olen äiti ja vaimo, olen käytännössä monen miehen unelmavaimo monellakin mittarilla mitattuna.
ongelmani on mies, joka haluaa olla naimisissa kanssani, muttei halua olla lastensa tai minun kanssani, siis viettää aikaa meidän kanssa. lisäksi hän ei halua panostaa kotiinsa mitenkään, eikä lapsiinsa. hän on työnarkkari. töistä tulee kotiin miten sattuu, ei koskaan ennen klo puoli kuutta. kymmenen tai yhdentoista tunnin työpäivät ovat yleisiä.
olen täysin kylmettynyt hänen suhteensa, luopunut toivosta paremmasta elämästä hänen kanssaan, johon kuuluisi matkustelu, yhdessä tekeminen, yhteinen aika kahdestaan ja lasten kanssa. tulevaisuuden suunnittelu, jne. hän vain panostaa omiin juttuihinsa.
ongelmani on se, että haluaisin olla mieheni kanssa yhdessä, viettää sitä yhteistä aikaa, mutta kun sitä ei ole, millään tasolla. emme juttele oikein mistään, koska hän yksinkertaisesti ei ole koskaan kotona. olen pyytänyt ja pyytänyt, että asiaan tulisi parannusta, pienikin parannus olisi jo paljon. jos hän tuli edes kerran kuussa kotiin töistä perheensä takia klo 16...
nyt sitten olen saanut tarpeekseni, tunteet ja toiveet ovat kuolleet hänen suhteensa. ihan sama missä hän on. ehkä on parempikin että töissä, jos kerran kotihommat ei pätkääkään kiinnosta.
olen nyt sitten haksahtamassa vieraaseen mieheen, aivan ihanaan sellaiseen. hän on minua 13 v vanhempi. tämä mies on puhekykyinen, hänellä on aikaa minulle, vaikka sattuu olemaan menestyvän yrityksen tj. parasta kaikessa on se, että pidän hänen ajatuksistaan sekä siitä, että hänellä riittää paljon aikaa ja kiinnostusta minua kohtaan. toisin sanoen, ruoho aidan toisella puolella vihertää aika pahasti.
mitä te tekisitte? jäädä turvalliseen, mutta kuolleeseen suhteeseen, vai ottaa riski ja lähteä, yrittää luoda elämäänsä toisen miehen kanssa, joka tuntuisi ainakin tässä vaiheessa välittävän minusta kovastikin...
ongelmani on mies, joka haluaa olla naimisissa kanssani, muttei halua olla lastensa tai minun kanssani, siis viettää aikaa meidän kanssa. lisäksi hän ei halua panostaa kotiinsa mitenkään, eikä lapsiinsa. hän on työnarkkari. töistä tulee kotiin miten sattuu, ei koskaan ennen klo puoli kuutta. kymmenen tai yhdentoista tunnin työpäivät ovat yleisiä.
olen täysin kylmettynyt hänen suhteensa, luopunut toivosta paremmasta elämästä hänen kanssaan, johon kuuluisi matkustelu, yhdessä tekeminen, yhteinen aika kahdestaan ja lasten kanssa. tulevaisuuden suunnittelu, jne. hän vain panostaa omiin juttuihinsa.
ongelmani on se, että haluaisin olla mieheni kanssa yhdessä, viettää sitä yhteistä aikaa, mutta kun sitä ei ole, millään tasolla. emme juttele oikein mistään, koska hän yksinkertaisesti ei ole koskaan kotona. olen pyytänyt ja pyytänyt, että asiaan tulisi parannusta, pienikin parannus olisi jo paljon. jos hän tuli edes kerran kuussa kotiin töistä perheensä takia klo 16...
nyt sitten olen saanut tarpeekseni, tunteet ja toiveet ovat kuolleet hänen suhteensa. ihan sama missä hän on. ehkä on parempikin että töissä, jos kerran kotihommat ei pätkääkään kiinnosta.
olen nyt sitten haksahtamassa vieraaseen mieheen, aivan ihanaan sellaiseen. hän on minua 13 v vanhempi. tämä mies on puhekykyinen, hänellä on aikaa minulle, vaikka sattuu olemaan menestyvän yrityksen tj. parasta kaikessa on se, että pidän hänen ajatuksistaan sekä siitä, että hänellä riittää paljon aikaa ja kiinnostusta minua kohtaan. toisin sanoen, ruoho aidan toisella puolella vihertää aika pahasti.
mitä te tekisitte? jäädä turvalliseen, mutta kuolleeseen suhteeseen, vai ottaa riski ja lähteä, yrittää luoda elämäänsä toisen miehen kanssa, joka tuntuisi ainakin tässä vaiheessa välittävän minusta kovastikin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.