Apua...

Kannattaa vielä miettiä kaksi kertaa kannattaako pettäminen sittenkään. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa ja sain mieleni hillittyä, onneksi. Suunnattomasti olisi harmittanut jos mieheni olisin typerän virheen takia menettänyt.
Miten teillä miehesi kanssa muuten menee? Rakastatteko toisianne? Mitä suhteenne sinulle todella merkitsee?
Työpaikkaromanssit harvemmin kestävät, ikävä kyllä. Voi olla että hetken alkuhuuman jälkeen homma kuivuukin kasaan ja toinen osapuoli löytää taas uuden kohteen. Siinä tilanteessa vois samalla työpaikalla työskentely tuntua aika ikävältä..

Ei todellakaan kannattanut! Kun alku huuma häviää, niin jäljelle jää paska fiilis. Sitä ei vain juuri silloin pystynyt ajattelemaan. Tuskinpa kukaan joka on pettänyt on jälkeäpäin ajatellut, että se kannatti vai voisiko teistä tulla pari? Jos ei, niin unohda. Pohjimmiltaan pettämisessä on varmaan kyse jännityksestä mitä ei enää ole oman puolison kanssa, mutta se tulee haitumaan toisenkin kanssa, usko pois! Nyt sitten saan kärsiä seurauksista, yksin.

Tiedät toisen saat, kumpi merkitsee enemmän ; avioliitto ja sen jatkuminen vai hetken huuma työkaverin kanssa.

Koitahan olla rehellinen itsellesi onko suhde työkaverin kanssa sen avioliiton päättymisen arvoinen ?

Ei ole mitään järkeä pistää avioliittoa karille jonkun tyhjänpäiväsen työkaveris takia. Luuletko että tää työkaveris jatkais juttua pidemmälle eli menis sun kans naimisiin jne. höpö höpö, ku se on sulta saanu sen mitä haluu, niin jättää sut ku nallin kalliolle ja etsii seuraavan halukkaan.

Minulla oli ensimmäisen avioliittoni loppuaikoina suhde työkaverini kanssa. Jälkeenpäin en ole katunut pätkääkään. Kyseinen suhde sai minut tajuamaan, millainen vankila avioliittoni oli minulle. Kerroin vaimolleni pettämisestä. Keskustelimme ja vatvoimme suhdettamme ja pettämistäni. Lopulta erosimme.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa, enkä voisi kuvitellakaan pettäväni nykyistä vaimoani. Olen erittäin onnellinen, että ensimmäinen liittoni päättyi eroon. Jos olisin ollut viisaampi, ei minun olisi tarvinnut pettää, vaan olisin tajunnut lähteä liitosta aikaisemmin. Viisautta ei silloin ollut, mutta ulkopuolinen suhde sai minut kuitenkin tajuamaan avioliittoni laadun.

kuuntele mitä sydämmesi sanoo, älä ajattele mitä moraalikäsitykset, ympäristö tai velvollisuuden tuntosi sanoo, vään se mitä tunnet syvällä sisimmässäsi!

Itse uin syvällä toisessa suhteessa, ei ollut enää pettämistä, olin niin rakastunut ja ihastunut ja onnen huumassa, olin valmis jättämään perheeni ja vaimoni, enhän voinut elää ilman tätä toista naista..

Onneksi ihan pieni sattuma avasi silmäni, yhtenä sunnuntai aamuna, kun olimme kahden vaimon kanssa aamukahvilla, nähdessäni vaimoni hymyn ja iloiset silmät, tajusin.. ei mikään ollut muuttunut herra tzee! että tämähän on se nainen mihin rakastuin ja jota rakastan kymmenen vuoden jälkeenkin.

Olen jälkikäteen ihmetellyt kuinka pitkälle voikaan mennä ihastumisessa jota kuvitteli rakkaudeksi ennenkuin tajuaa. Mutta onnellinen sittä että tämä tapahtui ja avasi silmäni!

Se voi mennä toisinkin päin!