Tilanne suhteessamme on todella paha. Olemme yrittäneet korjata sitä jo kauan muttei siitä tule mitään. Olen yrittänyt myös jättää avopuolison, mutta hän on uhannut joskus itsemurhalla jos jätän hänet jne. minkä vuoksi olen jäänyt suhteeseen.
Tajusin tänään asioita jotka olisi pitänyt ymmärtää jo aikoja sitten. Avopuolisoni on rääkännyt mua henkisesti pari viimeistä vuotta, yleensä vitsin varjolla. Hän tekee sitä sillon kun ollaan kaksin tai vaikkapa silloin kun hänellä on kavereita/ollaan kylässä. Viihdyttää itseään minua mollaamalla, koska en uskalla sanoa takaisin.
Olen kokenut paljon pettymyksiä ihmissuhteissa joten olen kovin herkkä, arka ja HEIKKO ihminen. Tunnustan. Tämän vuoksi koen ainoaksi keinoksi suhteesta pääsemiseen tämän raukkamaisen keinon(?) PAKENEMISEN.
Olen suunnittellut että sanon avopuolisolleni jotten tahdo lähteä hänen mökkisuunitelmiin mukaan vaan ilmoitan jääväni kotiin.
Rupean heti samana päivänä kuljettamaan tavaroitani pois asunnostamme. Minulla on tässä koko juhannus aikaa kadota täältä.
Vaikeaa se tulee olemaan, mutta tässä olisi nyt tilaisuus toimia kerrankin. :(
Kenelläkään kokemusta tälläisestä? Mitähän muutkin ajattelevat (esim. avon kaveripiiri) minusta kun tuollaisen tempun tekisin?
Tajusin tänään asioita jotka olisi pitänyt ymmärtää jo aikoja sitten. Avopuolisoni on rääkännyt mua henkisesti pari viimeistä vuotta, yleensä vitsin varjolla. Hän tekee sitä sillon kun ollaan kaksin tai vaikkapa silloin kun hänellä on kavereita/ollaan kylässä. Viihdyttää itseään minua mollaamalla, koska en uskalla sanoa takaisin.
Olen kokenut paljon pettymyksiä ihmissuhteissa joten olen kovin herkkä, arka ja HEIKKO ihminen. Tunnustan. Tämän vuoksi koen ainoaksi keinoksi suhteesta pääsemiseen tämän raukkamaisen keinon(?) PAKENEMISEN.
Olen suunnittellut että sanon avopuolisolleni jotten tahdo lähteä hänen mökkisuunitelmiin mukaan vaan ilmoitan jääväni kotiin.
Rupean heti samana päivänä kuljettamaan tavaroitani pois asunnostamme. Minulla on tässä koko juhannus aikaa kadota täältä.
Vaikeaa se tulee olemaan, mutta tässä olisi nyt tilaisuus toimia kerrankin. :(
Kenelläkään kokemusta tälläisestä? Mitähän muutkin ajattelevat (esim. avon kaveripiiri) minusta kun tuollaisen tempun tekisin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja ryhdyt tuumasta toimeen
Sellaisesta henkilöstä, joka uhkaa itsemurhalla (kiristää) pitää hankkiutua välittömästi eroon. Myöskään tuo hänen harjoittamansa henkinen väkivalta ei ole normaalia. Se mies ei ole normaali. Onko hän myös fyysisesti väkivaltainen, onko agressiivisia reaktioita. Paiskooko esineitä kun suuttuu tai vastaavaa? Seisooko tiellä niin ettet pääse väistämään jos yrität ohi?
Onko sinulla ketään luottoystävää joka voisi tulla auttamaan sinua muutossa, ja myös olemaan tukenasi.
Sillä, mitä avokkisi ystävät sinusta ajattelevat ei ole merkitystä. Sinun pitää alkaa tekemään elämässäsi niitä asioita jotka tuottavat sinulle iloa.
Kiitoksia viestistäsi. Lisääkin saa kirjoitella. En edes tiedä kykenenkö tähän yksin. Minulla ei ole enää lähellä olevia ystäviäkään. Olen hyvin yksin asian kanssa.
Äsken minulle tuli tunne, etten selviä tästä kuitenkaan. Tuntuu myös juonikkaalta tuolla tavalla karata suhteesta, vaikka aihetta olsikin. Mutta kohdella läheistään näin.
Onko hän myös fyysisesti väkivaltainen, onko agressiivisia reaktioita.
