Tilanteeni on monelle varmasti tuttu,mutta tarvitsen silti apua ja neuvoja kuinka toimia.Olen seurustellut reilun vuoden mieheni kanssa ja asumme yhdessä.Olen luonteeltani dominoiva ja määrätietoinen ja suoraan sanottuna aika ilkeä ihminen,minkä olen nyt vasta huomannut.Kaikista vioistani huolimatta rakastan miestäni enemmän kuin ketään koskaan ja voin hyvin kuvitella olevani hänen kanssaan loppuelämäni.Luulin vielä viikko sitten,että tunne on molemminpuoleinen...
Olen sellainen jostain syystä,(enkä tiedä miksi)että haluan usein kuulla mieheni rakastavan minua ja tahtovan olla kanssani.Aikaisemmin riitojen yhteydessä olen uhannut miestäni erolla sen takia,että saisin hänet oikein vakuuttamaan minulle,että ei tahdo elää ilman minua ja rakastaa minua yms..Hän on aina tehnyt ja sanonut niin,mutta viime viikonlopussa hän sanoikin itse että olisi varmasti parempaa jatkaa eri suuntaan elämää.Menin aivan sekaisin ja itkin kuin hysteerikko ja anelin miestä,ettei hän jätä minua.Itkin ja riipuin hänen kaulassaan ja suorastaan sekosin.Hän sanoi,että tarvitsee aikaa itselleen,koska kiellän häneltä kaiken oman elämisen ja tilan (ja teenkin myös näin) ja hän pelkää minua fyysisesti jo.(Olen joskus ollut agressiivinen häntä kohtaan,kerran repäisin noin 2 kk sitten hänen kasvojaan kynsillä,olen pari kertaa pienen läsärin lyönyt kasvoille yms,eli olen väkivaltainen kun pelästyn)Hän tahtoi lähteä vanhempiensa luokse miettimään suhdettamme,ja estin häntä parhaani mukaan,kunnes hän suoraan sanottuna karkasi kun olin kaverini kyydissä enkä ollut kotona hetkeen.Hän halusi viettää sunnuntaina yön miettimässä asioita ja tuli eilen sitten kotiin.Silti mikään ei ole normaalisti,vaikka sovimme,että ollaan kuten ennekin ja puhutaan vasta kun siltä tuntuu,ettei heti aloiteta jauhamaan tästä suhteesta.Tiedän,ettei kukaan voi olla tälläisen sotkun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut,mutta mies ei sano enää rakastavansa minua,vaikka meillä on ollut perinteenä joka ilta ennen nukahtamista se sanoa.Laitoin hänelle tänään viestiä töihin ja kerroin lopussa rakastavani häntä,ja kysyin muodon vuoksi,mitä ruokaa teen illalla,hän vastasi vain siihen ruoka-asiaan.Olen paniikissa ja tiedän,että kyselyni varmasti ahdistaa häntä.Olen hakemassa apua mielenterveystoimistosta esim.väkivaltaisuuteeni,omistavaisuuteeni ja komenteluun ja mies haluaa kuulema pelastaa suhteen ja tulla mukaan.Onko se hyvä merkki?Harmittaa,kun hän ei ole aiemmin sanonut että on niin ahdistunut kanssani(ei ole ilmeisesti uskaltanut)olisin varmasti korjannut tilannetta kuten nyt yritän.Toivon asianmukaista vastausta,en ilkeilyä,oloni on jo tarpeeksi paha ja tiedän olevani hirviö,mutta ainakin rakastan miestäni,olen uskollinen ja teen kaikkeni voidakseni tehdä hänestä onnellisen.
Olen sellainen jostain syystä,(enkä tiedä miksi)että haluan usein kuulla mieheni rakastavan minua ja tahtovan olla kanssani.Aikaisemmin riitojen yhteydessä olen uhannut miestäni erolla sen takia,että saisin hänet oikein vakuuttamaan minulle,että ei tahdo elää ilman minua ja rakastaa minua yms..Hän on aina tehnyt ja sanonut niin,mutta viime viikonlopussa hän sanoikin itse että olisi varmasti parempaa jatkaa eri suuntaan elämää.Menin aivan sekaisin ja itkin kuin hysteerikko ja anelin miestä,ettei hän jätä minua.Itkin ja riipuin hänen kaulassaan ja suorastaan sekosin.Hän sanoi,että tarvitsee aikaa itselleen,koska kiellän häneltä kaiken oman elämisen ja tilan (ja teenkin myös näin) ja hän pelkää minua fyysisesti jo.(Olen joskus ollut agressiivinen häntä kohtaan,kerran repäisin noin 2 kk sitten hänen kasvojaan kynsillä,olen pari kertaa pienen läsärin lyönyt kasvoille yms,eli olen väkivaltainen kun pelästyn)Hän tahtoi lähteä vanhempiensa luokse miettimään suhdettamme,ja estin häntä parhaani mukaan,kunnes hän suoraan sanottuna karkasi kun olin kaverini kyydissä enkä ollut kotona hetkeen.Hän halusi viettää sunnuntaina yön miettimässä asioita ja tuli eilen sitten kotiin.Silti mikään ei ole normaalisti,vaikka sovimme,että ollaan kuten ennekin ja puhutaan vasta kun siltä tuntuu,ettei heti aloiteta jauhamaan tästä suhteesta.Tiedän,ettei kukaan voi olla tälläisen sotkun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut,mutta mies ei sano enää rakastavansa minua,vaikka meillä on ollut perinteenä joka ilta ennen nukahtamista se sanoa.Laitoin hänelle tänään viestiä töihin ja kerroin lopussa rakastavani häntä,ja kysyin muodon vuoksi,mitä ruokaa teen illalla,hän vastasi vain siihen ruoka-asiaan.Olen paniikissa ja tiedän,että kyselyni varmasti ahdistaa häntä.Olen hakemassa apua mielenterveystoimistosta esim.väkivaltaisuuteeni,omistavaisuuteeni ja komenteluun ja mies haluaa kuulema pelastaa suhteen ja tulla mukaan.Onko se hyvä merkki?Harmittaa,kun hän ei ole aiemmin sanonut että on niin ahdistunut kanssani(ei ole ilmeisesti uskaltanut)olisin varmasti korjannut tilannetta kuten nyt yritän.Toivon asianmukaista vastausta,en ilkeilyä,oloni on jo tarpeeksi paha ja tiedän olevani hirviö,mutta ainakin rakastan miestäni,olen uskollinen ja teen kaikkeni voidakseni tehdä hänestä onnellisen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hei! Viestisi kosketti minua todella, koska käyttäydyn kutakuinkin itsekin samanlaisesti! Joten ymmärrän sinua ja tuskaasi todellakin. Onko miehesi koskaan aiheellisesti aiheuttanut sinulle näitä tunteita, kuten käyttäytymällä törkeästi ja aiheuttaen näin mustasukkaisuutta ja epävarmuutta tunteistabsa sinua kohtaan? Eli onko joku tilanne/tilanteet laukaissut sinussa nämä tunteet ja käytöksen?
