Ukko tunnusti vieraissa käymisen. Maailmani hajosi. Olin, ja olen, aivan rikki. Koetetaan kyl nyt yhdessä vielä edetä, jättää tämä karikko taaksemme, mutta mikä palauttaa luottamuksen pakkasilta..? Millä ilveellä saan hätistetty sen tunteen, että olen kelvoton & riittämätön? Väittää rakastavansa, ja että mokasi. Kuinka kukaan voi mokata monta viikkoa putkeen?! Ja miten ihmeessä en tajunnut liverryksen olevan peittelyä? Mietityttääkin täs, et olenko enempi vihainen hänelle petoksesta, vaiko ittelleni siitä, et en tajunnut mitä tapahtuu..? Se on pirun syvä haava, ja vaikka arpeutuiskin, niin ruma ja paksu on se kudos...Onko kohtalotovereita? Jäänkö henkiin? Jäämmekö me?
Rikki
Alfa F
7279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottakai jäädään. Luukin kun murtuu, tulee siihen kovempi kohta. Tunnustus on osa katumusta, anna anteeksi. Mene kampaajalle ja kauneushoitolaan ,panosta itseesi ja itke tai sure , selitykset on niitä ikivanhoja. Anna anteeksi itsellesikin , että vajavaisuutemme vuoksi emme ymmärrä. Tärkeintä on se, että hän palaa Sinun luoksesi. Toki tiedän, ettei kosmetologia korjaa mitään, mutta kaikki mikä "korjaa" itsetuntoa , korjaa osaltaan kokonaistilannetta. Aika on paras auttaja, usko pois.Anna haavan näkyä, elämä vaan havoittaa. Samalla mies ehkä vähän tajuaa..
No kyllä se lirkuttelu onkin aika läpinäkyvää, helppo sinulle lirkutella annathan anteeksi ja jatkat kunnes taas seuraava kerta koittaa....kun kerran pääsee pälkähästä ei se siihen jää. Sitäkö haluat miettiä milloin taas rysähtää vai alatko elämään omaa elämää ilman pelon tunnetta siinä ei kampaajat eikä mitkään muutkaan auta kuin hetkellisesti se tunne että on petetty ei mielestä haihdu koskaan jos saman kumppanin kanssa jatkaa.
oma valinta jatkaako vai ei pettäjän kanssa. Anteeksi kun antaa pöytä on putsattu, kukaties uusia pettämisiä varten. Toisaalta se uusikin saattaa pettää. Samaan paskaan törmäät missä hyvänsä, se ei vaan riitä parisuhteessa että on yksi, joka pitää kiinni lupauksestaan olla uskollinen. Pettäjä pettää aina kohdalle osuessaan.
Ap ei mielestäni ilmaissut asiaansa niin jotta pettänyt puolisonsa olisi lirkutellut sen tunnustuksensa jälkeen, vaan miehensä liponeen pettämisensä aikana. Kyllähän siinä vaiheessa kun shitti tulee housuun on myöhäistä lipoa.
Kaikilla ei ero ole aina se vaihtoehto numero yksi. Ei se osoita heikkoutta jos yrittää jatkaa pettäjän kanssa, voipi olla silleen että ap:kin saa vielä asiansa kuntoon pettäjänsä kanssa. Kyllä tuo omaehtoinen pettämisen paljastaminen on signaali siitä että sen ukko on oikeasti tajunnut virheensä. Toisaalta ei pidä tuomita sitäkään toimintamallia, että annetaan tennari perseelle samoin tein. Ratkaisumalleja on yhtä monta kun pettämistapauksiakin, mikä toimi sinulla, ei välttämäti pelaa ap:lla.
petetyn matka, mutta sekin päättyy aikanaan. Ihan ensimmäiseksi, älä syytä itseäsi puolisosi tekemistä valinnoista. Itse hän omasta tahdostaan huorasi, ei se ollut sinun valintasi. Et ole kelvoton saati riittämätön. Kohtalotovereita sinulla on maa väärällään, sen livertelyn tajuaa siinä vaiheessa kun on myöhäistä, jos sittenkään. Ihmisen, johon luotat täysin, taholta ei kukaan odota puukkoa selkään. Kyllä se syö ja syvältä tulla petetyksi sen ihmisen taholta, johon piti voida luottaa joka mutkassa. Ei se haava umpeudu ihan helpolla, mutta sen arven kanssa on elettävä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka näin soisikin olevan.
Kyllä sinä henkiin jäät, entistä vahvempana ja varovaisempana sen suhteen kenelle luottosi annat. Tilanteesi on sentään kohtuullinen, miehesi myönsi itse virheensä. Tietty helpottaakseen omaa taakkaansa, mutta toisaalta se on merkki siitä, että pellepettäjä on tajunnut virheensä. Minulla tilanne on hieman toinen ja silti olen hengissä. Vaimoni huorasi kuukausia työkaverinsa sylissä ja tieto tuli huorimiskumppanin vaimolta, eli tämä luuseri oli niin heikko ettei ollut selkärankaa edes tunnustaa salapanojaan. Siitä huolimatta en syytä itseäni vaimoni huorimisesta, itse tuo sylinsä vieraalle antoi omasta halustaan. Kyllähän se kirpaisee kun tietää toisen valehtelevan päin nassua asioiden olevan kunnossa ja vannovan rakkautta kun vieras haisee päivän työtauon jäljiltä sormissa, mutta ei siihen kuole.
