Yhteinen aika-

Mun mielestä tossa on vähän ylireagointia lähteä kakskymppistä tyttöä leimaamaan läheisriippuvaiseksi suhteessa, joka just alkanut. Monessa suhteessa alkuun ollaan kuin paita ja peppu ja siitä se tasaantuu. Ja varsinkin nuorien ollessa kyseessä voi rakkaudenkipeyskin olla vähän vahvempaa...kuuluu vaiheeseen. Yhtä normaalia on sekin, että ap. haluat olla ystäviesi kanssa jopa suhteen alussa. Et ole siksi tunteeton ihminen, vaikket yhtä paljon halua aikaa viettää yhdessä kuin tyttö sinun kanssasi. Täälläkin ollaan yhteistuumin sitä mieltä, että jos toisen naamaa joutuisi 24-7 katsomaan, niin hulluksi sitä tulisi. Kummassakaan ei ole vikaa, haluatte vain eri tahdilla nähdä.

Kuinka paljon olette "vakavasti" asiasta puhuneet? Sinä kertonut, että olet yksinkertaisesti sen verran väsynyt ja nautit yksinolosta. Toki jos kaikki viihteellä olemiset ja erikoisemmat hetket säästetään kavereille, niin voihan se tytöstäkin ikävältä tuntua. Kerro, että sinua myös ahdistaa tuo ja tällä menolla asiat vain pahentuu. Jos tyttö kovasti painostaa, niin tulet nauttimaan yhä vähemmän yhteisestä ajasta. Oletko kysynyt, että mitä tyttö nyt konkreettisesti tahtoisi? Aika hankala juttu siinä mielessä, että ei sua voi pakottaa väkisten istumaan kylki kyljessä ja toisaalta ei tyttöäkään olemaan onnellinen vähäisillä näkemisillä. Joko löydätte sen yhteisen kultaisen keskitien, jonka kumpikin HYVIN MIELIN voi hyväksyä tai sitten päätätte, että haluatte eri asioita suhteelta.

Ja ehdottomasti ei kannata muuta elämää parisuhteen vuoksi unohtaa.

Katsotaan...

°°°Tyttösi on läheisriippuvainen tai sellaiseksi tulossa. Etkö kuule hälytyskellojen ääntä?°°°

Olen samaa mieltä. Näyttää niin ahdistuneelta huonovointiselta. Kuinka tuosta paranisi?


Kirjoitetaan resepti: Pari sydän- ja erihuolilääkettä runsaan lemmenjuoman kera.

°°°Tyttösi on rakastunut tai sellaiseksi tulossa. Kuuluukohan hääkellojen ääntä?°°°

Kipee on vieläkin ja vaiva pysyy kuin tauti, aiheuttaa voimakasta riippuvuutta, mutta paranee itsestään. Jatko avohoidossa. Potilas tarvitsee tukihenkilön, mutta selviää lyhyitä aikoja itsenäisestikin, ilman vakavia oireita. Hoitovaste ja ennuste vaihtelee, mutta toipuessaan palautuu lähes entiselleen.

Ei kun katsomaan romanttinen elokuva!

 

- Laajakaistapää iski jälleen! -
  (I'll be back!)

Näin on olen samaa mieltä,nainen haluaa kontrolloida miestä kaiken aikaa,mene vain kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.

........... kirjoitti:

Mun mielestä tossa on vähän ylireagointia lähteä kakskymppistä tyttöä leimaamaan läheisriippuvaiseksi suhteessa, joka just alkanut. Monessa suhteessa alkuun ollaan kuin paita ja peppu ja siitä se tasaantuu. Ja varsinkin nuorien ollessa kyseessä voi rakkaudenkipeyskin olla vähän vahvempaa...kuuluu vaiheeseen. Yhtä normaalia on sekin, että ap. haluat olla ystäviesi kanssa jopa suhteen alussa. Et ole siksi tunteeton ihminen, vaikket yhtä paljon halua aikaa viettää yhdessä kuin tyttö sinun kanssasi. Täälläkin ollaan yhteistuumin sitä mieltä, että jos toisen naamaa joutuisi 24-7 katsomaan, niin hulluksi sitä tulisi. Kummassakaan ei ole vikaa, haluatte vain eri tahdilla nähdä.

Kuinka paljon olette "vakavasti" asiasta puhuneet? Sinä kertonut, että olet yksinkertaisesti sen verran väsynyt ja nautit yksinolosta. Toki jos kaikki viihteellä olemiset ja erikoisemmat hetket säästetään kavereille, niin voihan se tytöstäkin ikävältä tuntua. Kerro, että sinua myös ahdistaa tuo ja tällä menolla asiat vain pahentuu. Jos tyttö kovasti painostaa, niin tulet nauttimaan yhä vähemmän yhteisestä ajasta. Oletko kysynyt, että mitä tyttö nyt konkreettisesti tahtoisi? Aika hankala juttu siinä mielessä, että ei sua voi pakottaa väkisten istumaan kylki kyljessä ja toisaalta ei tyttöäkään olemaan onnellinen vähäisillä näkemisillä. Joko löydätte sen yhteisen kultaisen keskitien, jonka kumpikin HYVIN MIELIN voi hyväksyä tai sitten päätätte, että haluatte eri asioita suhteelta.

Ja ehdottomasti ei kannata muuta elämää parisuhteen vuoksi unohtaa.

Lue lisää

Puhuit totta kaikki, mitä kerroit viestissäsi.

selvää mitä läheisriipuvuus tarkoittaa?

Ottakaa vihdoin vitun idiootit selvää, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa, ennen kuin käytätte sitä!!

Kaipvaat huomiota, jos he ovat oikeasti kiinnostusteita miehesta. Olen naimisissa ja itselleni on tarkeaa, etta mieheni huomioi minua ja jos hanella on samaat vapaat kanssani, ehka pari kertaa kolmessa kuukaudessa, toivoisisn etta han viettaa sen kanssani, eika hengaile kavereitensa kanssa. Mielestani miehet jos haluatte vakavan suhteen, naiset saattavat olla vaativia. Sinkkuna oleminen ei taas vaadi mitaan miehelta. Jos miehet ette halu suhtdette, alkaa antako naiset olettaa, etta oleette yhdessa tai etta valittatte naisesta oikeasti.

°°°Totta kai tarvit omaa aikaa.°°°
Kyllä tarvitsee ja se joka ei ole rakastunut, sitä myös haluaa. Tyttö pitää yhteistä aikaa arvokkaimpana, vaihtaa kaiken vaihdettavan siihen, saadakseen kallisarvoista, hyvin onnellista aikaa. Ei sitä sitten tajua miten toinen voi haluta olla ihan vaan yksin lepäilemässä (ei välitä). Eikä toinen tajua miksi pitäisi olla aina kimpassa.

°°°Ja tytölle tekis hyvää viettää aikaa omien kavereiden kanssa.°°°
Hyvää ja hyvää, kuinkahan. Rakastuneella tahtoo ajatukset olla siinä yhdessä ja ainoassa. Ehkä kavereiden mielestä omissa maailmoissaan, poissaolevan tuntuinen, hajamielinen jne.
Singahtaa sekunnissa matkaan jos kutsu tulee tämän tunteiden kohteen luo.

°°°Mutta toiset kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toiset.°°°
Joo, se tyttökin on voinut viettää eristäytyvää elämää ihan mielellään, mutta nyt se läheisyydentarve on täysillä ja loputon. Niin se menee rakastuessa ja aikanaan muuttuu takaisin hiljaiseläjäksi.

°°°Itse erosin pojasta joka oli muuten täydellinen, juuri siksi ettei hän antanut mun olla yhtä iltaa rauhassa vaan tuli mustasukkaiseksi heti jos ei tiennyt just kenen kanssa olen milläkin hetkellä.°°°
Tuo kotrolloiminen ei kai liity rakastumiseen mitenkään. Se on opittu tapa yrittää hallita mustasukkaisuuden tilanteita. Tyypillistä enemmän kateelliselle luonteelle. Aremman ihmistyypin reaktio pohjautuu menettämisenpelkoon. Saattaa vähänväliä luhistua hillittömään itkuun, rukoillen jalkojenjuuressa ettei häntä jätettäisi (ei lainkaan aggressiivinen).

°°°Epäilen että tyttö on tosi mustis.°°°
Mustasukkaisuuden tunteet johtuvat ja syntyvät regressiosta. Rakastuessaan ihminen taantuu lapsenomaiseksi ja lapsihan pelkää olla yksin, että hänet hylätään. Se miten tunteitaan sietää ja käytöstään osaa säätää, ratkaisee kuinka tukalaksi ei-rakastuneen kumppanin olo muodostuu.

°°°Siihen tautiin ei ole nopeeta parannuskeinoa, iän myötä ehkä helpottaa..jos jaksat odotella!°°°
Jotkut ovat mustiksia kaikissa oloissa ja se voimistuu rakastuessa. Sellainenkin josta on vaikea huomata ensimmäistä merkkiäkään mustasukkaisuudesta, tuntee rakastuneena kuitenkin ajoittain voimakkaasti niitä tunteita. Hän voi kuitenkin käyttäytyä niin hillitysti ettei sitä edelleenkään juuri näe. Itsehillintä on rautainen, siitä huolimatta että sisuksissa tapahtuu. Paha olo on, mutta mieluummin puhuu nätisti kuin hyppii seinille.

hmm... kirjoitti:

°°°Totta kai tarvit omaa aikaa.°°°
Kyllä tarvitsee ja se joka ei ole rakastunut, sitä myös haluaa. Tyttö pitää yhteistä aikaa arvokkaimpana, vaihtaa kaiken vaihdettavan siihen, saadakseen kallisarvoista, hyvin onnellista aikaa. Ei sitä sitten tajua miten toinen voi haluta olla ihan vaan yksin lepäilemässä (ei välitä). Eikä toinen tajua miksi pitäisi olla aina kimpassa.

