Nyt toivoisin teiltä rehellisiä, mielellään asiallisia mielipiteitä.
Eli nyt on sellainen tilanne, että koen suhteessamme olevani se, joka huolehtii meistä molemmista ja ajattelee muodossa "me". Minusta tuntuu että mies ajattelee enemmän itseään kuin meitä. Siis kyllä mies myös minuakin ajattelee, huomioi minut hellyyksillä, mutta pitemmän päälle tulevaisuuteen hän ei oikein taida osata suhteuttaa meitä molempia.
Ajattelen koko ajan meitä sillä tavalla että en voi tehdä mitään suurempia päätöksiä ilman miestäni. Eli ajattelen aina "meitä" enkä itseäni ja tuntuu että mies ajattelisi enemmän itseään. Esim. jätin menemättä erääseen pätkätyöpaikkaan koska se olisi ollut kaukana ja silloin "meille" ei olisi jäänyt yhteistä aikaa niin paljon. Olen tällä hetkellä ilman kesätöitä/mitään muitakaan palkallista työtä. Mies kuitenkin haki sellaisiin töihin parinsadan kilometrin päähän jossa ollaan osa kuukaudesta töissä ja osa vapaalla. Kuullessani siitä minua suututti ja mökötin miehelleni, mutta puhuimme kuitenkin asiasta ja selvitimme sen. Hän kuitenkin sai kuljetuksen työpaikan kautta asuinpaikkakunnalleen joka työpäivälle, joten se asia ei enää niin häiritse.
Kauan sitten tapahtui yhdellä mökkireissulla kaveriporukalla epämukavia asioita joita itse näin (esim. naispuolinen henkilö suuteli humalassa humalaista miestäni eikä mies laittanut vastaan, ja nainen ehdotteli sänkyyn menemistä). Tämä nainen itse on sanonut jälkeenpäin ettei muista mitään sellaista. Tiedän mitä näin.
Seurusteluni vuoksi parin kaverin kanssa on välit viilentyneet siten, että enää kelpaan heille esim. hakemaan kaljaa/tupakkia.
Miehen ex on kysellyt erään heidän yhteisen kaverin kautta (joka on myös minun kaverini) mieheni seksielämästä ja nimitellyt minua lievästi. Tämän nimittelyn otin huumorilla, mutta mainitsin seksielämä- asiasta miehelleni ja sanoin sen hämmentävän minua. Tähän mies totesi että antaa sen olla.
Olen alkanut laiminlyödä sukulaisiani miehen takia. Esim. en enää vietä veljieni ja vanhempieni kanssa aikaa niin kuin ennen seurusteluani. Ikävöin heitä välillä todella paljon. Toki mies tulee mielellään käymään kanssani äidilläni ja veljilläni ja yöpyykin kanssani siellä jos hänellä ei ole töitä (asumme eri paikkakunnilla). Mutta joskus kun olen mieheni kanssa hänen asunnollaan ja minun tulee ikävä perhettäni, en voi lähteä heidän luokseen koska sittenhän en voisi olla miehen kanssa jos hän ei voi tulla mukaan.
Tiistaina puhuin miehelle siitä että minä ajattelen meitä ja hän ei ja että alan kyllästyä siihen. En muista miehen vastauksista muuta kuin että ei oikein kiinnostanut ja asiaan ei tullut selvyyttä.
Nyt sitten mies ilmoitti tiistaina lähtevänsä erääseen konserttiin keskiviikkona (tosin ei ilmoittanut, vaan näin lipun hänen työpöydällään ja kysyin minne se oli tarkoitettu) ja tulevansa sieltä torstaina päiväjunalla. No hän tulikin vasta yöjunalla. Ihmettelin asiaa mutta en kysellyt sen kummemmin sillä en ole saanut tilaisuutta jutella miehen kanssa kasvokkain muutamaan päivään. Olen ollut ja pysynyt eri paikkakunnalla sillä haluan ottaa mieheen etäisyyttä ja miettiä asioita itsekseni.
No seuraavaksi hän ilmoitti menevänsä mökille juhannukseksi. Tänään lähti sinne aamupäivällä. Sunnuntaina tulee takaisin. Ryypiskelee seillä kaveriporukalla. Tässä kohtaa huolestuttaa se että jos siellä
on taas näitä naisia jotka menevät tuosta vain suutelemaan toisen miestä ja ehdottelemaan.
Näistä voisi päätellä että mies on täysi sika. No näin ei todellakaan ole. Hän on mitä huomaavaisin ja ihanin mies, jotenkin minua vaan haittaa tämä meidän ajatusmaailmojemme erilaisuus.
P.S: Emme ole naimisissa, vaan seurustelusuhteessa.
Eli nyt on sellainen tilanne, että koen suhteessamme olevani se, joka huolehtii meistä molemmista ja ajattelee muodossa "me". Minusta tuntuu että mies ajattelee enemmän itseään kuin meitä. Siis kyllä mies myös minuakin ajattelee, huomioi minut hellyyksillä, mutta pitemmän päälle tulevaisuuteen hän ei oikein taida osata suhteuttaa meitä molempia.
