olen äiti ja vaimo, olen käytännössä monen miehen unelmavaimo monellakin mittarilla mitattuna.
ongelmani on mies, joka haluaa olla naimisissa kanssani (luultavasti yllä mainittujen mittareiden takia), muttei halua olla lastensa tai minun kanssani, siis viettää aikaa meidän kanssa. lisäksi hän ei halua panostaa kotiinsa mitenkään, eikä lapsiinsa. hän on työnarkkari. töistä tulee kotiin miten sattuu, ei koskaan ennen klo puoli kuutta. kymmenen tai yhdentoista tunnin työpäivät ovat yleisiä.
olen täysin kylmettynyt hänen suhteensa, luopunut toivosta paremmasta elämästä hänen kanssaan, johon kuuluisi matkustelu, yhdessä tekeminen, yhteinen aika kahdestaan ja lasten kanssa. tulevaisuuden suunnittelu, jne. hän vain panostaa omiin juttuihinsa.
ongelmani on se, että haluaisin olla mieheni kanssa yhdessä, viettää sitä yhteistä aikaa, mutta kun sitä ei ole, millään tasolla. emme juttele oikein mistään, koska hän yksinkertaisesti ei ole koskaan kotona. olen pyytänyt ja pyytänyt, että asiaan tulisi parannusta, pienikin parannus olisi jo paljon. jos hän tuli edes kerran kuussa kotiin töistä perheensä takia klo 16...
nyt sitten olen saanut tarpeekseni, tunteet ja toiveet ovat kuolleet hänen suhteensa. ihan sama missä hän on. ehkä on parempikin että töissä, jos kerran kotihommat ei pätkääkään kiinnosta.
olen nyt sitten haksahtamassa vieraaseen mieheen, aivan ihanaan sellaiseen. hän on minua yli 10 v vanhempi. tämä mies on puhekykyinen, hänellä on aikaa minulle, vaikka sattuu olemaan menestyvän yrityksen tj. parasta kaikessa on se, että pidän hänen ajatuksistaan sekä siitä, että hänellä riittää paljon aikaa ja kiinnostusta minua kohtaan. kaiken päälle hän on rikas, ainakin mitä kulutustavoista voi päätellä. autonsakin hintalappu alkaa ykkösellä. toisin sanoen, ruoho aidan toisella puolella vihertää aika pahasti.
mitä te tekisitte? jäädä turvalliseen, mutta kuolleeseen suhteeseen, vai ottaa riski ja lähteä, yrittää luoda elämäänsä toisen miehen kanssa, joka tuntuisi ainakin tässä vaiheessa välittävän minusta kovastikin...
ongelmani on mies, joka haluaa olla naimisissa kanssani (luultavasti yllä mainittujen mittareiden takia), muttei halua olla lastensa tai minun kanssani, siis viettää aikaa meidän kanssa. lisäksi hän ei halua panostaa kotiinsa mitenkään, eikä lapsiinsa. hän on työnarkkari. töistä tulee kotiin miten sattuu, ei koskaan ennen klo puoli kuutta. kymmenen tai yhdentoista tunnin työpäivät ovat yleisiä.
olen täysin kylmettynyt hänen suhteensa, luopunut toivosta paremmasta elämästä hänen kanssaan, johon kuuluisi matkustelu, yhdessä tekeminen, yhteinen aika kahdestaan ja lasten kanssa. tulevaisuuden suunnittelu, jne. hän vain panostaa omiin juttuihinsa.
ongelmani on se, että haluaisin olla mieheni kanssa yhdessä, viettää sitä yhteistä aikaa, mutta kun sitä ei ole, millään tasolla. emme juttele oikein mistään, koska hän yksinkertaisesti ei ole koskaan kotona. olen pyytänyt ja pyytänyt, että asiaan tulisi parannusta, pienikin parannus olisi jo paljon. jos hän tuli edes kerran kuussa kotiin töistä perheensä takia klo 16...
nyt sitten olen saanut tarpeekseni, tunteet ja toiveet ovat kuolleet hänen suhteensa. ihan sama missä hän on. ehkä on parempikin että töissä, jos kerran kotihommat ei pätkääkään kiinnosta.