°°°Ja tytölle tekis hyvää viettää aikaa omien kavereiden kanssa.°°°
Hyvää ja hyvää, kuinkahan. Rakastuneella tahtoo ajatukset olla siinä yhdessä ja ainoassa. Ehkä kavereiden mielestä omissa maailmoissaan, poissaolevan tuntuinen, hajamielinen jne.
Singahtaa sekunnissa matkaan jos kutsu tulee tämän tunteiden kohteen luo.

°°°Mutta toiset kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toiset.°°°
Joo, se tyttökin on voinut viettää eristäytyvää elämää ihan mielellään, mutta nyt se läheisyydentarve on täysillä ja loputon. Niin se menee rakastuessa ja aikanaan muuttuu takaisin hiljaiseläjäksi.

°°°Itse erosin pojasta joka oli muuten täydellinen, juuri siksi ettei hän antanut mun olla yhtä iltaa rauhassa vaan tuli mustasukkaiseksi heti jos ei tiennyt just kenen kanssa olen milläkin hetkellä.°°°
Tuo kotrolloiminen ei kai liity rakastumiseen mitenkään. Se on opittu tapa yrittää hallita mustasukkaisuuden tilanteita. Tyypillistä enemmän kateelliselle luonteelle. Aremman ihmistyypin reaktio pohjautuu menettämisenpelkoon. Saattaa vähänväliä luhistua hillittömään itkuun, rukoillen jalkojenjuuressa ettei häntä jätettäisi (ei lainkaan aggressiivinen).

°°°Epäilen että tyttö on tosi mustis.°°°
Mustasukkaisuuden tunteet johtuvat ja syntyvät regressiosta. Rakastuessaan ihminen taantuu lapsenomaiseksi ja lapsihan pelkää olla yksin, että hänet hylätään. Se miten tunteitaan sietää ja käytöstään osaa säätää, ratkaisee kuinka tukalaksi ei-rakastuneen kumppanin olo muodostuu.

°°°Siihen tautiin ei ole nopeeta parannuskeinoa, iän myötä ehkä helpottaa..jos jaksat odotella!°°°
Jotkut ovat mustiksia kaikissa oloissa ja se voimistuu rakastuessa. Sellainenkin josta on vaikea huomata ensimmäistä merkkiäkään mustasukkaisuudesta, tuntee rakastuneena kuitenkin ajoittain voimakkaasti niitä tunteita. Hän voi kuitenkin käyttäytyä niin hillitysti ettei sitä edelleenkään juuri näe. Itsehillintä on rautainen, siitä huolimatta että sisuksissa tapahtuu. Paha olo on, mutta mieluummin puhuu nätisti kuin hyppii seinille.

Lue lisää

Sinä kun näemmä tykkäät vastata ahkerasti ja kaikkeen, niin oletko ajatellut hieman selkeämpää tapaa vastata ja ilmaista ajatuksiasi? Vastaa vaikka viestiin kokonaisella selkeällä ja yhtenäisellä viestillä tai edes jaa viesti vähän pidempiin osiin, äläkä vastaa jokaiseen lauseeseen erikseen! On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.

on kirjoitti:

Sinä kun näemmä tykkäät vastata ahkerasti ja kaikkeen, niin oletko ajatellut hieman selkeämpää tapaa vastata ja ilmaista ajatuksiasi? Vastaa vaikka viestiin kokonaisella selkeällä ja yhtenäisellä viestillä tai edes jaa viesti vähän pidempiin osiin, äläkä vastaa jokaiseen lauseeseen erikseen! On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.

Lue lisää

Kiitos viestistäsi! Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Hieno juttu että annat palautetta. Parempi ja selkeämpi itseni ilmaisu on jatkuvasti tavoitteenani.

Suunnittelin vastausta, mutta en tiedä miten suuntautua oleelliseen. Pyytäisin nyt tarkennusta tuohon, kun sanot: "On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.", sillä on niin monta puolta, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Olisin kiitollinen jos viitsit vastata jotain seuraavin kysymyksiin, ja ehkä lisäksi omin sanoin.

1. Viestiä on vaikea katsella. Silmä harhailee.

2. Tekstiä on vaikea lukea. Sanamuodot, lauserakenteet hankalia.

3. Luettua on vaikea ymmärtää. Sanat, käsitteet ja kuvaukset outoja.

4. Ajatuksenjuoksua on vaikea seurata. Hypitään asiasta toiseen.

5. Tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Muuttuu ja vaihtelee.

6. Mielipiteitä on vaikea löytää. Henkilökuvasta ei saa selvää.

7. Asiayhteyksiä on vaikea hahmottaa. Osakokonaisuudet hämäriä.

8. Kokonaisuutta on vaikea nähdä. Missä ollaan, kuinka paljon.

9. Arvot, rajat, järjestys, sisältö häiritsee. Asia epäilyttävä, vääristynyt.

10. Tyyli tai sen puuttuminen häiritsee. Huomio kiinnittyy epäoleelliseen.



Kaikki palaute tervetullutta!

hmm... kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Hieno juttu että annat palautetta. Parempi ja selkeämpi itseni ilmaisu on jatkuvasti tavoitteenani.

Suunnittelin vastausta, mutta en tiedä miten suuntautua oleelliseen. Pyytäisin nyt tarkennusta tuohon, kun sanot: "On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.", sillä on niin monta puolta, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Olisin kiitollinen jos viitsit vastata jotain seuraavin kysymyksiin, ja ehkä lisäksi omin sanoin.

1. Viestiä on vaikea katsella. Silmä harhailee.

2. Tekstiä on vaikea lukea. Sanamuodot, lauserakenteet hankalia.

3. Luettua on vaikea ymmärtää. Sanat, käsitteet ja kuvaukset outoja.

4. Ajatuksenjuoksua on vaikea seurata. Hypitään asiasta toiseen.

5. Tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Muuttuu ja vaihtelee.

6. Mielipiteitä on vaikea löytää. Henkilökuvasta ei saa selvää.

7. Asiayhteyksiä on vaikea hahmottaa. Osakokonaisuudet hämäriä.

8. Kokonaisuutta on vaikea nähdä. Missä ollaan, kuinka paljon.

9. Arvot, rajat, järjestys, sisältö häiritsee. Asia epäilyttävä, vääristynyt.

10. Tyyli tai sen puuttuminen häiritsee. Huomio kiinnittyy epäoleelliseen.



Kaikki palaute tervetullutta!

Lue lisää

Kiva, että suhtautu palautteeseen myönteisesti! En tosiaan tarkoittanut tuota pahalla, vaan toivoisin selkeämpiä viestejä, jotta asiasi tulisi paremmin ilmi.

Rasittavuudella tarkoitan sitä, että vastaat yksittäisiin lauseisiin, jolloin oma viestisi on hyvin sekava ja hajanainen, eikä siitä saa selkeää kuvaa omista ajatuksistasi aihetta koskien. Ainakin itse luen mieluummin "ehjiä" kokonaisuuksia, joten jos yksittäisiin lauseisiin ja niiden kommentoimiseen keskittymisen sijasta koittaisit kirjoittaa kokonaisen tekstin, jossa käsittelet asiaa. Tehokeinona voisit tietysti poimia muutamia yksittäisiä, asian kannalta erityisen oleellisia lauseita alkuperäisestä viestistä lainauksiksi, joihin sitten keskityt enemmän. Nyt jokaisen lauseen erikseen käsitteleminen tekee asiastasi vain melko epäselvän, eikä tuo ajatuksiasi selkeästi esille.

no siis kirjoitti:

Kiva, että suhtautu palautteeseen myönteisesti! En tosiaan tarkoittanut tuota pahalla, vaan toivoisin selkeämpiä viestejä, jotta asiasi tulisi paremmin ilmi.

Rasittavuudella tarkoitan sitä, että vastaat yksittäisiin lauseisiin, jolloin oma viestisi on hyvin sekava ja hajanainen, eikä siitä saa selkeää kuvaa omista ajatuksistasi aihetta koskien. Ainakin itse luen mieluummin "ehjiä" kokonaisuuksia, joten jos yksittäisiin lauseisiin ja niiden kommentoimiseen keskittymisen sijasta koittaisit kirjoittaa kokonaisen tekstin, jossa käsittelet asiaa. Tehokeinona voisit tietysti poimia muutamia yksittäisiä, asian kannalta erityisen oleellisia lauseita alkuperäisestä viestistä lainauksiksi, joihin sitten keskityt enemmän. Nyt jokaisen lauseen erikseen käsitteleminen tekee asiastasi vain melko epäselvän, eikä tuo ajatuksiasi selkeästi esille.

Lue lisää

Palautteeseen suhtaudun (kielteiseenkin) myönteisesti, muuten en saisi siitä mitään irti, ja kiva se on palautteen antajallekin. Minulle sillä ei ole paljon merkitystä tarkoittaako hyvällä vai pahalla. Pahastakin tarkoituksesta voi saada selville jotakin, niin kauan kuin siinä tiedonhippua on.

Toivoisit että asiani tulisi paremmin ilmi. Mietin tuota paljon, mikä minun asiani voisi olla ja miten voisin tuoda sen ilmi. Järkeni jäi lyömään tyhjää. Pohdin mitä tunnepuoleni minulle sanoo:

Haluatkohan olla kohtelias ja hienotunteinen. Pehmeitä ilmaisuja kun aihe on arka, eli kun on kysymys toisen ihmisen ilmaisukyvyn puutteista. Turhaa arastelet jos tarkoituksesi on olla suututtamatta minua. Kai tässä olisi jo ollut monta kertaa mahdollisuus tulkita (henkilökohtaisena) juttu siten että olen rasittava tyyppi ja ottaa nokkiinsa. Mitä väliä silläkään, olen tai en (niinhän asianlaita on), kun kiinnostaa eniten voinko oppia jotain hyödyllistä tästä.

