Ovatkohan muut "kakkoset" törmänneet samaan, että siinä missä itse pitäisi hyväksyä vaimoke ynnä muut lisukkeet, mies on joko mustasukkainen tai vain muuten vain pyrkii kontrolloimaan sanomisia ja tekemisiä?
Omaksi puolustukseni täytyy sanoa, etten tienyt miehen olevan naimisissa... enkä ole itseasiassa edes koskenut mieheen sen jälkeen, kun asia tuli ilmi. Olemme jonkinlaisessa sairaassa riippuvuus-ystävyys-flirtti-viha-rakkaus-suhteessa, joka on jo nimensä mukaisesti sairas :)
Mutta edelleen kun olen ulkona saan mieheltä joko ruikuttavia viestejä, kuinka elämä on yhtä helvettiä ja pidä sinä vain hauskaa siinä kuin minä täällä teen kuolemaa tai sitten mies arvostelee seuraani. Tiedän, ettei niihin viesteihin tarvitse regoida ja jätänkin nykyisin suosiolla puhelimen kotiin... jotenkin viestit toimivat tunnelman latistajana.
Miehen mielestä meidän suhde ei kuulu muule kuin meille. Mies vetää pultit siitä, että keskustelen muiden kanssa miehen edesottamuksista.
Sitä paremmin minulla menee, sitä huonommin mies yleisesti voi. Jos pidän yhteyttä mieheen, mies on etäinen ja välinpitämätön. Kun täytän aikani tekemisillä ja menoilla alkaa viestien pommitus ja silloin vannotaan taas ikuista rakkautta ja sitä kuinka hän tarvitsee minua.
Seuraavana päivänä minun taas pitäisi ymmärtää, että miehellä on velvollisuuksia ja kiireitä ja ei ole kuulema helppo rakastaa kahta naista.
Itse alan olemaan aivan loppu tähän huopaamiseen. Rakastan miestä, mutta en ymmärrä kuinka joku joka väittää rakastavansa voi kiduttaa ja manipuloida kyseisellä tavalla. Tietenkin tyhmä on se, joka sitä sietää ;) Minun pitäisi hyväksyä miehen valinnat ja tekemiset, mutta samalla minulla ei ilmeisesti saisi olla omaa elämää.
Omaksi puolustukseni täytyy sanoa, etten tienyt miehen olevan naimisissa... enkä ole itseasiassa edes koskenut mieheen sen jälkeen, kun asia tuli ilmi. Olemme jonkinlaisessa sairaassa riippuvuus-ystävyys-flirtti-viha-rakkaus-suhteessa, joka on jo nimensä mukaisesti sairas :)
Mutta edelleen kun olen ulkona saan mieheltä joko ruikuttavia viestejä, kuinka elämä on yhtä helvettiä ja pidä sinä vain hauskaa siinä kuin minä täällä teen kuolemaa tai sitten mies arvostelee seuraani. Tiedän, ettei niihin viesteihin tarvitse regoida ja jätänkin nykyisin suosiolla puhelimen kotiin... jotenkin viestit toimivat tunnelman latistajana.
Miehen mielestä meidän suhde ei kuulu muule kuin meille. Mies vetää pultit siitä, että keskustelen muiden kanssa miehen edesottamuksista.
Sitä paremmin minulla menee, sitä huonommin mies yleisesti voi. Jos pidän yhteyttä mieheen, mies on etäinen ja välinpitämätön. Kun täytän aikani tekemisillä ja menoilla alkaa viestien pommitus ja silloin vannotaan taas ikuista rakkautta ja sitä kuinka hän tarvitsee minua.
Seuraavana päivänä minun taas pitäisi ymmärtää, että miehellä on velvollisuuksia ja kiireitä ja ei ole kuulema helppo rakastaa kahta naista.