olen nyt sitten haksahtamassa vieraaseen mieheen, aivan ihanaan sellaiseen. hän on minua yli 10 v vanhempi. tämä mies on puhekykyinen, hänellä on aikaa minulle, vaikka sattuu olemaan menestyvän yrityksen tj. parasta kaikessa on se, että pidän hänen ajatuksistaan sekä siitä, että hänellä riittää paljon aikaa ja kiinnostusta minua kohtaan. kaiken päälle hän on rikas, ainakin mitä kulutustavoista voi päätellä. autonsakin hintalappu alkaa ykkösellä. toisin sanoen, ruoho aidan toisella puolella vihertää aika pahasti.
mitä te tekisitte? jäädä turvalliseen, mutta kuolleeseen suhteeseen, vai ottaa riski ja lähteä, yrittää luoda elämäänsä toisen miehen kanssa, joka tuntuisi ainakin tässä vaiheessa välittävän minusta kovastikin...
Vastaukset 34
Vanhimmat
toimeen yksinhuoltajana. Silloin et olisi riippuvainen miehestä/miehistä. Ovatko lapset niin isoja, että voisit puhua asiasta. Eli voisitteko olla perhe, sinä ja lapset keskenään. Käy vaikka puhumassa perheneuvolassa. Mieti.
firman. Leasing-auto, eli käytännössä vuokrattu.
Se auto ei kerro yhtään mitään muuta kuin että semmoisen tahtova on turhamaisen pröystäilevä.
Ja jos tarkoitat että yksi nistä "unelmavaimo" mittareista on se että olet hyvän näköinen, ns. "pantava", niin se tj. on kiinnostunut vain pikku seikkailusta.
Mites tj:n oma perhe, vaimo?
Toisaalta, työnarkomaani ei osaa lopettaa ennenkuin eläkkeellä huomaa että kakarat on kasvanu aikuisiksi, sitten sitä rupeaa keljuttamaan kun oikea elämä livahti läpi sormien.
Ruoho on aina aidan toisella puolella vihreämpää, makeampaa jne...
Mutta arki tulee uuteen suhteeseenkin.
Onko varmaa, että uusi mies ihan oikeasti hyväksyisi sinun lapsesi?
Moni kertoo olevansa lapsirakkaita, mutta käytäntö onkin sitten jotain muuta ja etenkin silloin kun lapset ovat pieniä ja sitovat paljon kotiin. Niin ja turhan usein alkuhuuman jälkeen toisen lapset on sitten toisen lapsia.
Entä lasten isä... oletko aivan varma, että saat hänet jakamaan vastuun lapsista eron jälkeen? Entä oletko aivan varma, että lapset tottuvat sellaiseen arkeen, että onkin kaksi kotia ja kassi-elämää? Oletko aivan varma, että haluat laittaa lapsesi kokemaan kassi-elämää. Entä pystytkö kantamaan arjen huolet yksin, niin ettei sinulla ole todellakaan ketään jakamassa niitä?
Sillä monesti etävanhempi on todellakin etävanhempi ja vastuu jää lapsesta vanhemmalle jonka luona lapsi asuu. Mummot ja papat ei ole sama asia kuin isä tai äiti, joka on todella arjessa mukana ja vastuussa.
Oletko ajatellut miehesi työpäiviä myös siltä kantilta, että hän tienaa perheellenne elantoa.? Hyvää elintasoa ei kotoolta käsin kovasti hankita. Varmasti olet yksinäinen ja turhaantunut, mutta hanki vaikka urheilu harrastus, niin saat purettua turhautumistasi ja tulet entistä kauniimaksi :).
Miehesi kanssa voisit vaikka pitää rentouttavan hotelliviikonlopun ja laita lapset mummolaan hoitoon. Varaa itse matka teille ja näin näytät miehellesi että välität. Älä jää odottamaan valmista vaan tee myös itse jotain harmaan arjen kirkastamiseksi.
Arki tulee uuteen suhteeseenkin...ihan totta! MIETI.
Tseppiä :)!
Kiitos vastauksistanne =)
Niin enhän tässä etsi uutta isää lapsilleni... Mieheni hirmuinen työnteon määrä ei todellakaan ole tuonut ylimääräistä hyvää perheelle: kaikki mitä ostetaan ostetaan halvinta mahdollista ja mitään ylimääräistä kivaa ei tehdä tai kotia kohenneta. Ehdottamani matkat eivät häntä kiinnosta, eipä tässä paljoa viitsi yrittää, kun sen aina saa tehdä yksin.