Olen itse yrittänyt kaikin voimin kehittää itseäni pois tästä noidankehästä, mutta meillä ainakin miehen käytös on provosoinut osaltaan minut tällaiseksi. On todellakin hyvä merkki suhteenne kannalta, että miehesi haluaa tukea lähtemällä mukaasi apua etsimään. Se kertoo mielestäni siitä, että hän on sitoutunut suhteeseenne ja rakastaa sinua kaikesta huolimatta.
°°°Eli onko joku tilanne/tilanteet laukaissut sinussa nämä tunteet ja käytöksen?°°°
Näinhän se menee, mutta on syytä muistaa pitää ne asiat erillää, mitkä ei kuulu yhteen.
°°°Olen itse yrittänyt kaikin voimin kehittää itseäni pois tästä noidankehästä°°°
Erittäin hyvä, muuthan eivät voi sinua muuttaa. Onnea jatkoon.
°°°miehen käytös on provosoinut osaltaan minut tällaiseksi.°°°
En tiedä mitä tarkoitat ja tuntuu muutenkin vähän epäselvältä.
Provosointi on asia missä usein vastuuta pyritään vierittämään sinne mihin se ei kuulu.
Kaikilla ihmisillä on vastuu tunteistaan vain itsellään. (oikeudetkin)
Kaikilla ihmisillä on vastuu käytöksestään vain itsellään. (oikeudetkin)
Näinollen mikään tunne ei anna oikeutta käytökseen ja käytöstään on jokaisen itse hillittävä, mikäli se on aiheellista.
Provosoijalla ei ole vastuuta provosoitavan käytöksestä (eikä näinollen oikeuksiakaan siihen).
Provosoitavalla ei ole oikeuksia provosoijan käytökseen (eikä näinollen vastuutakaan siihen)
Joitakin poikkeuksia on, mutta ne liittyvät lähinnä vakaviin rikoksiin.
jalat edel tehosekottimeen
lol
tehneesi väärin ,väärin on se väkivalta toista kohtaan. Se, että opit tuntemaan itseäsi ihmisenä auttaa sua puuttumaan ja muuttamaan omaa käytöstäsi. Miten on parisuhteesi luottamuksen laita? Onko miehessäsi ja hänen käytöksessään jotain, mikä aiheuttaa niitä riitoja? Parisuhteessa on aina kaksi ja ei kaikki todellakaan ole aina omaa syytä se sun täytyy myös muistaa. Ehkä sun kannattas ottaa se miehesikin mukaan ja mennä yhdessä parisuhdeterapiaan myös ,että tulee se toinenkin puolisko katsottua ja hoidettua myös.
Todella tuttua... aivan kuin minun elämästäni kerrottua. Minä ajauduin samanlaiseen tilanteeseen: olin hieman väkivaltainen, aggressiivinen, määrätietoinen, "aina oikeassa", raju rakastaja;) Selvisin siitä ja myös suhteeni on edelleen kasassa ja voi hyvin. Jouduin vain harrastamaan hyvin pitkään itsetutkiskelua ja miettiä asioita toisen näkökulmasta. Sallisinko minä puolisoltani sellaista käyttäytymistä itseäni kohtaan kuin mitä minä harjoitan häntä kohtaan? Miltä räyhäämiseni, puheeni ja supermäärätietoisuuteni näyttäisi videokameralla? Uups, alkoi nolottaa:/
Kannattaa nyt aluksi rauhoittaa tilanne. Väkivalta ja riitely ei johda mihinkään, päinvastoin sillä tuhoaa suhteen eli se kannattaa lopettaa heti. Dominoiva puoliso hiljentää usein suhteen alistuvamman osapuolen. Dominoivan henkilön kannattaa miettiä: mitä jos minä olisin mieheni, miltä minusta tuntuisi, jos minua kohdeltaisiin määräilevästi tai sanottaisiin ilkeästi? On luonnollista, että jyrätty osapuoli tukehtuu pikku hiljaa ja lopulta töksäyttää todelliset tunteensa ja ahdistuneisuuden. Teidän suhteessa on kuitenkin paljon hyvää, jos mies on valmis lähtemään mukaan hakemaan apua ja yleensä on kertonut rakastavansa sinua. Muista se. Olet luultavasti hengittänyt vain liikaa niskan päälle ja toiminut mielivaltaisesti omien mieltymysten mukaan. Anna miehellesi tilaa ajatella itse ja kysy hänen mielipiteitään sekä apuaan useammin. Anna hänenkin olla joskus dominoiva ja tuntea olonsa tasavertaiseksi suhteessanne. Rakkaus on kuin kasvi. Sille pitää antaa vettä, vähän lannoitetta ja hiilidioksidia, jotta se voi tuottaa happea. Anna siis miehellesi vähän henkisesti vapaata tilaa, äläkä hallitse ja dominoi liikaa. Kun tekee mieli sanoa ilkeästi, mieti ennen sitä miltä tuntuisi, jos mies sanoisi sinulle juuri samat sanat. Aika pahalta? Olet tottunut syytämään asioita miehesi päälle, kun taas miehesi nielee hiljaisena negatiivisetkin asiat. Muista, että hänkin on tunteva ja herkkä, vaikkei vaikutakaan niin määrätietoiselta. Rakkautenne alkaa kyllä kukoistamaan, kun suodatat ensin ajatuksesi ennen puhumista. Älä jatkuvasti turhaan dominoi tai ilkeile, vaan rakasta ja halaile sen sijaan. Vähemmän draamaa, enemmän huolenpitoa. Muista nämä asiat, niin aika hoitaa haavat ja mies sanoo kohta taas rakastavansa sinua:)