En sitten saanut niitä tietoja mitä pyysin, ehkä siksi kun tuntuivat jyrkiltä vaitoehdoilta (harkittua). Nyt ymmärrän ne tavallaan itselle virittämäksi ansaksi (pah!).

Voisiko olla niin, että kirjoitustyyli ei olekaan asian ydin, vaan se että oikeasti pihistelen asiaani ja ajatuksiani? Aiheet täällä ovat ikäviä, elämä näyttää nurjan puolensa, puhutaan myös kovista arvoista. Jos se on minun tapani pehmentää, kun en haluaisi suoruudesta tinkiä. En halua järkyttää rankoilla kokonaisuuksilla.

Tämä ei tarkoita sitä että haluaisin ajatella kurjasti. Ei ole miellyttävää itsellenikään. Vaihtaisin heti masentavat mielipiteeni mukaviksi jos se voisi vastata todellisuutta. Ihmiset joutuvat kamppailemaan kylmien realiteettien kanssa. Eihän siitä mihinkään pääse että tilanteen ymmärtäminen ja ongelman ratkaiseminen vaatii usein nöyryyttä, epäreiluuden hyväksymistä, uhrauksia, epäkiitollista valintaa jne. Ei voi olla minun asiani lätkiä niitä kaikkia kerralla jonkun silmille. Inhoreaktio olisi todennäköinen. Ei hyödytä suututtaa, kun siitä seuraa kaiken sanotun torjuminen.

On totta että suosin yksittäisiin lauseisiin (ajatuksiin) vastaamista, osakokonaisuuksiin keskittymistä. Sen hintana on viestin hajanaisuus, kokonaisuuden puutteellisuus, aukollisuus, epäselvyys, ts. sekavuus. Etuna, lähes jokaisen lauseen erikseen käsitteleminen muistuttaa vuoropuhelua, juttelua (vain pari eroa livenäpuhumiseen). Näyttäisi siltä että se suosii ajatusten 'tipottelua', juuri sitä minkä arvelen tarpeelliseksi 'hillitsimeksi'. Aivankuin olisin tiedostamattani valinnut näin - "Parempi olla rasittava kuin ahdistava".

Olen kyllä kirjoittanut kokonaisia tekstejä, "ehjiä" kokonaisuuksia, joissa käsitellyt aihetta perusteellisesti. Niistä todella pitkistä pohdinnoista olenkin saanut ne harvat kiitokset ja kehut, kaikessa niukkuudessaan. Joku ymmärtää, toinen ei, joskus ei kukaan.

Tämmöistä tuli mieleeni.

hmm... kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Hieno juttu että annat palautetta. Parempi ja selkeämpi itseni ilmaisu on jatkuvasti tavoitteenani.

Suunnittelin vastausta, mutta en tiedä miten suuntautua oleelliseen. Pyytäisin nyt tarkennusta tuohon, kun sanot: "On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.", sillä on niin monta puolta, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Olisin kiitollinen jos viitsit vastata jotain seuraavin kysymyksiin, ja ehkä lisäksi omin sanoin.

1. Viestiä on vaikea katsella. Silmä harhailee.

2. Tekstiä on vaikea lukea. Sanamuodot, lauserakenteet hankalia.

3. Luettua on vaikea ymmärtää. Sanat, käsitteet ja kuvaukset outoja.

4. Ajatuksenjuoksua on vaikea seurata. Hypitään asiasta toiseen.

5. Tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Muuttuu ja vaihtelee.

6. Mielipiteitä on vaikea löytää. Henkilökuvasta ei saa selvää.

7. Asiayhteyksiä on vaikea hahmottaa. Osakokonaisuudet hämäriä.

8. Kokonaisuutta on vaikea nähdä. Missä ollaan, kuinka paljon.

9. Arvot, rajat, järjestys, sisältö häiritsee. Asia epäilyttävä, vääristynyt.

10. Tyyli tai sen puuttuminen häiritsee. Huomio kiinnittyy epäoleelliseen.



Kaikki palaute tervetullutta!

Lue lisää

Kannanpa minäkin korteni kekoon.
Sinulta tulee harvinaisen fiksua tekstiä, mutta itseäni häiritsee eniten se, että osoitat lainaukset noilla palluroilla. Ne tekevät tekstistä vaikean lukea, silmä harhailee, eikä ulkoasu näytä selkeältä. Tavalliset lainausmerkit toimivat paremmin.
Muuten hyvää juttua kirjoitat!

hmm... kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Hieno juttu että annat palautetta. Parempi ja selkeämpi itseni ilmaisu on jatkuvasti tavoitteenani.

Suunnittelin vastausta, mutta en tiedä miten suuntautua oleelliseen. Pyytäisin nyt tarkennusta tuohon, kun sanot: "On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.", sillä on niin monta puolta, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Olisin kiitollinen jos viitsit vastata jotain seuraavin kysymyksiin, ja ehkä lisäksi omin sanoin.

1. Viestiä on vaikea katsella. Silmä harhailee.

2. Tekstiä on vaikea lukea. Sanamuodot, lauserakenteet hankalia.

3. Luettua on vaikea ymmärtää. Sanat, käsitteet ja kuvaukset outoja.

4. Ajatuksenjuoksua on vaikea seurata. Hypitään asiasta toiseen.

5. Tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Muuttuu ja vaihtelee.

6. Mielipiteitä on vaikea löytää. Henkilökuvasta ei saa selvää.

7. Asiayhteyksiä on vaikea hahmottaa. Osakokonaisuudet hämäriä.

8. Kokonaisuutta on vaikea nähdä. Missä ollaan, kuinka paljon.

9. Arvot, rajat, järjestys, sisältö häiritsee. Asia epäilyttävä, vääristynyt.

10. Tyyli tai sen puuttuminen häiritsee. Huomio kiinnittyy epäoleelliseen.



Kaikki palaute tervetullutta!

Lue lisää

mihin kysymyksiin? Eihän tuossa mitään kysymyksiä ole.

14 vuotta yhdessä ja yhtä helv...in tuskaa. Eukko oli mustasukkainen kaikista kavereideni ja sukulaisteni vaimoista, tyttöystävistä, kauppojen kassoista, järjestöjen kautta tutuiksi tulleista, työkavereistani, jne.
Olen vain yksi mies ja yhdessä aika-avaruudessa (tiettävästi). Kuinka tuo olisi edes mahdollista kun työn jälkeen valveillaoloajasta ehkä viidennes vietettiin toisistamme fyysisesti nauttien.
Vit...ua riittävästi kuunneltuani ryhdyin toimimaan kuin Pavlovin koirat, vaikkakin takautuvasti - ensin rangaistus, sitten toteutus. Vuosi pari aina oli välillä taukoa mutta viikon parin ripityksen jälkeen löysin itseni aina "väärien" lakanoiden välistä. Sillä hetkellä ne lakanat olivat kuitenkin minulle ne oikeat. Varmaan joku ryhtyy jeesustelemaan että "miksi ette keskustelleet asioista?". Arvaa yritinkö ja jos kurkkaat tuon kirjoitukseni aloituksen, ymmärrät miksi luovutin 12 vuoden jälkeen.

hmm... kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Hieno juttu että annat palautetta. Parempi ja selkeämpi itseni ilmaisu on jatkuvasti tavoitteenani.

Suunnittelin vastausta, mutta en tiedä miten suuntautua oleelliseen. Pyytäisin nyt tarkennusta tuohon, kun sanot: "On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.", sillä on niin monta puolta, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Olisin kiitollinen jos viitsit vastata jotain seuraavin kysymyksiin, ja ehkä lisäksi omin sanoin.

1. Viestiä on vaikea katsella. Silmä harhailee.

2. Tekstiä on vaikea lukea. Sanamuodot, lauserakenteet hankalia.

3. Luettua on vaikea ymmärtää. Sanat, käsitteet ja kuvaukset outoja.

4. Ajatuksenjuoksua on vaikea seurata. Hypitään asiasta toiseen.

5. Tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Muuttuu ja vaihtelee.

6. Mielipiteitä on vaikea löytää. Henkilökuvasta ei saa selvää.

7. Asiayhteyksiä on vaikea hahmottaa. Osakokonaisuudet hämäriä.

8. Kokonaisuutta on vaikea nähdä. Missä ollaan, kuinka paljon.

9. Arvot, rajat, järjestys, sisältö häiritsee. Asia epäilyttävä, vääristynyt.

10. Tyyli tai sen puuttuminen häiritsee. Huomio kiinnittyy epäoleelliseen.



Kaikki palaute tervetullutta!

Lue lisää

tältä Suomi24 keskustelu palstalta monelta eri kohtaa, ja veikkaa että olet psykologi tai ainakin sellaisen opiskelija. Tai siihen ammattikuntaan liittyvä. Oletko koskaan miettinyt,kuinka rasittavaa on lukea vastauksiasi,kun syväanalysoit jopati yksittäisiä lauseita? Mut ei siinä mitään, jos siitä jotain iloa itsellesi saat, eli jatka samaan malliin :) NOT!

hmm... kirjoitti:

Palautteeseen suhtaudun (kielteiseenkin) myönteisesti, muuten en saisi siitä mitään irti, ja kiva se on palautteen antajallekin. Minulle sillä ei ole paljon merkitystä tarkoittaako hyvällä vai pahalla. Pahastakin tarkoituksesta voi saada selville jotakin, niin kauan kuin siinä tiedonhippua on.