Urheiluharrastuksia minulla on, ja niiden kautta en kyllä tule enää yhtään kauniimmaksi, paremminkin riutuneemmaksi =)
Tällä hetkellä tosiaan kannan suurimmanosan arjen huolista yksinäni, toimeentuloa lukuunottamatta, minkä kyllä tiedän olevan olennainen osa.
On kurjaa, kun muut naiset tekee miehensä kanssa kaikkea: ostavat taloja, remppaavat niitä, tekevät matkoja, ovat lastensa kanssa yhdessä, suunnittelevat tulevaisuutta yhdessä. Minulta puuttuu kaikki tuo. Eikä kyse ole siitä, etteikö meillä olisi varaa. Varaa olisi kovastikin. Ei tämmöistä koko elämää jaksaisi. Lapset eivät kovasti isäänsä kaipaa, paremminkin ehkä jopa pelkäävät häntä. Hänhän on aina poissa, eikä ole näin ollen kovin syvää suhdetta heihin pystynyt luomaan...
Loppujenlopuksi mikään EI OLE TURVALLISTA esim, voihan joskus tulevaisuudessa mihesi kohdata vastaavanlaisen tilanteen kuin sinä!!! Ja aina jokapäivä tulee kauniita, fiksuja naisia vastaan, miehesi ei varmaan niitä sinulle latele, älä ota kaikkea suhteessa itsestään selvyytenä. Muista nämäkin ulkoiset ovat katoavaista meillä kaikilla, miehesi voi vaikka joskus vaihtaa sinut nuorenpaa. Jollei RAKKAUTTA, niin sitten RAHAA. Ole laskelmoiva ELÄÄ NYT EIKÄ JÄLKIVIISAUDESSA.
kiitos vastauksestasi
tätä rataa omatkin ajatukset hieman meni... ongelma on vaan se, etten ole kovin syvällisesti pystynyt tutustumaan tähän tj:aan. kaiketi sopisin hänelle kuin nenä päähän, hän ilmeisesti haluaisi naisen, jolla olisi ulkonäön lisäksi myös taustoja, varakkuutta ja koulutusta...
olen tosiaan myös miettinyt tuota, että oma miehenihän saattaa lähteä sitten, kun lapsemme ovat isompia eivätkä tarvitse kokoaikaista vahtimista (jolloin hän pystyisi ottamaan toisen lapsen itselleen) tai sitten, kun minä en enää pysty hankkimaan lapsia muiden miesten kanssa. (minun kauttani lapsemme tulevat perimään tosiaan ihan mukavasti, joten tuskin mieheni haluaa lisäperijöitä muiden miesten lapsista)
miehelläni ei tosiaan tule olemaan vaikeuksia uusien naisten hankinnassa, ainakaan ulkonäön suhteen... näillä kahdella herralla on tosiaan se ero, että toinen ei halua olla yhtään kanssani ja toinen ei mitään muuta haluaisikaan...
niin tämä tj on eronnut ja hänellä on kokemusta lapsista ja on jopa sanonut, että suurimmalla osalla fiksuista ja mukavista vapaista naisista on lapsia...
että tämmöistä, kommeitoikaahan lisää.... niin ja olen aika realisti luonteeltani, joten en elä missään vaaleanpunaisissa unelmissa...
miten kenenkään varallisuus liittyy ihmissuhde asioihin? Onnettomia ihmisiä oletta kun rahalla rakkautta ostatte ja puntaroitte. Kyllä mun täytyy sanoa, että olen onnellinen ihminen kun ei tuo raha meikäläistä pyöritä.
>Niin luin mielenkiinnolla juttusi.Itselläni on firma ja hoidan perhettä ym.Harrastuksia kylläkin on ja niistä pidänkin,koska ovat sellaisia tressin laukaisijoita.Meillä vaimoni kanssa on sexi elämä kuollutta,vaimoni (45v ja minä 48)ei halua sexiä ,kun 2 kertaa
vuodessa.Ollaan puhuttu mutta ei se korjaannu,joten olen päättänyt hankkia itselle
salarakkaan,jos sellainen löytyy.Lapsemme ovat murkkuiässä,joten ero 2v.vuoden
sisällä olisi mahdollinen.Olen ajatellut,että kannateeko tälläiseen kuolleeseen suhteen
panostaa kaikkensa....
Olen nainen 45-v ja olen ollut tilanteessa jossa mieheni ei halunnut sexsiä kuin 2/ vuosi. Needles to say I have tried to keep mysel in shape (162cm / 54kg) for him. Se on todella satuttunut, varsinkin kuin ottajia/ nauttijoita olisi olisi ollut.
kerro vaimollesi rehellieati tunteesi ja jos ei muutoshalua ilmene niin lähde 2v. kuluttua kalaan, kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja.