- En ole huomannut. Minuunn ei ole KOSKAAN käynyt käsiksi mutta sanoo (en tiedä onko kuitenkaan tosissaan) joskus kovasti suuttuessaan että tahtoisi nyt niin lyödä minua tms. Ei ole kuitenkaan koskaan lyönyt.
Paiskooko esineitä kun suuttuu tai vastaavaa?
- Kyllä, joskus. Esim. ovia paiskoo, tiellä olevia tavaroita voi potkia/heittää poies edestä.
Seisooko tiellä niin ettet pääse väistämään jos yrität ohi?
- Tälläistä ei ole tapahtunut.
Suunnitelmasi on ihan hyvä. Suostuuko miehesi, että jäät Juhannukseksi kotiin ? Serkkuni teki aikanaan tuollaisen tempun. Hommasi salaa asunnon ja miehen työpäiviän aikana muutti itsensä ja pienen lapsensa uuteen osoitteeseen. Mies oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Hän salasi uuden osoitteensa. Tietysti tilanne oli shokki miehelle.
Jos sinä et muuten pääse eroon, niin laita suunnitelma täytäntöön. Mihin sinä menisit ? Onko sinulla jo uusi asunto ?
Mihin sinä menisit ?
Ikäväkyllä joudun muuttamaan vanhemmilleni hetkeksi, kasaamaan itseäni. Koska tahdon tälle tilanteelle pisteen mahdollisimman pian ( mikä tietenkin voi epäonnistua kuten se on tehnyt joka kerta menneisyydessäkin ) eikä minulla ole juuri rahaa on muutettava vanhemmille. Sinne olen aina tervetullut, äitini minulle juuri tänään sanoi, kun kerroin miten mies taas sai raivarinsa....
Saan olla kiitollinen että minulla on tälläiset vanhemmat. Onhan se tietenkin noloa ja nöyryyttävää joutua tässä iässä takaisin lapsuudenkotiinsa, mutta se on vain väliaikainen ratkaisu. Kerään voimia ja hankin heti uuden asunnon kun saan raha-asiat kuntoon.
Mietin että rupean jo tänään pistämään tavaroita salaa kasaan. Pesen pyykkini, siivoan varastosta turhaa tavaraa roskiin ja niin edelleen.
Kun hän lähtee perjantaina juhannuksen vietoon minä aloitan kotiin paluuni.
Pahalta tämä tuntuu toimia toisen selän takana ja ajattelen pakosti mitähän muut ihmiset ajattelevat (avopuolisoni ystävät, hänen sukulaisensa). Silti toivon että onnistuisin kerrankin. Kaveri sanoi hyvin että parempi olla heikko ja lähteä ku olla heikko ja jäädä, tälläseen suhteeseen.
Mitä jos epännistun jälleen. :(
Minusta tuo on hyvä suunnitelma mennä vanhempiesi luokse koska siellä et ole yksin vaan turvassa. Se sinun mies ei voi tulla sinne uhkailemaan sinua.
Ilman muuta turvallisempaa että olet perheesi kanssa kuin yksin, koska mies ei kehtaa alkaa riehumaan ihmisten aikana, tai jos alkaa riehumaan, siitä jää todisteita.
Yrität nyt vaan päästä eroon siitä miehestä, ei siinä mitään häpeämistä ole.
Loistavaa, että uskaltaudut lähtemään huonosta suhteesta! Älä tuhlaa elämääsi huonossa suhteessa enää hetkeäkään! Toi on hyvä suunnitelma, häipyä sillon kun äijä on muualla. Älä turhaan huolehdi, että mitä muut ajattelevat. Luultavasti tuumivat, että sinulla on ollut oikeasti todella paha olo ja mieli suhteessa, kun päädyt tällaiseen ratkaisuun. Eli toisinsanoen ovat puolellasi, eikä sinua vastaan. Nyt paljon paljon tsemppiä! =) kohta se elämä hymyilee paremmin kuin koskaan! Eikös tunnukkin ihanalta, kun tietää että kohta ALKAA UUSI ELÄMÄ =)
Tai ajattelee,, Sinun elämästä tässä on kyse,,
Ja toi sun ukkos on greisi..
Et häivy vielä kun olet yhtenä kappaleena!
Muijalla on munaa!
Vietät kerrankin erilaisen ja ikimuistoisen juhannuksen.
Näytät mistä se kana pissii!
Paskat niistä avokin ystävistä ja sukulaisista, nehän eivät enää ole sinun ongelmasi. Avokki hoitakoon suhteensa omalta puoleltaan.