Kyllä tuosta yli mennään niin jotta heilahtaa. Itkut itketään, mitä tilanne vaatii ja sitten elo jatkuu. Se päätös siitä kenen kanssa se taival jatkuu on jokaisen petetyn kyettävä omin voimin tekemään. Pitkäksi aikaa ei kannata jäädä roikkumaan jos tunnetta luottamuksen uudestaan löytymiselle ei tule, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi epäluotettavaan puolisoon. Luottamus on helpompi antaa uudelle ihmiselle, tiedostaen toki että sekin kortti voi pettää. Pettäjän kanssa jatkamisessa on hyväksyttävä toisessa oleva pettämisen kyky, johan näytöt on annettu.
Kyllä se on paikkansa pitävä tuo klisee; aika parantaa haavat. Umpeen se haava menee ja kasvattaa paksun mutta niin hauraan arpikudoksen päälle ajan myötä. Anna itsellesi aikaa ja mieti ihan rauhassa moneen otteeseen mitä Sinä elämältäsi haluat. Kiirettä ei ole, miehesi on temppunsa tehnyt ja suhteenne jatko on sinun päätettävissäsi. Saat päättää ihan itse, kuten miehesikin päätti pettämisestäsi.
olen pahoillani että sinulle on käynyt noin.itse parantelen paraikaa itseäni siitä että ukko petti.muistan hyvin ne tunteet joita siitä seurasi,maailma meni täysin pirstaleiksi.itse sairastuin vakavaan masennukseen ja laihduin 12kg mikä on minulle liikkaa kun olen muutenkin pieni kooltani.mieheni ilmoitti ettei halua erota,siinä sitä olikin ihmettelemistä,miksei se sitten halunnutkaan sitä toista.mieheni sanoi syyksi kännin tiedä sitten.itse hain apua mielenterveys toimistosta,en ilman sitä luultavasti olisi tässä.mutta se auttoi siellä sain huutaa itkeä ihan mitä vaan että sai pahan olon pois.pikkuhiljaa se jäi takaalalle,unohtanut en ole mutta pystyn sen tosiasian kanssa elämään.mieheni on myös muuttunut sen jälkeen ja näen kyllä että hän yrittää ja katuu.puhukaa puhukaa ja puhukaa.hae apua jos tuntuu ettet yksin jaksa,minä olen tyyytyväinen että hain apua.en sano etteikö se asia koskaan minua vaivaa kyllä niitä pahoja päiviä on,mutta sitten annan itkun tulla.mutta mitään ei kannata päättää pikaisesti,me olemme olleet yhdessä 16 vuotta enkä yhden virheen takia ole valmis eroamaan.jos toivottavasti ei se toistuu niin sitten ei enää edes puhuta,mutta yrittää kannattaa jos molemmat sitä haluavat.toivon sinulle voimia ja jaksamista,kyllä elämä voittaa.
Jos on ollut pidempi pettämissuhde, miestäsi vaivaa teidän suhteessanne jokin jota hän ei ole pystynyt sanomaan. Ehkä jokin joka häntä rasittaa, mutta siitä kertominen loukkaisi sinua. Ja hän on "purkanut" paineensa johonkuhun kenelle luultavasti on myös avautunut aiheesta, ja tämä toinen on tarjonnut ymmärrystä ja muutakin. Nyt tämä toinen on alkanut vikuroimaan ja muuttunut lohduttavasta ymmärtäjästä ehkä kyseenalaistavaksi yksilöksi. Mies ajatteli siitä koituvan vaikeuksia ja palasi turvaan luoksesi anteeksipyyntöä ruikuttamaan. Kokemuksesta voin valitettavasti sanoa että sitten kun tälläistä miestä alkaa taas jokin suhteessa tympiä, hän etsii taas sen ymmärtäjän. Huono äitisuhde syynä? Sinuna en purematta nielisi. Tässä ei kuitenkaan ole kyse sinusta tai riittämättömyydestä, olet varmasti hyvä puoliso, mies vain saattaa pohjimmiltaan aina kokea ettei saa naiselta sitä kaikkea. Se että jaksatko kestää sellaista, on sinun päätös.
Kiitos kommenteistanne. Mietin yhä, jatkaako vaiko ei. "Kerran pettäjä, aina pettäjä" kaikuu kovin useasti aivokopassani. Ymmärrän kyllä että minä olen syytön, mieheni ja ämmänrääpäle ovat syyllisiä. Molempien olisi pitänyt tietää rajat, mutta valitsivat moraalittoman tien. Sanoin ukollekin, kun koetti selitellä rehellisyyttään tunnustaessa, että rehellistä olisi ollut ensin pistää välit minun kanssa poikki, sen jälkeen vasta koeajaa uutta...Usko on kovalla koettelemuksella, ja luottamus vieläkin kovemmalla. Hän haluaa jatkaa, ainakin väittää niin. Minä rakastan sitä perkelettä, mutta riittääkö se? Onko hän todella tämän kärsimyksen ja tuskan arvoinen? Siinpä minulla miettimistä. Taas kerran, kiitos kannanotoistanne. Sympatia itkettää, empatia lämmittää.