Kalanainen
Olet tyypillinen kiittämätön Suomi-kanttara ! Tuskinpa edes olet edustava toimareille.
idiootin ja tyhmän kanan. Sellaisen joka luulee itsestään vaikka mitä ja joka on näennäisesti kaunis, mutta ei tajua rupsahtavansa kohtapuoliin ja sitten tämä unelmien urho vaihtaa sinut nuorempaan. Nykyisesi tuskin niinkään vuoren varmasti, kuin tuo "menestyvä" tj kusipää.
Kaikessa kuullostat niin tyhmältä ja pelimiesten vietävissä ja kusetettavissa, että ei voi kuin valitellen surkutella nykyisen miehesi menneen retkahtamaan sinunkaltaiseen epäluotettavaan, pinnalliseen, ärsyttävään kanaan.
Miksi sinunkaltaiset ämmät ei valkkaa niitä kusipäämiehiä, jotta voisitte kaltaisenne sekoilla ja vaihtaa toisianne keskenänne. Miksi teidän aina pitää valita joku, johon sattuu teidän ailahteleva kusipäisyytenne.
Hajoa vääriin valintoihisi, kun huomaat tj:n puhuneen paskaa ja entisen miehen luokse ei ole enää asiaa!!!
"Varallisuus", "raha", "periä", "rikas" etc.
Tarinoissasi on hyvin toistuvia teemoja. Olet samaistanut rahan ja ihmissuhteet. Arvotutkimusten mukaan raha ja rakkaus ovat pitkälle toistensa ääripäitä. Siksi olen kovin hämmentynyt kirjoituksistasi. Voisiko se liittyä siihen, että miehesi on ennemmin töissä kuin kotona?
...puhuu miehestä tittelillä... mieltää miehen tittelin kautta. Puhuisiko myöhemminkin, että minä ja toimitusjohtaja tässä juuri menemme sinne tai minä ja toimitusjohtaja olemme suhteessa. toimitusjohtaja, tuletko syömään? ;D LOL...
Niin noissa viesteissäni sana tj esiintyi lähinnä siitä samasta syystä kuin sana aviomies. Lähinnä siis viestini luettavuuden takia siis. En tosiaankaan ajattele häntä tittelin kautta, suoraan sanottuna joskus yllätyn kun muistan hänen tittelinsä.
Ja raha on sekoittunut suhteisiini sitä kautta, että kun itsellä on varakkuutta ja sivistystä takana, ei halua alkaa olemaan ihan sivistymättömän ja varattoman kanssa. Suoraan sanottuna halusin mainita noita sanoja ("rikas", "tj") kirjoituksissani myös senkin takia, että tiesin niiden antavan kirjoitukselleni enemmän huomioarvoa =).
Kun tällä tj:llä on varakkuutta takana, voin olla varmempi siitä, ettei hän ole kiinnostunut minun varakkuuksistani... niin kuin jokin köyhäläinen voisi olla. Jos alkaisin olemaan jonkun köyhän kanssa, saisin aina pohtia onko hän kiinnostunut enemmän rahoistani vai minusta. Jos hän ei ole kiinnostunut minusta, olisin taas samassa tilanteessa kuin nykyisen aviomieheni kanssa: haluaa olla kanssani naimisissa, muttei halua viettää aikaansa kanssani...
Ja tiedoksi kaikille miehille, että suurin osa naisista haluaisi itselleen miehen, jolla on varakkuutta ja statusta. (Tieteellisten tutkimusten mukaan korkeimmilla palleilla olevat miehet ovat todennäköisimmin naimisissa...) Ja naisille tiedoksi, että suurin osa miehistä haluaisi naisen, jota pitää hyvännäköisenä. Näin se vaan on. Toki poikkeuksiakin löytyy varmaan runsaastikin. Joten tänne ei nyt tarvitse kommentoida, että vaimoni voi näyttää vaatimattomalta koska sisin merkitsee eniten tai että miehen lompakon koolla ei ole minulle väliä.
jos sun elämänpiiri ja elämänkokemus on niin kapea, että sä miellät varattoman samaksi kuin sivistyneisyys, niin sitten lähdetään siltä pohjalta, että sun arvot on nämä ja sä arvostat siis rahaa. Siinä tapauksessa joku rikas on sulle hyvä, koska sä et taida erotta sivistyneisyyttä ja varsinkaan sydämen sivistyneisyyttä tosta varallisuudesta.