Oli aivan hirveän lohdullista lukea ruudulta,että en ole ainoa joka on suhteen piru:)
Hirveän noloa muutenkin kun on naisihminen ja käyttäytyy kuin hullu välillä.Mieheni ei ole koskaan varsinaisesti antanut aihetta mustasukkaisuuteen,mutta tiedän,että hän on ollut naisten keskuudessa todella viriili,eli hänellä on niitä riittänyt.Itselläni on miesrintamalla sama stoori,mutta silti tuntuu että toinen hyväksyy sen paremmin,kuin minä toisen menneisyyden.Hauskinta oli lukea teiltä vastauksista missä kirjoititte,miltä minusta tuntuisi jos mieheni olisi minulle vastaavanlainen ja voin suoraan sanoa,että repisin varmaan silmät häneltä päästä.Ahdistavaa olla näin päällekäyvä ja dramaattinen.Välillä tuntuu että se on hirveän raskasta ja stressaavaa.Olen aina ollut suorastaan kiero ja ilkeä ihmisiä kohtaan,valitettavasti niitäkin ketä rakastan,ja useat ovatkin kertoneet,että jos minun vihan saa niskaansa olisi sama jos joku ampuisi...(Olen muuten horoskoopiltani skorpioni,vaikka kaikki eivät niihin uskokkaan:) )
Haluaisin vaan olla normaalissa parisuhteessa ihmisen kanssa ketä rakastan enkä aina vaatia kaikkea ja yrittää olla parhain kaikista...pelottaa ajatella,koska olen vasta 24 vuotias löydänkö koskaan onnea jos en muutu ja entä jos en osaa muuttua?Muistan aina korkeintaan viikon kaksi käyttäytyä kuin prinsessa muita kohtaan mutta sitten aina räjähtää...
Ehkäpä tämä viimeisin suhteenne konflikti säikäytti sen verran, että uskallat nyt todella katsoa peiliin ja yrittää jatkossa muuttaa käyttäytymistä hienotunteisemmaksi. Jos väkivaltaisuus jatkuu, etkä pysty muuttumaan, kannattaa käydä esim. parisuhdeterapiassa tai yksilöterapiassa juttelemassa. Itse selvisin ilman terapiaa, kunhan paneuduin tarpeeksi omaan käytökseeni. Kunhan vain malttaisit käyttäytyä vähän rauhallisemmin, mieskin alkaa osoittamaan enemmän rakkautta sinua kohtaan ja sitä myötä alat itsekin vakuuttua hänen rakkaudesta sinua kohtaan. Raivoamalla, huutamalla ja riehumalla ei saavuta yhtään mitään.
Ehkä jotkin uudet rauhoittavat ja mielenkiintoiset harrastukset voisivat lievittää tota tarvetta purkaa aggressioita ja mustasukkaista ajattelutapaa. Eläinten kanssa touhuaminen esim. ratsastaminen tai jonkin aivan uuden kiehtovan harrastuksen aloittaminen varmasti auttaisi. Saat ajatukset aivan uudelle tasolle, rentoudut, on uutta kerrottavaa poikakaverille ja ajatukset eivät pyöri samojen vanhojen asioiden ympärillä. On vaikeaa olla luonteeltaan ärhäkkä ja määrätietoinen, sillä joutuu jatkuvasti kamppailemaan itsensä kanssa ja lopulta vain nolottaa hirviömäisen riehunnan jälkeen - tiedän omasta kokemuksesta. Mustasukkaisuuskin on tyypillistä meidän kaltaisille persoonille, mutta yleensä sekin johtuu meistä. Me itse olemme suosittuja miesten parissa ja katselemme niitä joskus sillä silmällä sekä ajatukset voivat vaellella vaikkapa pettämisajatuksissa. Se kuuluu dominoivan ihmistyypin luonteeseen, vaikka ei olisikaan mikään pettäjätyyppi tai pettäisi. Koska tällaisilla henkilöillä on hyvin vilkas mielikuvitus, sitä projisoi omat kuvitelmat toiseen ihmiseen. Näin lopulta oma puoliso alkaa näyttämään epäilyttävältä naistenmieheltä, vaikka suurin epäilyttävyys onkin minä itse.
Eiväthän asiat ole aina näinkään mustavalkoisia. Jokainen ihminen on oma yksilönsä ja jokainen suhde on erilainen. Silti yritä aktiivisesti muistuttaa itseäsi siitä, että rakastat kumppaniasi ja parhaiten osoitat sen olemalla tasapainoisempi. Niin saat häneltä myös niitä kaivattuja rakkaudenosoituksia, kunhan muistat vain tarkastella itseäsi ulkopuolisen silmin, kun sarvet alkavat kasvamaan otsassa. Dramaattinen ihmistyyppi saa suunnattoman paljon ilosta ja onnentunteesta irti, mutta myös ongelmatilanteet tuntuvat pohjattomilta kaivoilta. Hyvä, että osaa kritisoida käytöstäsi - se kantaa jo pitkälle! Paljon tsemppiä sinulle!
