Tapasin ihanan miehen viime lokakuussa , aloimme seurustelemaan sitten joulukuussa. Mutta edellisen suhteen haamut seurasi minua,edellinen suhteeni oli henkisesti ja fyysisesti raskas. Aloin tätä uutta miestä haukkumaan,.arvostelemaan ,kontroloimaan ja vertailemaan muihin miehiin. Pettänyt en häntä enkä valehdellut. Riitelimme jatkuvasti. Sitten eräänä iltana meille tuli hirveä riita ja ongelmat kärjistyi ja hän pisti poikki. Sen jälkeen hän ei halunnut puhua,ei nähdä ei selvittää asioita. Hän ei vielä halua edes olla kaveri.
Ymmärrän että hän on vihainen kun exäni pyöri kuvioissa kun meillä on 2 yhteistä lasta, mutta exäni soitteli ihan muista asioista päivittäin kuin lapsista ja haukkui jatkuvasti uutta poikaystävääni.
Mutta olen pyytänyt häneltä anteeksi siis tältä josta erosin vasta, anellut häntä takaisin , kirjottanut kirjeen ,kaikkeni yrittänyt että hän antaisi uuden mahdollisuuden, hän ei vastaa viesteihin ei soittoihin ja minulle on nyt tullut halpa ja käytetty olo.
Kaverini on sanoneet että oliko hän sitten niin tosissaan kanssani vaikka hän puhui jo yhteen muutosta,oli mustasukkanen minusta, osti minulle korun , esitteli suvulleen ja ystävilleen, teki kaikkea ihanaa. mutta hänellä ei itsellä ollu lapsia eikä ollu 3o ikävuoteen mennessä seurustellu vakavasti.
Niin kyllä tässä itsekkin ihmettelee että miksi ei halua edes kaveri olla. Tuntuu kuin hän olisi halunnut minut pois elämästään ajat sitten. Mitä olette mieltä asiasta? Erityisesti kaipaan miesten näkökulmaa asiaan.
Ymmärrän että hän on vihainen kun exäni pyöri kuvioissa kun meillä on 2 yhteistä lasta, mutta exäni soitteli ihan muista asioista päivittäin kuin lapsista ja haukkui jatkuvasti uutta poikaystävääni.
Mutta olen pyytänyt häneltä anteeksi siis tältä josta erosin vasta, anellut häntä takaisin , kirjottanut kirjeen ,kaikkeni yrittänyt että hän antaisi uuden mahdollisuuden, hän ei vastaa viesteihin ei soittoihin ja minulle on nyt tullut halpa ja käytetty olo.
Kaverini on sanoneet että oliko hän sitten niin tosissaan kanssani vaikka hän puhui jo yhteen muutosta,oli mustasukkanen minusta, osti minulle korun , esitteli suvulleen ja ystävilleen, teki kaikkea ihanaa. mutta hänellä ei itsellä ollu lapsia eikä ollu 3o ikävuoteen mennessä seurustellu vakavasti.
Niin kyllä tässä itsekkin ihmettelee että miksi ei halua edes kaveri olla. Tuntuu kuin hän olisi halunnut minut pois elämästään ajat sitten. Mitä olette mieltä asiasta? Erityisesti kaipaan miesten näkökulmaa asiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärsinkö asian nyt oikein? Aloitte seurustelemaan ja sitten sinä aloit skitsoilemaan, seuraavaksi skitsoiluun liittyi mukaan ex-miehesi ja nyt ihmettelet miksi hän ei halua olla missään tekemisissä kanssasi?
Kuullostaa siltä, että kaveri teki viisaan ratkaisun.
Oisin itekki häipyny heti. Kaikki oli sun vika.
Kuulostaa raukalta koko ukko! Senhän pitäs tukea jos välittää susta oikeasti! Ei kai se sinun syytä ole jos sun exä ahistelee teitä . Tainu äijä tottua sinkkuelämään ja heti lipesi suhteesta kun tuli hyvä sauma. Tuskin haluaa edes kenenkään vakavasti sitoutua. Unoha koko hyypiö ! Tarviit jonku kunnon henkisesti vahvan miehen itselle etkä tommosta raukkista, jolla pöksyt tutisee kun ei saa itsekkäästi enää tehä miten lystää . Tommoset ukot ärsyttää minua. Sinulle toivon jonain päivänä oikeaa ja aitoa kunnon suhdetta.Piristy kyllä se aurinko sulle vielä paistaa
'Aloin tätä uutta miestä haukkumaan,.arvostelemaan ,kontroloimaan ja vertailemaan muihin miehiin'. Minä lähinnä ihmettelen mitä sinä oikein muka ihmettelet-ihan vilpittämästikö.
Kaveri lähti etsimään tasapainoisempaa naista elämäänsä.