Täällä on paljon kirjoiteltu tyrannisoivista äideistä. Minä olen äiti joka olen käytännössä katkaissut välini tyrannisoivaan lapseeni. Vuosia jaksoin sitä että lapseni tuli joka ikinen viikonloppu luokseni, arvosteli lähes jokaista tekemääni asiaa, kylvi tavaransa joka ikiseen paikkaan, päätti mitä televisiosta katsellaan, haukkui kotona asuvaa sisarustaan ja esiintyi kaikkitietävänä lähes asiassa kuin asiassa. Kunnes tuli päivä päätin että nyt riittää. Sanoin ettei MINUN kotiini tarvi tulla jos ei samalla ymmärrä että täällä on minun sääntöni ja niiden mukaan eletään. Lapseni kasasi huutoryöpyn säestyksellä tavaransa, eikä ole sen jälkeen luonani juuri käynyt. Yön yli ei ole ollut kertaakaan. Luultavasti asia oli väistämätön, koska en halua että 3-kymppinen ihminen kuvittelee voivansa toimia miten tahansa vain siksi että olen hänet synnyttänyt. Myös äitejä ja isiä on osattava kunnioittaa -tai sitten pysyttävä poissa.
Aikuinen lapsikin voi olla tyranni
oma elämä äidilläkin
191089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hyvä että sait sanottua mielipiteesi. Eiköhän tyttäresi joskus anna anteeksi. Kyllä sinulla on oikeus omiin sääntöihisi kotonasi. Tsemppiä sinulle!!!!
että kyseessä oli tytär?
olisit sanonut: "Olet aina tervetullut kotiin, mutta muistathan kunnioittaa talon tapoja." On se hänenkin kotinsa. Itse synnytit hänet, hänen lupaansa kysymättä.
Kolmikymppisen koti on siellä missä hän on kirjoilla ja asuu. Ei todella minun koti ole se missä vanhempani asuvat, kun olen aikuinen, eivätkä minun lapseni tule enää "kotiin" sitten kun ovat kolmekymppisiä. Aikuistumiseen kuuluu se että aikuistuvan koti kasvaa eri paikkaan kuin vanhempiensa koti.
Aikuiset lapsityrannit eivät synny kuin äitien päässä..
Olen tätä mieltä. Äidit itse provosoivat ensin ylistämällä alistaen lapsensa olemaan koko maailmankaikkeuden silmäteriä. Ja kun aika tulee, toisin käy.
Nämä äidit vaalivat itselleen rusinat pullista ja sitten sylkevät pois. Lapsityrannit, niin pienet kuin suuret: ovat Äitien aikaansaannoksia. Katsokaa peiliinne, jos kykenette.
niin mukavaa kun on joku mitä syyttää, jos ei ole omat vanhemmat niin sitten kaverit taikka muut olosuhteet. Koskaan sitä malkaa sieltä omasta silmästään ei viitsitä etsiä, voisi vaikka löytyäkin vielä. Mutta onhan se helpompaa valita se oikotie onneen, syyttää aina ja joka paikassa kaikkia muita kuin itseään siitä että on epäonnistunut yksilö. Ottaisitte nyt jo vihdoinkin vastuun itsestänne kakarat!
Niin kauan olette ja pysytte kakaroina, vaikka tulisitte 80:siksi, kun jaksatte elämästänne muita syytellä.
kuin itseään.
Aikuisuuteen kuuluu ottaa vastuu omista tekemisistään ja on ihan paskapuhetta ja freudinväärinkäyttöä kekata aina sysätä syy äidille tai sille että oli pienenä piukka pipo ja puiset lelut ja nekin naulattu kiinni lattiaan ja kouluun hiihdettiin kesät talvet.
Äitejä on monenlaisia ja harva niistä on täydellinen. Itse kukin voi tykönään olla tyytyväinen siihen ettei äitinsä abortoinut sikiötään jo ennen syntymää... ja se riittäköön kolmekymppiselle. Kaikki eduksi laskettava sen päälle on jo ekstra bonusta.
lol !!
no mulla just oli puiset lelut naulattuna lattiaan!! repikää siitä :(( :D !
eikä kultalusikkaa näy missään vieläkään!!!!!!! prkl!
