onkin lomaviikkoja yhteensä viisi viikkoa. Siis kuuteen viikkoon en näe enkä kuule hänestä mitään. Haikea ikäväni alkoi jo nyt. Tai, jospa lopulta pystyn unohtamaan...
Ensi viikolla ei nähdä
ja sitten
502894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Täällä on kans yksi samanlainen. Varmaan parempi mulle näin. Saa etäisyyttä. Muuten menisi vaarallisille vesille. Salakavalat karikot. Miten voikin olla näin varomaton omien tunteidensa kanssa, pitäisi jo tietää ja osata, vaan ei.. ikinä ei opi.
Ens viikolla ei juu nähdä ja varmaan kaikkiaan yhteensä seitsemän viikkoa, jolloin ollaan eriaikaisesti pois.
Nyt jo ikävä vaikka vasta emsimmäinen päivä meneillään:( Tuskin aika ja etäisyyskään poistaa tunnetta...taitaa käydä vaan päin vastoin. Epätoivoinen olo ja kun edes tietäisi toisen perimmäiset tunteet.
on enemmän kuin tietoa, mitä toinen pohjimmiltaan kokee ja tuntee. Tilanteet ovat kehittyneet sen verran mutkikkaiksi. Kesästä yritän nauttia kylläkin kaikin tavoin, vaikka jossain syvällä sydämessäni tuntuu vihlovan.
ja välillä ei pysty ilmaisemaan tunteitaan vaikka niin haluaisi. Kerran oli yritys ja silloinkaan en saanut sanotuksi sitä mitä piti. Lähinnä piti selittää omituisen käytöksen syy ja ihastus häneen, mutta eipä onnistunut. Ehkä suurin pelko on naurunalaiseksi tuleminen.
Ja nyt tunnen itseni vielä suuremmaksi hölmöksi, kun yritän epätoivoisesti netin kautta selitellä ongelmiani ja toivoa, että ehkä hänkin olisi täällä...tosi epätoivoista:(
... h...n epäreilua on elämä. Mutta mites te jotka olette antautuneet tunteen valtaan, ootteko sotkeneet elämänne? Vai miten tämä menee?
joku muutos elämässä olla kokonaisuutenaa hyväkin asia. Tosi kuitenkin on, että ei näitä ratkaisuja kannata tehdä hetken mielijohteesta.
Parempi kysyä heti onko mies kiinnostunut kuin odottaa pitkään ja pettyä myöhemmin. Vai?
toisen tunteista on, ja harkitsin jo että olisi syytä jotenkin kuitata tilanne. Huumorilla tai sanoa suoraan, mutta ehkä se on huono ajatus. (luettuani muiden yrityksistä) Kummallinen tuo seksuaalinen vetovoima ihmisten välillä ja muutenkin hän tuntuu niin sopivalta (liian sopivalta ) ihmiseltä minulle.
Nyt sitten täällä netissä höpistään... Voi meitä...
suora puhe olis kaikkein paras, eikä tämä netti, joka on jokseinkin turhaa. Mitä sitten vaikka toinen ei tuntisikaan samoin..tai sitten jos tunteekin:) Ei kai suurin ongelma voi ole häpeä ja omien tunteidensa ilmaiseminen...kai se olisi kestettävä...muuten pähkäilemiseen menee ikuisuus ja hermot...
Lähinnä toive on ollut, että toinen ottaisi asian joten puheeksi..
vietin juhannuksen tuolla saaristossa ja aikaa oli mullakin siellä kalliolla istuskella ja katsella merta ja pohtia asioita. ikävä on..
Olisitpa samainen tyyppi, jonka tiesin menevän saaristoon...aika sattuma, jos näin netin kautta törmättäisiin samoille linjoille....ikävä on täälläkin kova
oletko sinä (EI OK) mies vai nainen?
Nainen
Hei nyt keksin! Kuvitellaan että sinä olet hän ja minä sinulle taas se sinun hän ;) mitä sanottais toinen toisillemme? Aloita sinä, en uskalla.
Hei, nyt keksin! Kuvitellaan että sinä olet hän ja minä taas sinulle sinun hän ;) . Mitä sanottais toisillemme? Aloita sinä, en uskalla...
Missähän päin heips asustelee ja onko mies vai nainen
… vaikka toive oli että se yhteys tulisi toisesta suuntaa.