Itse alan olemaan aivan loppu tähän huopaamiseen. Rakastan miestä, mutta en ymmärrä kuinka joku joka väittää rakastavansa voi kiduttaa ja manipuloida kyseisellä tavalla. Tietenkin tyhmä on se, joka sitä sietää ;) Minun pitäisi hyväksyä miehen valinnat ja tekemiset, mutta samalla minulla ei ilmeisesti saisi olla omaa elämää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kontrollifriikistä. Mikäli jo tuossa vaiheessa alkaa vahtimaan menemisiä ja menoseuraa, niin ei se ainakaan paremmaksi muutu jos yhteen päädytte. Vieläpä unohti mainita olevansa naimisissa?
Tietenkin sinun pitää hyväksyä miehen valinnat ja tekemiset, sillä olet ihan itse valinnut varatun miehen, josta tiedät ettet saa häntä omaksi koskaan.
Mies sen sijaan kokee omistavansa sinut eikä halua luopua saavutetusta edustaan, ilmaisesta irtopillustaan ilman katkeraa vittuilua tai sääliä kerjäävää parkumista. Narsisti mikä narsista.
Vaihda numeroa ja jätä moinen. Todennäköisesti kontrolloi vaimoaan samalla tavalla.
mustasukkainen minusta ja sanoo, että on rauhallinen ja onnellinen kanssani. Ei ole omastaan mustasukkainen (ymmärrän sen täysin...). Ja hän on juuri iloittanut haluavansa muuttaa kanssani yhteen. Että et sinä voi tietää toisten ihmisten, miesten ajatuksia rakastajatartaan kohtaan. Saako kakkonen miehen vai ei jne.
Meillä takana 4 vuotta.Rakkautta vaikka kuinka paljon.Hänellä monta lasta ja vaimo...aikanaan kun tutustuimme sain tietää vasta muutaman kuukauden jälkeen että hän naimisissa ja silloin rakkaus oli jo kuvioissa.Hänkin välillä ottaa herneen nenään jos en juuri silloin olekaan valmis tapaamaan kun hän haluaisi tai kun hänelle sopisi.Tai tulee textareita siitä että just joo ai et sul on parempaa seuraa.Tavallaan kuitenkin ymmärtää että jos löytäisin vapaan miehen.Olemme yrittäneet pariin kertaan eroon toisistamme mutta aina palaamme takaisin ja rakkaus ja intohimo on entistä suurempaa.En ole ylpeä itsestäni ollenkaan että teen tälläistä.Pitäisi kai nyt vaan katsoa mitä tuleman pitää.En koskaan ole kehoittanut häntä eroomaan. en koskaan ilmottaisi vaimolleen meistä vaikka mitä tapahtuisi.Hän voi luottaa minuun täydellisesti.Hän on kerran ollut jo eroamassa jotta voisimme olla oikeasti yhdessä mutta meille tapahtui silloin jotain ja se jäi.Oli kuulemma suunnitellut kaiken valmiiksi.Rakkaudesta huolimatta täytyy nyt vaan punnita tarkkaan mitä tehdä....Elämäni suurin rakkaus mutta valitettavasti varattu.Mukavaa juhannusta kaikille!
olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa ja se loppui vasta kun hän sairastu,mutta vaikka se oli kiduttavaa,en vaan päässyt isti.
Itse erosin,kun oli uskottomuutta,vasta nyt ymmärrä,miten vaikeaa on ihmisellä myös joka on uskoton.
Olenkin antanut anteeksi ex-lle,tämän kokemuksen kautta,ja ehkä tarvitsinkin tämän kokemuksen.
En halunnut loukata ketään myöskään,mutta elämä jatkuu,muistan vaan varattua ystävääni hyvällä,myös ex-ni,josta erosin hänen petettyä minua.
Mutta,koskaan en enää ala varatun kanssa mihinkään,ja myös itse luulin alussa,että hän eroaa,vaikeaa oli lopettaa kun jo rakastu,eikä hän halunnut myöskään lopettaa,halusimme olla toistemme kanssa,vaikkakin hyvin harvoin, ja se oli vaan hyvä.
Hyvää juhannusta!
olla yhdessä, kun harvoin näkee! tyypillistä, niin tyypillistä.