°°°tuntuu että toinen hyväksyy sen paremmin,kuin minä toisen menneisyyden.°°°
Alberonin mukaan rakastuminen rakentuu todellisuuden jatkuvasti ylittävistä ikuisuushetkistä. Rakastuminen on myös uskomista, luottamista ja toiselle luottavaisesti antautumista.
Kokemuksena rakastuminen on aito, selkeä ja tosi. Rakastuneet saattavat viettää jopa tuntikausia kertomalla yksityiskohtaisesti elämästään, nykyisyydestään ja menneisyydestään, johon he haluavat myös toisen osallistuvan.
Toinen kuuntelee lumoutuneena toisen menneisyyttä ja saattaa jopa kadehtia niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet olla rakastetun menneisyydessä mukana, hänen itsensä ollessa ulkopuolella. Rakastunut kokee menettäneensä arvokasta onnen aikaa etsiessään vasta omaansa.
Minulla ihan samanlainen sekoilu alkoi e-pillereiden käytön aloittamisen jälkeen. Joka kuu tiettyyn aikaan iskee uskomattomia parisuhdekriisejä, eikä aina itekään tiedä, mistä on milloinkin vihainen. Sitä kerjää rakkautta ja huomiota meuhkaamalla. En mä tietenkään pillereitä kokonaan syytä, mutta joku hormoni niissä kyllä laittaa kuupan sekasin..
Olen täysin samaa mieltä kuin kirjoittaja "Iknowknow". Itse en pysty sellaiseen tiiviiseen, käytännönläheiseen samaistumiseen ja uskottavuuteen, miten hän sinua neuvoo ja auttaa.
En pyri niinkään neuvomaan, mutta yritän auttaa. Luulen että jos ymmärtää tilannetta paremmin, voi se rauhoittaa ja on helpompi toimia suhteen hyväksi.
Mielestäni lähes kaikki asiat selittyvät sillä että rakastuminen ja rakastaminen on niin erilaista.
Toinen on rakastunut ja toinen rakastaa (ei sitten pidä vähätellä tätä mitenkään, rakkauden määrää tai laatua).
Tunne-elämän erot pelottavat ja siitä aiheutuu "vääriä" reaktioita. Toisen käyttäytymistä ei oikein ymmärrä jos ei tiedä mistä se johtuu. Ehkä pelkäätte että olette sittenkin erilaisia ihmisiä, ja että se lopulta erottaa teidät. Tästä ei tarvitse lainkaan olla kysymys. Käyttäydytte eri tavoin siksi kun olette erilaisessa henkisessä vaiheessa. Jos hyväksytte käytöseroja, ongelmat alkavat häipyä. Tilanne normalisoituu kun rakastuminen loppuu, mutta sitä ei voi jäädä odottamaan.
°°°Olen luonteeltani dominoiva ja määrätietoinen ja suoraan sanottuna aika ilkeä ihminen,minkä olen nyt vasta huomannut.°°°
Hyväksytkö sen jos sanon sinun olevan rakastunut?
Rakastuminen muuttaa ihmisen luonnetta. Kaikkia mainitsemiasi asioita voi hyvin tulkita siitä aiheutuviksi (liika on liikaa silti).
°°°rakastan miestäni enemmän kuin ketään koskaan ja voin hyvin kuvitella olevani hänen kanssaan loppuelämäni.°°°
Rakastunut tuntee aina juuri näin.
°°°Olen sellainen jostain syystä,(enkä tiedä miksi)että haluan usein kuulla mieheni rakastavan minua ja tahtovan olla kanssani.°°°
Siksi että olet rakastunut, siksi haluat kuulla ja vakuuttaa itsekin.
°°°Luulin vielä viikko sitten,että tunne on molemminpuoleinen...°°°
Tunne on molemminpuolinen, mutta se on erilainen. Miehesi ei tarvitse jatkuvia vakuutteluja, mutta sinä tarvitset. Kaikki on niinkuin pitääkin. Teidän tulee tiedostaa asia ja miettiä miten sen tärkeän eroavaisuuden kanssa voisi tulla juttuun tarvittavan ajan .
°°°olen uhannut miestäni erolla sen takia,että saisin hänet oikein vakuuttamaan minulle,että ei tahdo elää ilman minua ja rakastaa minua yms..°°°
Uhkapeliä mihin ei ole varaa. Tunne on pakottava. Rakastunut ei voi elää ilman kumppania. Rakastava ajattelee elämästä selviämisen mahdolliseksi, ilman kumppania, vaikka ISO osa olisi suremistakin.
°°°Hän on aina tehnyt ja sanonut niin,mutta viime viikonlopussa hän sanoikin itse että olisi varmasti parempaa jatkaa eri suuntaan elämää.°°°
Vaikka kuinka haluaisi jatkaa, on henkisiä ja fyysisiä vammoja vältettävä. Tilanne voi käydä ylivoimaiseksi.
°°°Menin aivan sekaisin ja itkin kuin hysteerikko ja anelin miestä,ettei hän jätä minua.Itkin ja riipuin hänen kaulassaan ja suorastaan sekosin.°°°
Suurempaa arvonantoa miehesi ei olisi voinut kokea. Ongelmat ovat tavallisesti siellä ylpeyden puolella ja sen karhunpalveluksissa.
°°°kiellän häneltä kaiken oman elämisen ja tilan°°°
Rakastunut tahtoo sulautua yhteen, erillisyys sattuu ja haluaa toisenkin tahtovan niin.