Nythän on olo vähän kuin kallonkutistajalla (tosin ei ole tullut käytyä…kenties olisi tarve, kun täällä runoilen..)
Jotenkin täytyisi keksiä ensin paikka missä voisi keskustella, mutta ei muuta kuin lyöttäytymään seuraan , kun menet tupakalle tai sitten täytyis rynnätä toisen työhuoneeseen (mahtaakohan sisällä muiden kuuloyhteydessä olla oikein hyvä)
Vois tietysti ehdottaa, että lähdetkö joskus oluelle, mutta täytys vissiin harjoitella ensin itse oluen jumista…
Sitten ihan perinteisesti, että voitakos hiukka jutella…
Nyt on hieman outo tilanne, sillä yleensä ole tyyppi joka tietää mitä tulisi tehdä ja ryhdynkin yleensä tuumasta toimeen, mutta nyt on hiukka hankaluuksia tuoda itseäni vaivaava asia esille. Sinänsä ei varmaan ole järkevää sanoa tätä julki mitä mielessäni liikkuu, mutta jos sitä kautta saisin jonkun rauhan itselle oli sitten kommenttisi negatiivinen tai positiivinen. Ja tietysti ikävää tässä on myös se, että huolimatta siitä mitä nyt kerron meidän täytyisi pystyä tekemään kuitenkin töitä jatkossakin yhdessä..
Mehän ollaan oltu samassa työpaikassa jo useamman vuoden ja jostain syystä mun käsitys sua kohtaan on jotenkin muuttunut. Lieko se, että ole oppinut tuntemaan sua paremmin, niin ole huomannut että ole tosi hyvä tyyppi ja viihdyn enemmän kuin hyvin sun seurassa…..
….siis oikeasti ei tästä tule yhtään mitään…..auta sää miten tää pitäis alkaa!!!!
Eihän tästä tule edes paperilla mitään saati sitten että pitäisi aukaista suu…
Ehkä tää vaikeus todistaa sen, että mää oikeesti tykkään siitä tyypistä liikaa ja pelkään että mitä vaan sanonkin se menee pieleen.
Hyviä lomanjatkoja sinne jonnekin sille oikealle hänelle ;)
Miten olisi yksinkertaisesti "hei, lähtisitkö ulos?". Toki jos kiinnostuksen kohteeni pyytäisi minua oluelle, lähtisin toki, mutta en välttämättä haluaisi sitä olutta hänen kanssaan juoda, mieluimmin vaikka jäätelöterassille kaivarin ursulaan kauniina kesäpäivänä...kävelemään luontoon, istuskelemaan rantakalliolle tms... Aivan sama tulisiko tuo pyyntö kun olen tupakalla vai tulisko huoneeseeni sen esittämään vai laittaisiko tekstarin minulle näin lomalla...lähtisin aivan varmasti.
Tällainen kommentti sivusta kun luin tätä ketjua...mitä siis itse toivoisin Häneltä...
hölmölle että turhaan ihastui sinuun? Työiloa kuitenkin. Hölmö tänne kirjoitan,
niin helppoa. Se ihastuminen, painaa nappia-off. Naps, loppui ihastus. Ei ole, valitettavasti. Ei se ole sen ihastuksen kohteen syy, ei ihastujan syy. Sille ei vain voi mitään. Parisuhteessa olevalle tietysti on, miten asian käsittelee..
todella sivusta tämä välihuomautus
Just noin se menee, kun ajattelenkin sanovani jotain sydän alkaa hakata ja konseptit sekoaa. Kirjoittaminen voisi olla helpointa, vaikka tekstarina kysyä jotain ... Yhdessä työn tekeminen on jo nyt välillä tosi hankalaa. Ollaan vaan muka ölövinä, ja entäs jos toinen torjuu ... Kuinkas ölöviä sitten esitetään! Voi että! Käden hipaisu tuntuu pysäyttävän maailman .
Seuraavaksi voitais perustaa ölövien kerho ;)
No eiköhän tämä netti kirjottelun koleilu sa nyt riittää. Pääpiirteissäänhän täällä tuntuu olevan ihan asiallisia viesteja. .. mutta ei "todellisen"elämän ohgelmat täällä parane vaikkakin on välillä kiva jutella vaikka tuntemattomien kanssa ongelmista, joista muillakin on kokemuksia. Eipä oikein työpaikan kavereiden kanssa voi jutella ihastumisista työkaveriin.