Sinun ajatusmaailmallasi kukaan ei ole koskaan vastuussa mistään, koska aina löytyy äiti jota syyttää. Taisit kirjoittaa vain provosoidaksesi? Itse ainakin olen vastuussa omasta käytöksestäni, vanhempien lapsuudenaikaisesta kasvatuksesta on sen verran vuosia, että ihan omakin minuus ja mieli on päässyt kehittymään, sinulla ilmeisesti ei?
Seuraan palstaa ja hyvä, että äitiä arvostelevien kirjoituksien lisäksi on tullut palautetta myös äideiltä. Ja asiaa!
Aikuiset lapset, jossakin päin maailmaa, saattavat olla tätä nykyä naapureitani ja olen miettinyt mistä ihmeestä niinkin moni nuori naapurini on saanut päähänsä, että me- hänen vanhempiensa ikäiset ihmiset- olisimme sitoutuneet heidän hyvinvointinsa edistämiseen luopumalla omista eduistamme heidän hyväkseen. Keskustellaan naapurin pihan läpi kulkemista, auton parkkeerauksista kulkutielle, talkoilla tehtävistä lumitöistä jne. tyyliin, ettei niistä vastaaminen ainakaan nuorelle naapurille kuulu.
Koska minä en naapuriani kasvata, enkä myöskään halua huonoja välejä, olen joskus aika väsynyt siihen lässyttävään ja maanittelevaan puhetyyliini, jolla nuoria naapureitani saa lähestyä. Siis virallisesti aikuisia, kolmikymppisiä ihmisiä, joiden vakisanastoon kuuluu : vaadimme, tahdomme, haluamme ja tietysti loppukaneettina "ei se mulle kuulu".
Nuorien naapureiden lisäksi mukana saattaa pyöriä vanhemmat siivoamassa, täyttämässä lasten jääkaappia ja puhelemassa meille naapureille lasten kiireisestä elämästä siihen tyyliin kuin sitä ei meillä muillakin naapureilla olisi.Sekin on aika väsyttävää, vanhempien homma olisi ehkä kerran tai pari ohjata lapsukaisiaan aikuisten maailmaan selittämällä asukkaan vastuusta taloyhtiössä.
Kuvittelin, että kyse olisi ollut vain yhdestä naapurista, mutta alueemme ikärakenteen muuttuessa ovat lähitontit täyttyneet monenlaisista nuoremmista pareista ja osa toki on ihan fiksua, mutta osa ei selkeästi ole kasvanut aikuiseksi.
En tiedä opettaako elämä heidät ymmärtämään paikkansa vai voisiko sitä harjoitella jo kotona aiemmin?
Ei koskaan tehnyt kotona mitään, ei siivonnut huonettaan. Pyysin edes poistamaan vaatteet lattialta, kun aloin imuroimaan. Hän kasasi vaatteet ja heitti ne suihkuhuoneen lattialle tai työnsi ne likapyykki koriin.
Keittiön pöydällä oli Kansaneläkelaitoksen Ruoka-aineiden ravintosisältö, sitä hän luki kun Raamattua ja ilmoitti mitä ruokaa pitää ostaa ja laittaa. Todella vain valkuaista: lihaa juustoa lihaa kokolihaleikkeitä rahkaa rasvatonta maitoa, sitä nuoret miehet joivat viikonlopussa 15-17 litraa ihan kahteen poikaan..
Olin kahden pojan yksinhuoltaja, en itse juonnut edes kahvia se hinnan vuoksi, kun pojat eivät sitä juoneet.
Joskus sain kerättyä hieman rahaa ostaakseni itselleni vaateita, esimerkiksi kesä vaatteet alennus myynnistä Juhannuksena.
Ei. Kyllä rahat tarvittiin aina festari reissuihin jne.
Surkein oli Juhannus, kun olin maksanut pojalle kuorma-auton ajokortin ylioppilas lahjasi. Hän tarvitsi auton tankillisen bensaa ja autoon kattotelineet lähtiessään kavereiden kanssa juhannus juhliin...