°°°eli olen väkivaltainen kun pelästyn°°°
Sinulle tilanne on: Vaara! Taistele tai taistele! Rakastuneena olet nurkassa, mistä et pääse pakoon.
Miehellesi tilanne on: Vaara! Pakene tai taistele!. Hän pakenee ennenkuin joutuu nurkkaan. Mieletöntä taistella rakastamaansa ihmistä vastaan mikäli pakoon pääsee.
°°°kerroin lopussa rakastavani häntä,ja kysyin muodon vuoksi,mitä ruokaa teen illalla,hän vastasi vain siihen ruoka-asiaan.°°°
Voin kuvitella hänen siitä hartiat lysyssä syyllisyyttä tuntevan. Entä jos kiittäisit siitä ettei hän vastannut? Mitä kiittämistä siinä on? Ymmärrät ehkä jos muotoilen sen repliikiksi:
"Olen kiitollinen ettet vastannut mitään, kun sanoin rakastavani sinua! Onhan vaikea rakastaa kun on ahdistunut, mutta luotan siihen että tahdot rakastaa. Sen on nyt riitettävä minulle, asiat korjaantuvat vielä. Tiesit että odotin, mutta et kirjoittanut klisettä, muodon vuoksi. Hienoa kun haluat olla rehellinen minulle, vielä kaiken tämän jälkeen."
°°°mies haluaa kuulema pelastaa suhteen ja tulla mukaan.Onko se hyvä merkki?°°°
Erittäin hyvä ja fiksuuden merkki. Kiitä siitäkin!
°°°tiedän olevani hirviö°°°
Anna miehellesi luettavaksi Francesco Alberonin kirja: Rakastuminen, ja hän ymmärtää ettet suinkaan ole läpeensä paha.
Lue itse Francesco Alberonin kirja: Rakastaminen, ja ymmärrät että hän todellakin rakastaa sinua.
°°°teen kaikkeni voidakseni tehdä hänestä onnellisen.°°°
Sinä teet hänet onnelliseksi jos jätät tekemättä sen miksi hän tulee onnettomaksi.
Ainakin jos vielä paistatte ja syötte silloin tällöin yhdessä lettuja.
Jos nälkä kasvaa syödessä niin Bessame-muusia nakkisormin.
Huh,tilanne on helpottanut sen verran,että asiat luultavasti alkaa kääntyä parempaan suuntaan.Nyt kysyisinkin muilta,että miten käsittelen jatkossa vastaan tulleen jutun:Mieheni on sellaisessa työssä,mikä on miespainotteinen,mutta he poikaporukalla työpäivän aikana esim.kahvittelevat huoltoasemilla ym.Sain nyhdettyä tunnustuksen,että erään huoltoaseman naistyöntekijä on jostain syystä osoittanut mieheni mielestä kiinnostuksen merkkejä häneen.Nainen kyselee aina häneltä(ei muilta mieheni työkavereilta)miten viikonloppu meni yms?Hän kuulema varsinaisesti hakeutuu mieheni seuraan jos hän on kahvilla siellä.Tarjoaa ilmaisia kahveja ym.Aiemmin kerroin,että mieheni oli porukoillaan viime sunnuntaina yhden yön miettimässä asioita ja tiedän nyt hänen kertomana,että ennen sinne lähtöä hän oli SATTUMALTA tavannut tämän naisen toisella huolto-asemalla ja nainen oli kysellyt kuulumisia.Mieheni oli vastannut,että suhteemme voi huonosti ja saatamme erota.He olivat noin 10 min jutelleet ja nainen oli käskenyt mieheni jaksella ja oli lopulta halannut häntä.
Luonnollisesti en voi kieltää häntä menemästä ko.huoltoasemalle,enkä haluakkaan,mutta silti tuntuu pahalta että mies oli hetken verran suunnitellut,mikäli eroamme,että hän pyytää tätä naista johonkin kahville tutustumaan ja juttelemaan.Hän itse kertoi koko tämän tarinan ja uskonkin häntä,mutta mietin vain onko tapaaminen ollut sattumaa?Sitähän kukaan taas tuskin voi minulle kertoa,mutta hän sanoi että kun vastaisuudessa näkee naista,hän tervehtii ja jos nainen kysyy kertoo,että olemme selvittäneet asiamme ja kaikki on hyvin...Olenko siis turhaan huolissani?Meillä on mennyt muutama päivä hyvin ja tänään olemme lähdössä vanhempieni luokse juhannuksen viettoon ja tuntuu,että molemmat ovat rentoutuneet,etenkin kun itse sain ajokortin maanantaina,ja pääsen liikkumaan johonkin ja hänkin saa kotona omaa aikaa ja tehdä mitä haluaa työpäivän jälkeen,kun itse taas olen ollut puoli vuotta työttömänä...Miksi tämän mustasukkaisuuden pitää raastaa näin hirveästi?Mietin koko ajan onko nainen paremman näköinen kuin minä,herttaisempi(sitä varmasti onkin)ja jotenkin sen oloinen että mieheni kiinnostuisikin hänestä...pelkään toisaalta hieman olla tässä suhteessa täysillä mukana jos lopulta jään yksin mutta eihän tämä onnistuaakkaan voi jos luotan.Olen itse aika sulkeutunut ihminen,en omista kauhean paljon ystäviä,olen epäluuloinen ja vieraassa porukassa jopa kuulemani mukaan ylimielinen.Miehelläni on taas hirveästi ystäviä ja hän osaa tutustua ihmisiin ja on erittäin puhelias ja suosittu...On tämä ihmisen elämä vaikeaa...;)
pelkään toisaalta hieman olla tässä suhteessa täysillä mukana jos lopulta jään yksin mutta eihän tämä onnistuaakkaan voi jos luotan
Tarkoitin kirjoitaa,että eihän tämä voi onnistuakkaan,mikäli EN LUOTA mieheeni!
