää itsehillinnän koville meillä molemmilla. Tunnemme kumpikin vahvaa fyysistä vetoa toisiimme. En haluaisi enää yhtään draamaa vaan että jännite katoaisi ja oikeasti menisimme kummatkin elämissämme eteen päin.
Toinen mikä minua pelottaa on ensi talvi. Muutin viime kesänä mieheni perässä kun hän pääsi opiskelemaan ja kaverit jäivät yli 500 km päähän ja lähimmät sukulaiset asuvat 300 km päässä. En tunne paikkakunnalta ketään eikä minulla ole minkäänlaista tukiverkostoa. Olen varsin ujo ihminen ja tutustuminen kestää minulla kauan.
En oikein tiedä miksi kirjoitan tänne. Jos joku voisi neuvoa kuinka rakkauden pystyisi muuttamaan ystävyydeksi ja kuinka säilyttää itsekunnioitus tälläisessä tilanteessa.
Eilen sitten kertoi ettei aio enää koskaan olla kanssani ja oli vain julmasti pitänyt minua varalla, koska ei ollut vielä varma asioista. Lähtivät viikonlopuksi naisen äidin synttäreille. Kamalinta tässä on että rakastan miestä kaikesta huolimatta, enkä vain voi vieläkään uskoa tapahtunutta. Varsinkaan kun tiedän että mies rakastaa vielä takaisin, mutta on päättänyt ettei hänestä ole perheenisäksi vaan haluaa suhteen, jossa voi vapaasti toteuttaa itseään.
Kauanko kestää että pystyy luopumaan rakkaudestansa toiseen? Tulemme kuitenkin olemaan paljon tekemisissä kun molemmat rakastamme yli kaiken lastamme ja haluamme säilyttää perheen hänelle ja yritämme ryhtyä läheisiksi ystäviksi ja kumppaneiksi vanhemmuudessa. En tiedä miten saisin itseni etäiseksi hänelle. Kaipaan häntä koko ajan ja kun hän tulee kotiin niin tuntuu että sydämeni karkaa ja vain punastelen ja tunnen itseni liian onnelliseksi.
Menemme heinäkuussa käymään miehen vanhemmilla kun hän haluaa kertoa tapahtuneesta kasvotusten.
Asuvat kuuden tunnin ajamatkan päässä ja olemme siellä viikon. Pelottaa jo etukäteen kuinka vaikeaa se tulee olemaan, kun nytkin muutaman tunnin yhdessä olo vetää itsehillinnän koville meillä molemmilla. Tunnemme kumpikin vahvaa fyysistä vetoa toisiimme. En haluaisi enää yhtään draamaa vaan että jännite katoaisi ja oikeasti menisimme kummatkin elämissämme eteen päin.
Toinen mikä minua pelottaa on ensi talvi. Muutin viime kesänä mieheni perässä kun hän pääsi opiskelemaan ja kaverit jäivät yli 500 km päähän ja lähimmät sukulaiset asuvat 300 km päässä. En tunne paikkakunnalta ketään eikä minulla ole minkäänlaista tukiverkostoa. Olen varsin ujo ihminen ja tutustuminen kestää minulla kauan.
En oikein tiedä miksi kirjoitan tänne. Jos joku voisi neuvoa kuinka rakkauden pystyisi muuttamaan ystävyydeksi ja kuinka säilyttää itsekunnioitus tälläisessä tilanteessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta sinun kannattaa ottaa etäisyyttä mieheen, koska sinä haluat hänet edelleen takaisin. Hän on jo leikkinyt tunteillasi, joten minä suosittelen, että sinä opettelet elämään ilman miestä. Toki, lapseen liittyen ja lasta koskien olet hänen kanssaan tekemisissä, mutta muuten et.
Tunnetasolla sinun on pakko päästää irti, koska muuten et kestä.
Minusta ei ole viisasta lähteä sinne hänen vanhempiaan tapaamaan ja olemaan noin pitkään miehen kanssa, jota sinä rakastat ja joka ei rakasta sinua.
aika ja etäisyys voivat auttaa sinua pääsemään siitä miehestä eroon. Sitten myöhemmin, kun tunteesi ovat kuolleet (muuttuneet ystävyydeksi) niin sitten voit olla miehen kanssa tekemisissä.
Miksi kiusaat itseäasi asioimalla miehen kanssa, jos hän on noin julma sinua kohtaan.
