Tilanteeni on monelle varmasti tuttu,mutta tarvitsen silti apua ja neuvoja kuinka toimia.Olen seurustellut reilun vuoden mieheni kanssa ja asumme yhdessä.Olen luonteeltani dominoiva ja määrätietoinen ja suoraan sanottuna aika ilkeä ihminen,minkä olen nyt vasta huomannut.Kaikista vioistani huolimatta rakastan miestäni enemmän kuin ketään koskaan ja voin hyvin kuvitella olevani hänen kanssaan loppuelämäni.Luulin vielä viikko sitten,että tunne on molemminpuoleinen...
Olen sellainen jostain syystä,että haluan usein kuulla mieheni rakastavan minua ja tahtovan olla kanssani.Aikaisemmin riitojen yhteydessä olen uhannut miestäni erolla sen takia,että saisin hänet oikein vakuuttamaan minulle,että ei tahdo elää ilman minua ja rakastaa minua yms..Hän on aina tehnyt ja sanonut niin,mutta viime viikonlopussa hän sanoikin itse että olisi varmasti parempaa jatkaa eri suuntaan elämää.Menin aivan sekaisin ja itkin kuin hysteerikko ja anelin miestä,ettei hän jätä minua.Itkin ja riipuin hänen kaulassaan ja suorastaan sekosin.Hän sanoi,että tarvitsee aikaa itselleen,koska kiellän häneltä kaiken oman elämisen ja tilan (ja teenkin myös näin) ja hän pelkää minua fyysisesti jo.(Olen joskus ollut agressiivinen häntä kohtaan,kerran repäisin noin 2 kk sitten hänen kasvojaan kynsillä,olen pari kertaa pienen läsärin lyönyt kasvoille yms,eli olen väkivaltainen kun pelästyn)Hän tahtoi lähteä vanhempiensa luokse miettimään suhdettamme,ja estin häntä parhaani mukaan,kunnes hän suoraan sanottuna karkasi kun olin kaverini kyydissä enkä ollut kotona hetkeen.Hän halusi viettää sunnuntaina yön miettimässä asioita ja tuli eilen sitten kotiin.Silti mikään ei ole normaalisti,vaikka sovimme,että ollaan kuten ennekin ja puhutaan vasta kun siltä tuntuu,ettei heti aloiteta jauhamaan tästä suhteesta.Tiedän,ettei kukaan voi olla tälläisen sotkun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut,mutta mies ei sano enää rakastavansa minua,vaikka meillä on ollut perinteenä joka ilta ennen nukahtamista se sanoa.Laitoin hänelle tänään viestiä töihin ja kerroin lopussa rakastavani häntä,ja kysyin muodon vuoksi,mitä ruokaa teen illalla,hän vastasi vain siihen ruoka-asiaan.Olen paniikissa ja tiedän,että kyselyni varmasti ahdistaa häntä.Olen hakemassa apua mielenterveystoimistosta esim.väkivaltaisuuteeni,omistavaisuuteeni ja komenteluun ja mies haluaa kuulema pelastaa suhteen ja tulla mukaan.Onko se hyvä merkki?Harmittaa,kun hän ei ole aiemmin sanonut että on niin ahdistunut kanssani(ei ole ilmeisesti uskaltanut)olisin varmasti korjannut tilannetta kuten nyt yritän.Toivon asianmukaista vastausta,en ilkeilyä,oloni on jo tarpeeksi paha ja tiedän olevani hirviö,mutta ainakin rakastan miestäni,olen uskollinen ja teen kaikkeni voidakseni tehdä hänestä onnellisen.
Olen sellainen jostain syystä,että haluan usein kuulla mieheni rakastavan minua ja tahtovan olla kanssani.Aikaisemmin riitojen yhteydessä olen uhannut miestäni erolla sen takia,että saisin hänet oikein vakuuttamaan minulle,että ei tahdo elää ilman minua ja rakastaa minua yms..Hän on aina tehnyt ja sanonut niin,mutta viime viikonlopussa hän sanoikin itse että olisi varmasti parempaa jatkaa eri suuntaan elämää.Menin aivan sekaisin ja itkin kuin hysteerikko ja anelin miestä,ettei hän jätä minua.Itkin ja riipuin hänen kaulassaan ja suorastaan sekosin.Hän sanoi,että tarvitsee aikaa itselleen,koska kiellän häneltä kaiken oman elämisen ja tilan (ja teenkin myös näin) ja hän pelkää minua fyysisesti jo.(Olen joskus ollut agressiivinen häntä kohtaan,kerran repäisin noin 2 kk sitten hänen kasvojaan kynsillä,olen pari kertaa pienen läsärin lyönyt kasvoille yms,eli olen väkivaltainen kun pelästyn)Hän tahtoi lähteä vanhempiensa luokse miettimään suhdettamme,ja estin häntä parhaani mukaan,kunnes hän suoraan sanottuna karkasi kun olin kaverini kyydissä enkä ollut kotona hetkeen.Hän halusi viettää sunnuntaina yön miettimässä asioita ja tuli eilen sitten kotiin.Silti mikään ei ole normaalisti,vaikka sovimme,että ollaan kuten ennekin ja puhutaan vasta kun siltä tuntuu,ettei heti aloiteta jauhamaan tästä suhteesta.Tiedän,ettei kukaan voi olla tälläisen sotkun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut,mutta mies ei sano enää rakastavansa minua,vaikka meillä on ollut perinteenä joka ilta ennen nukahtamista se sanoa.Laitoin hänelle tänään viestiä töihin ja kerroin lopussa rakastavani häntä,ja kysyin muodon vuoksi,mitä ruokaa teen illalla,hän vastasi vain siihen ruoka-asiaan.Olen paniikissa ja tiedän,että kyselyni varmasti ahdistaa häntä.Olen hakemassa apua mielenterveystoimistosta esim.väkivaltaisuuteeni,omistavaisuuteeni ja komenteluun ja mies haluaa kuulema pelastaa suhteen ja tulla mukaan.Onko se hyvä merkki?Harmittaa,kun hän ei ole aiemmin sanonut että on niin ahdistunut kanssani(ei ole ilmeisesti uskaltanut)olisin varmasti korjannut tilannetta kuten nyt yritän.Toivon asianmukaista vastausta,en ilkeilyä,oloni on jo tarpeeksi paha ja tiedän olevani hirviö,mutta ainakin rakastan miestäni,olen uskollinen ja teen kaikkeni voidakseni tehdä hänestä onnellisen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Wau, tarinasi todella herätti minussakin ajatuksia pintaan. Toivon todella kaikkea hyvää suhteellenne, sillä tunnutte todella välittävän toisistanne.
Se, että mies halusi miettiä tosissaan suhdettanne on vain hyvä juttu ja tarkoittaa että hän todella sinua rakastaa. Muuten hän olisi lähtenyt kävelemään sillä hänellä ei olisi mitään syytä jäädä?
Anna miehellesi vähän aikaa nyt, ehkei hänkään todella voi olla nyt niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olen iloinen puolestasi, kun todella tiedostat omat erheesi ja haluat korjata virheesi. Meistä ei kukaan ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä, mutta se joka ei jää niitä vain murehtimaan tai itseään säälimään niin niille pitää nostaa hattua.
Jos miehesi haluaa tulla tueksesi kun haet ammattiapua se on vain ja ainoastaan hyvä merkki!
Toivon suhteellenne tsemppiä! Välillä on hyvä jäädä hetkeksi miettimään asioita....