En nyt haluaisi maalata piruja seinille, mutta miehesi käytös kuulostaa todella loukkaavalta. Minä ainakin harkitsisin suhteen jatkoa tuon jälkeen. Tuollainen huoltsikan eukon kanssa selvä lirkuttelu ja vielä teidän suhteen asioista kertominen (vielä tuntematon tyyppi) on todella törkeetä. Ja tämä on siis minun mielipiteeni, on olemassa näitäkin jotka eivät näe tässä yhtään mitään mutta bullshit! Ennenkaikkea tuollainen on kunnianloukkaus sinua kohtaan. Tee selväksi hänelle kylmän rauhallisesti faktat, ettet hyväksy tuollaista käytöstä ja jos sellainen toistuu niin lähdet. Ja muista perustella asia kunnianloukkauksena sinua ja parisuhdettanne kohtaan. Miehesihän ei pelkästään ole valinnut kertoa itsestään asioita vaan myös SINUSTA. Kuka nyt haluaa että joku tuntematon tietää sinusta ja suhteestanne kaiken likapyykin! On eri asia kertoa ammattilaiselle asioista, kuin jollekin toistasukupuolta olevalle myyjälle, sehän se nyt aivan varmasti osaisikin teidän suhteen pelastaa! Kuulostaa selvästikin, että miehelläsi on jotain tunteita tätä naista kohtaan. Ei vika ole pelkästään sinun käytöksessäsi. Miehesi selvästi provosoi omalla käytöksellään sinusta tuollaisen. Ja vaikka kuinka osoittaisit luottamuksen miehellesi ja käyttäytyisit niin niin herttaisesti kuin mikäkin unelmapersoona, ei se silti takaa, etteikö miehesi kykenisi pettämään. Mielestäni hän on jo henkisesti tavallaan pettänytkin, kun meni kertomaan teistä ja on mielellään aina menossa sen luo. Muista säilyttää oma kunnioitus, vaikka olisi menossa mikä maailman sota miehesi kanssa!
°°°Sain nyhdettyä tunnustuksen,°°°
Tietääksesi (totuuden) miehen tunteista, lisätäksesi turvallisuudentunnetta tai sitten varautuaksesi pahimpaan?
Rakastunut helposti tekee näin, tuntee tarvetta.
Todennäköisesti lisäsi miehesi ahdistusta (ikävä kokemus).
Tieto lisää sinun ahdistustasi (ikävä kokemus ja jatkuu pitkään).
Parisuhteessa ahdistuksen lisääminen on paha asia. (myyräntyötä)
°°°naistyöntekijä osoittanut kiinnostuksen merkkejä häneen.°°°
Tämän asian kanssa on elettävä. Paha olo lisääntyi?
°°°Mieheni oli vastannut,että suhteemme voi huonosti.°°°
Miehesi pelkää pahaa ja yrittää selvitä MIKÄLI PAHIN TAPAHTUU!
Hän suunnittelee, miten katastrofin jälkeen. Entäpä jos kiittäisit että tämä oli TAAS rehellinen!
°°°nainen oli lopulta halannut häntä.°°°
Naisen vastuulla, ei voi muuttaa.
Miehesi käytös on miehesi vastuulla, ei voi muuttaa.
Sinun käytöksesi on omalla vastuullasi, puutu siihen. Vähennä miehesi ahdistusta. Älä lisää omaa. Helpompi olo ja parisuhteen kestävyys lisääntyy.
°°°Luonnollisesti en voi kieltää häntä°°°
Pahansuopuus ei ole sinun juttusi. Ei muuta enää tarvittaisikaan. (tiedät kyllä)
°°°tuntuu pahalta että mies oli hetken verran suunnitellut°°°
Ihan helvetin pahalta, mutta hän ei ole toteuttamassa.
°°°mikäli eroamme,että hän pyytää tätä naista°°°
Ei voi muuttaa. On makuasia pitääkö tätä kilpailuasetelmana vai ei, keinot on samat. Itse olisin aika lamassa: Hakeutuisin läheisyyteen ja pitäisin suuni kiinni.
Lamautumisen hyvä puoli, ettei toteuta huonoja ideoita ja läheisyyden voima on suuri.
Huoltoaseman erikoistarjous oli pieni biiti läheisyyttä ja alustava kiinnostus.
Sinun etusi on että miehesi tahtoo rakastaa sinua, elää kanssasi.
Sekä etuja että haittoja seuraa siitä että hän tuntee sinut, eikä tunne tätä 'toista' naista.
Paras tilanne on että miehen on mahdollisimman hyvä olla kotona. Tämä täysin riippumatta siitä minkälaisia huoltoasemia onkaan olemassa.
°°°Hän itse kertoi - uskonkin häntä,°°°
Epärehellisen intressi on olla kertomatta tai valehdella.
°°°onko tapaaminen ollut sattumaa?°°°
Aika turha miettiä sitä. Kun olet pahassa jamassa, niin mitä mieltä on miettiä oletko älyttömän pahassa vai mielettömän pahassa jamassa. Kiinnostaako älyttömän pahan olon vaihtoehtona mielettömän paha olo?
°°°näkee naista,…kertoo,että… kaikki on hyvin...°°°
Varmaankin totta. Rehellinen tähän saakka, miksi hän NYT 'myisi rehellisyytensä halvalla'?
°°°Olenko siis turhaan huolissani?°°°
Tilanne ON huolestuttava. Parisuhde ON vaakalaudalla, tapahtui toisaalla mitä tahansa tai on tapahtumatta. Älä missään nimessä ajattele ympäristön epäsuotuisuuden vaikuttavan parisuhdetta lujittavasti.