Toivoisit että asiani tulisi paremmin ilmi. Mietin tuota paljon, mikä minun asiani voisi olla ja miten voisin tuoda sen ilmi. Järkeni jäi lyömään tyhjää. Pohdin mitä tunnepuoleni minulle sanoo:

Haluatkohan olla kohtelias ja hienotunteinen. Pehmeitä ilmaisuja kun aihe on arka, eli kun on kysymys toisen ihmisen ilmaisukyvyn puutteista. Turhaa arastelet jos tarkoituksesi on olla suututtamatta minua. Kai tässä olisi jo ollut monta kertaa mahdollisuus tulkita (henkilökohtaisena) juttu siten että olen rasittava tyyppi ja ottaa nokkiinsa. Mitä väliä silläkään, olen tai en (niinhän asianlaita on), kun kiinnostaa eniten voinko oppia jotain hyödyllistä tästä.

En sitten saanut niitä tietoja mitä pyysin, ehkä siksi kun tuntuivat jyrkiltä vaitoehdoilta (harkittua). Nyt ymmärrän ne tavallaan itselle virittämäksi ansaksi (pah!).

Voisiko olla niin, että kirjoitustyyli ei olekaan asian ydin, vaan se että oikeasti pihistelen asiaani ja ajatuksiani? Aiheet täällä ovat ikäviä, elämä näyttää nurjan puolensa, puhutaan myös kovista arvoista. Jos se on minun tapani pehmentää, kun en haluaisi suoruudesta tinkiä. En halua järkyttää rankoilla kokonaisuuksilla.

Tämä ei tarkoita sitä että haluaisin ajatella kurjasti. Ei ole miellyttävää itsellenikään. Vaihtaisin heti masentavat mielipiteeni mukaviksi jos se voisi vastata todellisuutta. Ihmiset joutuvat kamppailemaan kylmien realiteettien kanssa. Eihän siitä mihinkään pääse että tilanteen ymmärtäminen ja ongelman ratkaiseminen vaatii usein nöyryyttä, epäreiluuden hyväksymistä, uhrauksia, epäkiitollista valintaa jne. Ei voi olla minun asiani lätkiä niitä kaikkia kerralla jonkun silmille. Inhoreaktio olisi todennäköinen. Ei hyödytä suututtaa, kun siitä seuraa kaiken sanotun torjuminen.

On totta että suosin yksittäisiin lauseisiin (ajatuksiin) vastaamista, osakokonaisuuksiin keskittymistä. Sen hintana on viestin hajanaisuus, kokonaisuuden puutteellisuus, aukollisuus, epäselvyys, ts. sekavuus. Etuna, lähes jokaisen lauseen erikseen käsitteleminen muistuttaa vuoropuhelua, juttelua (vain pari eroa livenäpuhumiseen). Näyttäisi siltä että se suosii ajatusten 'tipottelua', juuri sitä minkä arvelen tarpeelliseksi 'hillitsimeksi'. Aivankuin olisin tiedostamattani valinnut näin - "Parempi olla rasittava kuin ahdistava".

Olen kyllä kirjoittanut kokonaisia tekstejä, "ehjiä" kokonaisuuksia, joissa käsitellyt aihetta perusteellisesti. Niistä todella pitkistä pohdinnoista olenkin saanut ne harvat kiitokset ja kehut, kaikessa niukkuudessaan. Joku ymmärtää, toinen ei, joskus ei kukaan.

Tämmöistä tuli mieleeni.

Lue lisää

Tämäkin aihe! Joko teiltä kahdelta pääsi unohtumaan viestin alkuperäinen aihe?

hmm... kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Hieno juttu että annat palautetta. Parempi ja selkeämpi itseni ilmaisu on jatkuvasti tavoitteenani.

Suunnittelin vastausta, mutta en tiedä miten suuntautua oleelliseen. Pyytäisin nyt tarkennusta tuohon, kun sanot: "On rasittavaa luettavaa, kun et voi ilmaista asiaasi yhtenä siistinä kokonaisuutena.", sillä on niin monta puolta, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Olisin kiitollinen jos viitsit vastata jotain seuraavin kysymyksiin, ja ehkä lisäksi omin sanoin.

1. Viestiä on vaikea katsella. Silmä harhailee.

2. Tekstiä on vaikea lukea. Sanamuodot, lauserakenteet hankalia.

3. Luettua on vaikea ymmärtää. Sanat, käsitteet ja kuvaukset outoja.

4. Ajatuksenjuoksua on vaikea seurata. Hypitään asiasta toiseen.

5. Tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Muuttuu ja vaihtelee.

6. Mielipiteitä on vaikea löytää. Henkilökuvasta ei saa selvää.

7. Asiayhteyksiä on vaikea hahmottaa. Osakokonaisuudet hämäriä.

8. Kokonaisuutta on vaikea nähdä. Missä ollaan, kuinka paljon.

9. Arvot, rajat, järjestys, sisältö häiritsee. Asia epäilyttävä, vääristynyt.

10. Tyyli tai sen puuttuminen häiritsee. Huomio kiinnittyy epäoleelliseen.



Kaikki palaute tervetullutta!

Lue lisää

Voi kun kerrankin jollain on sana hallussa ja älykkyyski...Sulla ei ole mitään pelkoa ettet miestä saa,jos tahdot...Jos joku ...eräs ei jaksanut lukea sun juttuas ja miettiä, mitä tarkoitit..ei ole sun häpeä..Minusta olet aivan upea ja älykäs...miksi tänne yleensä kirjoittaa aina ne,jotka itse ovat onnettomia...kun luulin et tääl kuunnellaan ihmisen ajatuksia ja kommentoidaan sitten kauniisti omia kokemuksia ja mielipiteitä...Mut mun vastaus tälle miehen naiselle on,et anna tilaa..muuten ei kukaan jaksa,kunhan ei mene mieheltä överiks!!Tosi simppelii,eiks totta???

hmm... kirjoitti:

°°°Totta kai tarvit omaa aikaa.°°°
Kyllä tarvitsee ja se joka ei ole rakastunut, sitä myös haluaa. Tyttö pitää yhteistä aikaa arvokkaimpana, vaihtaa kaiken vaihdettavan siihen, saadakseen kallisarvoista, hyvin onnellista aikaa. Ei sitä sitten tajua miten toinen voi haluta olla ihan vaan yksin lepäilemässä (ei välitä). Eikä toinen tajua miksi pitäisi olla aina kimpassa.

°°°Ja tytölle tekis hyvää viettää aikaa omien kavereiden kanssa.°°°
Hyvää ja hyvää, kuinkahan. Rakastuneella tahtoo ajatukset olla siinä yhdessä ja ainoassa. Ehkä kavereiden mielestä omissa maailmoissaan, poissaolevan tuntuinen, hajamielinen jne.
Singahtaa sekunnissa matkaan jos kutsu tulee tämän tunteiden kohteen luo.

°°°Mutta toiset kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toiset.°°°
Joo, se tyttökin on voinut viettää eristäytyvää elämää ihan mielellään, mutta nyt se läheisyydentarve on täysillä ja loputon. Niin se menee rakastuessa ja aikanaan muuttuu takaisin hiljaiseläjäksi.

°°°Itse erosin pojasta joka oli muuten täydellinen, juuri siksi ettei hän antanut mun olla yhtä iltaa rauhassa vaan tuli mustasukkaiseksi heti jos ei tiennyt just kenen kanssa olen milläkin hetkellä.°°°
Tuo kotrolloiminen ei kai liity rakastumiseen mitenkään. Se on opittu tapa yrittää hallita mustasukkaisuuden tilanteita. Tyypillistä enemmän kateelliselle luonteelle. Aremman ihmistyypin reaktio pohjautuu menettämisenpelkoon. Saattaa vähänväliä luhistua hillittömään itkuun, rukoillen jalkojenjuuressa ettei häntä jätettäisi (ei lainkaan aggressiivinen).

°°°Epäilen että tyttö on tosi mustis.°°°
Mustasukkaisuuden tunteet johtuvat ja syntyvät regressiosta. Rakastuessaan ihminen taantuu lapsenomaiseksi ja lapsihan pelkää olla yksin, että hänet hylätään. Se miten tunteitaan sietää ja käytöstään osaa säätää, ratkaisee kuinka tukalaksi ei-rakastuneen kumppanin olo muodostuu.

°°°Siihen tautiin ei ole nopeeta parannuskeinoa, iän myötä ehkä helpottaa..jos jaksat odotella!°°°
Jotkut ovat mustiksia kaikissa oloissa ja se voimistuu rakastuessa. Sellainenkin josta on vaikea huomata ensimmäistä merkkiäkään mustasukkaisuudesta, tuntee rakastuneena kuitenkin ajoittain voimakkaasti niitä tunteita. Hän voi kuitenkin käyttäytyä niin hillitysti ettei sitä edelleenkään juuri näe. Itsehillintä on rautainen, siitä huolimatta että sisuksissa tapahtuu. Paha olo on, mutta mieluummin puhuu nätisti kuin hyppii seinille.

Lue lisää

Ei voi kyl muuta kun kehua. Ei mulla ollut vaikeuksia ymmärtää tekstiä. Täytyy sanoa, että sinä jos kuka osaat kirjottaa. Itte oon aina haaveillu kirjailijan urasta, ja toisinaan onnistunkin kohtalaisesti, aina niin kauan kun jaksan keskittyä. Sitten hukkuu ideat ja asian ydin.. Ja nopee lopetus, ja juttu lässähti siihen.. Ja kirjotan niin perustekstiä, ettei se erotu massasta. Sun tekstistä huomaa heti, että olet fiksu ja älykäs, sulla on ajatuksia. Osaat muotoilla ne vielä päästäs uloskin, mutta toki tekstissäsi on havaittavissa se ongelma, että tyhmät hukkaa sen punasen langan jutusta. Eli Suomeksi sanottuna, olet vaan liian fiksu aina välillä. Kirjoitat asiatekstiä, ja tyhmät ihmiset ei joko jaksa keskittyä siihen, tai älykkyys ei riitä tulkitteen sitä.

HATUNNOSTO!
Jatka samaan malliin.

harakoille kirjoitti:

Tämäkin aihe! Joko teiltä kahdelta pääsi unohtumaan viestin alkuperäinen aihe?