Minulle jäi yksi markka rahaa ja ruoan jämiä oli pakasteessa. Olin onnekseni ostanut maalin ja pensselin....
Niin Juhannus kului maalatessani vaatehuoneen seinät ja katon. Sydämeni kyynelillä olisi voinut pestä kodinlattian. En tiennyt, että auto lopulta seisoi pihassa. Edes auton kattotelinettä ei tarvittu, lähtivät kahdella muulla autolla, joten kavereiden tavarat mahtuivat tavaratiloihin. Tosin autoni avaimet olivat pojan taskussa, vara-avain oli keittiön kaapissa. En edes voinut lähteä ulos kasvot itkusta turvonneina. ( silloin olisin nähnyt auton)
Jos poikani oli kaupassa kanssani, hän nosti haluamiaan elintarvikkeita ostoskärryihin mitään kysymättä...MUTTA ikinä ei kassalla tehnyt mitään, ei nostellut tavaroita ei pakannut kasseihin.. Siirtyivät pikkuveljen kanssa kauemmaksi juttelemaan ja kisaileen aivan rauhassa.. En kehdannut koskaan kaupassa siitä sanoa ja kotona se oli vain vitsi. "Leikkiä" laskettiin ilmeistäni ja siitä miten pakkasin ostokset.
Seurasi aika jolloin neuvoteltiin ahkeraan siitä paljonko alan maksamaan elatusapua, kun hän muuttaa. Tämä oli jokaisen siivous kerran keskustelu; "Minähän en täällä siivoa, muutan juuri muutenkin pois"
Niin otin ja ostin pankin avustamana kaksion, sanoin vuokra asunnon irti (oli 3h k)Ilmoitin esikoiselle, asunto on kuukauden käytössäsi sitten tulee uudet asukkaat. Muutin nuoremman kanssa kaksioon itse OH-nurkkaan poika sai MH.
Luulin asioiden alkavan selkeytymään...
Poika kävi haukkumassa ja irvimässä kaikkea..
"Mitä varten sää laitat enää kukkia parvekkeelle,
jaa siivoat, kuka täällä sotkee,
ei ole rahaa? kyllä sulla on, et vaan anna."
Tyly ilkeä eikä muuksi muutu..
Poikasi on, anteeksi vain, täysi kuspiä. Mutta miksi ihmeessä et ole puolustanut itseäsi?? Mikä ihmeen pakko sinun oli kustantaa kaiken maailman festarireissut ja kärvistellä itse rahattomana? Eikö poika ollut kesätöissä koskaan?
Kyllä se on sillä tavalla, että poikasi on oppinut pienestä asti määräämään, mitä sinun kuuluu tehdä ja hankkia. Ja sinä olet kiltisti toteuttanut. Miksi ihmeessä???
Olet vain ollut hiljaa ja tehnyt hammasta purren itse. Minä olisin heittänyt moisen rontin maailmalle itsekseen pärjäämään aikapäiviä sitten.
Anteeksi vain, mutta minusta ei ole mukavaa lukea tuollaista tekstiä, jossa itsensä täysin unohtanut marttyyriäiti suree hyväksikäyttävän lapsensa käytöstä. Sitähän se kakara tekee, mihin on koko elämänsä oppinut.
Miksi annoit rahaa? Miksi pesit toisen pyykit? Miksi siivosit hänen huoneensa?
JA NIIN EDELLEEN....
Valintasi oli omasi. Turha sitä täällä on ruikuttaa.
Tuollaisten takia näitäkin palstoja on.
Ai niin ulostusvaivat ovat oma syy.
vastakin.
Nyrkki ei satu lujaa vaikka sen jättää jälkiä ja voi todistaa.
Tyly ja ilkeä ovat hirveä yhdistelmä, joko hää kiristää jollain?
