tilanne on sellainen, että miehen toinen nainen tuli ilmi maaliskuun lopussa. mies on merimies ja oli kohdannut tämän elämänsä suuren rakkauden missäs muualla kuin lemmen satama Hampurissa. Me olemme olleet kuusi vuotta yhdessä, neljä naimisissa. Lapsia ei ole, tosin yritetty on. Miehen suhde tähän kakkoseen oli alkanut jo tammikuussa, mutta vasta maaliskuussa hänellä oli rohkeutta kertoa tästä, että hän haluaa eron.
No, minun maailmani meni tietysti ihan palasiksi. Alkava burn out jäi sivuseikaksi, mutta hakeuduin hoitoon, olin osastolla välillä. Kotimme oli putkiremontissa, joten olin välillä evakkokämpässä, välillä osastolla. Nyt olen kotona. Mies on ollut viikon Hampurissa, nyt aloittaa taas työt.
Tai mistäpä minä mitään tiedän, enhän voi luottaa oikeastaan mihinkään mitä hän sanoo.
Hän on laittanut avioeropaperit, minä en ole saanut tiedoksiantoa. Voi olla että on hävinnyt postiinkin kun osoitteeni oli välillä siellä sun täällä.
Koko tämän prosessin ajan olen nähnyt miestäni kuusi kertaa. Yhteensä varmaan n. 10 tuntia. Lisäksi puhelimessa on välillä puhuttu. Ongelmani on, että en todellakaan ota selvää mieheni ajatuksista. Hän haluaa mennä kanssani pariterapiaan. Kun kysyin että miksi ihmeessä, sinähän olet näköjään jo valintasi tehnyt kun luuhaat siellä Hampurissa. Mutta ei, hän haluaa selvittää meidän suhdettamme. Mutta miten meidän suhdetta voi alkaa selvittää kun miehellä on koko ajan hätävara miss toinen nainen Hampurissa valmiina? En ymmärrä tätä miehen logiikkaa. Hän sanoo myös, että kyseessä on harkinta-aika, että hän haluaa harkita. Harkita mitä? Ei hän osannut sanoa.
Mikä hitto noita miehiä vaivaa?
Kun kysyn miltä hänestä tuntuu, hän ei pysty nimeämään tunteita. Tai onhan sen sanonut minulle, että on huolissaan siitä, tipahdanko minä tästä jaloilleni mutta sanoi myös ettei tunne kaipuuta. Se sattui minuun. Sen sijaan hän rakastaa tätä uutta naikkoista, joka on minua 9 vuotta nuorempi puolalainen lastenhoitaja.
Omat ajatukset vaihtelevat. VÄlillä ajattelen että hittoon koko mies, lähteköön munansa perässä jos noin kovasti on pillun perään. mutta toisaalta toivon että asiat saataisiin selvitetyksi. meidän suhteemme ongelma on ollut jo aikaisemmin se, että emme ole näyttäneet vihan tunteita. nyt tänä keväänä olen ollut todella raivoissani - ja miten mieheni siihen reagoi! hän nauraa raivolleni. hän ei siis pysty käsittelemään itseään sellaisessa tilanteessa, jossa hän kohtaa aggression tunteita.
VÄlillä tuntuu että minun tästä pitäisi lähteä ja nopeasti ja sitten taas toisaalta haluaisin keskustella hänen kanssaan. ajattelen että kyllä se ennemmin tai myöhemmin routa porsaan kotiin ajaa, koska ei meillä nyt NIIN huono avioliitto ollut... pikemminkin ongelmat tuntuvat miehen ongelmilta - miksei se ole puhunut minulle omista tunteistaan? mikä siinä puhumisessa on miehille niin pirun vaikeaa?
No, minun maailmani meni tietysti ihan palasiksi. Alkava burn out jäi sivuseikaksi, mutta hakeuduin hoitoon, olin osastolla välillä. Kotimme oli putkiremontissa, joten olin välillä evakkokämpässä, välillä osastolla. Nyt olen kotona. Mies on ollut viikon Hampurissa, nyt aloittaa taas työt.
