Taustaa:
Olen 28-vuotias nainen ja mieheni on 31-vuotias. Olemme olleet yhdessä 10-vuotta, joista asuneet yhdessä viisi vuotta ja naimisissa olleet 1,5-vuotta. Meillä on puolitoista vuotias tyttö ja toinen lapsi on tulollaan ensi tammikuussa.
Kaikki lähti purkautumaan viime viikonlopun jälkeen. Yksi minun ystäväpariskunta oli meillä viikonlopun vierailemassa. Mieheni lähti Provinssiin lauantaina ja tuli sunnuntaina jo hyvissä ajoin takaisin. Illalla hetki juteltiin sängyssä ja naurettiin miten vähän tuntuu olevan puheenaihetta. Mieheni katseli minua kovasti ja jollain tasolla ymmärsin, että hänellä oli jotain mielessä, mutta jostain syystä en tajunnut sitä silloin illalla. Aamulla asia alkoi minua vaivaamaan ja ensin ajattelin ottaa asian puheeksi illalla. Jostain syystä aloin kuitenkin vahvasti epäilemään jotain. En ole koskaan penkonut hänen tavaroitaan ja nytkin podin huonoa omaatuntoa, kun katsoin hänen rahapussiaan. Järkytys oli aika kova, kun löysin lauantaipäivältä huoltoasema kuitin, jossa oli lantrinkien lisäksi ostettu kondomeja. Menin asiaa häneltä välittömästi kysymään. Ja siitä sitten alkoi selvittely.
Mieheni oli ne ostanut hetken mielijohteesta. Yhtään ei onneksi oltu käytetty. Hän oli edellisenä viikonloppuna tavannut yhdessä kaupungissa erään tytön,joka oli ollut hänestä kovin kiinnostunut. Sama tyttö oli ollut Provinssissa ja hänestä olisi petiseuraa saanut, jos mies olisi halunnut. Ei kuitenkaan ollut pystynyt. Meillä on seksi ollut aina vähän vähissä. Olen miehelleni heti alussa kertonut, että minun on vaikea siitä nauttia ja orgasmia en ole koskaan saanut. Ennen vauvaa ja vauvan jälkeen kerrat on laskettavissa kahdella kädellä. Se on järkyttävää. Ja tähän olen päättänyt hakea muutosta/apua seksuaaliterapeutilta. Aikaa en ole vielä varannut, kun asuinpaikkakunnallamme ei sellaista ole ja lähimmät ovat 100 km päässä.
Keskustelimme maanantai aamun ennen töihin lähtöä ja maanantai-illan, kun tyttö saatiin nukkumaan. Emme muista milloin olisimme näin syvällisiä ja avoimesti puhuneet. Meillä on aina ollut toimiva suhde ja olemme molemmat olleet onnellisia. Kumpikin olemme jo ennen ensimmäisen syntymää huomanneet sen jonkin lopahtaneen. Kumpikaan ei vain ole saanut otettua asiaa esille. Ehkä jo senkin takia, kun tietää miten tuskallista asioiden auki repiminen on. No nyt on kaikki revitty auki. Rakkautta meillä on todella paljon. Mutta läheisyys ja intohimo ovat hukassa. Mieheni sanoi, ettei ihastunut siihen tyttöön vaan siihen, että hän oli hänestä kiinnostunut ja kehui. Meillä on valitettavasti jäänyt arjen jalkoihin toistemme huomiointi, kehuminen yms. Olen pitänyt miestäni itsestään selvyytenä.
Eilen tuli keskuteluissa ilmi pahin mahdollinen skenaario. Mitä, jos suhteemme on kehittynyt pelkästään kaveritasolle emmekä saa enää nostettua sitä intohimoa ja paloa? Kumpaakin hirvittää ajatus erota, laittaa lapset yhteishuoltoon ja varsinkin kun toinen on vasta tulollaan. Halua löytyy saada meidän miehen ja naisen välinen suhde toimimaan.
Mistä tietää, että kyseessä on parisuhde ei kaverisuhde? Miten kannattaisi alkaa selvittelemään solmuja? Parisuhdekurssiko? Tiedämme, että ongelmia on, mutta emme oikein miten niitä pitäisi ratkoa. Ja olisiko hyviä vinkkejä toisen huomioimiseen? Nyt pitää yrittää skarpata, ettei asiat vain ajaudu takaisin samoille raiteille.
Olen 28-vuotias nainen ja mieheni on 31-vuotias. Olemme olleet yhdessä 10-vuotta, joista asuneet yhdessä viisi vuotta ja naimisissa olleet 1,5-vuotta. Meillä on puolitoista vuotias tyttö ja toinen lapsi on tulollaan ensi tammikuussa.