Ajattelen koko ajan meitä sillä tavalla että en voi tehdä mitään suurempia päätöksiä ilman miestäni. Eli ajattelen aina "meitä" enkä itseäni ja tuntuu että mies ajattelisi enemmän itseään. Esim. jätin menemättä erääseen pätkätyöpaikkaan koska se olisi ollut kaukana ja silloin "meille" ei olisi jäänyt yhteistä aikaa niin paljon. Olen tällä hetkellä ilman kesätöitä/mitään muitakaan palkallista työtä. Mies kuitenkin haki sellaisiin töihin parinsadan kilometrin päähän jossa ollaan osa kuukaudesta töissä ja osa vapaalla. Kuullessani siitä minua suututti ja mökötin miehelleni, mutta puhuimme kuitenkin asiasta ja selvitimme sen. Hän kuitenkin sai kuljetuksen työpaikan kautta asuinpaikkakunnalleen joka työpäivälle, joten se asia ei enää niin häiritse.
Kauan sitten tapahtui yhdellä mökkireissulla kaveriporukalla epämukavia asioita joita itse näin (esim. naispuolinen henkilö suuteli humalassa humalaista miestäni eikä mies laittanut vastaan, ja nainen ehdotteli sänkyyn menemistä). Tämä nainen itse on sanonut jälkeenpäin ettei muista mitään sellaista. Tiedän mitä näin.
Seurusteluni vuoksi parin kaverin kanssa on välit viilentyneet siten, että enää kelpaan heille esim. hakemaan kaljaa/tupakkia.
Miehen ex on kysellyt erään heidän yhteisen kaverin kautta (joka on myös minun kaverini) mieheni seksielämästä ja nimitellyt minua lievästi. Tämän nimittelyn otin huumorilla, mutta mainitsin seksielämä- asiasta miehelleni ja sanoin sen hämmentävän minua. Tähän mies totesi että antaa sen olla.
Olen alkanut laiminlyödä sukulaisiani miehen takia. Esim. en enää vietä veljieni ja vanhempieni kanssa aikaa niin kuin ennen seurusteluani. Ikävöin heitä välillä todella paljon. Toki mies tulee mielellään käymään kanssani äidilläni ja veljilläni ja yöpyykin kanssani siellä jos hänellä ei ole töitä (asumme eri paikkakunnilla). Mutta joskus kun olen mieheni kanssa hänen asunnollaan ja minun tulee ikävä perhettäni, en voi lähteä heidän luokseen koska sittenhän en voisi olla miehen kanssa jos hän ei voi tulla mukaan.
Tiistaina puhuin miehelle siitä että minä ajattelen meitä ja hän ei ja että alan kyllästyä siihen. En muista miehen vastauksista muuta kuin että ei oikein kiinnostanut ja asiaan ei tullut selvyyttä.
Nyt sitten mies ilmoitti tiistaina lähtevänsä erääseen konserttiin keskiviikkona (tosin ei ilmoittanut, vaan näin lipun hänen työpöydällään ja kysyin minne se oli tarkoitettu) ja tulevansa sieltä torstaina päiväjunalla. No hän tulikin vasta yöjunalla. Ihmettelin asiaa mutta en kysellyt sen kummemmin sillä en ole saanut tilaisuutta jutella miehen kanssa kasvokkain muutamaan päivään. Olen ollut ja pysynyt eri paikkakunnalla sillä haluan ottaa mieheen etäisyyttä ja miettiä asioita itsekseni.
No seuraavaksi hän ilmoitti menevänsä mökille juhannukseksi. Tänään lähti sinne aamupäivällä. Sunnuntaina tulee takaisin. Ryypiskelee seillä kaveriporukalla. Tässä kohtaa huolestuttaa se että jos siellä
on taas näitä naisia jotka menevät tuosta vain suutelemaan toisen miestä ja ehdottelemaan.
Näistä voisi päätellä että mies on täysi sika. No näin ei todellakaan ole. Hän on mitä huomaavaisin ja ihanin mies, jotenkin minua vaan haittaa tämä meidän ajatusmaailmojemme erilaisuus.
P.S: Emme ole naimisissa, vaan seurustelusuhteessa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Että on varsin kummallista, että mies lähtee juhannuksena muiden kanssa juhlimaan ja jättää sinut yksin.
Taitaa olla niin, että sinua käytetään raskaasti hyväksi.
Kuulostaa siltä, että suhteenne on hyvää vauhtia menossa viemäristä alas.
Lähinnä, koska mies tuntuu sulkeutuvan, jonka takia itse sulkeudut myös lisää.