Elämä on kuule isompi ja laveampi kuin sun tai hänen pankkitilit. Jos ihmissuhteet arvioidaan sen mukaan ja ihmisten luottamus lähtee siitä, että haluaako joku rahaa, se on sulle sitten sinun elämässäsi totta.
Samoin nuo yleistykset kauneudesta ja varakkuudesta kertoo sinun puupäisyydestäsi, elämästä ymmärtämättömyydestä. Entäs jos rahat menee, tyyppi tekee vararikon, kaunis rapistuu, tai sattuu onnettomuus?
Ehkä voisit puhua liiketoiminnasta, et rakkaudesta.
Liiketoimena tuo ehkä voi olla hyvä, muista riskianalyysit tehdä. Mutta älä ole niin törkeä, että tuollaista laskelmoimista miellät rakastamiseksi.
Se on nimittäin tosirakkauden halveeraamista ja niiden halventamista, jotka rakastaa ihmistä ihmisenä. Onnea bisneksille. Ehkä herra toimitusjohtajakin alkaa puhutella sinua rouva erikoisopettajana tai rouva tilintarkastajana.
Tilatkaa yhteinen kirjanpitäjä, niin ei varmasti kumpikaan joudu ikinä luovuttamaan toiselle penniäkään, eikä tarvi pelätä reppanoiden, että elämä vaan maksais yhtään mitään.
No siitä vaan vaihtamaan. En kyllä usko, että toimari jaksaa sinua pitkään katsella.
Tekstistäsi päätellen sinulle merkkaa elämässä vain 2 asiaa: status ja raha. Tunnut arvottavan ihmiset pääosin niiden perusteella. Muuten tunnut olevan tunnekylmä ja itsekeskeinen. Miksi joku menestyvä mies valitsisi kumppanikseen sellaisen naisen? Hän ei tarvitse rahaa, sitä hänellä jo on. Miksi hän pilaisi elämänsä jonkun nätin mutta tunnekylmän naisen kanssa?
Jos hän on yhtään lämpimämpi ja tunteikkaampi ihminen kuin sinä, niin hän varmasti huomaa nopeasti että sinä olet vain varakas nätti näyttelyesine, mutta et aito kumppani ja etsii uuden kumppanin.
Jos taas hän haluaa pelkästään kauniin naisen, niin hän varmasti löytyy kymmeniä nuorempia, lapsettomia ja kauniita naisia.
"Ja tiedoksi kaikille miehille, että suurin osa naisista haluaisi itselleen miehen, jolla on varakkuutta ja statusta."
Toki, mutta kaikille naisille nuo eivät ole ainoat asiat jotka miehessä kiinnostavat. Eikun anteeksi, kyllähän sinua varmaan myös komea ulkokuori kiinnostaa, kun komeaa miestä esittelemällä voi herättää kateutta muissa naisissa ja se status on sinulle niin äärettömän tärkeää.
sivistys mahtaa luurata? Ei ole ilmennyt viesteissäsi mitenkään. Ehkä olet jonkun koulun saanut kahlattua läpi, mutta minkään tasosista sivistystä ja älykkyyttä et ole osoittanut kirjoituksissasi.
Sun perusongelma on siinä, että miehelläs ei ole aikaa sinulle.
Miten ihmeessä kuvittelet, että menestyvällä toimitusjohtajalla olisi? Minä olen tj ja kyllä mun työpäivät on yleensä aika pitkiä ja ihan sama koskee kaikkia vastaavissa tehtävissä työskenteleviä kavereitanikin.
Höpsis, kyllä se perusongelma on siinä, että mies ei arvosta perhettään eikä vaimoaan!
sille on aikaa, mitä pitää tärkeänä. asioiden tärkeysjärjestys on molemmilla miehillä sellanen, etten ottaisi kumpaakaan.
Aivan, ainakin mitä itsekin tiedän, niin kaikilla tuntemillani johtoasemassa olevilla on pitkät työpäivät, aamulla tullaan aikaseen töihin ja illalla myöhään lähdetään.
tuoskakaan, niin sitten vaihdat.
Sano, että sulla on nyt paha ongelma ja valinnan paikka: kumman valitset. A vai B.
Ihan totta.