Oliko lapsia? Ei. Hyvä. Sulle on koko maailma avoinna, teet mitä haluat, asut missä haluat. Vaihda vaikka ammattia ja kaupunkia jos siltä tuntuu. Totaalinen irtiotto.
Käytännön kysymyksiä: onhan paperi- ym. asiat kunnossa?
- ettei kukaan kaipaa sua vanhasta osoitteesta (verovirasto, Kela, tms.).
- sun nimissä ei ole mitään vanhaa kämppää koskevia velvoitteita rästissä (vuokra, vakuutus, tms.)
- ilmoitat isännöitsijälle että et enää asu siellä (jos asunto-osakeyhtiö)
- vaihdatko samalla puhelinnumeron? Numeron ja osoitteen voi maistraatissa käydä ilmoittamassa salaiseksi, silloin niitä ei anneta minkään numerotiedustelun kautta kellekään, täytät vain yhden pikku lapun ja sillä selvä.
- jos mies on ihan oikeesti vaaraksi niin kannattaa heti ilmoittaa poliisille jos se rupeaa vainoamaan
- älä haali kämpästä mukaan toissijaista turhaa roinaa. Esim. joku vanha leivänpaahdin, vaikka olis sun ostama niin so what, ei semmosen puutteeseen kuole ja niitä saa kaupasta kympillä. Voit tietysti liimata paahtimen kylkeen lapun "Tämän saat pitää, hani".
- pistä piste i:n päälle; kokkaa jääkaappiin valmiiksi äijän lempparisafkaa ja pistä näkyville kortti jossa kerrot ottamaan kaapista, mikrottamaan ja viettämään hauskaa loppuelämää. Jonkinmoinen "jäähyväistoivotus" kuitenkin lienee tarpeen ettei se pöljä tee susta katoamisilmoitusta.
Älä yritä ajatella mitä toiset ajattelee, kun harva tietää itsekkään mitä ajattelee.
Tee kuten parhaaksi näet ja ole itsekäs. Kukaan ei ajattele sinun puolestasi, niin älä sinäkään ajattele muiden puolesta.
Minä olen livistänyt pariltakin muijalta, eikä se mikään maailman loppu ole.
Me ukot ollaan vaan usein tyhmiä ja itsekkäitä, emmekä huomaa mitä typeryyttämme menetämme.
Minun mielestä noin raukkamaista temppua ei voi tehdä kuin ihan hätätilanteessa, jos mies on aggressiivinen, alkoholisti tms... mutta jos hän ei sinulle fyysisesti ole pahaa tehnyt tai uhannut sinua, ehkä kannattaisi miettiä jotain muuta ratkaisuakin.... mutta se että lähtee pakoon, voi omasta mielestä jopa pahentaa tilannetta, mutta joskus hetkeksi karkuun lähteminen voi olla hyvä vaihtoehto, mutta ilman asioista puhumista ei voi niistä päästä myöskään eteenpäin.
Henkinen väkivalta on vakava asia ja huomaahan selvästi, että aloittaja on aivan henkisesti loppu. Ei ole mitään merkitystä pahentaako ratkaisu miehen tilannetta, koska kysehän on tämän naisen tilanteesta ja hän on se, joka voi erittäin huonosti.
Tällä tavalla voidaan myös välttää, ettei mies väkivaltaisuuksissaan tee jotain pahaa naiselle. Kaikille ihmisille ei kannata alkaa selittämään tällaisia asioita kasvotusten. On ihan eri asia, oletko kaksimetrinen mies vai nainen.
Vanhempien luokse muuttaminen on hyvä idea. Nainen voi kirjoittaa esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin miehelle, jossa selittää tilannettaan. Ei kannata kuitenkaan kertoa osoitettaan, missä asustaa, vaikka ehkä mies sen arvaisikin.
Maailma on täynnä naisia arvostavia miehiä. Ei kenenkään tarvitse kiduttaa itseään tällaisessa suhteessa, jossa toinen pilkkaa ja hallitsee toista. On olemassa miehiä, jotka osaavat sanoa kaunistakin naisestaan ja arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Siis kyllä itsemurhalla uhkaaminen on henkistä väkivaltaa. Mielestäni tuollaisia asioita puhuva ihminen on arvaamaton ja näinollen voi tehdä mitä tahansa jos ei saa tahtoaan läpi. Tuo on kiristämistä.
Ei se, ettei ole ollut fyysisesti väkivaltainen (vielä) tarkoita sitä etteikö tuolla mielenlaadulla varustettu olisi sitä.
