Hyvä lapsuuden ystäväni kuoli juuri kun piti täyttää vuosia. Melkein osui syntymäpäivälle. Meillä oli aina hauskaa mitä vaan yhdessä tehtiinkin. Hän menestyi hyvin koulussa ja sai stipendejä ja hymypoikapatsaita. Armeijasta tuli alikessuna ja oli hyvä teollisuussähköasentaja suuressa firmassa. Toisaalta hän oli liian kiltti ja välinpitämätön tyyliin, -ei sen väliä jne.
Eipä häntä erityisesti harmittanutkaan mikään. Mielellään hän oli siellä taustalla kuin eturivissä elämän estraadeilla.
Hän olisi tarvinnut rinnalleen vahvan naisen joka sanoo mitä tehdään ja milloin, mutta naisasioissa häntä vedettiin kölin alta, ei osunut yrityksistä huolimatta löytää sitä oikeaa.
Tissuteltiinhan me nuoruudessa sen kaljankin kanssa lähinnä viikonloppuisin ja keskityttiin hauskan pitoon. Siitä se sit lähti.
Työt rupes haittaamaan juomista ja niin sitä irtauduttiin työelämästä et olis kunnolla aikaa. Rahaa oli juuri sen verran, et kaljaan riitti ja tietysti sitä vipattiinkin suurempaan janoon.
Mulle tuli mitta täyteen reilu parikymmentä vuotta sitten ja toivoin, et kaverinikin huomais tehdä samoin, mut eihän se niin mennyt, hän piti omaa kivaansa loppuun asti.
Pidettiin toki yhteyttä silloin tällöin ja vaihdettiin kuulumisia toki näin kaverini kuulumiset heti päällekin päin ei siinä mitään ollut tehtävissä. Kävin tapaamassa häntä reilu kuukausi ennen kuolemaansa ja nyt luin lehdestä kuolinilmoituksen. Nyt ajattelen, et hänellä on hyvä olla, ei ole kylmä, ei tarvi huolehtia jokapäiväisistä askareista, ei tarvi odotella mitään, eikä tarvi olla enään.
Hyviä ihmisiä on monenlaisia.
Eipä häntä erityisesti harmittanutkaan mikään. Mielellään hän oli siellä taustalla kuin eturivissä elämän estraadeilla.
Hän olisi tarvinnut rinnalleen vahvan naisen joka sanoo mitä tehdään ja milloin, mutta naisasioissa häntä vedettiin kölin alta, ei osunut yrityksistä huolimatta löytää sitä oikeaa.
Tissuteltiinhan me nuoruudessa sen kaljankin kanssa lähinnä viikonloppuisin ja keskityttiin hauskan pitoon. Siitä se sit lähti.
Työt rupes haittaamaan juomista ja niin sitä irtauduttiin työelämästä et olis kunnolla aikaa. Rahaa oli juuri sen verran, et kaljaan riitti ja tietysti sitä vipattiinkin suurempaan janoon.
Mulle tuli mitta täyteen reilu parikymmentä vuotta sitten ja toivoin, et kaverinikin huomais tehdä samoin, mut eihän se niin mennyt, hän piti omaa kivaansa loppuun asti.
Pidettiin toki yhteyttä silloin tällöin ja vaihdettiin kuulumisia toki näin kaverini kuulumiset heti päällekin päin ei siinä mitään ollut tehtävissä. Kävin tapaamassa häntä reilu kuukausi ennen kuolemaansa ja nyt luin lehdestä kuolinilmoituksen. Nyt ajattelen, et hänellä on hyvä olla, ei ole kylmä, ei tarvi huolehtia jokapäiväisistä askareista, ei tarvi odotella mitään, eikä tarvi olla enään.
Hyviä ihmisiä on monenlaisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuoli aivan yllättäen sairauteen
Hän oli niitä ihmisiä joiden kohdalla voisi sanoa, liian hyvä tähän maailmaan.
Hän auttoi tuki jahän opetti minulle mitä ystävyys on. Ei se ole tätä-> Jos sä oot tonkaa niin mä en oo sun kaa.
Se on -> tää on minun ystävä, ole sinäkin hänen ystävä.
Näin meistä muodostui ketju, joka ikävä kyllä katkesi heti hänen muistotilaisuuden jälkeen
Minulle hän on enkeli taivaassa joka aikani koittaessa, liittyy siihen joukkoon joka tulee vastaanottamaan sieluni.
Mä tunnen vain yhden ihmisen joka oikeasti ansaitsee elää...ja sekin on kuollut aikoja sitten.