Olisi ollut kiva tietää enemmä tuosta heips viestin lähettäjästä, joka vietti juhannusta saaristossa...viesti tuntui niin tutulle.
Mutta jos satutaan tuntemaa, hän kyllä tietää mistä saa minut kiinni ja toivottavasti ottaakin, sillä itse olen varmaan antanut vinkkejä jo riittävästi.
Hyvää keskän jatkoa kuitenkin kaikille liitteen nallen ja James Bluntin kappaleen "I really want you" myötä.
http://www.youtube.com/watch?v=RWaMxuXYtYE
http://www.aijaa.com/img/t/00442/4399516.t.jpg
Ikävöiden :(
Täällä taas vaikka pitikin lopetaa nettailu, mutta kun ei ole muitakaan joiden kanssa tästä aiheesta voisi rupatella.
Kysymys sinulle "Putoan" mikä oikeastaan estää sinua ilmaisemasta tunteistasi häntä kohtaan. Sikälin kun ymmärsin myös sinulla oli epäilys hänen tunteistaan. Onko jompi kumpi tai mahdollisesti molemmat varattuja, joka voisi selvittää tilanteen ongelmallisuuden?
on niin varattu kuin tässä elämässä voi vaan olla.
tilanne on hiukan hankalampi, mutta ei sinänsä kuitenkaan toivoton...ehkä. Jotenkin vaan asiat tulisi pystyä tekemään niin että ei menisi pettämisen linjalle, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Yleensähän on kuitenkin niin, että kukaan ei kiinnostu jostain toisesta, jos oma liitto on kunnossa. Eli kantsii varmaan miettiä ensin mitä vanhan suhteen kanssa tekee...muutoin ei varmaan tulevakaan suhde lähtisi kovin vankalta pohjalta. Toisaalta ei varmaan uusi suhde voi olla entisen päättämisen syy vaan tämä ratkaisu pitäisi ehkä olla erillään riippumatta siitä tuleeko sitä uutta suhdetta vai ei.
Tais tulla melko sekavaa tekstiä...se olis hienoa kun osasi puhua ja kirjoittaa yleensäkin sillain fiksusti.
... juuri kerroit. Noin ajattelen oikeasti kaiken olevan. Ihmisellä on jonkinlainen haavemaailma tai romantiikan kaipuu joka ei välttämättä vakiparisuhteessa täyty... Silti tunnekuohu tällä tavalla elämäntilanteessa jossa on kaikkea kylliksi tuntuu oudolta. Hakeutumista tähän ei helpolla tunnusta...
se vakiparisuhdekin olla ideaalinen ainakin haluaisin niin toivoa tai ainakin ajattelen. Voihan olla niinkin, että sen jonka aikanaan on luullut oleva se oikea ja koko elämän kestävä ei sitä olekaan...vaan joku muu täyttäisi sen paikan paremmin. Onko siis väärin tai tyhmää ajatella välillä omaakin parasta... meillä on kuitenkin vai yksi elämä elettävänä ja toivottavasti sen saisi elettyä nauttien siitä, kuitenkaan muita pahasti loukkaamatta. Toisaalta jos taasen olisi suhteessa joka ei omasta mielestä ole kunnossa niin tuskin se on sitä kumppaninkaan mielestä, joten joku ratkaisu voisi olla paikallaan,...vaikkakaan se ratkaisu ei varmaankaan synny tunnissa vaan vaatii aikaa.
aikaa ja rohkeutta se vaatiikaan. Voipi olla että uskallusta ratkaisuun ei ole. Paljon pitää tapahtua, että elämän perusteita uskaltaa oikeasti alkaa ravistella. Sanonta "elämä kantaa" on yltiöpositiivinen mielestäni. Itse sitä kantaa taakkansa ja vastaa tekemisistään.
omalle elämäntilanteelle ei uskalla tehdä muutosta siis oletus, että on parisuhteeessa ja pysyy, niin sitten pitäisi tehdä jotain ihastukselle. Oletetaan, että toinen on kiinnostunut sinusta ja sinäkin hänestä, mutta olet tehnyt päätöksen pysyä nykyisessä tilanteessasi... eikö olisi oikein kuitenkin ottaa tämä puheeksi ihastuksen kanssa, jotta hän ei elättele liiallisia toiveita tulevasta. Voihan asian kertoa niinkin, että pitää hänestä enemmän kuin kuuluisikaan,mutta ei halua sotkea ja hajoittaa nykyistä elämää.