Kaikki lähti purkautumaan viime viikonlopun jälkeen. Yksi minun ystäväpariskunta oli meillä viikonlopun vierailemassa. Mieheni lähti Provinssiin lauantaina ja tuli sunnuntaina jo hyvissä ajoin takaisin. Illalla hetki juteltiin sängyssä ja naurettiin miten vähän tuntuu olevan puheenaihetta. Mieheni katseli minua kovasti ja jollain tasolla ymmärsin, että hänellä oli jotain mielessä, mutta jostain syystä en tajunnut sitä silloin illalla. Aamulla asia alkoi minua vaivaamaan ja ensin ajattelin ottaa asian puheeksi illalla. Jostain syystä aloin kuitenkin vahvasti epäilemään jotain. En ole koskaan penkonut hänen tavaroitaan ja nytkin podin huonoa omaatuntoa, kun katsoin hänen rahapussiaan. Järkytys oli aika kova, kun löysin lauantaipäivältä huoltoasema kuitin, jossa oli lantrinkien lisäksi ostettu kondomeja. Menin asiaa häneltä välittömästi kysymään. Ja siitä sitten alkoi selvittely.
Mieheni oli ne ostanut hetken mielijohteesta. Yhtään ei onneksi oltu käytetty. Hän oli edellisenä viikonloppuna tavannut yhdessä kaupungissa erään tytön,joka oli ollut hänestä kovin kiinnostunut. Sama tyttö oli ollut Provinssissa ja hänestä olisi petiseuraa saanut, jos mies olisi halunnut. Ei kuitenkaan ollut pystynyt. Meillä on seksi ollut aina vähän vähissä. Olen miehelleni heti alussa kertonut, että minun on vaikea siitä nauttia ja orgasmia en ole koskaan saanut. Ennen vauvaa ja vauvan jälkeen kerrat on laskettavissa kahdella kädellä. Se on järkyttävää. Ja tähän olen päättänyt hakea muutosta/apua seksuaaliterapeutilta. Aikaa en ole vielä varannut, kun asuinpaikkakunnallamme ei sellaista ole ja lähimmät ovat 100 km päässä.
Keskustelimme maanantai aamun ennen töihin lähtöä ja maanantai-illan, kun tyttö saatiin nukkumaan. Emme muista milloin olisimme näin syvällisiä ja avoimesti puhuneet. Meillä on aina ollut toimiva suhde ja olemme molemmat olleet onnellisia. Kumpikin olemme jo ennen ensimmäisen syntymää huomanneet sen jonkin lopahtaneen. Kumpikaan ei vain ole saanut otettua asiaa esille. Ehkä jo senkin takia, kun tietää miten tuskallista asioiden auki repiminen on. No nyt on kaikki revitty auki. Rakkautta meillä on todella paljon. Mutta läheisyys ja intohimo ovat hukassa. Mieheni sanoi, ettei ihastunut siihen tyttöön vaan siihen, että hän oli hänestä kiinnostunut ja kehui. Meillä on valitettavasti jäänyt arjen jalkoihin toistemme huomiointi, kehuminen yms. Olen pitänyt miestäni itsestään selvyytenä.
Eilen tuli keskuteluissa ilmi pahin mahdollinen skenaario. Mitä, jos suhteemme on kehittynyt pelkästään kaveritasolle emmekä saa enää nostettua sitä intohimoa ja paloa? Kumpaakin hirvittää ajatus erota, laittaa lapset yhteishuoltoon ja varsinkin kun toinen on vasta tulollaan. Halua löytyy saada meidän miehen ja naisen välinen suhde toimimaan.
Mistä tietää, että kyseessä on parisuhde ei kaverisuhde? Miten kannattaisi alkaa selvittelemään solmuja? Parisuhdekurssiko? Tiedämme, että ongelmia on, mutta emme oikein miten niitä pitäisi ratkoa. Ja olisiko hyviä vinkkejä toisen huomioimiseen? Nyt pitää yrittää skarpata, ettei asiat vain ajaudu takaisin samoille raiteille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olette saaneet keskustelun auki ilman että mitään pettämisiä on ehtinyt tapahtua.
Pidätte toisistanne, tiedätte mitä toiselta kaipaatte...ne pienet huomioimiset, kauniit sanat, hellä kosketus ohimennen, yhteinen kahdenkeskinen aika sillointällöin; siitä se alkaa.
Parisuhdeleiri tai -terapia ei ole yhtään huono keksintö tuohon tilanteeseen.
Kirjallisuudesta löytyy myös tukea keskustelulle. Sain tekstistäsi sen käsityksen, että luotatte toisiinne; hyvän parisuhteen perusedellytys on kaveruus, ystävyys, luottamus.
Tuosta orgasmittomuudesta vielä, etkö laukea edes suuseksillä tms. hyväilyllä? Eihän orgasmin ainoa hankkimiskeino ole yhdyntä. Itse en ole koskaan saanut yhdynnässä varsinaista orgasmia, vaikka se hyvältä tuntuukin. Nykyisen mieheni kanssa se ei ole mikään ongelma, päinvastoin lähes rikkaus; annamme toisillemme tyydytyksen ihanilla leikeillä ja suuseksillä.
Toivotan teille voimia ja rohkeutta jatkaa tuosta asioiden avaamisesta yhdessä ja toisiinne avoimesti luottaen!
Kaunis kiitos sinulle rohkaisevasta viestistä. Välillä olen ollut varma, että tästä selvitään. Välillä taas tulee itku, että mitä jos mieheni ei jaksakaan kiinnostua enää. Ehkäpä tämä raskauskin tekee osansa näihin jatkuviin mielialanvaihteluihin.