Lähde. Eihän tuossa nykyisessä "suhteessa" , jossa vain asutte saman katon alla ole mitään järkeä jatkaa. Miehesi panostaa vain omiin juttuihinsa joten eiköhän sinunkin olisi aika alkaa panostaa itseesi.
Niin kyllä tämä eroa kohti vaan etenee... tässä muutama päivä sitten mieheni lähti kotoa erääseen paikkaan, johon tosin otti yhden lapsen mukaan... mutta vieläkään ei ole palannut... vaikka piti olla vain yksi yö. Että se siitä perheen yhteisestä ajasta. Kun ei huvita olla kotona ja hoitaa vähän kotiasioitakin, ni ei huvita...
Ja siitä tj:n ajankäytöstä: aikaa on (toistaiseksi=) riittänyt minulle monta tuntia vaikka keskellä päivää. Ja on itsekin sanonut, ettei tee pitkiä päiviä. :) On tietenkin aikoja, että pidempiäkin päiviä on, muttei suinkaan jatkuvasti, kuten tällä nykymiehelläni. Niin ja tämä tj sattuu olemaan myös firmansa omistaja, joten kukaan ei hänen ajankäyttöään tosiaankaan valvo...
Ymmärrän ajattelutapasi, vaikka se monen mielestä onkin todella pinnallinen. Jos itsellä sattuu olemaan hyvä taloudellinen status, sitä on vaikea luottaa toisenlaiseen. Rikkauden paradoksi. Et halua ihmissuhdetta rahalla, etkä siksi pidä köyhempää varteenotettavana. Saattaisi hyvinkin olla vain eduntavoittelija. Ja mitäs siitäkään, kaikkein loukkaavintahan olisi jonain päivänä huomata, ettet sinä merkinnytkään mitään, vaan ainoastaan varallisuutesi.
Harkitkaas köyhänä itseänne pitävät ihmiset, onko teillä sittenkään ihan kaikki huonosti?
Se nyt kokemukseni mukaan ainakin on varmaa, ettei nykyisen miehesi mihinkään muutu. Yritys ilmeisesti on hänen lapsensa, siis ei teidän yhteinen vaan hänen aivan omansa. Vaikka olisikin vain palkattu.
Mitä sitten tuo toinen tavoittelee, onkin eri asia. On sellaisiakin, jotka hoitavat asioita rennosti ja silti luontevasti, mutta onko hän sellainen? Se sinun pitää selvittää itse ja ottaa vastuu omasta elämästäsi. Tämä kai on se pelottavin juttu?
joo. tj sitä tj tätä. tj eestä ja takaa.. Yleensä me normaalit ihmiset muutkin puhutaan ihan esimerkiksi miehestä, ei tittelillä, koska kyse on siis ihmissuhteesta, ei titteleillä ole tasan mitään merkitystä.. Eikä kuule vois vähempää kiinnostaa joku titteli, tosielämässä ne tilanteet on ihan niitä samoja, kuin muillakin. tuo sun tittelin älytön käyttö kertoo vaan sen, et miten arvotat ihmistä. Kai sä rakkaasta ihmisestä sanoisit ennemmin edes et mies tai rakas. Mut noin on ihan käsittämättömän kalseaa.
Sä varmaan joskus valitat, että miks tj jättää aina sukkansa lattialle ja miten ton tj:n kans vois jakaa kotityöt riitelemättä. Ihan kuin muilla ei olis myös parisuhdetta, mut jokaisen ei tarvi katos korostaa sitä puolisonsa ammattia ihan noin yli, vaikka olis ministeri. Taitaa olla sulla heikko itseluottamus, kun miehen titteli menee noin naurettavaks käytöks.
... jossa kerroin käyttäväni sanaa "tj" vain tekstin luettavuuden takia ja sanaa aviomies samasta syystä.... Voinhan vaihtaa nuo sanat vaikka sanoihin "nykyinen mies" ja "ihastukseni kohde", että aiemmin käyttämäni "tj" ei niin kauheasti aiheuttaisi ärsytystä....