Oma lapsuuteni oli köyhä mutta hyvä siltikin. Aikuisena valitsin vapaaehtois lapsettomuuden kun saan hemmoitella itseäni laadukkailla merkkivaatteilla, ei tarvitse tinkiä omasta hyvinvoinnista ostelemalla ajokortteja, asuntoja... ja elättää aikuisia lapsia ja lapsenlapsia. Aloitin työt jo 17- vuotiaana ja opiskeluajatkin tein viikonloppu/ iltatöitä tienatakseni taskurahaa. Sitten myöhemmin hieman uuvuin ja olin työttömänä hakemattakaan töitä ja siitäkin heti syyllistettiin mutta pärjäsin yksin hyvin kun tingin menoista ja huvituksista, osaan tehdä terveellistä kotiruokaa enkä syönyt ravintoloissa. Miksi raataisin raskaassa työssä elättääkseni luuseri jälkeläiseni kun itsekkään en ole kultalusikalla saanut kaikkea eteeni vaan työni tuloksella.
Poikasi haluaa kaikki rahasi ettei edes kukkiin saa uhrata ja sehän järkyttävän törkeää. Tätä kieroon kavatettua nuorisoa riittää ihan pilvinpimein jotka keski- ikäisenäkään ei monesti ole päivääkään rehellistä työtä tehnyt eikä mihinkään heistä olekkaan muuta kuin rosvoomaan muilta rahat. Mikä helkutin itkupilli sinäkin olet kun et pysty kuria pitämään? Jos kakaroita tekee niin täytyy johdonmukaisesti pitää säännöt mitenkä toimia eikä lepsuilla ollenkaan tai tulos on just noin surkea!
ihmeessä maksoit kaikki reissut ym?? En toisaalta ihmettele, että poika luulee sinun laskevan luikuria, kun sanot ettei rahaa ole. Ainahan olet hänelle rahasi kantanut, niin kai hän luulee, että sitä on ollut paljonkin.
Vanhempani olivat köyhiä. Ei puhettakaan että olisin saanut ajokortin lahjaksi saati rahaa yhtikäs mihinkään. Kortin maksoin omista kesätöistä monta vuotta ennakkoon säästäen. Oli lista töistä, jotka oli minun vastuullani päivittäin. Sain lukion aloittaessani 300 markkaa ja sen jälkeen olen pärjännyt omillani käyden töissä ja opiskellen siinä sivussa.
Nyt itsekin äitinä kamppaillessani 2-12-vuotiaiden lasten kanssa huomaan, että minustahan se lähtee. Rajat alusta asti ja niille pikkuraivareille maassa maaten ei anneta periksi. Viikkorahat on ansaittava omalla työllä iän mukaan sopivasti vaatien ja jokainen perheen jäsen osallistuu ikänsä ja voimiensa mukaan arjen askareisiin.
Alkuperäiselle äidille rohkaisua. Poikasi on aikuinen eikä tuosta muutu. Ole tiukkana ja ota etäisyyttä. Vain sillä tavoin saat hänet järkiintymään tai hän pitää sinua kynnysmattona hautaan saakka. Lähisuvussani on vastaava tapaus, josssa poika edelleen loisii ja tyhjää tilit vaikka äiti jo palvelutalossa ja vaikeasti sairas. Muu suku vie ruokaa ja kuljettaa mummelia. Surullista muttä röyhkeydellä ei ole rajoja kun ihminen kasvaa vinoon.
ei sitä enää voi opettaa aikuiselle miehelle. Voi äitiparkaa minkä itselleen on tehnyt, toisaalta ymmärrän hänen ratkaisujaan, ei raaski pahoittaa lapsensa mieltä vaan uhrautuu ja kyynelöi sitten itsekseen.
Mutta se on suuri virhe, opikseen voi ottaa vain ne joilla on vielä pienet lapset.
Ehkä paras neuvo on mitä edellämainittu fiksu kirjoittaja ehdotti, että otat etäisyyttä ja tomerasti. Järkiintymisestä ei voi olla varma, parempi että jälkeläistä ei sitten näe ollenkaan jos hänen käyntinsä aiheuttaa vain pahaa mieltä.
Yritä jaksaa kuitenkin eteenpäin!