°°°pääsen liikkumaan… hänkin saa kotona omaa aikaa°°°
Hyvä sekin, ettei hengitys tunnu miehesi niskassa. Sinähän et niinkin välttämättömästä tapahtumasta haluaisi tinkiä?
°°°puoli vuotta työttömänä...°°°
Eikä muuta tekemistä kuin miettiä?
°°°Miksi tämän mustasukkaisuuden pitää raastaa näin hirveästi?°°°
Villi arvaukseni: Parisiteen varmistamiseksi. Jos se on evoluution tulos. Olisit 10 milj. vuotta sitten ehkä voinut pistää vihulaiset sileeksi, mutta tämän päivän 'sivistyksen' keskellä tuhoat itsesi jos sitä meinaatkaan.
°°°Mietin koko ajan onko nainen°°°
EEEeeh! Eihän siitä voi seurata kuin tuskaa. UNOHDA!
°°°että mieheni kiinnostuisikin hänestä...°°°
Hänhän ON kiinnostunut, mitä siitä? Tätähän se rakastuneen helvetti on. Koita saada se taivas vastapainoksi, muuten on vain itku ja hammastenkiristys. Niitä demoneita et voi hävittää. Etkö kuule yhtään enkelien kieltä? On niitäkin, niinkauan kuin rakastumistakin.
°°°pelkään toisaalta hieman olla tässä suhteessa täysillä mukana jos lopulta jään yksin°°°
Lukulampun valossa juttu näyttäisi tältä:
Tunteet ovat totaalisia. Kumppani = elämä. Kumppanin menetys = kuolema.
Kun pelkää kumppanin meneystä, ei pelkää hieman vaan henkensä edestä = kuolemanpelko.
Kun rakastuminen on alkanut, on mukana täysillä, haluaa tai ei.
Voi ikäänkuin huijata itseään vähentämällä panostusta suhteen hyväksi,
mutta käykin niin että sama panostus toimii suhteen pahaksi.
Jos suhde kuolee ja itse sen mukana, on yhdentekevää miten on toiminut. Lopputulos on yhtä paha.
Jos suhde elää ja itse sen mukana, on parempi että on satsannut kaiken suhteen hyväksi, sillä itse pääsee vähemmin vammoin, samoin kumppani.
°°°jos en luota.°°°
Aivan. Kahden rakastuneen side kestää melkein mitä vain, kaiken se kestää. Jälkeenpäin on sitten pienenpieninä palasina. Ei se ole minusta ihannoitavaa, semmonen 'rakkaus'.
°°°On tämä ihmisen elämä vaikeaa...;)°°°
Syytön minä siihen olen! Huilaat välillä ja koitat taas! Vähän päivässä, paljon viikossa!
(toi ei tarkottanu sitten niitä lättylöitä, mut hunajata voi soveltaa vertauskuvallisesti)
°°°mutta miehesi käytös kuulostaa todella loukkaavalta.°°°
Jos se loukkaa niin silloin se loukkaa, ok. Miten sitten käyttäytyy, ratkaisee sen mitä sitten seuraa.
°°°on olemassa näitäkin jotka eivät näe tässä yhtään mitään mutta bullshit! °°°
Kyllä minä näen tämän merkityksen.
°°°Tee selväksi hänelle kylmän rauhallisesti faktat, ettet hyväksy tuollaista käytöstä ja jos sellainen toistuu niin lähdet.°°°
Rakastunut ei vain voi lähteä. Se vaihtoehto ei ole käytettävissä.
Ikäänkuin suosittelet lisää sitä, mistä syystä suhde on katkeamaisillaan.
Siihenhän se sitten loppuu. Kuinkas sen jälkeen?
°°°Ja muista perustella asia kunnianloukkauksena sinua ja parisuhdettanne kohtaan.°°°
Mitä tekee parisuhteen kunnialla ilman parisuhdetta?
Siinä sitten on loukatun kunniansa kanssa yksin. Onko silloin onnellisempi?
°°°joku tuntematon tietää sinusta ja suhteestanne kaiken likapyykin!°°°
Ikävä juttu, mutta sen kanssa pärjää jos haluaa jonkun kanssa pärjätä.
Riittää kun sanoo että se tuntui pahalta ja pyytää ettei enää kertoisi.
°°°On eri asia kertoa ammattilaiselle asioista, kuin jollekin toistasukupuolta olevalle myyjälle, sehän se nyt aivan varmasti osaisikin teidän suhteen pelastaa!°°°
Ei sitä kunniansa puolustaminenkaan pelasta ja aggressio sen hajottaa.
Tarvitaan rakastamista. Ehdottamillasi teoilla ei taida onnistua saamaan lisää rakastamista.
°°°Kuulostaa selvästikin, että miehelläsi on jotain tunteita tätä naista kohtaan. °°°
Toisen ihmisen tunteita ei voi mitenkään hallita. Vähän änkyröintiä kumppanilta, niin miehellä on taas vähän vähemmän tunteita kumppaniaan kohtaan. Helppo arvata mitä tunteita saattaa tulla lisää. Aggressiolla saa helposti karkotettua miten rakastavan kumppanin tahansa. Aikansa kun jaksaa, niin toinen lakkaa jaksamasta.
°°°Ei vika ole pelkästään sinun käytöksessäsi.°°°
Ei olekaan, mutta mitä hyötyä siitä tiedosta on, kuinka paljon miehessä on vikaa?
Vikojen ja syyllisyyden tonkiminen (aina vaan pahempi olo) on taas se juttu mihin suhde lopahtaa .
Parempi etsiä ratkaisuja, vahvuuksia, hyvää oloa, tulevaisuutta.
°°°Miehesi selvästi provosoi omalla käytöksellään sinusta tuollaisen.°°°
Kun nainen nyhtää ja puristaa mieheltä tarinaa niin mies provosoi?