Itsemurhalla uhkaaminen ja kiristäminen eivät ole normaalin ihmisen kommunikointitapoja joten mielestäni aloittajalla on perusteltu syy pötkiä pakoo miestä.
Nämä itsemurhalla uhkailijat ovat kyllä ilkeitä tapauksia. Oma äitini teki samaa pitkin lapsuuttani ja ennen pitkää rupesin toivomaankin, että toteuttaisi uhkauksensa. Ikävä kyllä uhkailijat eivät niin yleensä tee. Pelin tarkoitus on jättää pelko syyllisyyden tunteesta, jos sitten kuitenkin jotain sattuu ja syyllisyyttä pedataan toistuvilla uhkauksilla.
Mutta miten uhkailijan kanssa voi toimia? Voisiko heistä ilmoittaa esim. poliisille? Ainakin minä aion toimia näin, jos vielä kertaakaan kuulen yhdenkään uhkauksen äitini suusta. Mielisairaala olisi oikea paikka uhkailijoille - henkisessä tasapainossa tuollainen uhkailija ei ainakaan ole.
Jos äitisi on uhkaillut itsemurhalla, niin sen on täynyt olla tosi karmeaa sinulle. Miksiköhän hän niin teki, selvisikö asia koskaan?
En tiedä miten tulisi toimia jos toinen uhkaa itsemurhalla, yleensä siitä ei ole näyttöä. Kyllä minä kirjallisen itsemurhauhkauksen saattaisin jonkun viranomaisen/terveydenhoidon tietoon. Ainakin kysyisin neuvoa miten asiassa tulisi toimia. Siis kyllähän viranomaisten/terveydenhuollon tulee tehdä asialle jotain koska henkilö on vaaraksi itselle.
MInusta itsemurhalla uhkaaminen on todella ilkeää, piittaamatona ja osoitus siitä että se uhkaaja ei ole normaali.
Toivottavasti sinä olet toipunut äitisi käytöksen aiheuttamasta pahasta olosta.
...aikuinen ihminen voi lähteä lätkimään jos huvittaa. Siinä ei ole mitään juridisia siteitä (osoitteenmuutosta lukuunottamatta).
Ihmisiä on dumbattu tekstiviestillä ja tuomalla uus heila kotio. Miehillä on aika yleistä lopettaa suhde tällä tavoin jos heillä on vielä oma kämppä, muutoin he ovat liian laiskoja nostamana persettään katetun pöydän äärestä. Tämä on aika kesyä.
Yks tavaroiden pakkaaminen ei ole mitään, päinvastoin sehän on klassinen siirto jota nykyään enää harvoin käytetään. Entisaikaan eukko saattoi avioliitossakn sanoa muuttavansa takaisin äitinsä luo ja sitten läks. Tosin talo ja tavarat jäi silloin yleensä ukolle mutta ei se mikään este ollut.
Lähdin käymään mieheni kanssa kahvilla ja meillä oli oikeastaan ihan kivaa. Oli jälleen hyvä yhteinen hetki vaikka tiedän että tuo ei ole pysyvää. SILTI mietin teenkö oikein. Jäänkö tähän suhteeseen vai pakenenko raukkana? :( Mielialani vaihtelevat asian suhteen. Välillä tuntuu niin pahalta että voisin lähteä vaikka heti ja sitten taas tulee näitä hyviä yhteisiä hetkiä miehen kanssa joloin molemmat hymyilevät ja juttelevat mukavia. :( Ei aina ole pelkkää paskaa, vaikka se nykyään onkin lähinnä päivittäistä, että tuo kiukuttelee jostain kuin lapsi. Saa nähdä miten tässä käy! :( ei minusta taida olla lähtijäksi.
Se satuttaa sua pahemmin. Jos yhtään epäilyttää, miksi jäädä. Ite tein virheen ja jäin. Vuoden päästä se heitti mut ulos.
Heihei, nyt meni ihan väärin. Raukkamaisuutta ei suinkaan ole se että eroaa huonosta suhteesta ja muuttaa pois, ottaa askelen kohti parempaa elämää -- päinvastoin, se on rohkeutta. Raukkamaisuutta olisi se että alistuu uhkailuun ja kiukutteluun!
Mutta sinähän et ole raukkamainen, vaan jätät sen surkimuksen kiukuttelemaan yksikseen. Älä anna hänen vetää sinua takaisin omaan surkeuteensa. Älä muuta mieltäsi, pysy päätöksessäsi, se on ainoa oikea. Itsemurhalla uhkailijan kanssa ei voi kukaan asua sairastumatta itsekin. Lähde pois vaan, hoida nuo käytännön asiat kuntoon ennen pyhiä ja sitten menoksi.
