Onkos muilla kyky soittaa musiikkia, no vaikka nyt klassista päässään niin, että kuulee musiikin ihan selvästi erotellen. Aivan samoin kuin kuuntelisi levyltä? Itselläni on tällainen kyky ja vaikka minulla on huono muisti, niin musiikin muistan niin hyvin, että voin soittaa tutun teoksen päässäni alusta loppuun.
Mielenkiintoista tässä päässäsoitossa on, että siihen voi samalla lisätä omia juttuja ja teoksesta voi tulla ihan toisenlainen kuin alunperin on ollut.
Mulle tämä kyky on tuottanut poikkeuksellisen suurta nautintoa hiljaisina hetkinä jolloin olen "soitellut"=)
Kertokaapa omista kokemuksistanne=)
Mielenkiintoista tässä päässäsoitossa on, että siihen voi samalla lisätä omia juttuja ja teoksesta voi tulla ihan toisenlainen kuin alunperin on ollut.
Mulle tämä kyky on tuottanut poikkeuksellisen suurta nautintoa hiljaisina hetkinä jolloin olen "soitellut"=)
Kertokaapa omista kokemuksistanne=)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muistaakseni Bach sävelsi teoksiaan jättäen varaa kuuntelijan mielikuvitukselle ja Bach onkin usein ilmavaa ja hyvin täydennettävissä ja muokattavissa päässäsoitossa=) Tosin homma todennäköisesti menee huonommaksi jos rupeaa lisäilemään, mutta kukaan muu ei pääse ainakaan arvostelemaan=)
Ja Beethoven oli muistaakseni lähes umpikuuro säveltäessään 9.sinfoniansa, mutta olipa hepulla jo kokemusta ja varmasti musiikki soi päässä hallitusti=)
--
Joskus tämä päässäsoitto tuottaa merkillisiä fuusioita(jopa eri musiikinlajien välillä) jotka jäävät niinku rullaamaan paikalleen koska ei synny mitään ideaa siitä miten pitäisi jatkaa. Voihan sen levyn jättää rullaamankin, mutta ei sitä kauan jaksa.
Kulutin aikoinaan armeijassa pitkäveteisillä vartiovuoroilla aikaa "kuuntelemalla" musiikki päässäni. En ole koskaan ajatellut, etteivät kaikki ihmiset osaisi, jos haluaisivat kuunnella musiikkia päässään.
mutta jotkut kavereistani ovat sanoneet, ettei heillä ole tuota kykyä. Mä luulen, että he eivät vain ole sitä tiedostaneet ja aktiivisella musiikin kuuntelulla on asiassa varmaan merkittävä vaikutus.
Mutta kuinka laaja on kyky soittaa sitä musiikkia päässä, soiko vaan joku tietty kohta ja voiko soittaa kokonaisen teoksen, sekin kai liittyy yksinkertaisesti aktiiviseen ja laajaan musiikinkuunteluun. Ja vielä se, että pystyyko päässään tietoisesti muokkaamaan kuuntelemaansa musiikkia. Luulen, että tuo muokkaaminen voi olla pelkästään klassista musiikkia harrastavilla hieman vaikeampaa, vai?
Mun päässä on soinut ja soi edelleenkin aaaiiina!
Totaalisesti aina. Joskus häiritseekin, kun sama kappale soi kuukausia.
Olli Mustonen kertoi kerran tv ohjelmassa, että siitä on välillä harmia kun ne asiat pyörii päässä alituiseen(tarkoittanut ilmeisesti sitä soimistakin). No Olli kertoi, että pitää tehdä tarpeeksi "hyödytöntä"(tarkoittanut, että saa nukuttua)
=)
Mulla jos alkaa joku kappale soida ärsyttävästi päässä minä vaihdan sen. Yleensä Brahmsin kolmannen sinfonian kolmanteen osaan, se ei ärsytä minua koskaan. Vaihto on aika helppo ja vie vaan pari minuuttia.
voi kestää noin kauan?
...yksilöllistä mutta minun täytyy keskittyä pari minuuttia uuteen kappaleeseen että se jää päälle kun ajatukset taas karkaa muualle. Muuten se vanha tunkee taas esiin. Levy täytyy saada kunnolla pyörimään.
Sellaisista joilla ei soi päässä mikään tämä juttu kuuluisi varmaan tuonne huuhaa-osastolle mutta näin se vaan minulla on. Ei minulla kovin usein soi päässä mikään johtuen meitä nykyään alinomaa vaivaavasta kakofoniasta ympärillämme mutta jos on hiljaista niin saan kyllä sinne soimaan melkein mitä vaan. Tietysti tuttua.
Kakofoniaksi luokittelen esimerkiksi kaikki kaupalliset radioasemat, ylen radio1 on ainut jota jaksaa kuunnella.
Mutta minä olenkin ns. ikävä ihminen.
Tämä menee vähän asiasta sivuun mutta olen huomannut että jos olen nukahtamassa ja musiikki soi niin sen kokeminen muuttuu unen rajamailla. Sitä ei enää kuule vaan tavallaan "näkee" erilaisina muotoina joita ei ole fyysisessä mailmassa olemassa. Ja kun musiikki on normaalisti aikaan sidottua niin että siitä kuulee vain sen hetken niin nukahtaessaan sen "näkee" laajemmin, sekä eteen että taaksepäin.
Pöhlön kuuloista mutta tätä on hankala selittää kun ei ole käsitteitä joilla kuvata näitä asioita.
kuvauksesi. Ihan sama täällä. Ja entäs ne värit!
Tuleeko sinulle näitä "koomakokemuksia" konserteissa? Itselläni kerran istui vieressä samanlainen tohelo ja kolautimme päämme yhteen. Ventovieraat silti ymmärsivät toisiaan heti ja sanoitta...
Bachin soolosellosarjat ja die Kunst der Fuge ovat takuuvarmaa koomapistekamaa. Dolby Surround Colour de Luxe.
Viime aikoina on tullut kiinnostavia tutkimuksia musiikin vaikutuksista, infraäänistä ja muusta, että ihan luonnollista tämäkin kaikki on. Kai se on eräänlaista huumetta, koukkuun siihen ainakin jää. Voisi niitä huonompiakin koukkuja kai olla.
Minäkin pystyn tuohon, mutta se vaatii että ko. kappaleen on kuullut riittävän monta kertaa. 'Riittävä' riippuu kappaleen tarttuvuudesta. Samalla tavalla esim. elokuvia pystyy katselemaan päässään, jolloin mukana on ääni sekä kuva. Lisäetuna on se, että tapahtumia voi katsoa aidosti 3D siirtymällä itse mihin tahansa avaruudessa. Monimutkaisimmilleen tämä menee, kun kaiken kiskoo omasta päästään: ajassa muuttuva 3D-ympäristö sekä siihen kuuluva äänimaailma reaaliaikaisesti luodun juonen mukaan (kuulostaa hienommalta kuin mitä on...). Tätä tulee harrastettua viikonloppuisin kun aamulla voi maata sängyssä hereillä mutta kaikki aistit unisen rentoina.