Miksi mies ei mene lääkäriin ja hoida pois erektio-ongelmaansa?
Jos huono kunto, ylipaino tai stressi vaivaavat, miksei asialle tehdä mitään?
Ei kai seksin pidä loppua neljäänkymppiin?
Jos huono kunto, ylipaino tai stressi vaivaavat, miksei asialle tehdä mitään?
Ei kai seksin pidä loppua neljäänkymppiin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei se sanomalla seiso. Mitä enemmän homma tuntuu vaivaannuttavalta ja siitä sanotaan ja edes odotetaan sängyssä, sitä enemmän se asia häiritsee ja ei varmasti seiso. Naisena en sanoisi sanakaan ja koittaisin olla seksikäs oma itsensä jos sitä on edes. Naisen ei saa kuitenkaan loukkaantua asiasta jos se on henkistä painostamista niinkuin yleensä on. Tappelun jälkeen menee aikaa varmasti. Pitäs ymmärtää asia ja kohdella hyvin. Herättää rakkaus uudestaan tuntumaan siltä... Nuori mies voi toimia aikansa pelkällä toiminnalla, toiset 40 vee asti ja toiset 20 vee asti. Ei kaikki toimi samallalailla.
Vaikka kuinka olisi seksikäs vaimo, hienotunteinen eikä asiasta sanoisi tai valittaisi, erektiohäiriöön on syy. Hyvin harvoin, menen väittämään, onse syy "vaimo ei ole tarpeeksi seksikäs". Hah. Jos syy on elimellinen, ylipainossa tai verenpaineessa, tai muualla elimistössä se pitäisi hoitaa lääkärillä. Mikään mitä vaimo tekee, ei saa ongelmaa katoamaan. Joskus tarvitaan lääkitystä (enkä puhu nyt viagrasta), jos syynä on masennus tai muu terveydellinen ongelma.
Vika voi olla myös psyykkinen. SIlloinkaan vaimon seksikkääksi heittäytyminen ei auta -vaikka kuinka toivoisit- vaan ongelma on kohdattava ja sille on haettava ratkaisua.
Ap:lle sanoisin että mies ei hakeudu lääkäriin koska toivoo ettei tarvitsisi, että ongelma menisi itsekseen ohi jos siitä ei tee numeroa. Erektiohäiriö on nolo ongelma jonka kanssa painiva mies voi ksyeenalaistaa oman miehisyytensä, itsensä seksuaalisena olentona. Hän kokee keskittyvänsä vain peniksensä ajatteluun, seisokin toivomiseen, ja se turhauttaa aivan varmasti. Asiaan voi liittyä myös syyllisyyttä siitä että vaimo ei saa seksiä, ja sekös vasta seisokin lannistaakin.
hmiselle on yleistä pistää silmät kiinni ongelman edessä ja toivoa että se ratkeaa itsestään. Joskus tarvitaan kovia keinoja.
***
Kyllä asiasta pitää voida puhua ja hoitoonkin voisi jollain ajalla hakeutua. Itse annoin periksi, kun mieheni ei halunnut puuttua asiaan mitenkään, ja ajattelin, että antaa hänen miettiä asiaa rauhassa. Viiteen vuoteen ei olekaan sitten tapahtunut mitään..
Nyt tuntuu olevan liian myöhäistä. Juna meni jo. Millä mä "herätän rakkauden uudestaan" miehessä, jota ei yhtään kiinnosta?
Älä sinä rupea enää painostamaan miestäsi seksillä. Ei kenelläkään nelikymppisellä miehellä ole elimellistä ongelmaa erektion kanssa, jos on noussut aikaisemmin. Stressi ja väsymys vaikuttavat siten, että elimistö sanoo viisaampana, että nyt on levättävä. Jos haluat auttaa miestäsi, muuta suhtautumistasi painostamisesta auttamiseen. Jos vaikka viikonloppu hotellissa auttaisi. Nukkumista, rentoutumista, mukavaa yhdessäoloa. Tämän jälkeen seksikin voi jo sujua paremmin. Ainakin sille on jo silloin jonkinlaisia edellytyksiä, jos homman alta ei paista painostus.
Oletko koskaan kysynyt, mitä miehesi haluaisi? Joskus se voi olla vaikea kertoa, mutta helppo toteuttaa. Joskus kertomattomuus voi tehdä muurin välillenne ja jossakin vaiheessa seksikään ei enää onnistu.
olla erektiohäiriö? Oma mieheni, silloin kun seksiin yleensä suostuu, ei saa useinkaan seisomaan (vaikka runkkaisin, ottaisin puolen tuntia suihin, nuolisin, kiehnäisin, hieroisin, mitä vaan) eikä ole kuin yhden kerran onnistunut laukeamaan sisälleni, muuten hoitelee loppuun omin käsin. Tämä eka suhde, sitä ennen hän runkkasi kuulemma hyvinkin usein. Henkisesti tekee kuulemma mieli, mutta kun ei pysty. Syy on useimmiten väsymys...(tekee ihan normaalia päivätyötä, ei fyysistä, eli miten ei pysty, viikonloputkin menevät palautumiseen ja lähinnä nukkumiseen.) Kai hän on sitten masentunut? Alkaa olla mitta vähitellen täynnä, kun mtn ongelmaa ei kuulemma ole...miksi edelliset sitten laukesivat sekä yhdynnässä että suihinotossa?
