,,, mutta ei kai sitten velvolisuuksia. Lapsellakin oikeus, mutta isän ei velvollisuudet menevät senkin edelle.Tältä tuntuu,kun halutaan lasta tavata 2 krt vkossa pari tuntia kerrallaan. Koskaan ei soiteta muutoin tai kysellä lapsen vointia tai miten koulussa mennyt tms. puhumattakaan,että sairaan hoitaisi tai puuttuisi mihinkään arjen toimiin. Sitä halutaan leikkiä isää vaan muutama tunti vkossa. kun itselle ja uudelle sussulle sopii. Kesällä sitten kerta lintsille ja ollaan niin hyviä isiä ja velvollisuus hoidettu. No eipä siellä lintsillä ite laitteissa käydä, joten laps saa mennä yksin tai ei pääse ollenkaan TAI sitten minun pitää vielä lähteä mukaan. Miten voi omaa surutyötään käydä läpi, kun tarvii joka vko nähdä x:ää, kun lapsi ei suostu sussun kotiin menee, niin eksä raahautuu armosta meidän kotiin näihin tapaamisiin, siitäkin ajasta puolet nukkuu sohvalla, kun on raskas työpvä takana. Sitte lähdetään ja taas lasta halataan ja isi tulee joskus ens vkolla. Ei malttanut omaa asuntoo hommata, että vois lapset olla yötä tai vaikka vuorovkon hällä. No ei hän kuitenkaan jaksas päivittäin lapsia, kukaan vaan ei kysy lapsilta mitä he haluu, pitää vaan toimia isän aikataulujen mukaan.Vielä ihmetellään jos akat kiukkusii, eikä jaksa olla ilonen x:n nähdessään. Kyllä ..kyllä olen katkera, voisi mullakin olla menoja. Jos vaihtoehto vaan on kotoa häipyminen ja lasten jättäminen, niin pysyn mielummin kotona. Haluaisin vaan että ne lähtijät JOSKUS miettisivät muitakin kuin itseään, varsinkin kun ovat olleet lasten hankkimisessa kuitenkin mukana.
Isällä kyllä
oikeuksia,,,
9509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse asiassa se on kyllä on tapaamisoikeus ei velvollisuus. Mutta käytännössä se ei tietenkään takoita tuota, että isä voi pomputtaa muita miten sattuu.
on mustaa valkoisella eli soppari tehtynä tapaamisiakin koskien? Jollei ole, niin kipinkapin sellainen tekemään lastenvalvojan puheille! Yhtä tärkeä juttu kuin elareista sopiminen: siinä sovitaan yhteiset "raamit" tapaamisia koskien, ei se etävanhempikaan voi hypätä toisen nurkissa miten sattuu huvittamaan. Jollei etävanhempi pidä kiinni sovitusta, se on voi-voi ja hänen ongelmansa! Sopimalla sinä osaltasi täytät velvollisuutesi ja tarjoat lasten isälle mahdollisuuden tavata lapsia.
Tuohon tapaamisoikeus-sanaan vielä... Lapsilla se oikeus on, ei vanhemmilla. Näin sanoi lastenvalvoja hyvin yksiseliteisesti: lapsilla on oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa, ja vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että tämä oikeus toteutuu. Jos lapset eivät halua tavata etävanhempaa, heitä ei siihen saa pakottaa.
paljon painaa, oli ne sitten paperilla tai ei. Jos toinen ei ota luokseen tai hommaa paikkaa mihin lapset voisivat mennä(kun eivät halua x-n uuden luo), niin mitäs teet. Ei niitä lapsia ovesta väkisinkään sinne voi työntää ja "karata" ite äkkiä paikalta. Nyttekin x porskuttaa ties missä, ei varmaan o tullut lapset pieneen mieleen, saati että olis heidät ottanut mukaansa juhannuksen viettoon. Mukavahan se on elää vaan sitä "aikuisen" elämää,ei tartte huolehtii kun ittestään.
Sopimus tehdään siksi, että molemmat vanhemmat tietäisivät, miten PITÄISI toimia. Toteutus tietenkin on toinen juttu, mutta hänen häpeänsä, jollei vastaa sopimuksistaan. Ei sinun tarvitse päästää häntä SINUN ja lasten kotiin lapsiaan tapaamaan. Minkä muuten lapset sanovat syyksi, kun eivät suostu isänsä kotiin menemään? Eikö miehen uusi sitten voi häippästä omille teilleen siksi aikaa, kun lapset ovat isänsä kanssa, jos tilanne on kerran niin tulenarka? Sorry nyt vaan karu kielenkäyttöni, mutta tuolla ruikutuksella et saa asioihin muutosta! Vähän ryhtiä peliin ja sanot seuraavalla kerralla, kun lastesi isän näet, että tämä homma ei toimi näin. Ja... Sorry nyt... Mutta ethän vain ole haukkunut exäsi uutta naista lastesi kuullen..?
mutta pilaat sillä vain oman elämäsi. Katsopa joskus peiliin, miltä näytät, kun oikein v*****aa: et ole sieltä nätimmästä päästä. Siltäkö haluat näyttää? Kohta olet vanha, kärttyinen mummo, jolta jäi elämä vallan elämättä.
