tässä itekseni omaa anoppiani.Meillä on ihan hyvät välit,kait.Välit on etäiset,mutta toimeen tullaan.Itse olen luonteeltani paljon puheliaampi ja kiinnostuneempi asioista keskustelemaan kun hän.No ongelmaan..Perhe on siis tottunut siihen,että keskustellaan sivistyneesti ja kauniisti asioista ei liiemmin ongelmista tai hyvistäkään asioista osata ns vakavasti/huumorilla keskustella.
On myös totuttu siihen että kun anoppi ystävällisesti ilmoittaa että haluaa esim kaupunkiin ostamaan jtn isompaa,niin mukisematta mukaan mennään.Vaikka anopilla on mies,mutta hänen kanssaan ei sovi mennä.
Lasten hoito silloin harvoin kerran vuodessa kun hän haluaa/viitsii lapsiamme hoitaa,sovitaan niin että hän soittaa miehelleni,että ens viikolla se ja se päivä kävis,olen lomalla.Mulla ei oo mihinkään sanomista.Missään lahja-asoissa ei missään ikinä ole kysytty mun mielipidettä tai yleensäkään mihinkään muuhunkaan.Kyläillessämme heillä olenkin tottunut olemaan hiljaa.Jos kysytään jtn vastaan,mutta en juurikaan ala puhumaan ite yhtään mtn.Tuntuu et oisin ilmaa..jopa miehelleni.Kyläilyt olenkin lopettanut.Paljon on asioista keskusteltu ja riidelty,mutta mieheni mielestä mikään ei ole vialla,eikä mun kuulu mihinkään puuttua.No en tosiaankaan heille mitään sanois,mutta toivoisin mieheltäni hieman kunnioitusta ja halua yrittää tehdä asiat toisin,mutta ei.
Olen huolissani lapsista,miten se vaikuttaa heihin,koska kyllähän ne vaistoaa et kaikki ei ole hyvin.Mietin että millasen mallin tyttäreni saa kun pitää toista miellyttää,eikä koskaan saa sanoa omaa mielipidettä mihinkään.Olisiko tässä yksi syy tyttöjen pahoinvointiin,ettei vieläkään anopit osaa ottaa miniäänsä huomioon ja hyväksyä poikansa elämään.
Jospa joku osais viisaampana neuvoa.Toivottavasti palsta on oikea..:)
On myös totuttu siihen että kun anoppi ystävällisesti ilmoittaa että haluaa esim kaupunkiin ostamaan jtn isompaa,niin mukisematta mukaan mennään.Vaikka anopilla on mies,mutta hänen kanssaan ei sovi mennä.
Lasten hoito silloin harvoin kerran vuodessa kun hän haluaa/viitsii lapsiamme hoitaa,sovitaan niin että hän soittaa miehelleni,että ens viikolla se ja se päivä kävis,olen lomalla.Mulla ei oo mihinkään sanomista.Missään lahja-asoissa ei missään ikinä ole kysytty mun mielipidettä tai yleensäkään mihinkään muuhunkaan.Kyläillessämme heillä olenkin tottunut olemaan hiljaa.Jos kysytään jtn vastaan,mutta en juurikaan ala puhumaan ite yhtään mtn.Tuntuu et oisin ilmaa..jopa miehelleni.Kyläilyt olenkin lopettanut.Paljon on asioista keskusteltu ja riidelty,mutta mieheni mielestä mikään ei ole vialla,eikä mun kuulu mihinkään puuttua.No en tosiaankaan heille mitään sanois,mutta toivoisin mieheltäni hieman kunnioitusta ja halua yrittää tehdä asiat toisin,mutta ei.
Olen huolissani lapsista,miten se vaikuttaa heihin,koska kyllähän ne vaistoaa et kaikki ei ole hyvin.Mietin että millasen mallin tyttäreni saa kun pitää toista miellyttää,eikä koskaan saa sanoa omaa mielipidettä mihinkään.Olisiko tässä yksi syy tyttöjen pahoinvointiin,ettei vieläkään anopit osaa ottaa miniäänsä huomioon ja hyväksyä poikansa elämään.
Jospa joku osais viisaampana neuvoa.Toivottavasti palsta on oikea..:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä palsta varmaan on ihan oikea, mutta antamillasi tiedoilla ongelmasi ei oikein hahmotu tai aukea.
Anoppi on erilainen persoonaltaan ja käytökseltään? No sehän ei ole ongelma, paitsi jos anoppi käyttäytyy huonosti ja loukkaavasti.
Anoppi ei hoida lapsia tai hoitaa silloin kun itselle sopii? No en näe siinäkään ongelmaa: anopilla on täysi oikeus olla hoitamatta. Se täytyy vaan hyväksyä.
Sinun mielipidettä ei kysytä lahja-asioissa? Siis kenelle lahjaa ollaan hankkimassa ja sinulta ei kysytä?