Kiva että teillä on noita hyviäkin hetkiä, mutta muista että ne tuntuvat tärkeiltä juuri siksi että ovat niin harvinaisia. Suurimman osan aikaa elämäsi tuon miehen kanssa on kurjaa.
Tuttavien ja sukulaisten mielipiteet eivät ole tässä tärkeitä, mutta jos he ovat järkeviä ihmisiä niin hekin pitävät eropäätöstäsi oikeana eivätkä taatusti ainakaan raukkamaisena. Mistäs tiedät vaikka he NYT ajattelisivat, että tuokin tyttöressu vaan sietää tuota äijää vaikka voisi saada jonkun paremman. Jos olet läheisissä väleissä heidän kanssaan, niin voithan soittaa tai kirjoittaa heille SEN JÄLKEEN kun olet muuttanut pois. Jos et ole, niin anna heidän ajatella mitä lystäävät, älä välitä.
Olisiko mahdollista, että muuttopäivänä joko toinen vanhemmistasi tai joku muu sukulainen tai tuttu olisi sinulle tukena ja turvana, sillä jos miehesi jostain syystä tulisi sinne asuntoon takaisin, esim. palaisi hakemaan jotain unohtunutta tavaraa, ettet olisi siellä yksin.
Voin sanoa, että olin tukena eräälle naiselle tuollaisess tilanteessa. MIes oli suuttuessaan paiskonut tavaroita ym. mutta silloin muuttopäivänä hän yritti ekan kerran lyödä! Hän vetäytyi kuitenkin kun tajusi, että siellä on muita näkemässä.
Kaikkea hyvää elämääsi ja älä anna kenenkään itseäsi alistaa ja nujertaa henkisesti.
Hei Aloittaja, kerro miten kävi? Muutitko? Toivottavasti muutit! Kerro kerro... Aloitithan uuden ja paremman elämän ????
Pyörittelen asiaa edelleen. Olen vanhemmillani. En tiedä mitä tehdä, ajatukset ovat sekaisin. Yritän päästä eteenpäin. En ole vieläkään kertonut avolle suunitelmistani. Hän luulee että kaikki on OK, mikä on melestäni väärin.
En tiedä mitä tehdä, vaikeaa tämä on. Järjettömän vaikeaa. Asia ei taida edetä. Olen pian samassa tilanteessa. :( Paskajuhannus ollut näiden sekaisten ajatusten kanssa.
Oletko kertonut vanhemmillesi ajatuksesta muuttaa pois? Mitä mieltä he olisivat siitä? Voi olla, että heidän kanssaan keskusteleminen auttaisi sinua selvittämään ajatuksiasi.
Voimia! Vielä ehtii, jos haluat muuttaa!
Piti sanoa, että sinun ei todellakaan tarvitse välittää avosi kavereista. Ehkä he ymmärtävät, ehkä eivät, mutta se on sinun elämäsi. Sinä teet niin kuin haluat, enkä usko että haluat enää kärsiä miehen itsemurha-uhkauksista ja muusta kiukuttelusta. On niitä parempiakin miehiä!
Juuri tuo on monelle se kynnyskysymys, eli jäädään pyörittelemään ja miettimään, vaikka järki sanoo, että ainoa ratkaisu on erota ja lähteä turvaan ja pois koko suhteesta.
Kerro ero aikeestasi vanhemmillesi ja kerro puolisosi olevan aggressiivinen ja pyydä apua eroon ja muuttoon. Älä anna kohdella itseäsi huonosti. Vain ratkaiseva askel kynnyksen yli on tie parempaan elämään. Älä hukkaa kallista elämääsi asioiden pyörittelyyn, vaan mene elämässä eteenpäin ja nauti siitä.
>>En tiedä mitä tehdä, vaikeaa tämä on. Järjettömän vaikeaa.
Aloittajan syyttäminen ja syyllistäminen on minusta hyvin ikävää.
Jos ei ole koskaan rakastanut "epäsopivaa" miestä ei voi tietää mistä on kysymys.
Eroaminen on kuitenkin aina osoitus siitä että nainen on epäonnistunut. Niin naiselle itselleen kuin ulkopuolisillekin. Häpeällistä.
Hei Karkuri.
Uskalsitko lähteä suhteesta, jossa et voinut hyvin ?