Oikeastaan en kyllä omalla kohdalla usko, että nykyisen säilyttämien ainakaan ilman mitään muutosta on järkevää. Vaikka kaikki on päälisin puolin enemmän kuin hyvin, niin kaipaan kuitenkin lähesyyttä henkilön kanssa, johon tunnen vetovoimaa ja jota pidän muutenkin fiksuna.
tunteet jylläävät tosi pahasti. Välillä olen ajatellut uskottelevani vain itselleni että hänkin tuntee minua kohtaan jotain. Ja juuri kun saan itseni siihen tyytymään; tuo katse joka saa värisemään, joka ei ole ihan tavallinen katse...
Ja nyt taas olen haaveillut ihan hulluna hänestä, kaikenlaista.
En tiedä reiluudesta, paha sanoa mikä tässä ketäkin kohtaan on reilua.
Pidätkö Juha Tapion biisistä Ohikiitävää? Rakastan sitä.
Olenhan tuon biisin monta kertaa kuullut, mutta eipä ole tullut ennen sen sanoja kuunneltua. Bongasin se youtubesta ja siinähän on tilanteeseen melko sopiva sanoitus, mutta kuten siinäkin sanotaan... pelätä ei saa jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa...
Olisi kyllä enemmän kun mukavaa saada tietää mitä noiden meidän katseiden merkitys hänelle on...
Ei tunnu tämä lomakaan ikävää poistava, päinvastoin :(
töihin palaaminen tuntuu karseelta...
muuten palailet töihin?
Ootkos kuunnellut ikinä Mambaa ja niiltä biisiä "Joku toinen aika"
Aika osuva sanoitus siinkin. Kuuntele toki, jos ei entuudestaan tuttu.
http://www.youtube.com/watch?v=Ik_NAbvQyqM
tässä kesän kuluessa ;)
Tero osaa ilmaista hienosti fiilikset, hyvä biisi. Nyt tuntuu että pyöritän tätä juttua mielessäni liikaa; ei taida ihan normaalia enää olla. Oikeasti mitään ei ole tapahtunut, näkemisestäkin on jo aikaa. Pää on sekaisin oudosta jutusta joka pelottaa ihan. Toki itse teen ratkaisuni ja vastuuta on turha pakoilla.
Teron sanoin "tuntematon tie" on edessä ja se on NIIN tuntematon että en usko sitä valitsevani.
muuten töihin palaaminen tuntuu karsealta? Etkö tykkää työstäsi..vaiko eikö vain hienoilla ilmoilla huvita muutoin työt. Vaiko pelkäätkö, että ihastuksesi ottaisi asian joten puheeksi..tuskin jos et itsekään ole siihen valmis... ja varsinkaan kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Ei kukaan varmaan väkisin seuraan lyöttäydy.
Niin enpä tiedä itsekään tämän normaalisuudesta, siksi jo kerran jätin nämä kirjoittelut sikseen juuri sen takia, mutta en oiken tiedä keinoa päästä tästä ylikään..ei se oikein onnistu sormia napauttamalla. Jotenkin se tuntuu pelottavalta ajatukselta että olisin valmis tuntemattomaan....mutta tuskin siis se toinen siis todennäköisesti ei.
Voikos sen verran udella oletko oikeasti m vai n?
Töissä viihdyn ja työkaverit ovat ok. Tämä yksi asia vaan vaivaa kovasti, mutta tiedän että kyllä että se siitä, ja tunteet haalistunee ajan myötä. Arkeen palaaminen helpottaa ja joidenkin tilanteiden vältteleminen on varmasti järkevää.