Lapsia on monella muullakin ja yksin ne naiset joutuvat lapsistaan yleensä huolehtimaan, joitakin ihania poikkeuksia lukuunottamatta. Nauti lapsistasi ja muista siinä nauttiessasi, että isällä ei ole samaa: hänellä ei ole lasten rakkautta, sillä kyllä he vieraantuvat sellaisesta isästä, jota vain silloin tällöin näkee. Toista on rakastava äiti, joka on paikalla silloin, kun tarvitsee. Ajan kulussa se kasvaa korkoa ja siinä on vanhempien tarkoitus: olla lapsilleen se kaikkein tärkein ihminen maailmassa. Sinä olet sitä, isä ei tuolla menolla tule olemaan lapsille kuin rahakukkaro, jolla silloin tällöin voi poiketa katsomaan saisiko muutaman euron. Sinä olet sitä, ellet pilaa sitä katkeroitumalla! Ei kannata kaataa kaikkea paskaa lasten niskaan, koska lapsille isä merkitsee eri asiaa kuin sinulle.
Jos isä tulee lapsia katsomaan, niin heitä heidät ulos: ei ole lasten tapaamista nukkua sohvalla, vaikka olisi kuinka raskas työ. Itse on työnsä valinnut, mutta lapset eivät ole valinneet isäänsä. Tapaaminen on yhdessäoloa, etkä sinä ole velvollinen järjestämään paikkaa. Todellakin sanot, että menkää muualle, ette ole täällä. Näytä lapsillekin, kuka määrää talossa, äläkä elä heidän tahtonsa mukaan. Exällä ei ole mitään oikeutta tulla sinun kotiisi. Älä siis päästä häntä sisälle, vaan lähetät lapset ulos tapaamiseen. Menköön vaikka baariin, siellä ei enää saa edes tupakoidakaan, on helpompi hengittää. Sanoin baariin siksi, että sinä et ole velvollinen järjestämään isälle ja lapsille tapaamispaikkaa, vaan se on isän velvollisuus. Jos on niin tyhmä, että menee baariin, niin sitten voit kieltää tapaamiset. Kotiisi et päästä. On se kumma, mikä piru saa naisen matelemaan toisen edessä: kun ei ole muuta paikkaa, minun pitää se hommata. ARGH!
tämän kirjoittajan kanssa. Aloittaja: et ole velvollinen järjestämään tapaamispaikkaa. Exäsi käy lepäämässä sohvallasi, kun uusi suhde rasittaa. Sitten taas jaksaa olla hyvä sille uudelle. Ja sinä suostut siihen.
Haaveiletko vielä yhteiselämästä? Vai miksi et saa sanottua isälle, että hoida tapaamiset niin kuin tykkäät, et kuitenkaan täällä? Vaikka asunto olisi vielä teidän molempien nimissä, niin isä lähti omasta vapaasta tahdostaan toisen luo. Hänellä ei enää ole oikeutta tunkeutua sinun asuntoosi sillä varjolla, että omistaa siitä puolet. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja laita tuollaiselle pompottelulle stoppi. Äläkä elä lasten tossun alla. Kyllä lapset tietää, mistä narusta kannattaa vetää, että äiti tekee niin kuin he haluavat. Kun otat jämäkän asenteen, niin lapset mukautuvat tilanteeseen, kun huomaavat, että äiti on nyt tosissaan. Ei sinun lapsesi sinua aikuisina kiitä tapaamispaikan järjestämisestä, vaan ihmettelevät aikanaan, miksi annoit kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa.