°°°pääsi unohtumaan viestin alkuperäinen aihe?°°°

Ei minulta. En vaan tee niinku haluat.

sivullinen~ kirjoitti:

Kannanpa minäkin korteni kekoon.
Sinulta tulee harvinaisen fiksua tekstiä, mutta itseäni häiritsee eniten se, että osoitat lainaukset noilla palluroilla. Ne tekevät tekstistä vaikean lukea, silmä harhailee, eikä ulkoasu näytä selkeältä. Tavalliset lainausmerkit toimivat paremmin.
Muuten hyvää juttua kirjoitat!

Lue lisää

°°°Kannanpa minäkin korteni kekoon.°°°
  Hyvä! Kiitoksia!

°°°Sinulta tulee harvinaisen fiksua tekstiä, °°°
  Tätä palautetta olen kaivannut. Kiitos!

°°°mutta itseäni häiritsee eniten se, että osoitat lainaukset noilla palluroilla. Ne tekevät tekstistä vaikean lukea, silmä harhailee, eikä ulkoasu näytä selkeältä. °°°
  Tästä olen täysin samaa mieltä! Oma katseenikin harhailee selkeyden puuttuessa, kun katselen omaa viestiäni. Ei yhtään kivaa.

°°°Tavalliset lainausmerkit toimivat paremmin.°°°
  Tästä olen taas erimieltä. Jos käytän lainausmerkkejä edellisen viestittäjän kommentteihin, en voi käyttää niitä mihinkään muuhun "lainaamiseen", ilman sekoittumisen vaaraa. Olen käyttänyt 'heitto' -merkkejä ja *asteriskeja* lisänä, mutta parasta olisi löytää jokin luonteva SELKEÄ ratkaisu edellisen viestin kirjoittajan lainaamiseen, eli tavallaan siihen OTSIKOINTIIN mihin viesteistä lainattuihin tekstinpätkiä yleensä käytetään.

Näen ongelman lähinnä sellaisena, että on vaikea erottaa mihin lainaus loppuu ja mistä oma tekstini alkaa ja siksi silmä harhailee. Rivinvälin käyttö lisää taas lukijalla ikkunan rullaustarvetta, mikä ei sekään ole hyvä asia. Uutuutena olen kokeillut sisennystä (kuten tässä), mutta sekin tuntuu kömpelöltä.

Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen!

°°°Muuten hyvää juttua kirjoitat!°°°
Hyviähän koitamme olla, parhaamme mukaan, kiitos!

siiiis< kirjoitti:

mihin kysymyksiin? Eihän tuossa mitään kysymyksiä ole.

°°°mihin kysymyksiin?°°°
Totta. Oma fibamokahan se minulta oli, ja kysymys jäi epähuomiossani kokonaan kirjoittamatta.

Jos olen kenen tahansa lukijan mielestä jotenkin epäselvä, en pidä ollenkaan pahana asiana, että luikija voisi auttaa minua selvittämään omia epäselvyyksiäni. On pelkästään hyvä asia että kysymykseni voi tulla selvemmäksi kenelle tahansa lukijalle.

Tarkoitukseni oli kysyä jotain sellaista että: Mikä tai mitkä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten sitä, miksi vastaukseni vaikuttaa, ajatuksieni ilmaisun kannalta epäselkeältä, lukijan kannalta rasittavalta?

Jos mikään esittämistäni vaihtoehdoista ei tunnu sopivalta, voi muuten halutessaan antaa palautetta, itse sopivaksi katsomallaan tavalla.

vastauksiasi kirjoitti:

tältä Suomi24 keskustelu palstalta monelta eri kohtaa, ja veikkaa että olet psykologi tai ainakin sellaisen opiskelija. Tai siihen ammattikuntaan liittyvä. Oletko koskaan miettinyt,kuinka rasittavaa on lukea vastauksiasi,kun syväanalysoit jopati yksittäisiä lauseita? Mut ei siinä mitään, jos siitä jotain iloa itsellesi saat, eli jatka samaan malliin :) NOT!

Lue lisää

°°°veikkaan että olet psykologi°°°  En ole.
°°°tai ainakin sellaisen opiskelija.  En ole.
°°°Tai siihen ammattikuntaan liittyvä.°°°  En ole.

°°°Oletko koskaan miettinyt,kuinka rasittavaa on lukea vastauksiasi,kun syväanalysoit jopati yksittäisiä lauseita?°°°  
  Olen, aika usein. Paljon valehtelematta, joka kerta kun olen vastannut.

°°°Mut ei siinä mitään, jos siitä jotain iloa itsellesi saat, eli jatka samaan malliin :) NOT!°°°
  Kiitos siitäkin! Yritän omassa ihmisyydessäni olla hyödyksi tai edes jotenkin avuksi muillekin, ja saan siitä mitä ilmeisimmin jotain mielihyvää itselleni. Oletan ettet halua kieltää minulta sitäkään.

Samoin ajatteleva! kirjoitti:

Voi kun kerrankin jollain on sana hallussa ja älykkyyski...Sulla ei ole mitään pelkoa ettet miestä saa,jos tahdot...Jos joku ...eräs ei jaksanut lukea sun juttuas ja miettiä, mitä tarkoitit..ei ole sun häpeä..Minusta olet aivan upea ja älykäs...miksi tänne yleensä kirjoittaa aina ne,jotka itse ovat onnettomia...kun luulin et tääl kuunnellaan ihmisen ajatuksia ja kommentoidaan sitten kauniisti omia kokemuksia ja mielipiteitä...Mut mun vastaus tälle miehen naiselle on,et anna tilaa..muuten ei kukaan jaksa,kunhan ei mene mieheltä överiks!!Tosi simppelii,eiks totta???

Lue lisää

°°°Voi kun kerrankin jollain on sana hallussa ja älykkyyski...°°°
Kiitos! Tätä on sanottu aiemminkin, ja samaa tuntumaa on itselläni. En näe tässä pahaa, vaikka se kenties omahyväisyydeksi tulkitaan.

°°°Sulla ei ole mitään pelkoa ettet miestä saa,jos tahdot...°°°
Ei haittaa vaikka minua naisena pitäisi. Ehkä niin helposti ajatellaan jos puhuu tunteista. Mistä vaikutelma sitten tuleekaan, ei sillä väliä.

°°°Jos joku ...eräs ei jaksanut lukea sun juttuas ja miettiä, mitä tarkoitit..ei ole sun häpeä..°°°
Kaikkia ei voi miellyttää, mutta hyväksyvää palautetta haluaa tietenkin tueksi, kaikesta huolimatta.

°°°Minusta olet aivan upea ja älykäs...miksi tänne yleensä kirjoittaa aina ne,jotka itse ovat onnettomia...°°°
Kiitos jälleen! Vähän sama asia että myönteistä palautetta ei tule annettua.
Kun jokin ärsyttää niin silloin saatetaan nähdä suurtakin vaivaa kunhan 'päästään sanomaan'.
Yhtäkaikki kurjassa jamassa etsii helpotusta, ainakin itselleen, eikä sen eteen tehty työ ole harmeista suurin.
Ei kai mikään sinänsä estä onnellisia osallistumasta kirjoitteluun. Motivaatiota siihen voi olla vaikea keksiä.

Jos minulla joitain kykyjä ja lahjakkuuksia sattuu olemaan, ei se ole auttanut minua olemaan onnellinen elämässäni. Tavoiteltava on, kaikesta huolimatta ankarasti.

°°°kun luulin et tääl kuunnellaan ihmisen ajatuksia ja kommentoidaan sitten kauniisti omia kokemuksia ja mielipiteitä...°°°
Niin olisi parasta. Minäkin luulin, vaikka osasin epäillä, silti moni ilmiö yllätti täysin.

°°°Mut mun vastaus tälle miehen naiselle on,et anna tilaa..muuten ei kukaan jaksa,kunhan ei mene mieheltä överiks!!Tosi simppelii,eiks totta???°°° (ilmeisesti aloittajan naiselle)
Noin se suunnilleen menee, simppelisti kyllä. Hankalaa kun rakastunut (nainen) haluaa rajattomasti ja rakastava (mies) tukehtuu ilman rajoja. Mikä olisi siedettävä kompromissi (en tiedä)?

Riturapu kirjoitti:

Ei voi kyl muuta kun kehua. Ei mulla ollut vaikeuksia ymmärtää tekstiä. Täytyy sanoa, että sinä jos kuka osaat kirjottaa. Itte oon aina haaveillu kirjailijan urasta, ja toisinaan onnistunkin kohtalaisesti, aina niin kauan kun jaksan keskittyä. Sitten hukkuu ideat ja asian ydin.. Ja nopee lopetus, ja juttu lässähti siihen.. Ja kirjotan niin perustekstiä, ettei se erotu massasta. Sun tekstistä huomaa heti, että olet fiksu ja älykäs, sulla on ajatuksia. Osaat muotoilla ne vielä päästäs uloskin, mutta toki tekstissäsi on havaittavissa se ongelma, että tyhmät hukkaa sen punasen langan jutusta. Eli Suomeksi sanottuna, olet vaan liian fiksu aina välillä. Kirjoitat asiatekstiä, ja tyhmät ihmiset ei joko jaksa keskittyä siihen, tai älykkyys ei riitä tulkitteen sitä.

HATUNNOSTO!
Jatka samaan malliin.

Lue lisää

°°°Ei voi kyl muuta kun kehua. °°°
En osannut odottaa saavani koskaan aplodeja sentään. Fiksu kai esittäisi tässä kohtaa vaatimatonta. En malta, imen ahnaasti ja rajulla himolla tämänkin sisuksiini, sillä suurimpaan tarpeeseen tämä nyt tuli. Parhaimmat kiitokseni!

°°°Ei mulla ollut vaikeuksia ymmärtää tekstiä. °°°
Tämähän on sen asiallisen puolen tärkein juttu. Muutenhan kehutkin olisivat turhia.