Pienen lapsen äitinä minulla ei ole varaa luhistua ja tällä hetkellä mies on ainoa ihminen elämässäni, niin surullista kuin se onkin. Olen käynnyt perhekerhossa, mutta en ole onnistunut tutustumaan kehenkään. Otin häneen jo muutamaksi viikoksi etäisyyttä ja menin vanhemmilleni ja koin että sain kasattua itseni.
Sitten näimme ja hän suuteli minua. Tämän jälkeen päätin katkaista välimme kokonaan vaan totesin että on liian pelottavaa olla pienen lapsen kanssa ilman mitään ihmiskontaktia. Haluan lapselleni parasta ja en voi vain keskittyä omaan tunnemyrskyyni. Kai minun täytyy ottaa tämä tilaisuutena päästä omasta ujoudesta eroon vaan en tiedä missä voisin tutustua ihmisiin kun ei ole edes ketään kenen kautta tutustua. Tuntuu pahalta kun ei ole tajunnut kuinka pahasti on eristänyt itsensä sosiaalisesti vaan on vain keskittynyt perhe-elämään.
En tajunnut kuinka riippuvaiseksi olin tullut miehestäni. Osasyynä hänen lähtöön oli varmasti se. Paikkakunnan vaihtoa olen miettinyt, mutta en haluaisi viedä lapseltani isää hänen elämästään.
Sinä et vie lapselta isää muuttamalla toiselle paikkakunnalle tai ottamalla tunnetasolla etäisyyttä mieheen. Jos mies kostaa sinulle hylkäämällä lapsen, se on miehen päätös eikä sinun.
Tuli mieleeni tekstiäisi lukiessa että sinä pelkäät että mies hylkää lapsen, jos sinä et ole miehelle mieliksi...kaiken sen jälkeen mitä mies on sinulle tehnyt. Mies vaikuttaa itsekäältä enkä yhtään ihmettelisi jos sen uuden naisen kanssa tulisi ongelmia. Toivottavasti sinä et elättele toiveita että saisit miehen takaisin.
Veikkaan, että mies tulee pian pyytämään sinut takaisin, koska tuollaiset tyypit tarvitsevat aina naisen, joka nostaa heidät jalustalle. Ihailua, mielistelyä, kerjäämistä, palvomista...nuo tyypit elävät siitä että saavat alistaa naisia.
Sinun pitäisi oppia luottamaan itseesi eikä kerjäämään mieheltäsi hyväksyntää.
Toistan vielä. Jos mies alkaa kiusaamaan sinua sillä, että hän hylkää lapsen, se on miehen puolelta kostamista ja kiusatekoa etkä sinä voi sille mitään.
Älä suostu miehen sätkynukeksi vain sen takia, ettei mies hylkäisi lastaan. Se on miehelle kiristyskeino sinua vastaan.
Olet oikeassa että ei lapsi menetä isäänsä vaikka muuttaisin muualle, mutta joka päiväisestä elämästä hän menettäisi tämän. Ovat hyvin läheisiä toisillensa. Mies hoitanut kylvettämisen ja osallistunut nukuttamiseen. Poika itkeskeli aluksi iltaisin isänsä perään kun on tottunut että on nukkunut meidän välissämme. Hänellä oli kausi, että ainoastaan isä kelpasi leikkikaveriksi ja tämän huomiota haettiin koko ajan. En usko että mies alkaa puhumaan lapsensa hylkäämisestä, päinvastoin pelännyt tämän menettämistä ja kertonut kuinka tärkeä tämä on hänelle. Luultavasti tästä syystä piti tilanteen niin pitkään epävarmana, koska ei halua menettää perhettä. Hups. Kohotin nyt jalustalle, mutta suhteemme oli tasapainoinen enkä suinkaan palvonut häntä vaan koin tasavertaisuutta. Olen nyt eron myötä huomannut etten osaa laittaa ruokaa, kun tottunut siihen että mies kokkaa.
Todennäköisesti jään kuitenkin tänne, koska en halua muuttaa tulevaisuuden suunnitelmiani tapahtuneen takia. Aion hakea keväällä tuonne samaan kouluun, jossa mies on, koska siellä on linja, jota on harvalla paikkakunnalla ja olen sille alalle aikonut suuntautua jo pitkään vaan raskaaksi tultuani lykkäsin sitä. Itse asiassa tietyllä tavalla tämä ero on helpotus. Mies halusi vielä toisen lapsen ja itsekin innostuin siitä ajatuksesta lopulta vaikka harmittikin että se kouluun hakeutuminen lykkääntyy sitten entisestään. Nyt olen onnellinen etten ehtinyt tulla raskaaksi vaikka kovasti sitä yritettiinkin. Olisi ollut kamalaa tulla hylätyksi raskaana, kun silloin on muutenkin hormoonien kurimuksessa.