Niin ja en todellakaan ajattele häntä YHTÄÄN hänen tittelinsä kautta, niin kuin täällä on erehdytty luulemaan. Usein yllätyn, kun satun muistamaan hänen tittelinsä :) Se mikä hänessä eniten viehättää, on hyvät ja monipuoliset puheenlahjat ja se, että meillä on paljon yhteisiä näkemyksiä... Täytyy sanoa, etten ikinä ole nauttinut kenenkään kanssa puhelimessa puhumisesta niin paljon, usean tunnin puhelut tuntuu muutamalta minuutilta ja aina ne loppuu kesken :)
petturi mikä petturi. Siinä sitä oikein hehkutellaan tuota kaksnaamasta petollista elämää, jos ei yks riitä, niin riittääkö kaksikaan, ota nyt vielä vaikka kolmas jota voit hehkuttaa. On sulla varmaan lapset ylpeitä äidistään. Joo ota vielä vaikka kolmas mies, sä et arvosta ensimmäistäkään niin paljon, että ottasit eron siitä. Kunhan huvittelet ja rikot ittes, perhees ja lasten kodin.
Ei jaksa ymmärtää tollasta paskamaista käytöstä, yks ei kelpaa, muttei eroonkaan pääse. Sitten huvittelet jonkun toisen kanssa ja rikot loputkin. Ei se sun uus mieskään sua arvosta, sä et arvosta edes itsees noin toimien.
Olet petollinen kaksinaamainen iljetys.
ja tyyppi vielä aloittaa juttunsa " olen monen miehen unelmavaimo monella mittarilla mitattuna." Taitaa mittarit olla vähän kalibrointia vailla..
Petollinen h****!
Et todellakaan edusta minulle ainakaan unelmavaimoa yhtään millään mittarilla mitattuna.
Minun unelmavaimo ei mieti jättävänsä minut jonkun rikkaamman takia ja sen takia että käyn töissä. Minun unelmavaimo ei todellakaan heti kärkeen julista: "olen äiti ja vaimo, olen käytännössä monen miehen unelmavaimo monellakin mittarilla mitattuna." Siis voi jumankauta, millainen ihminen tuollaisia laukoo? :D
No varmaan olet mieluinen jollekin, jos sattuu tykkäämään tuollaisesta, kuin olet... :D
Niin ja jos on menestyvän yrityksen toimitusjohtaja, niin se menestyminen edellyttää jotakin muuta, kuin sinun kanssa nyhjäämistä. Ko mies on harvemmin kotona, kuin nykyisesi koskaan. Tottakai "ihana" mies nyt sanoo että on aikaa jne, mutta menestyvän yrityksen tj ja paljon aikaa perheelle on mahdoton yhtälö. Kaikesta päätellen olet aikamoisen yksinkertainen nainen...
Tee mitä lystäät minun puolestani, sääliksi käy miestäsi :(
Koko juttuhan on saanut alkunsa siitä, että olen käytännössä aviomieheni kotiin hylkäämä vaimo... Useat vastaukset joita olen saanut, ovat tuijottaneet lähinnä siihen, kuinka paha ihminen olen, kun olen pettänyt nykyistä miestäni. Ketään ei tunnu kiinnostavan se, että en saa aviomiehestäni todellakaan yhtään mitään irti...
Jos kirjoituksessani ei olisi mainittu tämän uuden miehen ammattia ja varallisuusasioita, ei minua olisi luultavasti tuomittu näin pahasti :) Okei, halusin noiden asioiden kautta kyllä hieman provoilla täällä....
Ihmetyttää, että miksei kukaan tuomitse sitä, että mieheni ei todellakaan yhtään halua viettää aikaa kanssani, eikä puhaltaa yhteiseen hiileen... Minunko sitten pitäisi koko elämä katsella sellaista? Nöyrtyä ja olla kiltti vaimo? Tyytyä olemattomaan... Niinhän se mieheni haluaa, että olisin joku mennen tullen tallattava...
Ja voin kyllä sanoa, että tämä toinen mies olisi taatusti enemmän kotona kuin nykyiseni. Sen verran pitkiä ovat nykymieheni työpäivät. Ja vaikka tämä toinen mies tulisi vaikka vain kerran kuukaudessa minun vuokseni klo 16 töistä kotiin, niin sekin olisi paljon enemmän kuin mitä tästä nykyisestä miehestä saan irti. Jos nykymieheni tulee kotiin klo 16 töistä, niin silloin on kyseessä jokin hänen kaverinsa avuntarve tms.
Uskokaa tai älkää, mutta minä todella haluaisin olla nykymieheni kanssa, en minä hänestä haluaisi erota. Mutta kun yhteiselämä hänen kanssaan on niin täynnä pelkkää pettymystä, niin ei sitä kukaan täysjärkinen pitkään jaksa. Kysymyshän on siitä, että hän ei halua olla minun kanssani...