°°°Täytyy sanoa, että sinä jos kuka osaat kirjottaa. °°°
No, jos joku jotain osaa, ei se takuulla ole tyhjästä syntynyt.

°°°Sun tekstistä huomaa heti, että olet fiksu ja älykäs, sulla on ajatuksia. Osaat muotoilla ne vielä päästäs uloskin, °°°
Luulin ettei minun tekstiäni tavallisesti enempiä ymmärretä, mutta nyt olen saanut jonkinlasta kuvaa siitä että pientä ryhmääkin voisi olla realistista kuvitella.

°°°Eli Suomeksi sanottuna, olet vaan liian fiksu aina välillä. °°°
Asiat eivät sitten aivan hullusti ole. Välillä höperöittää niin kauheasti ettei fiksuus onnistu millään. En itsekään halua, enkä kestäisikään jatkuvaa fiksuutta. Niinä joinakin fiksuina hetkinä toivoisin osaavani kirjoittaa mahdollisimman monelle ymmärrettävästi ja mukavalta tuntuisi välillä rennompi meininki. Ei pysty kykeneen ihan tasaseen, eikä muittenkaan tarttis, mut tehköön kukin niinku hyväks tuntee. Kyllä se mulle passaa.

°°°Jatka samaan malliin.°°°
Vähä noloo kyl sanoo, mut voin sulle ihan rehellisesti tunnustaa, et en mä taida osata, ainakaan just yhtään äkkiä, millään muulla mallilla, mut eihän sitä tartte muille ollenkaan kertookaan.

°°°Itte oon aina haaveillu kirjailijan urasta, ja toisinaan onnistunkin kohtalaisesti, aina niin kauan kun jaksan keskittyä. Sitten hukkuu ideat ja asian ydin.. Ja nopee lopetus, ja juttu lässähti siihen.. °°°
Onkohan niin että yrität saada kerralla valmista, kuulostaa siltä? Ei kukaan taiteilija sillee tee, tai jos tekeein, niin uransa alussa jokainen on haparoiva tumpelo. Hommaan täytyy kasvaa sisälle ja pitkään.

°°°Ja kirjotan niin perustekstiä, ettei se erotu massasta. °°°
Eli perusasia on kunnossa. Siitä on hyvä lähteä. Kirjallisuudessa prosessi vois mennä niin että ensin funtsitaan idea ja kehitellään mielikuvia. Hahmotellaan tarina ja kirjoitetaan siitä kuvaus, mitä, missä, milloin, miten tapahtuu eli synopsis. Sitten mietitään lisää ja kirjoitetaan parempi synopsis. Tätä jatketaan kunnes alkaa tuntua vähän kypsemmältä. Mahdollisesti myöhemmin tarina ei edes juuri muistuta ensimmäistä versiota.

Sitten aletaan kirjoittaa kirjaa. Kun kirja on kirjoitettu loppuun, mietitään lisää ja tajutaan että sen voi kirjoittaa paremmin. Sitten se kirjoitetaan kokonaan uudelleen paremmin ja käsitetään kuinka valtavan paljon paremmin sen voi vielä kirjoittaa. Tätä jatketaan kunnes alkaa tuntua vähän kypsemmältä. Tästä eteenpäin on makuasia hylkääkö koko idean eli onko saanut paremman idean vai hiooko tämän valmiiksi. Sitä parannellaan sitten niin kauan kunnes ei enää intoa ole, koko juttu tympii tai tulee muuten kykenemättömäksi jatkamaan. Jos kirja ei ole tällöin valmis, sitä jatketaan myöhemmin tai unohdetaan arkistoon. Taiteellinen työ ei ole koskaan valmis, vaan on päätettävä milloin se on valmis, ja se työ loppuu siihen. Aloitetaan uusi...

Taide on uutta luovaa ajattelua. Lovuus alkaa siitä mihin mielikuvitus päättyy. Luova työ on rankkaa ja kivuliasta. Puhutaan että taide syntyy ahdistuksesta. Legenda kertoo monien taiteilijoiden ryyppäävän tai muten hihhuloivan. Arvelen että se auttaa kestämään prosessin aiheuttamaa angstia, mutta ei paranna lopputulosta, eikä siten ole mitenkään välttämätöntä omaksua sellaisia tapoja ollakseen hyvä taiteilija. Jos vastaukseni oli niin ahdistava, että siksi jokin idea ehkä syntyi, älköön sitä pidettäkö minun ansionani.

Kirja voi olla hyvä, voisi ymmärtää toisia.

"Mutta aina minulle ei koulun ja duunin takia ole yksinkertaisesti virtaa" Ei voi saada kaikkea kerralla, teetkö töitä liikaa tai sitten sun on levättävä eikä väsyneenä minnekään. Ei koulu ikuisesti kestä jos se naista lohduttaa. Kai hänellekin joku koulu voisi sopia, jos tietäisi vaan sen oikean alansa.

Miten usein olisi mielestänne sopiva nähdä ja viettää aikaa kumppanin kanssa? Kun nyt ei vielä asuta yhdessä.

Miten usein olisi mielestänne sopiva nähdä ja viettää aikaa kumppanin kanssa kun ei vielä asuta yhdessä?

ongelmat. Eikai nyt 20 vuotiaana tarvitse keneenkään takertua. Anna sille tytölle mononkuva persuuksiin ja sano heipat.

Yleensä rakastuneena haluaa olla koko ajan yhdessä. Oli sitten kaksikymppinen tai kuusikymppinen. Kyllä sitä omaakin aikaa tarvii, ei siinä mitään..mutta jos haluat olla useita päiviä näkemättä tyttöäsi, niin sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ollenkaan ja välitätkö tytöstäsi oikeasti.

Suhdetta pitää vaalia. Ja jos heti alussa haluat olla paljon yksiksesi, mitä se on sitten useiden vuosien jälkeen?

????? kirjoitti:

Yleensä rakastuneena haluaa olla koko ajan yhdessä. Oli sitten kaksikymppinen tai kuusikymppinen. Kyllä sitä omaakin aikaa tarvii, ei siinä mitään..mutta jos haluat olla useita päiviä näkemättä tyttöäsi, niin sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ollenkaan ja välitätkö tytöstäsi oikeasti.

Suhdetta pitää vaalia. Ja jos heti alussa haluat olla paljon yksiksesi, mitä se on sitten useiden vuosien jälkeen?

Lue lisää

Sillä konstilla tuhotaan suhde kuin suhde..Sitähän voi verrata vaikka siihen että jos löytää uuden herkullisen ruuan niin jos sitä syö viikkoja putkeen niin taatusti pian öklöttää..
Rakkauden liekkiä pitää osata säännöstellä ja vaikka sammuttaa hetkeksi siten voi löytää koko elämän kestävän rakkauden.

????? kirjoitti:

Yleensä rakastuneena haluaa olla koko ajan yhdessä. Oli sitten kaksikymppinen tai kuusikymppinen. Kyllä sitä omaakin aikaa tarvii, ei siinä mitään..mutta jos haluat olla useita päiviä näkemättä tyttöäsi, niin sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ollenkaan ja välitätkö tytöstäsi oikeasti.

Suhdetta pitää vaalia. Ja jos heti alussa haluat olla paljon yksiksesi, mitä se on sitten useiden vuosien jälkeen?

Lue lisää

jos on todella rakastunut niin HALUAA olla kokoajan yhdessä.

????? kirjoitti:

Yleensä rakastuneena haluaa olla koko ajan yhdessä. Oli sitten kaksikymppinen tai kuusikymppinen. Kyllä sitä omaakin aikaa tarvii, ei siinä mitään..mutta jos haluat olla useita päiviä näkemättä tyttöäsi, niin sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ollenkaan ja välitätkö tytöstäsi oikeasti.

Suhdetta pitää vaalia. Ja jos heti alussa haluat olla paljon yksiksesi, mitä se on sitten useiden vuosien jälkeen?

Lue lisää

jos olet oikeasti rakastunut tähän tyttöön, kai haluat useammin kuin 1kerta/viikossa nähdä?? sitten isoja kysymyksiä.
-rakastatko tätä tyttöä??
-etkö kaipaa häntä jos olette viikonkin erossa??
-mitä teette kun tapaatte??
-onko se vain hetki lakanoiden välissä??
-luopuisitko hänestä??

toki saat tavata kavereitakin, mutta tosiasia on, että työsi ja opiskelusi vie paljon aikaa elämästäsi ja jos se muutama tunti mikä vuorokaudesta jää, pyhität vain jätkäkavereillesi, saat sanoa kohta suhteellesi, heipat.
siis etkö nyt ymmärrä, joko ihmistä rakastaa tai ei.
ja jos rakastaa, ei kai ole kärsimys esim viettää koko viikonloppu yhdessä.
kai te voitte olla viikonlopun kokonaan saman katon alla??
eikä se tarkoita että pitää tehdä koko ajan jotain.
ehkä elokuviin illalla ja sitten syömään seuraavana päivänä ja ehkä rannalle uimaan ja makoilemaan ym.


vielä tärkeämpää on nähdä toisianne koska ette ilmeisesti asu yhdessä.
etkö tiedä sitä että rakastunut oottaa aina vaan näkevänsä rakkaansa,ainakin minä ja mieheni olimme paljon yhdessä, eikä kuitenkaan 24/7.
olihan meillä kummallakin jo työmme, vaikka nuoria olimmekin.
ja asuimme eri osoitteissa.
mutta viikonloput vietimme usein tiiviisti yhdessä, kävimme elokuvissa, museoissa, uimassa, ravintolassa syömässä ja illalla myös iltaa viettämässä tanssiravintoloissa. sekä vaan olimme yhdessä katsoen telkkua ja löhöillen eli tekemettä mitään.

ehkä tyttös ei vaadi sirkushuveja vaan sun kainaloos yksistään.
onko liian rankkaa että tyttös olis vaan kainalossa vaikka itse oisitkin väsynyt.


niin ja ei meillä ole eroa näkyvissäkään vaikka olemmekin tiiviisti yhdessä nyt myös aikuisenakin, ei meillä ole hirveästi omia menoja.
viihdymme yhdessä ja teemme kaikkea mitä kumpikin haluaa.