Uuden naisen kanssa on tullut jo ongelmia. Mies kertoi tämän olevan omistushaluinen, mustasukkainen ja läheisriippuvainen. Olisin toivonut voivani tutustua häneen vaan ei halua sitä. Haluaisi meidät vain kokonaan miehen elämästä pois. Olimme suunnitelleet että aluksi mies voisi nähdä poikaansa niin että hän hakisi tai minä veisin hänet heille vaan en tiedä miten se onnistuu, kun kolmas osapuoli ei halua olla tekemisissä ja haluaisin kuitenkin tuntea ihmisen, joka tulee olemaan lapseni kanssa tekemisissä. Ymmärrän kyllä että hän pelkää että mies palaa luoksemme, mutta minusta hänen pitäisi luottaa mieheen, koska jos jättää perheensä niin kyllä silloin ollaan vakavissaan. Hieman suututtaa hänen oikkuilunsa.
Haluaisin vain että tilanne arkipäivästyisi ja aikaa kuluisi.
Tuossa kerroit yhden virheen, joka monesti ajaa miehen etsimään seksiä uuden naisen kanssa. Ja se virhe on: Lapsi nukkunut välissänne.
Itselläni on jo kouluikäinen lapsi, eikä lapseni ole kärsinyt yhtään, vaikka on jo vauvana ollessaan oppinut nukkumaan omassa sängyssään. Olen myös sellainen nainen, joka pitää hyvää seksielämää hyvään parisuhteeseen kuuluvana, enkä halua sänkyyni kolmatta pyörää, oli se sitten vaikka lapsi.
Ex-mieheni (ei lapseni isä), vaati vaatimalla, että hänen viisivuotias lapsensa nukkuisi viikonloppuisin meillä ollessaan meidän vieressämme, samassa sängyssä. Kun lapsi äidilläänkin nukkuu äitinsä kanssa. En suostunut, vaan nukuin sohvalla. Ja arvatenkin suhteessamme oli myös paljon muita kasvatukseen liittyviä ristiriitoja, jotka olivat yksi suuri eron syy.
Voisinpa syyttää seksiä suhteen kariutumisesta. Harrastimme sitä kaikkialla muualla paitsi sängyssä. Sohva antaa enemmän mahdollisuuksia asennoille kuin sänky. :D Varsinkin suhteen loppupuolella harrastimme seksiä jatkuvasti ja kumpaakin tyydyttäen. En usko että mies tulee saamaan koskaan niin hyvää seksiä mistään, sen voin taata täysin itsevarmasti.
Kävin pitkällä kävelyllä ja mietin asioita. Totesin että täällä annetut neuvot pitävät paikkaansa. Viha ja rakkaus kun ovat vain erilaisia tapoja tuntea sama asia. Miehestä yli pääsemiseen menee vielä vuosia ja helpoimmalla pääsen kun käsittelen tunteeni häntä kohtaan vihana enkä rakkautena. Sen lisäksi että se auttaa minut pitämään etäisyyden niin saan siitä energiaa päästä eteenpäin elämässäni. Ehkäpä vihasta on sitten helpompi tulevaisuudessa päästää irti kuin rakkaudesta. Enkä sen jälkeen ystävyys tulee onnistumaan.
Olisi helpompaa jos pystyisin vihaamaan häntä. Toki olen vihainen ja ennen kaikkea pettynyt vaan ymmärrä häntä ehkä liian hyvin. Koen itsekin vanhemmuuden välillä vankilaksi vaan minun on ehkä ollut helpompi ottaa rooli kun ei ole ollut mitään muuta elämää murehdittavana vaan olen voinut keskittyä lapseen ja äitiyteen.
En haluaisi katkeroitua tästä. Tove Jansson kirjoitti joskus, että naiset antavat anteeksi vaan eivät koskaan unohda, miehet taas eivät anna anteeksi mutta unohtavat. Tuntuu että miehinen suhtautuminen voisi olla terveempi.