Enkä oikein ymmärrä tuota loppuakaan, että minkä mallin tyttäresi saa jne. Kertomillasi tiedoilla en olisi huolissani. Jos oletat, että isoäidin pitäisi olla täydellinen ja täysin sinun odotustesi mukainen ja sitten tytär saisi hyvän mallin. Voisihan asian nähdä niin, että meitä ihmisiä ja naisia on hyvin monenlaisia ja meille kaikille voi löytyä paikka tästä maailmasta. Ja hän voisi myös saada sinun käytöksestäsi hyvän mallin: olette anopin kanssa kovin erilaisia ja tuskin koskaan olette kovin läheisiä. Silti voi olla asiallisissa ja hyvissä väleissä.
Muutama kommentti esittämiisi asioihin...
-kaupunkireissu: ehkä anoppi haluaa pienen hetken irtiottoa puolisostaan ja lähtee siksi mielellään jonkun muun kanssa kaupunkiostoksille?
-lastenhoito: jos anopilla on loma, niin silloinhan hän paremmin voi ottaa lapset, kuin muulloin?
-lahja-asiat: jos lahja tulee lapsille, miehelle, niin miksi sinun mielipidettäsi kaivataan? Mikä lahja sellainen on, jos äiti on sen valinnut anopin puolesta? Jos taas sinulle tulee lahja, niin kohteliasta on vain kiittää lahjasta, eikä arvostella, kun sinulta ei kysytty, mitä haluat lahjaksi. Sopisi sanoa, ettet tarvitse lahjoja, jos ne eivät kelpaa.
-keskustelut: yleensä keskustellaan "hyvää päivää, kirvesvartta"-tyyliin kyläpaikoissa. Ei ole tarkoitus kuormittaa toisia omilla ongelmilla. Sitä varten ovat ystävät ja oma perhe, ehkä työkaverit. Läheiset välit omaava anoppi/miniä voivat keskustella elämän suurista kysymyksistä, mutta ihan joka liitossa se ei onnistu. Keskustele siis vain yleistasolla ja pintaraapaisuina.
Huolesi lapsista: kannattaa antaa hiukan vastustusta asioissa muille, ettet anna tyttärillesi tai pojillekaan sitä kuvaa, että naisen kuuluu olla hiljaa ja vain kuunnella toisten keskustelua, osallistua ei saa. Opetin omat lapset pienestä pitäen sanomaan eriävä mielipiteensä ja nyt he osaavat pitää puoliaan. Heitä ei pompoteta, vaan he sanova rehellisesti oman mielipiteensä jos tarvetta tulee. Joka asiaan ei tarvitse kommentoida, mutta aiheesta pitää sanoa. Muuten sitä masentuu ja katkeroituu ja tuntee itsensä hyväksikäytetyksi ja antaa toisten polkea oikeuksiaan. Älä kasvata lapsistasi marionetteja. Kauniisti voi käyttäytyä, olla kohtelias, mutta mielipiteensä saa sanoa toisia loukkaamatta.
neuvo ton lasten opettamisesta sanomaan oman mielipiteensä.Se oli kyllä hyvä neuvo.Tarkoitinkin just tota että kun ei multa edes kysytä lasten hoidosta tms mitään.Tottahan nyt toki lomalla ehtii muksujen kanssa olla,mutta kun kunnioitettais niitä vanhempia ja keskusteltais,mutta kun ei.Selän takana sovitaan ja mies tekstarin välityksellä asian ilmoittaa.Sit jos miehelleni soitan ja sanon mielipiteeni saan luurin korvaan.
No nyt kun viimeisin riita mieheni kanssa on ohi,niin sanoinkin että antaa kuule olla tehkää mitä lystäätte.Ite alan tekemään niinkuin itelleni sopii.Ehkä olen antanut liikaa periksi,mutta silti ihmettelen tota äiti poika suhdetta.Mutta siinäkin opettelen ajattelemaan että aikansa kutakin.;)
Alkuperäinen viestisi oli sekava eikä siitä oikein selvinnyt mistä se kenkä puristaa, mutta tämä valotti asiaa:
"Selän takana sovitaan ja mies tekstarin välityksellä asian ilmoittaa.Sit jos miehelleni soitan ja sanon mielipiteeni saan luurin korvaan."
Ongelmahan ei siis olekaan anopissa, vaan sinun ja miehesi parisuhteessa, jos mies tosiaan päättää lapsianne koskevista asioista vain äitinsä kanssa, keskustelematta sinun kanssasi. Ja jos hän tosiaan lyö sinulle luuria korvaan, niin teillä on aika vakavakin parisuhdeongelma, joka ei liity anoppiin mitenkään. Millä sanoilla ja mihin äänensävyyn itse sitten mainitsit asiasta -- olisiko ehkä omassakin viestinnässäsi parantamisen varaa?
Noin muuten valituksesi siitä, että sinulta ei kysytä, kuulostaa hieman oudolta. Etkö osaa oma-aloitteisesti sanoa mielipidettäsi, vaan odotat että sitä kysytään?
Jos tosiaan kylässä ollessannekin vaan istut hiljaa ja nyökyttelet kun anoppi puhuu jotain mistä olet päinvastaista mieltä, ja sitten jupiset kotona jälkeenpäin, niin toden totta näytät lapsillesi todella huonoa esimerkkiä.
ckksaiki, comprare levitra, rwlfmggm, Ordina levitra, upyjblay, Ordina kamagra, ydeufosu, Ordina levitra, zuxwrwgc,