Tai mistäpä minä mitään tiedän, enhän voi luottaa oikeastaan mihinkään mitä hän sanoo.
Hän on laittanut avioeropaperit, minä en ole saanut tiedoksiantoa. Voi olla että on hävinnyt postiinkin kun osoitteeni oli välillä siellä sun täällä.
Koko tämän prosessin ajan olen nähnyt miestäni kuusi kertaa. Yhteensä varmaan n. 10 tuntia. Lisäksi puhelimessa on välillä puhuttu. Ongelmani on, että en todellakaan ota selvää mieheni ajatuksista. Hän haluaa mennä kanssani pariterapiaan. Kun kysyin että miksi ihmeessä, sinähän olet näköjään jo valintasi tehnyt kun luuhaat siellä Hampurissa. Mutta ei, hän haluaa selvittää meidän suhdettamme. Mutta miten meidän suhdetta voi alkaa selvittää kun miehellä on koko ajan hätävara miss toinen nainen Hampurissa valmiina? En ymmärrä tätä miehen logiikkaa. Hän sanoo myös, että kyseessä on harkinta-aika, että hän haluaa harkita. Harkita mitä? Ei hän osannut sanoa.
Mikä hitto noita miehiä vaivaa?
Kun kysyn miltä hänestä tuntuu, hän ei pysty nimeämään tunteita. Tai onhan sen sanonut minulle, että on huolissaan siitä, tipahdanko minä tästä jaloilleni mutta sanoi myös ettei tunne kaipuuta. Se sattui minuun. Sen sijaan hän rakastaa tätä uutta naikkoista, joka on minua 9 vuotta nuorempi puolalainen lastenhoitaja.
Omat ajatukset vaihtelevat. VÄlillä ajattelen että hittoon koko mies, lähteköön munansa perässä jos noin kovasti on pillun perään. mutta toisaalta toivon että asiat saataisiin selvitetyksi. meidän suhteemme ongelma on ollut jo aikaisemmin se, että emme ole näyttäneet vihan tunteita. nyt tänä keväänä olen ollut todella raivoissani - ja miten mieheni siihen reagoi! hän nauraa raivolleni. hän ei siis pysty käsittelemään itseään sellaisessa tilanteessa, jossa hän kohtaa aggression tunteita.
VÄlillä tuntuu että minun tästä pitäisi lähteä ja nopeasti ja sitten taas toisaalta haluaisin keskustella hänen kanssaan. ajattelen että kyllä se ennemmin tai myöhemmin routa porsaan kotiin ajaa, koska ei meillä nyt NIIN huono avioliitto ollut... pikemminkin ongelmat tuntuvat miehen ongelmilta - miksei se ole puhunut minulle omista tunteistaan? mikä siinä puhumisessa on miehille niin pirun vaikeaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
miehellä on sellaisia perusteita kuten "rakkaus minuun loppui sillä hetkellä kun hän näki tämän puolattarensa". Eiks tää nyt vaikuta jonkin sortin mielenhäiriöltä pikemminkin kuin aikuisen miehen käytökseltä? tyypillä ei ole mitään munaa selvittää asioita oman vaimonsa kanssa?
Kuullostaa aika tutulta, Vaimoni oli ja tavannut alkuvuodesta baarissa jonkun sällin. Kirjotettiin eropaperit, mut ei laitettu eteenpäin koska ei halunnut rikkoa perhettä ,mut ei ole valmis tekemään mitään sen eteen.
Oon samaa mieltä tosta mielenhäiriöstä.
Meilläkään ei puhuta eikä selvitellä asioita, olen monen monta kertaa yrittänyt puhua, aina joku tekosyy miks ei voi puhua.
Mä luovutan, eihän ketään voi pakottaa.
Kyllä ne asiat jollain tavalla aina selviää, vaikka sattuu niin perkeleesti!
Koita tsempata, tiedän noi tunne ailahtelut.
> Mikä hitto noita miehiä vaivaa?
Kuinka monta sinulla on?
Vai oletko sinäkin niitä jotka kuvittelevat kaikkien miesten olevan sen oman kultsipuppelin klooneja?