Enkä minä todellakaan pidä itseäni pahana ihmisenä. Ehkä se vain on helpompaa lähteä suhteesta näin, kuin pudota ihan tyhjän päälle.
Niin ja niistä mittareista, kyllähän jokainen ihminen, joka parisuhteeseen aikoo, katsoo mahdollista kumppaniaan tiettyjen kriteereiden läpi: useimmat haluavat, että kumppani ei olisi esim. täysin kouluja käymätön, 150 kg painava, älykkyysosamäärältään 50 ja kotona 30vuotiaana asuva käytöstavaton juntti... Vai kuvailinko tässä mahdollisesti jonkun ihannesiipan?
koulutettu, niin oletko koskaan ollut töissä? Vai oletko jossakin kunnan virastossa, josta päästään klo 16 kotiin?
En tunne yhtään tj-asemassa olevaa ihmistä, joka tekisi lyhyttä päivää. Tai yhden tiedän, mutta firma meni konkurssiin kahdessa vuodessa, koska tj ei panostanut firmaansa 110%. Meidänkin pk-firma on menestyvä ja tj on aina työntekijöitä ja meitä työnjohtajia ennen töissä ja lähtee heidän jälkeensä ja sen lisäksi on 2-3 viikkoa kuukaudessa ulkomailla työmatkoilla.
Vituttaisi, jos minun kumppani alkaisi uhkailemaan erolla, koska teen töitä. Minullakin työpäivät venyvät helposti 10 tuntiin ja enemmänkin.
Sen verran ymmärrän jos mies ei kotona ollessaan huomioi sinua. Kyllä minä hellin ja tehdään kaikkea kun olen kotona. Jos et saa mielestäsi huomiota tarpeeksi niin ensin kerrot asian miehellesi ja sanot että et ole tyytyväinen. Sitten terapiaa ja jos mikään ei auta, niin sitten eroat ja etsit paremman. Menestyvä tj ei välttämättä ole unelmamies sinulle, jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa, kuin nykyään!
Nuo sinun tekemisesi ja ajatuksesi tällähetkellä ei vain ole oikein ja teet tosi väärin. Kun olet sivistynyt ja kaikella tavalla niin hemmetin hyvä, niin koetappa hoitaa asia aikuismaisesti ja hyvällä tavalla, eikä teinityttötyyliin!
minulla tietenkin. Sinä et niitä läpäise.
Olet kouluja käynyt kuten minäkin, mutta pelkkä koulun käyminen ei riitä. Sinulta puuttuu sydämen viisaus ja oikea asenne. Moni kouluja käymätön on sinua viisaampi monella osa-alueella.
Älykkyysosamäärä 50... en tiedä kuinka kaukana sinä tuosta olet kirjoitustesi perusteella...
Lisäksi sinulla on ilmeisen heikko itsetunto, jota kompensoi mukavasti erittäin suuri ego! Huono yhdistelmä, joka paistaa kirjoituksistasi.
Pinnallisuus ja ailahtelevuus ja kyvyttömyys ratkoa avio-ongelmia ei myöskään tuo plussaa sinulle silmissäni. Osaat vain haihatella ja olet jonkun pelimiehen vieteltävissä. Erittäin iso miinus minun mittareissa.
Johtopäätös on että koska kaikki muu on päin honkia sinussa mahdollista hyvää ulkonäköä lukuunottamatta, en koskisi sinuun pitkällä tikullakaan olit minkä näköinen tahansa!
kaikki sinun tekstisi läpi, niin en yhtään ihmettele, että nykyinen miehesi on saanut sinusta tarpeekseen ja välttelee sinua. Niin minäkin menettelisin, jos olisi käynyt tuollainen onnettomuus, että olisin retkahtanut sinunlaiseen, tunnevammaiseen, rahan ja ulkonäön mittailijaan.
Miehesi on tod näk hyvä ja lämmin ihminen, joka ei oikeastaan menetä juuri mitään sinussa. Uusi tj varmasti myös tylsistyy ja kettuuntuu sinun "sivistykseesi" ym kirjoituksistasi paistaviin miinuksiin ja saat etsiä vielä kolmannen äijän mittareillasi.
Toivotan onnea ja menestystä tuleviin miesbisneksiisi ja yksinäiseen elämääsi. Jos haluat että miehet viettää enemmän aikaa sinun kanssa, niin tee ihmeessä jotakin itsellesi, arvoillesi, ihan kaikelle sinussa!