Pitää hoitaa työtehtävät työtehtävinä, vältellä silmiin tuijottelua ja pötkiä kiltisti kotiin töistä.
jos pystyt noin keveesti unohtamaan ihastuksesi, minä en koe ihan samoin. Pariin otteeseen ole yrittänyt tuota taktiikka, että yrittäsin vältellä tapaamisia ja katseita, mutta varmaan puolepäivän jälkeen olen tullut toisiin ajatuksiin...se ei vaan yksinkertaisesti onnistu minulta. Toisaalta, jos toselta tulisi selkeä viesti,että häntä ei kiinnosta pätkääkään, niin sitten tilanne voisi olla toinen... Muutoin en tällä hetkellä usko, että pystyn noin vaan päättämällä unohtamaan hänet...aika ei tee minun kohdalla näin..tai ei ole ainakaan vielä tehnyt..päin vastoin. Joten jumissa ollaan ja pahasti :(
Miksi ihmeessä haluat olla noin salaperäinen, että et halua kertoa oletko mies vain nainen ja koska lomailet. Luuletko, että näillä tuntomerkeillä, joku voisi sinut oikeasti bongata täältä useampien tuhansien viestien joukosta?
Tuskin siis kerrot myös sitäkään mistä läänistä olet?
minusta on mukava vaihtaa mielipiteitä ja tunnelmia tästä hankalasta asiasta ja nimenomaan anonyyminä. Ei tällaista soppaa uskalla paljastaa oikeasti.
Tuo edellinen puheenvuoroni oli tsemppausyritys töihin menemiseen. Luen sen itselleni ennen töihin menoa =)
Voipi olla että puoleenpäivään mennessä kaikki hyvät aikomukset ovat haihtuneet ilmaan ...
Luin keskustelunne ja tuli itselleni mieleen Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta. Olen samassa tilanteessa, mutta en ole varma hänen tunteistaan ja luulen,että hän ei ole vapaa. Omat tunteeni eivät vaan ole hävinneet sen vuoksi, että hän ei ole vapaa ja vaikka on mahdollista, että hän on vain pelimies. Elämä kyllä kantaa, sen voin todeta, mutta on itse tehtävä päätös elämän kantamaksi heittäytymisestä.
En ole mielestäni perusluonteeltani mitenkään utelijas, joten siitä nuo kysymykset eivät johtuneet. Tuli vain äkkiä kauhunsekaiset ajatukset, että vaikka mahdollisuus on varmaan luokkaa yksi tuhannesta, että sinä olisit hän...Tosin en kyllä ihan heti usko, että hän täällä kirjottelisi..vaikka tuskin hänkään luulisi että minä.
Näin ollen olisi vielä tukalampaa olla töissä, jos toinen olisikin tunnistanut minut täältä ja minulla ei olisi siitä tietoakaan...sitten vasta ongelmissa olisin....
Siksi olisi ollut kiva saada joku vinkki, että eihän kommenttini kuulostaneet tutuille. Sinänsä varmaan aika monet kohdat pätee varmaa aika moneen tapaukseen...meidänlaisia on varmaan paljonkin liikenteessä.
Antaisit nyt jonkun vinkin josta voisin "tunnistaa"sinut "vieraaksi".
Vaikka esim millä paikkakunnalla olet viimeksi ollut töistä koulutuksessa tai ootko vasen vaiko oikeakätinen.... tai joku muu ehdottamasi kohta, please!
Tietysti, jos olet nainen se olisi jo helpottanut tilannetta, mutta enpä oikein usko tuohonkaan. Entä kun jompi kumpi on lomalla, oletteko olleet mitenkään yhteydessä?
vähän hassuun järjestykseen...
Ihan hieno biisi tuo kaksi vanhaa puutakin, mutta ajoittuu vähän eri tilanteeseen kun oma tämän hetkinen tilanne. Tuskin sitä tunteilleen mitään voi oli toinen sitten varattu tai ei, mutta tietysti käytöstään voi ohjata sen mukaan...jos voi tai voi ainakin yrittää?
paljon Juha Tapion biisiä. Voin ymmärtää sen kahdella tapaa; vakikumppanin kanssa juurtumiseksi yhteen kuten on tapahtunut.
Mutta toisaalta koen "kiellettyjen" tunteiden ollessa pinnalla odottavani uutta kevättä ja punomme hiljalleen ihastukseni kanssa juuria yhteen. Aika höpsöä... Niin vaan tulee mieleen ja samalla syviä kiintymisen tunteita tähän toiseen ihmiseen.