Luulenpa että iso osa parisuhdeongelmista katoaisi jos ihmiset käsittäisivät, että muut ihmiset ovat yksilöitä, joilla on kullakin omat ajatuksensa ja taipumuksensa.
eilen puhuin mieheni kanssa, hän sanoi olevansa valmis pariterapiaan, jossa hän voi sitten päättää kumman päättää. Hän sanoi myös haluavansa tietää, voinko minä tehdä hänet onnelliseksi. Olin pöyristynyt. Sanoin, että minä voin tehdä onnelliseksi vain itseni. Jos hän perustaa parisuhteensa siihen, että toinen ihminen tekee hänet onnelliseksi, niin valitkoon vaan suosiolla sen toisen naisensa. Minä en ole tässä maailmassa sitä varten, että tekisin mieheni elämän onnelliseksi. Olen ensi sijaisesti olemassa sitä varten että teen oman elämäni onnelliseksi. ja nyt kyllä alkaa näyttää siltä että se tarkoittaa tällä kertaa sitä, että minun täytyy lähteä tästä suhteesta pois. vaikka kipeää se tekee. Ja vaikka vielä (tyhmä, tyhmä, tyhmä kun olen) uskon, että mieheni tulisi jotenkin järkiinsä.
Minulla ei ole kuin yksi mies. Käsitän kyllä että parisuhde koostuu kahdesta yksilöstä, joilla molemmilla on oma tahtonsa. Mieheni ei vaan tunnu tätä ymmärtävän, koska odottaa että toisen puoliskon tehtävä on palvella ja tehdä hänet onnelliseksi.
Mutta mitä minä voin tehdä, kun häntä "vedetään toiseen suuntaan" - ihan niin kuin pässiä narussa...
yritän ajatella, että menköön, menköön kauaksi ja pysyköön poissa mutta piru kun se on hankalaa. rakastan häntä kuitenkin vielä, näen että hän ei voi hyvin, että hän on keskellä todella rankkaa identiteettikriisiä. mutta minä en voi häntä auttaa. ehkä voisin seisoa rinnalla, mutta kun sekin paikka on varattu nyt toiselle naiselle niin ei kai tässä voi muuta kuin yrittää jatkaa omaa elämäänsä...?
Kipeää tekee, niin kipeää...
on tuoda selvästi esille, että arvostat itseäsi. On tosi hienoa, että tiedät, että jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan. Kerro miehellesi, että haluat ensisijaisesti saada itsesi kuntoon ja että pystyt seisomaan omilla jaloillasi. Jätä hänet hoitamaan oma tilanteensa ja oma identiteettikriisinsä.
pakkasi pussiin vähän vaatteita ja ilmotti,että muuttaa toisen luo(olivat yhdessä kuulema päättäneet sen). Siinä sitten seisoin lasten kanssa huuli pyöreenä humina vaan kuului korvissa ja luulin pyörtyväni. Tästä jo kulunut aikaa, mutta mies edelleen väittää,että haluaa selvittää asiamme ja pystyy olemaan erossa siitä toisesta. No sitä hetkeä ei ole tullut ja tuskin tulee. Henkisellä tasolla en pääse itse irti, rakastan edelleen ja ajatus ettei ikinä enää nähdä tekee niin huonon olon. Tuntuu että oksennan sisuskalut ulos. Siihen ne tekemäni päätökset sitten aina kaatuvat. Kunpa saisin ajatukseni kasaan, se on niin vaikeaa kun muistot on ympärillä. Jaksamista...
... kirjoitin miehelleni pitkän meilin. hän vihdoin viimein vastasi, mutta kyllä kävi kipeään. Kysyin häneltä, että haluaako, että minä annan hänelle mahdollisuuden selvittää asioita, hän vastasi "ei".
Hän kertoi, että hänellä on kolmenkympin kriisi, että kyse on vapaudesta valita oma elämä, joka on hänelle avautumassa avarampana kuin koskaan ennen.
Minä kyllä ymmärrän tämän, jotenkin, mutta tuntuu vain ihan hirveän kipeältä.