Miksi sun pitää lähteä mukaan, kun mies kertoo sekoiluistaan vanhemmilleen? Menkööt yksin. Itse se on soppansa keittänyt, joten syököön sen myös. Hän haluaa vain käyttää sinua hyväkseen ja pitää sinua edelleen varalla ja jonkinlaisena tukihenkilönä. Ennustaisin, että jossain vaiheessa se selkärangaton ameeba tahtoo vielä palata takaisin, mutta toivon että olet siinä vaiheessa itse löytänyt jotain parempaa.
Tämä asia on niin tuore, että totta kai haaveilet onnellisesta paluusta yhteen. Kunhan aikaa kuluu, tajuat kuinka raukkamainen miehesi oli ja alat kenties jopa vihata. Suosittelen paluuta takaisin kotipaikkakunnallesi, jossa sinulla on tukiverkkosi. Tässä tilanteessa tarvitset ystäviä! Elät vain kerran, joten älä marttyyrimaisesti uhraudu miehen tai lapsen takia. Kyllä lapsi isäänsä näkee, vaikka toisella paikkakunnalla asuisikin. Olet jo tehnyt uhrauksia, joita mies ei arvostanut, joten nosta kytkintä.
Asenteesi on hyvä.
Yksi syy miksi lähden hänen vanhemmillensa on se että olen läheisempi miehen äidin kanssa kuin oman äitini ja uskon että hänen kanssaan keskusteleminen auttaa minua. Haluan myös pitää heidät pojanpoikansa elämässä. Luultavasti teemme niin ettei mies jää sinne vaan jäämme kahdestaan pojan kanssa viettämään kesää sinne.
Minulla ei oikein ole mitään kotipaikkakuntaa, olen viettänyt aika kiertelevää elämää. Kahdesti nyt viimeisen kolmen vuoden aikana muuttanut yli 500 km päähän.
En usko että uusi suhde heti alkuun on järkevää. Ajattelin alkaa käyttää aikaani itseni kokoamiseen ja kehittämiseen enkä tarvitse siihen miestä. Muutenkin tuntuu että olen kyllästynyt parisuhdekoukeroihin. En ole ihminen, joka on jonkun kanssa vain jotta olisi joku lähellä. Olen aina ollut yksin viihtyvää sorttia ja käytän aika paljon aikaani harrastuksiin. Nyt tosin kaipaisi jotakin läheistä ihmistä rinnallensa vaan uskon että pystyn pärjäämään omillani.
Mies sanoi heti alkuunsa, että luultavasti katuu tätä lopun elämäänsä. Sanoin hänelle, että jos hän joskus haluaisikin minut takaisin niin hän joutuisi tekemään niin paljon etten usko että hänestä olisi siihen.
En halua vihata lapseni isää. Poikani ottaa miehen mallin aikuisiälleen siitä kuinka suhtaudun miehiin ja varsinkin hänen isäänsä. En halua antaa hänelle taakkaa että hän kokee oman sukupuolensa pahaksi niin kuin aika monella miehellä tuntuu olevan.
mulla tavallaan kävi samalla tavalla, tai ei nyt aivan, mutta siis mies lähti uuden naisen matkaan. ja minä jäin reilu puolivuotiaan lapsen kanssa yksin.. raukkamainen temppu. minusta sinä olet ihan liian kiltti!! tämä teidän ero on nyt niin tuore ja aika nopeasti mies on kyllä edennyt :o sulla on oikeus vihata miestä ja syyttää sitä, selvitä siitä erota!! älä nyt hyvä ihminen ainakaan arvosta ihmistä joka moisen tempun tekee!! alhaisinta pohjasakkaa!! ja nämäkin tunteet menee ohi ajan kanssa, mutta ne on ihan tervettä tuntea. meidän erosta on jo lähes kaksi vuotta aikaa ja aika on kyllä parantanut haavat. olemme ihan hyvissä väleissä miehen kanssa nykyään. alussa niin ei ollut, mikä on ihan luonnollista.. molemmat on omissa suhteissaan, minä onnellisesti, exä ei niinkään. saman akan kans se on jonka matkaan lähti, välillä on erottu ja välillä tapeltu niin että raikaa.. huh! katuu kyllä temppuaan ja takasin olis tullu monta kertaa, minähän en tuollasta enää huolisi.. ihmistä, joka ei toista arvosta pätkääkään. ja millon mahtais seuraavaan typykän matkaan lähteä. ei kiitos.
minulla kyllä oli hyvä tukiverkko, jota ilman en olisi pärjännyt.. sinulle vain neuvon, että älä ole liian kiltti! kiitos siitä on vain että tallotaan kuin kynnysmattoa.