Ja usko pois "ei ok" en tunne sinua, etkä sinä minua ;)
Hyvä niin, jos ei tunneta sinua "putoan", muutoin tämä olisi mennyt vieläkin mutkikkaammaksi. Ei sinänsä, että olisi mitään sinua vastaan..vaikuta ihan hyvältä tyypiltä, mutta eiköhän näitä tyyppejä ole jo omasta takaa riittävästi :)
Aika hyvin tulkittu tuo sinun versio kappaleesta...samat fiilikset. Vaikka nuo syvät tuntemukset toista kohtaa ovat enemmän kuin koetuksella tällä hetkellä. Aika hurja tunne, kun toivoo ihastuksen läheisyyttä enemmän kuin oman kumppanin, jota ei haluaisi olla metriä lähempänä. Lähinnä olen lojaalimpi ihastusta kohtaan (vaikka siis mitään ei ole tapahtunutkaan) kuin kumppania, eli siis jotain olisi tehtävä tai nuppi halkeaa. Ja itse asiassa tässä tilanteessa ei oikeasti kenelläkään ole hauskaa:(
juttu tuo metri-asia. Minulla ei ihan vastaavaa ole vakikumppanin kanssa, välillä meillä on jopa hauskaa keskenämme. Tosin arkielämä vie voimat aikalailla.
Se että vakituisen kanssa menee välillä lujaakin tuntuu oudolta; eihän silloin kolmas ihminen pitäisi olla mielessä? Eli ilmeisesti minunkin pääni on sekoamassa. Vitsinä voisi kysyä kumpi pää, ja mitä hemmettiä tämä sitten on. Ei sitä hauskaa ainakaan.
sinänsä ongelmallista kumppanin kanssa, että eihän meillä ole riitoja ja useimmista asioista ajatellaan samoin, mutta tunne puuttuu (siis minun puolelta). Eihän näin parisuhde voi pitkään jatkua. Jokin ratkaisu olisi siis paikalla. Täytyisi pystyä vaan pitämään nämä kaksi asiaa parisuhde/ihastus-asiat erillään ja pystyä tekemään ilman, että odottaa toisesta suunnasta jotain.
Mutta kuten sanottu, ei kauhean helppoa. Aihe voisikin olla helpompi, jos tapaus koskettaisi vain aikuisia eli jos ei olisi useampaa jälkikasvua.
Sitten ajattelen vielä niin, että tuo niin kutsuttu ihastus on varmaan samanlaisessa tilanteesa ja varmaan ajattelee kuten sinäkin (siis en tiedä, mutta näin luulen). Toki enhän voi olla edes varma onko hän ollenkaan ihastunut eli onko kaikki vain omaa mielikuvitusta.
Umpikujassa ollaan. Hyvät neuvot olisi tarpeen. Toki tiedän, että ne vastaukset pitää tulla ihan omasta nupista.
Sinänsä meidän tapaukset hieman erilaiset, mutta kohtuu haasteelliset molemmat. Outo tuo ihmisluonne ja ihmisten väliset suhteet. Ja hyvä kysymys missä päässä se vika onkaan...pystyykö tunteet/vetovoima sekoittamaan ajatukset näin totaalisesti, näköjään.
on ihan ääretön. Lähden nyt lomamatkalle ja voin kuvitella taas ajatukseni jossain kauempana huomisesta lähtien: kaikista katseista, kaikista ... jne sinua sinua haen...
Se on kemiaa, se on jotain sanoin kuvaamatonta joka väreilee ilmassa ja kun hengitän sitä hiukkasen tulen pöpiksi.
Mukavaa kesää!
on juu ääretön. Jos jotain positiivista ensi viikon työviikosta loma viikon jälkeen voisi sanoa, niin ehkä pystyy keskittyyn töihin paremmin, kun sinä ihastus olet lomilla. Toki joka hetki mielessä on kuvasi, joka kummittelee joka paikassa...
Ikävä on suunnaton :(
Olisihan se ihme ja huippu juttu, jos tiemme joskus oikeasti kohtaisivat muutenkin kuin töissä...toivottavasti ihmeiden aika ei ole ohi
Oikein hyvää lomaa!
Ihmeiden aika ei ole ohi, siihen voi vaan uskoa. Hyvää kesää teille molemmille! Pyörittelen minäkin edelleen vastaavia ajatuksia mielessäni varmaankin koko loman...
:)
http://www.youtube.com/watch?v=51Lv9vs6xwo
kohta? Välillä tuntuu että päiväkin on liikaa saati sitten vielä viikko:(
Siisti biisi.