jotkin tulee

ymmärrä ettei miksei nykyaikana saa tuntea vihaa, pettymystä ja katkeruutta mistään?

Eikö läheisyyttä ja rakkautta saa nykyaikana kaivata vaan pitää esittää varsinkin miehenä kovista ja olla vain hiljaa vaikka tekisi kipeää kun ei löydä ketään?

Olen itsenäinen mies ja epätoivoisesti en etsi ketään sekä mielelläni olen toisaalta yksinkin kun siinäkin on puolensa mutta kyllä se välillä kirpaisee kun ei seuranhaku onnistu, eikö se osoita tunteellisuutta ja inhimillisyyttä jos se kirpaisee joka joillakin sitten voi ilmetä vaikkapa vihana kuin se että on ettei kosketa tippaakaan?

Muuten olen tyytyväinen elämääni mutta parisuhdemielessä hyvin onneton. Eikö niin saa olla vai pitääkö esittää jotain muuta?

Enkä puhu nyt seksistä vaan toisen ihmisen läsnäolosta ja elämän jakamisesta.

Eikö sitä varten osa ainakin netissä ole kumppania hakemassa ja eikö saa muka tunteellistaa sitä että jos kaikki ei mene putkeen?

Miksi onneaan saa iloita muttei epäonneaan nykyään vihoitella?

Niin, tosiaan, heti on sitten jos kyseessä mies, katkera luuseri eikä mies ollenkaan.

Nykyaikana pitäisi ottaa turpaansa ja sitten olla hyvillään kun sai turpaansa, ei saa missään nimessä vihastua! Sehän on rumaa...