Näet varmaan miehen käytöksen kovin erilaisena, mutta ok.
Provosointi on huonoa käytöstä, mutta on syytä muistaa että provosoituminen on aina pelkästään omaa syytä (omalla vastuulla).
°°°Ja vaikka kuinka osoittaisit luottamuksen miehellesi ja käyttäytyisit niin niin herttaisesti kuin mikäkin unelmapersoona, ei se silti takaa, etteikö miehesi kykenisi pettämään.°°°
Ei tietenkään. Mikä sen sitten takaisi? Ei mikään. Jos sen jokin takaisi ei luottaakaan tarvitsisi.
niin ei ole väärin hakea hieman myötätuntoa, vaikka sitten huoltamon ovelta kahvion tytöltä. Mitään pettämistä ei tapahtunut edes. Ehkä on hyvä miehelle todeta, että maailma on täynnä kilttejä ja pehmoisia ihania naisia, eikä tarvitsisi tyytyä kotona räyhäävään hirmuliskoon. Ei kukaan ansaitse sellaista kohtelua. Miestä on kohdeltu väärin, ja hänen kunniaansa loukattu.
korjata ennen lähettämistä.
Sinun luonteesi taitaa olla tuollainen, tekee väärin, sitten selittelee.
Joku oli sitä mieltä täällä, että miehesi on jo pettänyt sinua puhuessaan vieraalle naiselle suhteestanne ja sen ongelmatilanteesta. Ei se nyt kyllä niin ole. Siitä ei kannata riehaantua ja pahentaa soppaa. Ihminen helposti avautuu riitatilanteessa ulkopuoliselle henkilölle ja hakee turvaa sekä tukea sieltä mistä sitä tarjotaan. Se ei ole pettämistä. Niin minäkin varmasti tekisin. Toki saattaa vastaan tulla sekin päivä, että miehesi jättää tai todella pettää vaikkapa sitten huoltoasemalla, jos parisuhde on täynnä vihaa ja ongelmia eikä tilanne muutu. Hulluksihan siinä tulevat molemmat! Parhaiten pidät miehestäsi kiinni ja onnellisesta parisuhteesta, kun unohdat huoltoasemaepisodin ja keskityt mukaviin asioihin. Rakasta ja ole rakastettava. Oma käytös peilautuu suoraan toisesta. Jos kohtelee toista huonosti, toinen tekee myös niin. Pahimmassa tapauksessa jos ilkeilet miehellesi syyttä suotta, hän vaipuu hiljaisuuteen, lakkaa pikku hiljaa rakastamasta hirviötä ja häipyy toisen kainaloon. Itse olen huomannut, että mitä kultaisempi ja positiivisempi olen miehelleni, sitä hellempi, ihailevampi ja rakastavampi hän on minua kohtaan. Minä olen myös suhteen epäsosiaalisempi ja erakko osapuoli ja mieheni taas komea ja suosittu. Silti tiedän varmasti olevani hänen ainoa rakkaansa ja hän sen myös osoittaa ihanan usein joka päivä. Luonne-erot, muut tyrkyllä olevat naiset ym. ei merkitse mitään kun kahden ihmisen välillä on kolahtanut. Jos ilkeily, väkivalta ja turhat riidat jatkuvat loputtomiin parisuhteessa, pakkohan siinä jommankumman on lähteä karkuun. Edelleen: unohtakaa draamat, mustasukkaisuus, viha ja ulkopuoliset - keskittykää rakkaussuhteeseenne ja sen elvyttämiseen. Rakkautta saa vain ja ainoastaan rakkaudella. Peiton alle pussaamaan, mars!
Miksi ihmisten pitää aina kantapään kautta oppia, että toiselle ihmiselle ei ilkeillä.
Kyllä tuollainen asia pitäisi olla jokaisella jo selkäpiissä. Itse olet tilanteei luonut, ja mielestäni sinun miehelläsi olisi parempi ilman sinua, jonkun toisen kanssa, joka osaa häntä arvostaa. Kuka haluaa olla veemäisen ihmisen kanssa, kun koko ajan on paha olla. Ei elämän kuulu olla sellaista. Minä en usko, että sinä muutut. Sinulle tekisi hyvää olla ihan yksin ja miettiä, ja katua kurjia tekojasi. Yksin.
Voimakas tunne yhdistettynä epävarmuuteen ja oman arvottomuuden tunteeseen saa "pedon" pintaan ihmisessä. Tiedän omasta kokemuksestani.
Uskon siis, että alkuperäisen kirjoittajan oloa ja käyttäytymistä suhteessa parantaisi ainakin se, että hän arvostaisi sitä tunnetta, joka hänestä kaikkien näiden ongelmatilanteidenkin pohjalta löytyy. Siis rakkautta, joka on suuri arvonanto hänen miehelleen.
Itse näen siis alkuperäisen kirjoittajan tunteessa kauneutta, mutta kauneushan on katsojan silmissä...
Kiitoksia hyvistä vastauksista ja mielipiteistä.Olemme saaneet puhuttua ja asiat saatu onneksi viikon aikana kuntoon:)Ja jokainenhan saa onneksi olla siitä mitä mieltä haluaa.Niin paljon mielipiteitä kuin ihmisiäkin...;)
Toivottavasti kaikki jatkuu "ennallaan" mutta parempana ja siltä nyt onneksi vaikuttaakin...
Ja kiitos kun sai purkaa täällä hetken pahaa oloaan,täytyy muistaa että tämä netti on oikeasti hyvä asia:)
Hienoa, että olette saaneet puhuttua asiat kuntoon. Muistakaa silti tehdä edelleen aktiivisesti töitä toistenne hyvän olon eteen. Aurinkoista ja rakkaudentäyteistä kesää kaikille!