Siinäpä haastetta kristitylle ihmiselle...vaara vaanii, niin vasemmalla kuin oikealla, vasemmalla vaanii vaara tuudittautua niin syvälle tämän ajallisen maailman syleilyyn, että iäisyysnäkökulma vähintäänki hämärtyy jne...ja oikealla puolella saattaa vaania vaara pakomatkasta hengellisyyteen, siinä taas hengellisyys ja arkielämä kaikessa monimuotoisuudessaan eivät oikein kohtaa, vaan ikäänkuin jostakin hengellisestä norsunluutornista katsellaan kaikkea ajallista ja muita ihmisiä myös...se on pakomatkaa hengellisyyteen ja osaltaan saa aikaan sen että uskovia pidetään vähintäänki omituisina...
Meidän tulisi elää maailmasta, mutta ei maailmassa...siinäpäs haastetta.
Toisaalta, ajallinen elämä on suurta lahjaa, vaikka se välillä kipeää tekee ja myrskytuulet puhaltaa, saamme rohkeasti nauttia kaikesta mitä Luoja on ajalliseen elämäämme siunannut, rikastuttamaan elämää, kun se vaan tapahtuu Jumalaa kiittäen ja hyvällä omalla tunnolla.
Tällaista jännitettä pohdin..
Meidän tulisi elää maailmasta, mutta ei maailmassa...siinäpäs haastetta.
Toisaalta, ajallinen elämä on suurta lahjaa, vaikka se välillä kipeää tekee ja myrskytuulet puhaltaa, saamme rohkeasti nauttia kaikesta mitä Luoja on ajalliseen elämäämme siunannut, rikastuttamaan elämää, kun se vaan tapahtuu Jumalaa kiittäen ja hyvällä omalla tunnolla.
Tällaista jännitettä pohdin..
Vastaukset 3
Vanhimmat
siinäpä sulla miettimistä siellä norsunluutornissasi!
siinähän se tyhjentävä vastaus tulikin, kaikki jännite on pois asian tiimoilta :)
Eikös se lause kuulu juuri päin vastoin: "Maailmassa, mutta ei maailmasta..." Näin päin ajatuksen ymmärtäisin, mutta en tuossa muodossa, kuten esität. Taitaa käydä tosi haasteelliseksi olla uskova ja elää samanaikaisesti maailmasta!?? Oletkohan itsekään ymmärtänyt, mitä yrität selittää?