Meillä menee tässä miehen kanssa sukset ristiin.
En ole tavannut ketään miehen läheisistä, sanoo että tietävät kyllä minusta...huhuijaa. Mies eronnut, lapsiakin jotka exällä, en ole tavannut siis heitäkään. Heillä riitaisa ero aikoinaan, mutta tapaa sentään joskus itse omia lapsiaan. Meillä monen vuoden suhde takana, emme asu yhdessä.
Mies on tavannut omat lapseni (aikuisia) ja olemme eri tavoin viettäneet aikaa heidän kanssaan. On tavannut vanhempani, jopa ex-miehenikin moneen kertaan lasteni juhlissa ja muutenkin.
Miksi mies sulkee mut täysin pois? Olen ajatellut jo sitä, että pelkääkö jotain paljastuvan? Häpeääkö minua?? Keskustelu ei johda mihinkään. Nyt viime aikoina olen tuonut tätä koko ajan esille, koska tilanne häiritsee todella.
Olen erittäin sosiaalinen, ihan ok-näköinen ja käytöksinen, jotkut ovat kauniiksikin sanoneet, jos sillä nyt merkitystä Työskentelen ihmisten parissa ja pidän siitä.
Onko täällä ketään joka samassa tilanteessa? Mielestäni tämä on tapailua, ei suhde. Miehen mielestä tämä on suhde ja hyvä sellainen..
En ole tavannut ketään miehen läheisistä, sanoo että tietävät kyllä minusta...huhuijaa. Mies eronnut, lapsiakin jotka exällä, en ole tavannut siis heitäkään. Heillä riitaisa ero aikoinaan, mutta tapaa sentään joskus itse omia lapsiaan. Meillä monen vuoden suhde takana, emme asu yhdessä.
Mies on tavannut omat lapseni (aikuisia) ja olemme eri tavoin viettäneet aikaa heidän kanssaan. On tavannut vanhempani, jopa ex-miehenikin moneen kertaan lasteni juhlissa ja muutenkin.
Miksi mies sulkee mut täysin pois? Olen ajatellut jo sitä, että pelkääkö jotain paljastuvan? Häpeääkö minua?? Keskustelu ei johda mihinkään. Nyt viime aikoina olen tuonut tätä koko ajan esille, koska tilanne häiritsee todella.
Olen erittäin sosiaalinen, ihan ok-näköinen ja käytöksinen, jotkut ovat kauniiksikin sanoneet, jos sillä nyt merkitystä Työskentelen ihmisten parissa ja pidän siitä.
Onko täällä ketään joka samassa tilanteessa? Mielestäni tämä on tapailua, ei suhde. Miehen mielestä tämä on suhde ja hyvä sellainen..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttais siltä. Ja on vain hyväksyttävä se tosiasia.että miehet ja naiset ajattelee asioista eri tavalla. Esim.Meillä menee ihan hyvin... vaikka ei puhuta mistään..
Ja mun mielestä meillä mene päin p..ttä!!
Seurustelin itse miehen kanssa, jolla oli melkein teini-ikäinen lapsi, näimme pari kertaa ohimennen, emme muuten. Meillä ei mitään perheiltoja järjestelty, en nähnyt koskaan miehen vanhempia, mutta eipä kyllä haitannut, koska en ole mikään perheihminen.
Me seurusteltiin kyllä, mutta sovittuamme asia. Exän tapasin kerran, ihan kiva nainen.
Mutta en näe mitään syytä, että olisi pitänyt tavata, kun ei asuttukaan yhdessä, eikä sinänsä kummallakaan ollut tarvetta järkätä tosiaan mitään erikoisempaa yhdessä oloa, ja keskenämme saimme sitä kyllä järjestettyä.
Olen itse tyytyväinen, jos ei tarvitse hengata miehen perheen kanssa, yleensä se on lähinnä rasittavaa, olen miehen en hänen perheensä kanssa enemmin. Kai se vaan on tapansa kullakin. Itselläni ei ole tiiviitä perheyhteyksiä ollut koskaan, joten en ole niihin tottunut, enkä niitä kaipaa.
Mutta. Ei meillä sitä nyt vältelty käsittääkseni tietoisesti mitenkään, kunhan oli miten oli. Eli jos välttelee, on ehkä salattavaa, mutta jospa vaan ei ole tarvetta.
Olisit tyytyväinen, ei ole exää siinä nipottamassa, ei tarvitse murehtia lapsista, eikä anoppi tai appikaan ole kauhujen talosta, kun niitä ei ole :)
Mikä tarve sulla sitten on nähdä sen muu perhe, jos toi toimii noinkin?
Niin, siis kai teillä kuitenkin yhteisiä ystäviä on, siis että voitte seurustella kuitenkin yleisesti ottaen normaalisti?
En tiä, sulkee pois mistä. En ymmärrä.
Ehkä tärkeämpää on se, miten muuten menee, miten teillä menee ilman niitä muita. Tehän siinä kuitenkin yhdessä olette.
Ehkä kyse on tosiaan siitä, että miehen ero on ollut riitaisa? Se voi kantaa hedelmää (huonoa sellaista) pitkäänkin. Vaikka itse olisit kuinka sosiaalinen, miehen suku ei välttämättä ole sitä, ja siksi hankaluudet. Kyse ei ole siitä, millainen sinä olet, vaan siitä, millaisia he ovat. Se mikä sinulle on normaalia käytöstä, saattaa olla olla heille työn, tuskan ja monen vuoden miettimisen takana.
Kiitos kommenteistanne. Meitä ihmisiä on moneksi sen tuostakin huomaa mitä vastasitte.
Tarkentaisin vielä, että en minäkään mikään kyläluuta ole, enkä haluaisi ravata anopilla jatkuvasti tai passata jatkuvasti miehen lapsia, mutta haluaisin tavata heidät, niin että meidät esiteltäisiin. Tässä se pointti.
Tuo tämä käytännön ongelmiakin, monella tavoin, mökkeilyt, juhlapyhät, loma-ajat jne.
Mies ei ole varma haluaako hän olla sinun kanssa täysillä. Tyytyy siihen,että on edes sinut kunnes/jos parempaa löytyy. TAi sitten hänellä on sitoutumisen pelko. Minulle miesystäväni sanoi: jotain puuttuu väliltämme,hänelle riittää harvempi tapailu ja yhdessäolo.... Minulle ei riitä,joten nyt on tilanne se,että aion laittaa suhteen katkolle...