No nytpähän tiedät millasia miestyyppejä vältät viimeseen asti. Toiseksi sulle voi käydä niin, että huomaat jälkikäteen ettei mistään rakkaudesta ollut kyse. Ei ainakaan molemminpuolisesta, antavasta rakkaudesta. Toinen ottaa ja toinen antaa. Ja sillä ei pitkälle pötkitä. Noi "miehet" on sellasia, että ne pääsee olemaan vain ihailun kohteena (jota ne niin halajaa) ainoastaan salasuhteissa, joissa nähdään lopulta vain hetkittäin ja voi leperrellä mitä sattuu. Mutta sehän ei käy, että sinä saisit jotain tai alkaisit tajuamaan, että miehellä ei ole rahkeita sinuun. Höpö höpö tollasille vätyksille, suret aikas mut muista, että aikanaan sunkin ääni siel kellossa muuttuu kun pääset katsastamaan asiaa enemmän järjellä ilman "ihastumisen sokaistumista".
"Olemme jonkinlaisessa sairaassa riippuvuus-ystävyys-flirtti-viha-rakkaus-suhteessa, joka on jo nimensä mukaisesti sairas :)"
Voi että kun muistan ton vihan siitä Erheestä mihin sekaannuin. Homma alko menemään vähän samaa rataa, mies oli kamalan mustasukkainen ja itsetunto oli heikoilla. Mua ällötti koko kuvio ja podin huonoa omatuntoa ja annoin miehenkin kuulla mielipiteeni koko pettämisestä. Sitten kun sanoi adios, niin tukki puhelinta kerjäämistekstareilla ja muilla vastaavilla. Siinä vaiheessa se oli jo kristallinkirkasta, että eihän tuo ole mies eikä mikään. Aina oli jonkinlaista ihme venkoilua. Kaikkea yritti setviä siten että itsellään on kivaa - hälläväliä muista, tyttöystävään tai minusta. Kunhan kumpikin pysyi kiltisti odottamassa, kunnes hänelle itselleen sopii/huvittaa, mutta muut eivät saa samoin touhuilla. Jos äijä olisi ikinä tuhlannut venkoilun sijasta energiaa yhtä paljon parisuhteeseensa, niin hänellähän olisi varmaan unelmaparisuhde...mutta ei kun ei.
Nooh, mutta onneksi on oikeitakin miehiä pallolla. Sellaiset, joissa on resursseja ja jotka haluavat yhtä paljon antaa kuin ottaa. Ja sä nainen älä nyt tuhlaa enää yhtäkään aivosoluas tollaseen manipuloivaan lieroon! Haaskaat energiaas ja tulevaisuuttas. Muutaman vuoden päästä sulla lähinnä tulee ainoastaan oksennus koko jäpikästä. Ja viitaten sanomaasi, mieti tarkkaan onko kyseessä aito rakkaus vai riippuvuus/ihastus suhde, jossa tunnetta on helppo keinotekoisesti ylläpitää osa-aikasuhteessa. Jo sun kirjotuksesta huomaa, että omakin järkesi huutaa tota jälkimmäistä. Limanuljaskalle sörönöö ja eiku juhannusta juhlimaan! :)
niin kompata sua :) aivan kuin ois omasta elämästään ja ajatuksistaan lukenu,en vaan koskaan ole niitä osannut noin hienosti paperille laittaa :) kiitos sulle :)
Just noin limanuljaskoille sörönöö ja elämä jatkuu :)
menty siihen, että mies pitää yhteyttä jos ja kun hänelle sopii, ja minun oletetaan olevan valmiina aina häntä varten. Kun taas toisinpäin ei onnistu ollenkaan. Usein myös saan osakseni vähättelyä ja väliinpitämättömyyttä. Paljon on muuttunut asiat siitä kun tutustuttiin... Ja joka kerran, kun alan miettimään suhteen lopettamista, saan kuulla kuinka hän rakastaa... ja olen taas aivan myyty.
että jos se mies eroaa vaimostaan että se arki ei sitten tule sinne teidän elämään,ihan varmasti tulee kun on hetki oltu yhdessä niin jo se tuntuu taas yhtä tylsältä yhdessäololta
kuvittele.