????? kirjoitti:

Yleensä rakastuneena haluaa olla koko ajan yhdessä. Oli sitten kaksikymppinen tai kuusikymppinen. Kyllä sitä omaakin aikaa tarvii, ei siinä mitään..mutta jos haluat olla useita päiviä näkemättä tyttöäsi, niin sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ollenkaan ja välitätkö tytöstäsi oikeasti.

Suhdetta pitää vaalia. Ja jos heti alussa haluat olla paljon yksiksesi, mitä se on sitten useiden vuosien jälkeen?

Lue lisää

Tuo oli tosi kauniisti sanottu ja tottakin..pätee niin miehiin kuin naisiin...vaikka itse tarviin joka päivä pari tuntia itsenäiseen ajatteluun/tekemiseen...se riittää...Loppuaika yleensä tuhlataan kaikkein rakkaimpiin!...tai ehkä kauemin,kukin mitenkin...

...rakkaus vaatii aikaa kirjoitti:

jos olet oikeasti rakastunut tähän tyttöön, kai haluat useammin kuin 1kerta/viikossa nähdä?? sitten isoja kysymyksiä.
-rakastatko tätä tyttöä??
-etkö kaipaa häntä jos olette viikonkin erossa??
-mitä teette kun tapaatte??
-onko se vain hetki lakanoiden välissä??
-luopuisitko hänestä??

toki saat tavata kavereitakin, mutta tosiasia on, että työsi ja opiskelusi vie paljon aikaa elämästäsi ja jos se muutama tunti mikä vuorokaudesta jää, pyhität vain jätkäkavereillesi, saat sanoa kohta suhteellesi, heipat.
siis etkö nyt ymmärrä, joko ihmistä rakastaa tai ei.
ja jos rakastaa, ei kai ole kärsimys esim viettää koko viikonloppu yhdessä.
kai te voitte olla viikonlopun kokonaan saman katon alla??
eikä se tarkoita että pitää tehdä koko ajan jotain.
ehkä elokuviin illalla ja sitten syömään seuraavana päivänä ja ehkä rannalle uimaan ja makoilemaan ym.


vielä tärkeämpää on nähdä toisianne koska ette ilmeisesti asu yhdessä.
etkö tiedä sitä että rakastunut oottaa aina vaan näkevänsä rakkaansa,ainakin minä ja mieheni olimme paljon yhdessä, eikä kuitenkaan 24/7.
olihan meillä kummallakin jo työmme, vaikka nuoria olimmekin.
ja asuimme eri osoitteissa.
mutta viikonloput vietimme usein tiiviisti yhdessä, kävimme elokuvissa, museoissa, uimassa, ravintolassa syömässä ja illalla myös iltaa viettämässä tanssiravintoloissa. sekä vaan olimme yhdessä katsoen telkkua ja löhöillen eli tekemettä mitään.

ehkä tyttös ei vaadi sirkushuveja vaan sun kainaloos yksistään.
onko liian rankkaa että tyttös olis vaan kainalossa vaikka itse oisitkin väsynyt.


niin ja ei meillä ole eroa näkyvissäkään vaikka olemmekin tiiviisti yhdessä nyt myös aikuisenakin, ei meillä ole hirveästi omia menoja.
viihdymme yhdessä ja teemme kaikkea mitä kumpikin haluaa.

Lue lisää

°°°siis etkö nyt ymmärrä, joko ihmistä rakastaa tai ei.°°°

Niinhän se on, muttakun on se kolmas vaihtoehto - rakastuminen!

Se on sitä kun sanotaan rakkaudenkipeäksi, lemmensairaaksi.
Se on niin yltiöpäistä että se näyttää sairaudelta.

Tässä nainen on rakastunut, mies ei.
Epäsuhta korjaantuu parin vuoden päästä, mutta nyt se on vakava juttu.

Näen teidän tarinanne samanlaisena ja te onnistuitte siinä missä monet epäonnistuvat.
Samanlaiset merkit ja kaikki on selitettävissä yksipuolisella rakastumisella (hän oli, sinä et).

Oli aivan oikein ettet suostunut luopumaan yksityisyydestäsi.
Jos sinäkin olisit ollut rakastunut, olisit luopunut ilomielin (tuskin olisi voinut estääkään).

°°°Nyt, MONEN ISON riidan jälkeen, olen saanut hänet järkiinsä. °°°
Tai hän on tullut järkiinsä ihan itsestään, koska…

°°°Olemme seurustelleet nyt 2,5 vuotta°°°
…tässä ajassa rakastumisvaihe on päättynyt ja…

°°°Hänellä ei ole enää tarvetta…-… joka olisi KOKO ajan halunnut olla yhdessä °°°

°°°En tiedä, mitä elämämme olisi, jos en olisi tehnyt tuota asiaa hänelle selväksi heti suhteemme alkumetreillä.°°°
En osaa minäkään sanoa tuohon mitään.

°°°Luultavasti tilanne olisi se, että minulla ei olisi ystäviä ja perheenikin kanssa olisin riidoissa; °°°
Olisiko näin tapahtunut jos sinäkin olisit ollut häneen rakastunut ja KOKO ajan halunnut olla yhdessä?

°°°minulla olisi vain hänet ja hänen mustasukkaisuutensa...°°°
Eipä osaa sanoa kuin että pariin vuoteen ette varmaan olisi kyenneet eroamaan.
Olisitte molemmat olleet mustasukkaisia toisistanne…
HUOMIO! Käyttäytyminen ei johdu rakastumisesta, se on yksilöllistä.
Mustasukkaisuuden tunteita jokainen käsittelee omalla tavallaan.
Ne tunteet tulevat häiritsevän voimakkaiksi ja häviävät kun rakastumisvaihe loppuu.

 

Onko hän edelleen samalla tavoin mustasukkainen? Pitäisi olla jo 'parantunut itsestään'.

tuon asian kanssa, oletko hyvännäköinen vai ruma tms.

Kyse on kiintymyksestä ja toisilla vaan se menee hieman överiksi ja silloin pitää sanoa suoraan mikä on homman nimi eikä hyssytellä/kärsiä asiasta.

Hyvä kirja kai, ja lienee toimivia juttuja silloin kun tilanne on 'normaali', mutta miten se sopii yksipuoliseen rakastumiseen?
(kyse ei siis ole tuossa kirjassa sanotun rakkauden osoittamisesta)
°°°Oli rakkaasi ken tahasa.°°°
Uskon että sopii taatusti kaikille sinänsä, ehkä rakastuneillekin, mutta yksipuolisesti rakastuneelle ongelma on - se mitä kaikki pelkäävät.

°°°Teillä on erilaiset yksilölliset Rakkauden Ilmaisemisen kielet. Jos ei ymmärrää toisen Rakkauden kieltä - on ummikko. °°°
Toinen lähes huutaa, ja toinen ikäänkuin kuiskaa (pari vuotta).

°°°Jos Hänelle Rakkaus on ajan antamista - mitä se on Sinulle? Annatko lahjoja? Onko sinulle tärkeää fyysinen koskettelu, vai peräti naida ja mennä taas? Oletko kenties huolehtija tyypiltäsi, joka teke toiselle hyviä palveluksia?°°°

Rakastuneilla se on näitä kaikkia, mutta eniten sitä ajan antamista. Ja se aika käytetään näin:

…fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, peräti naida ja taas fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu, peräti naida ja taas, fyysinen koskettelu, fyysinen koskettelu jne.


Kyllä siihen toinen rakastunut olisi paikallaan. Hiukka hankala löytää tuota vääntöä arkipäivästä.

äskaksneljä..

Samaa mieltä. Ehdottomasti!

olen mokannut parisuhteen takertumalla toiseen. samallalilla kuin aloittajan tyttöystävä. Läheisriippuvuutta, ei se mitään muuta ole. Ikävää se on molemmille, mutta läheisriippuvuudesta on vaikea parantua !!!

lakanoiden täytettä, että saa omat himonsa tyydytettyä.
voi tyttö rukkaa.

et kyllä rakasta häntä jos yhdessäolo ahistaa.

lakanoiden täytettä, että saa omat himonsa tyydytettyä.
voi tyttö rukkaa.

et kyllä rakasta häntä jos yhdessäolo ahistaa.

Olen myöskin seurannut (joutunut) sivusta juuri tämäntyyppistä tapausta. En paljon enempää tuohon voisi lisätä, kun kirjoitit aika tyhjentävästi. Mutta laitetaan nyt jotain.

Kulissit koitetaan tuossa ilmeisesti pitää kasassa keinolla millä hyvänsä, eli muiden silmien alla ollaan niin onnellista, niin onnellista, mutta muuten touhu on kuin toiselta planeetalta. Mistäkö tiedän tämän? Kyseisen pariskunnan miespuolisko tilittää minulle omaa ahdistustaan, jota naisen taholta kokee. Olen sanonut, että minä en tuollaista katselis enää hetkeäkään, mutta en voi toisen puolesta oikein erotakkaan. Siis jossei aikuinen mies osaa itse pistää hommalle stoppia, niin paha siinä on ulkopuolisena mitään sitten tehdä.

Sinänsä nuo kulissit aina välillä rakoilee, että noita raivareita saattaa tulla kyllä ihan julkisestikin, ja tämä saa yleensä alkunsa ihan normaalista ihmisten välisestä kanssakäymisestä; toisen naisen vilkaisusta, toisten naisten läsnäolosta samoissa tiloissa, you name it.