Sitä tuntee itsensäkin rumaksi ja inhottavaksi, kun epäilee, että seisoisikohan sitten muiden seurassa? En ole mitenkään erikoisen kaunis, mutta ihan normaali parikymppinen nainen, kyllä tämä syö jo ennestään surkeaa itsetuntoa, vaikka ottajia muissa miehissä olisikin:(
Kiitos asiallisista vastauksista!
Miehelläni on ylipainoa reilusti, sellainen kunnon pallomaha. Se varmasti vaikuttaa. Sen lisäksi ikää on 55 vuotta eikä ole käynyt viime aikoina lääkärissä joten ei tiedä verenpainettaan eikä verensokeriaan. Olen tarjoutunut mittaamaan kun laitteet on omasta takaa, mutta ei suostu. Syö liikaa isoja annoksia, rasvaista ruokaa ja aika paljon makeaa mieheksi.
Tekee myös normaalia päivätyötä, mutta on aina väsynyt. Nukkuisi viikonloppuisin kellon ympäri jos antaisin, ottaa myös torkkuja. Olen alkanut epäillä masennusta, vaikkei hän sitä myönnäkään. Takana on rankkoja kokemuksia viime vuosina: ero ja taloudellisia ongelmia.
Mutta millä tuota auttaa, aikuista miestä joka ei itse halua auttaa itseään? Joku kirjoitti ettei mies halua kohdata totuutta. Näin taitaa olla. Mutta mikä on minun vastuuni, kauanko toista pitää tukea? Vai hankinko vain rakastajan?
Kun on jääräpää ja itsekeskeinen. Itkee ja sääälii itseään, turhautuu, mutta ei myönnä, että vika on itsessä. Jos on huono kunto ja on lihava, niin eihän se veri kierrä enää pippeliiin asti ja se ei seiso. Mutta "minähän en muutu ja minussahan ei ole vikaa!". Jos elämän tavat on huonot, terveydestään ei huolehdi ja stressiä on, olisi syytä katsoa kaikin puolin hieman itseään peilistä, meneekö kaikki miten pitää.
Pelkkä napin vetäminen ei riitä, pili ehkä seisoo, mutta ei se läski siitä haihdu eikä kunto sillä parane.
Moni raskasta työtä tekevä etenkin luulee, että vain se työ riittää, vaikka tosiasiahan on, että pitäisi ulkoillakin ja se pallo siinä mahassa on turhaa laiskuutta.
Kyllä se vaan niin on, että on konttorirotta tai metallimies, niin kuntoahan se vaatii että kroppa toimii. Itsehän siitää eniten kärsii! Ihan hölmöä!
Seksin ei todellakaan pidä loppua 4kymppiin eikä toisen itsekkyyteen ja laiskuuteen, ja tämä koskee myös naisia.
Ihmiselle tulee kremppoja ja vikoja ja elämä on aina epätäydellistä. Yhdessä voi olla ja erotiikkaa voi olla. Sekin on ihanaa ja sillä voi kannustaa toisiaan sillä välin, kun tekee asialle jotain.
Joten kannattaa myös hyödyntää elämän muutos sillä, että keksii uusia tapoja harrastaa seksiä ilman seisomista. Ja sitten kun lopulta seisoo taas, niin takaan, että seksielämä on parempaa kun koskaan.
Mutta asiat myös täytyy hoitaa. Kun veri ei kierrä ei se kierrä muuallekaan, sydän tilttaa kohta. Ylipainoa mainostetaan kauniina, mutta eihän se sitä ole, vaikka anoreksia onkin sairaus: myös ylipaino on epäterveellistä ja etenkin keski-iässä alkaa olla jo korkea aika ruveta huolehtimaan itsestään paremmin.
Parisuhde on parin suhde ja molemmat pitäisi huomioida, seksistä pitää voida puhua, myös sen huonoista puolista ja epäonnistumisista ja krempoista. Se on sitä jakamista.
Miehiltä on aina jotenkin hyväksytty jurous ja sellainen, että eihän se puhu. Sitten tulee näitä "yllätyseroja" ja ihan turhaa parisuhteen kuoleutumista, kun ei ajoissa vaan puhuta ja ruveta yhdessä tekemään: ei kai se huonoa tee sille naisellekaan ruveta terveesti elämään? Ja kun yhdessä mennään ja keksitään, siitä tulee lisää intoa molemmille. Joten suoraa puhetta, ystävällisesti ja asiallisesti, ja vähän kerrallaan, liikaa ei saa painostaa.