haudata aikaa sitten. Tänään sitten taas muina miehinä pelmahti omilla avaimillaan sisään. No nyt lasten kanssa lähtivät ja saan olla hetken ilman teeskentelyä. Lapsille olen sanonut,että saavat itse valita jos haluavat isän uuden kanssa olla tekemisissä. Nuorempi lapsista ei vaan millään tahdo/halua ymmärtää etten halua isän tulevan kotiimme. Kysely alkaa miksi miksi jne... sitten eivät näe isää ollenkaan. Isähän ei slitä mitään,työntää vaan oven perästään kiinni,kun on ns. vierailuvelvote tehty. Minähän se tänne selittelemään jään ja itkua kuuntelemaan. Paljolti varmaan kiinni tästä asuntoasiastakin. En vaan pysty lunastamaan toista ulos, enkä sen puoleen uskalla järkyttävää lainaa ottaa mitä en sitten pysty maksamaan. Sitäkään ei tiedä saako tätä vanhaa kaupaksi millon, joten ei uskalla edes uutta asuntoa harkita,ettei ole kahden loukussa. Käytäntö on joskus tod. hankalaa. Itse joutuisin kuitenkin hommaamaan isomman asunnon kun lapset ovat kotona. X:llä jo on koti toisen luona, joten ei tartte asuntoloukkuja miettiä. X haluaa elää ainoastaan kahden aikuisen liittoa, ja lapsiakin tavata silloin kun hälle sopii. Ei koskaan kysy lapsilta sopiiko ehkä heille joku ajankohta. Inhosi aikanaan "aikatauluja" jonka mukaan pitää elää, nyt luonut itse aikataulut,jonka mukaan lasten pitää elää. Harmittaa vaan kun itse pitäisi jaksaa kaikki arjen asiat,eikä ketään kenen kanssa puhua aikuisten asioita. Tosin en mitään kapakkailtoja kaipaa tms. Mietin aina,että aikani kyllä tulee kun lapset eivät enää minua tarvitse. Toisaalta taidan olla sitten se "vanha" v....nen harppu joka ei enää kellekkään kelpaa. Toisaalta voinko enää edes luottaa, niin pahasti mattoa jalkojen alta aikanaan vedettiin. Henkinen kiusaaminen on tainnut viedä voimat, eikä ne ole palautuneet edes pillerin avulla. Kaikkea mahdollista on kyllä tullut kokeiltua. Olen vaan niin tavattoman väsynyt...
asia vasta oikein avautua - piti tuossa aloittaa, että mitä helvettiä se ex omilla avaimillaan ovesta sisälle kävelee, mutta teillähän on tasan kaikki asiat rempallaan!
Ei hyvänen aika! Siis sinähän et pääse koskaan etkä milloinkaan tuosta kierteestä ulos ja aivan turha on valittaa sitä, miten asiat menevät... Ositus tekemättä ja ilmeisesti elatusasiat ainakin tapaamisia koskien sopimatta???
Miksi et sitten voi alkaa hakemaan uutta asuntoa, jos ja kun et tuohon voi jäädä? Jos teillä on lainaa, niin kaiketi olette siitä exäsi kanssa yhdessä vastuussa? Pankkiin vain ilmoittamaan, mikä on tilanne ja maksatte vain korkoja sen aikaa, kun kämppä käy kaupaksi. Asiat eivät valittamalla ja turhalla odottelulla parane! Ja tämän sanon juuri eron kokeneena! Koskaan et mitään saa, jollet uskalla ottaa ratkaisevia askelia! Kukaan ei niitä asioita sinun puolestasi tule paremmiksi taikomaan, jollet itse tee muutakin kuin jupiset exän selän takana, että ei tämän näin pitäisi mennä! Vaikka toimisit miten hänen mielikseen, hän ei siitä tule sinulle kiitosta sanomaan.
Minusta tuntui ihan siltä, kuin olisin omasta elämästäni kirjoittanut. Sillä erotuksella, että exällä on oma kämppä...tosin pieni yksiö, joka ei sovellu lasten kanssa oleskeluun. Ei sen puoleen. Ei mieheni kyllä edes ole kamalan innostunut hoitamaan isyyttään. Eron jälkeen aluksi annoin miehen tulla tänne kotiini lapsia katsomaan. Annoin jopa nukkua sängyssäni ja itse menin sohvalle, kun hänen oli niin paha olla. Aikani sitä katsottuani ja voituani pahoin, sanoin nyt tämä loppu. Sen jälkeen tapaamiset ovat harventuneet entisestään. OK. Meillä on paperiasiat kunnossa. Mutta ei toista voi pakottaa isyyteen! En voi työntää lapsia ovesta ja lähteä pois muutamaksi päiväksi. Varsinkaan kun miehelle vastuullisuus on vieras käsite. En missään määrin luottaisi lapsia hänen käsiinsä pitkiksi ajoiksi. Eikä esikoinen edes tykkää olla isällään kuin korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Onhan tämä elämä toisinaan raskasta, kun tukiverkkoa ei ole ja olen kuitenkin lasten kanssa yksin lähes koko ajan. Mutta elämäni on silti paljon laadukkaampaa kuin avioliittoni aikana. Ei tarvitse kärsiä miehen seikkailuista, juopottelusta, krapulapäivistä, henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, kyvyttömyydestä pitää huolta perheestään...joskus rakastin häntä hyvin paljon. Toisinaan vaan elämä vie eri suuntiin ja muuttaa ihmistä liikaa. Kaikkea ei tarvitse sietää. Edes lasten takia. Sen verran arvokas ja lyhyt elämä on, ettei sitä kannata hukata turhiin murheisiin. Voimia samassa tilassa oleville.