En tiedä montako kertaa suhde on ollut "OFF" tilassa (tai menossa siihen), mutta jostain syystä se jossain vaiheessa kääntyy aina siihen "ON" tilaan takaisin. Luulisin että roikutaan juurikin lahkeessa kiinni kun toinen on lopullisesti lähdössä ja anellaan anteeksi säestäen samalla "minä lupaan muuttua, tottakai saat käydä itsekses kavereiden kans...".

Olenkin siinä mielessä todennut tähän sopivan vertauksen siitä, kun on näitä naisiaan hakkaavia miehiä; nainen ei tee rikosilmoitusta / jätä miestään, kun "se lupas muuttua ja sano rakastavansa kovasti". Niinpä, aina siihen asti, kun naama taas seuraavan kerran on turvoksissa.

Merkit on tuossa jutussa sellaiset, että toivon ettei siinä käy kellekkään pahasti, siis ihan fyysisesti. Niin ja ei tämä mikään tuore tapaus suhteena enää ole, kun useamman vuoden on touhua kateltu.

°°°Olen sitä mieletä että miehen pitäisi käsittää se naisen tarve olla miehen kanssa, ja taas naisen pitäisi käsittää miehen tarve tehdä jotain muuta. siis kun nyhjätä romanttisesti kynttilänvalossa.°°°

Samaa mieltä.
Näin pitäisi tehdä siitä riippumatta onko rakastuneita tai ei.
Mikäli toinen (nyt nainen) on rakastunut, tämä epäsuhta on kirkuva.
Silloin pitäisi viimeistään ottaa selvää minkälaista on rakastuminen ja mitä on rakastaminen.
Toinen on psyykkinen prosessi ja toinen on tunne.

Hän ei tarkoita siis pahaa etkä sinä ole syyllinen. Siksi kehotan sinua puhumaan ja sanomaan fiiliksesi hänelle, koska olet hänelle koko maailma tällä hetkellä ja rakkauden sokaisemana järki ei vaan kulje. Hänellä on nyt oikeasti todella suuria tunteita. Suomeks: Nyt sun pitää olla se a**hole mut oikeesti se on teille molemmille vaan hyväks.

...Olen nainen eikä ikinä uskois et nainen sanoo näin, mut niin se vaan on.....

Se on alkuhuumaa, joka menee kyllä ohi. Suhde on tuore ja siksi tyttö haluaa olla koko ajan kanssasi. Eikö se sinustakin ole imartelevaa?
Minä omalla kokemuksella voin sanoa, että kun aloin seurustella tämän hetkisen kihlattuni kanssa, olin aluksi täysin samanlainen. Halusin viettää kaiken vapaa-ajan hänen kanssaan. Myös meille tuli muutamia kertoja riittää kyseisestä asiasta, mutta kun sain vihdoin selitettyä rakkaalleni, miksi haluan viettää kaiken ajan hänen kanssaan. Hän ymmärsi. Emme kuitenkaan viettäneet kaikkia öitä yhdessä, muutaman kerran vain viikossa.
Se on se rakkauden tunne joka täyttää sen tytön sydämen. Nauti nyt näistä uusista tunteista, vielä kun voit... Se takuu varmasti menee ohi. Anna hänen nauttia seurastasi. Olet kuitenkin viettänyt elämästäsi enemmän aikaa kavereittesi kanssa (jotka olet varmasti tuntenut kauemmin kuin tytön), kuin tyttöystäväsi. Olkaa kahden, tehkää asioita yhdessä. Katsokaa jotain leffaa kotona, siinä voit samalla ladata akkujasi.
Voin 100%:n varmuudella sanoa, että se on alkuhuumaa joka menee ohi! Luota!
Osta vaikka joku suloinen iso nallekarhu pehmolelu ja suihkauta siihen hieman omaa hajuvettäsi, niin "eroaikoina" tyttösi voi ottaa nallen kainaloon :)

Muuten täysin samaa mieltä, paitsi…

°°°anna itsellesi aikaa niin sinä myös rakastut. °°°

Tätä ei todennäköisesti tapahdu tai ei ole edes mahdollista, vaikka mies sitä haluaisikin.

nightfighter kirjoitti:

Hän ei tarkoita siis pahaa etkä sinä ole syyllinen. Siksi kehotan sinua puhumaan ja sanomaan fiiliksesi hänelle, koska olet hänelle koko maailma tällä hetkellä ja rakkauden sokaisemana järki ei vaan kulje. Hänellä on nyt oikeasti todella suuria tunteita. Suomeks: Nyt sun pitää olla se a**hole mut oikeesti se on teille molemmille vaan hyväks.

...Olen nainen eikä ikinä uskois et nainen sanoo näin, mut niin se vaan on.....

Lue lisää

°°°...Olen nainen eikä ikinä uskois et nainen sanoo näin, mut niin se vaan on.....°°°

Olihan tuokin virkistävä elämys, nähdä omin silmin. Kiitos!

Vielä kun pariskunta perehtyisi asiaansa, niin...

ei hätää, se menee ohi kirjoitti:

Se on alkuhuumaa, joka menee kyllä ohi. Suhde on tuore ja siksi tyttö haluaa olla koko ajan kanssasi. Eikö se sinustakin ole imartelevaa?
Minä omalla kokemuksella voin sanoa, että kun aloin seurustella tämän hetkisen kihlattuni kanssa, olin aluksi täysin samanlainen. Halusin viettää kaiken vapaa-ajan hänen kanssaan. Myös meille tuli muutamia kertoja riittää kyseisestä asiasta, mutta kun sain vihdoin selitettyä rakkaalleni, miksi haluan viettää kaiken ajan hänen kanssaan. Hän ymmärsi. Emme kuitenkaan viettäneet kaikkia öitä yhdessä, muutaman kerran vain viikossa.
Se on se rakkauden tunne joka täyttää sen tytön sydämen. Nauti nyt näistä uusista tunteista, vielä kun voit... Se takuu varmasti menee ohi. Anna hänen nauttia seurastasi. Olet kuitenkin viettänyt elämästäsi enemmän aikaa kavereittesi kanssa (jotka olet varmasti tuntenut kauemmin kuin tytön), kuin tyttöystäväsi. Olkaa kahden, tehkää asioita yhdessä. Katsokaa jotain leffaa kotona, siinä voit samalla ladata akkujasi.
Voin 100%:n varmuudella sanoa, että se on alkuhuumaa joka menee ohi! Luota!
Osta vaikka joku suloinen iso nallekarhu pehmolelu ja suihkauta siihen hieman omaa hajuvettäsi, niin "eroaikoina" tyttösi voi ottaa nallen kainaloon :)

Lue lisää

°°°Voin 100%:n varmuudella sanoa, että se on alkuhuumaa joka menee ohi! Luota!°°°
Parisen vuotta kestänee. Minäkin tulen takuumieheksi. Se on sitten 200% varma.

* Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta. Tässä vaiheessa myös seksuaaliset tunteet muuttuvat hyvin voimakkaiksi. *
* Rakastunut ihminen tiedostaa oman kehonsa hyvin voimakkaasti ja tuntee suurta nautintoa rakastettunsa kehon tutkimisesta. Suhteen kestäessä pidempään rakastavaisten olo alkaa tuntua turvalliselta, eikä heidän enää tarvitse olla koko aikaa lähekkäin, vaan he alkavat jälleen kaivata ympärilleen liikkumatilaa. *

°°°Osta vaikka joku suloinen iso nallekarhu pehmolelu ja suihkauta siihen hieman omaa hajuvettäsi, niin "eroaikoina" tyttösi voi ottaa nallen kainaloon :)°°°

Tää oli tosi hyvä vinkki. En olis hoksannu muistaa. Toi hömppä on nyt oikeenkin kovassa kurssissa.

* Rakastavaiset käyttävät pikkulasten kieltä ja lepertelyä puhuessaan toisilleen ja nimittävät toisiaan hellittelynimin. Samoin rakastavaisilla on samanlaisia turvallisuussymboleja kuin pikkulapsilla, jotka tuovat turvallisuudentunnetta silloin kun rakastavaiset joutuvat olemaan erossa toisistaan. Tällaisia turvallisuussymboleja ovat esimerkiksi toiselta saatu valokuva, sormus tai maskotti. *

se että sulle kävi noin ei tarkoita että muille käy niin.

oon kokenu ihan saman ja se , että tyttö haluis olla kokoajan ja kaikkialla yhessä, oli raskasta, johti eroon minulla. en kestänyt sitä, sillä jouduin joskus jopa jätämään harjoituksiani väliin (urheilu on minulle kaikki kaikesta) ja menemään tytön luo koska hänellä oli tylsää. jätkät on jätkii ja ne tarvii myös jätkäkavereita et ne jaksaa läpi elämä, pelkästään nainen tai sainet ei riitä.. sinuna menisin jo sanomaan asiasta hänelle. ei millään pahalla, mutta suhteenne ei tule toimimaan ellei molemmat osapuolet ole tyytyväisiä. onne matkaan!

vaikka kuinka väsyttäisi. (olitko väsynyt vai eikö tyttöystävän seura kiinnosta.)

mutta ei tyttöystävä.

en ymmärrä???

Tämä on jo asiallinen kommentti :D. Se kun on niistä "yksilöistä" kiinni -> mikä ahdistaa yhtä, se helpottaa toista

Itsekin nuorena lapsettomana naisena roikuin miehissä kuin takiainen. Nyt 5 vuotta myöhemmin kun perheessä lapsiakin niin vasta tajunnut, että ihminen tarvitsee omaa aikaa ja elämää ihan yhtä paljon. Mutta eihän tuota ajatellut lapsettomana ihmisenä ja vähän aikaa suhteessa olleena. Joten teidän molempien käytös on minusta aivan normaalia. Toki on niitä perheellisiäkin ja vanhempia, jotka roikkuvat puolisossa aivan liikaa.