En ole epäkiitollinen työpaikasta tänä laman aikana, mutta...
olen tehnyt työtä yhtä äitiyslomaa lukuunottamatta 40 vuotta, ja alkaa jo riittää. Kunnianhimoa ei ole enää, ei tyydytystä eikä iloa työstä, vain joka-aamuinen suunnaton väsymys ja tympäännys. Yrittäjäksikään ei ole resursseja.
Olen väärässä paikassa, sen tietävät ja myöntävät työtoverini, kaverini, omaiseni, kaikki, enkä vähiten itse.
En silti pääse vielä "putkeen", en sairaseläkkeelle, en varhaiseläkkeelle.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä????
olen tehnyt työtä yhtä äitiyslomaa lukuunottamatta 40 vuotta, ja alkaa jo riittää. Kunnianhimoa ei ole enää, ei tyydytystä eikä iloa työstä, vain joka-aamuinen suunnaton väsymys ja tympäännys. Yrittäjäksikään ei ole resursseja.
Olen väärässä paikassa, sen tietävät ja myöntävät työtoverini, kaverini, omaiseni, kaikki, enkä vähiten itse.
En silti pääse vielä "putkeen", en sairaseläkkeelle, en varhaiseläkkeelle.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä????
Vastaukset 10
Vanhimmat
sellainen virkavapaa?
Sitten voisit mennä vaikka kahdeksi viikoksi etelään.
No, vaikeaa ehkä neuvoa kun ei sinua tunne.
Se motivaatio pitäisi jostain repäistä viimeisiksi vuosiksi.
Eikö kesis auta nyt yhtään.
68v. ikäiseksi ja ihan vakavissaan eduskunnan puhujat sitämieltä ovat?
Saa kulemma korotettua eläkettä silloin VALTAVASTI?....
Ehdotan sinulle opiskeluvapaata ja hakeudut opiskelemaan vaikka huoneisto stylaajaksi tai leikkikenttä suunittelijaksi jne.
En väheksy yhtään väsymystäsi koska tunne on itselläni saman suuntainen ja siksipä rohkenen ehdotella ideitani ja toivonkin että et asiasta loukkaannu.
Lueppa aloitukseni "palkkatyötä vain kohtuudella". Itsekin mietin muutosta.
Minulla olisi työvuosia jäljellä noin neljännesvuosisadan verran. Kuitenkin olen "yli-ikäinen" työnhakija. Luulen, että jaksaisin nykyisessä työpaikassani, ellei ilmapiiri kiusaamiskuvioineen olisi niin kuluttava. On loppuun käytetty olo, kun on aina tehnyt työnsä niin hyvin kuin mahdollista ja yrittänyt kaikkensa ongelmien selvittämiseksi, mutta mikään ei muutu parempaan suuntaan. Tietää, että pitäisi lähteä, mutta siihen ei ole enää voimia. Usko ja uskallus muutokseen sekä selviämiseen puuttuu. On katkeraa ajatella, mitä kaikkea on joutunut kokemaan vain muutaman pissipään vuoksi ja että ainoa järkevä vaihtoehto on irtisanoutuminen. On vain suostuttava lähtemään taloudellisesti tyhjään päälle säilyttääkseen terveytensä.
Saman kokeneita ja samoin tuntevia on varmaan paljon. Mistä voisi etsiä tukea? Saada tietoa esim. ammatinvaihtomahdollisuuksista?
Surullinen tuo sinun tarinasi - ja niin valitettavan tavallinen :(
Ilmaista asiantuntija-apua saat esim. työkkäreiden ammatinvalinnan psykologeilta. Voit käydä niin monta kertaa kuin on tarvis ja soveltuvuus- yms. testejäkin tehdään tarvittaessa.
Onnea matkaan!
En tiedä elämäntilannettasi-onko velkoja tai muita ylimääräisiä menoja. Olen sua pari vuotta nuorempi ja hyppäsin pois oravanpyörästä, koska työpaikalla oli yksi
narsistinen esimies. Enkä ole päivääkään katunut. Mulla oli kolmen kuukauden ka
renssi, mutta sen jälkeen aloin saamaan ansiosidonnaista. Mulle tarjottiin osa-aikatyötä ja sain sen lisäksi soviteltua päivärahaa.
Yllättävän vähän tarvitsee rahaa, jos on pienet asumiskulut eikä velkoja. Laitan myös kaikki ruoat itse.
Olen tehnyt välillä kahtakin työtä osasin silloin säästää rahaa, joten en pudonnut
tyhjän päälle. Mulla uusi miesystävä ja painokin pudonnut viitisen kiloa.
On paljon mahdollisuuksia, jos ei ole motivaatiota jatkaa. Vaatii vain rohkeutta
hypätä pois oravanpyörästä.
Terveisin nainen
joka ei mielistele ketään
Olet tehnyt rohkean ja eittämättä oikean valinnana, onnittelut siitä.
Käsitykseni mukaan ansiosidonnaisella elää ihan siedettävästi, mutta miten sen jälkeen. Ansiosidonnaista saa kuitenkin vain n. kaksi vuotta ja sen jälkeen tippuu peruspäivärahalle, joka on luokkaa 400 euroa / kk. Miten aiot pärjätä sen jälkeen, kun tiput ansiosidonnaiselta? Kyselen siksi, että olisin itsekin valmis vastaavaan ratkaisuun, mutta 400 eurolla / kk en pärjää niin monta vuotta kuin vielä pitäisi.
Rohkea ja varmasti oikea ratkaisu, josta voi vain onnitella! Itse tekisin juuri samoin, jos eläisin jotenkin tuon rahattoman karenssin yli ja olisi pientä toivoa edes osa-aikatyön löytymisestä.
Ansiosidonnaiseni jatkuu vielä yksi vuosi yhdeksän kuukautta, koska en käyttänyt
kuin pari viikkoa ns. normaalia ansiosidonnaista. Kannattaisi lukea tarkkaan 1.7.2009 muutosturvan ehdot. Soviteltua päivärahaa saa 36 kk ainakin. Aika helppo löytää mikä tahansa osa-aikatyö. Olen sen ansainnut, koska olen ollut
työssä melkein 40 vuotta ja tehnyt kahtakin työtä. Samoin olen maksanut jokaisesta säästämästäni lantista 28 prosenttia veroa. Maksan koko ajan koroista
veroa. Kun tarvitsen julkisia palveluja ne ovat kuitenkin kortilla. Mikä mättää!!!!
Terveisin
Iloinen veronmaksaja
Jos ei ole niin alan vaihto rohkeasti!
Mihin alaan?
Siihen mikä (ehkä voisi) kiinnostaa.
Minun taannoin esimieheni tuolla Outokumussa entisen Poutun nykyisen HK- laitoksessa haukkui minut silloisen viisikymppisen vieläpä kaikkien kuullen ja pirullisen ivallinen virnistys suupielessä liian vanhaksi työelämään. Arvatkaapa miltä tuntui? Kuitenkin työni tein siinä kuin toisetkin.
Itse hän sai ylennyksen tuotantopäälliköksi.