Kun näin anopin ja hänen pienen elämän havahduin josko joudun samaan ja ajattelin ottaa etäisyyttä hänen poikaansa. En enää ajattele yhteen muuttamista.
Ei ystäviä , ei sukulaisia kylässä koskaan. Ruoan tekoa ja pyykin pesua. Telkkaria viihteeksi. Ei muuta. Poika kaikki elämä ja sille soitetaan joka päivä ja pyydetään kylään. Appi ei koskaan ruokaa tee eikä salaattia syö. Appi ei puhu. Hyvä kun samaan pöytään tulee syömään. Puhutaan myös ex naisesta kun olen paikalla.
Miltä kuulostaa?
Ei ystäviä , ei sukulaisia kylässä koskaan. Ruoan tekoa ja pyykin pesua. Telkkaria viihteeksi. Ei muuta. Poika kaikki elämä ja sille soitetaan joka päivä ja pyydetään kylään. Appi ei koskaan ruokaa tee eikä salaattia syö. Appi ei puhu. Hyvä kun samaan pöytään tulee syömään. Puhutaan myös ex naisesta kun olen paikalla.
Miltä kuulostaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
on se. Sinulla ja heidän pojallaan voisi olla oma elämä. Et pysty heidän elämäänsä tai elintapojaan muuttamaan, mutta jos poika on eri maata niin elämä voi olla aivan toinen. Ja jos appi ei ruokaa laita tai salaattia syö, onko se sinulta pois?
Ymmärrän kyllä tuntemuksesi ihan omasta kokemuksesta. Aikanaan menin miehen kotiin, oli huomioniaivan sama. Kyseessä kylläkin maalaistalo, jossa vanhat vanhemmat ja perinteinen työnjako. Elämä oli yhtäkuin työ. Missään he eivät vierailleet. Asioista ei puhuttu. Tai jos puhuttiin niin jutut oli samat joka kerta.
Alkuaan asia ahdisti munua. Olin tottunut sopimaan ja keskustelemaan asioista. Avioliitto tuo perheen pojan kanssa on nyt kestänyt 20 vuotta. Poika parjää ilman vanhempiaan ja vanhemmat ilman poikaansa.
Mutta jos asia sinua suuresti ahdistaa, hyvä että otat etäisyyttä tässä vaiheessa. Mutta ooletko puhunut tästä pojan kanssa? Olisi varmaan ensimmäinen asia. Mitä hän tuumaa vanhempiensa elämästä.
kaikkien seurustelevien pitäisi tutustua (ehkä) tuleviin appivanhempiinsa.Seurata ja todella miettiä et haluanko tosiaan tällasen elämän..Se nimittäin periytyy.Jos ite olisin ollu viisaampi,hoksannu silloin katella tarkemmin heidän elämää,niin tuskinpa olisin tähän avioliittoon lähteny.Oikeesti ottaa niin päähän,kun tuli jo lapsetkin tehtyä.Nyt vaan on pakko kestää.