Teidän täytyisi päästä puhumaan asioista selkeästi, tai muuten en usko että suhde kantaa pitkälle. Tarpeeksi paljon kun saa etäisyyttä seurustelukumppaniinsa... saattaa käydä niin että ne uudet naiset, jotka ovat siinä sopivasti käden ulottuvilla, tuntuvatkin yhtäkkiä turhankin hyvältä idealta.
Tämä viesti on tarkoitettu ymmärrettäväksi (järjellä), EI koettavaksi (tunteella)!
Kärjistän ja liioittelen selvyyden ja yksinkertaisuuden vuoksi.
°°°Eli nyt on sellainen tilanne, että koen suhteessamme olevani se, joka huolehtii meistä molemmista ja ajattelee muodossa "me".°°°
Olen samaa mieltä. Tarkemmin sanottuna:
On TUNNE. TUNNET olevasi se jolle on tärkeää: "me", molemmat. Sinulla on huolia teistä, huolehdit teistä (lue: "meistä").
°°°Minusta tuntuu että mies ajattelee enemmän itseään kuin meitä.°°°
Näin tuntuisi olevan.
°°°Siis kyllä mies myös minuakin ajattelee°°°
Ajattelee itseään sinua = "me". Onko se sopivassa suhteessa, sitä voi ajetella, mutta...
°°°pitemmän päälle tulevaisuuteen hän ei oikein taida osata suhteuttaa meitä molempia.°°°
Tässä ajatukseni muuttavat suuntaa. Sinä olet nyt tärkeämpi!
Seuraavassa sanot aika selkeästi mistä on kysymys:
°°°Ajattelen koko ajan meitä sillä tavalla että en voi tehdä mitään suurempia päätöksiä ilman miestäni. Eli ajattelen aina "meitä" enkä itseäni ja tuntuu että mies ajattelisi enemmän itseään.°°°
(pelkistyksiä)
- Ajattelen koko ajan meitä
- en voi tehdä mitään ilman miestäni.
- Eli ajattelen aina "meitä" enkä itseäni
Siitä suoraan ja selkeästi seuraa:
- tuntuu että mies ajattelisi enemmän itseään.
Ajattelee mies paljon tai sitten kuinka vähän tahansa itseään - kun sinä et ajattele itseäsi, mies ajattelee AINA enemmän itseään kuin sinä itseäsi. (me-henki siten aina pienempi kuin sinulla)
- ennen seurusteluani. = itse
Me-hengen painoarvo kasvaa ja itsen painoarvo vähenee.
- miehen takia, "meille" ei olisi jäänyt (nojaat voimakkaasti mieheen, ok)
Itse ilman toista ei ole "me"
- kun olen mieheni kanssa, en voi lähteä
- en voisi olla miehen kanssa jos hän ei voi tulla mukaan.
Omasta vapaasta tahdostasi - "mieluummin me kuin itse".
- jätin menemättä erääseen pätkätyöpaikkaan
- Olen alkanut laiminlyödä sukulaisiani
- Ikävöin heitä välillä todella paljon.
°°°puhuin miehelle siitä että minä ajattelen meitä ja hän ei ja että alan kyllästyä siihen.°°°
Kerroit miltä sinusta TUNTUU, että ajattelet enemmän 'meitä' kuin miehesi - totta.
Järjellä sanoen: Ajattelet liian vähän itseäsi, siksi tuntuu epätasapainoiselta.
Pääsette tasapainoon jos mies lakkaa ajattelemasta itseään.
Pääsette tasapainoon myös jos alat ajatella itseäsi. ("me" on kuitenkin nyt tärkeämpi)
°°°En muista miehen vastauksista muuta kuin että ei oikein kiinnostanut ja asiaan ei tullut selvyyttä.°°°
Luultavasti oli asiasta ihan pihalla kuin lumiukko? Mistä hän voisi tajuta että ajattelet liian vähän itseäsi? Kenelle semmoista helposti mieleen juolahtaisi?
°°°jotenkin minua vaan haittaa tämä meidän ajatusmaailmojemme erilaisuus.°°°
Ero on selvä. Oletkohan rakastunut? Rakastunut ajattelee ettei yksin ole, ilman toista. "me", on kaikki. - kaikki tai ei mitään -
Yksi asia hämää:
°°°haluan ottaa mieheen etäisyyttä ja miettiä asioita itsekseni.°°°
Tätä ei rakastunut mielellään tee. Oletkohan vasta rakastumassa?
°°°Emme ole naimisissa, vaan seurustelusuhteessa.°°°
Suhdeko on tuore? Alussa kai niitä rakastumisia ilmenee.
Toivottavasti sait tolkkua kun parempaan en oikein pysty!
Onko ukkosi koskaan sanonut, että vaatii sinua ajattelemaan häntäkin? Ehkä hän ajattelee, ettet tarvitse päätökseesi tukea pysyä kotona työpaikan sijaan, vaan ajattelee että olet tasapainoisena tai hyvässä hengessä tehnyt päätöksen.
Tosiasia on tämä: Ukkosi ei ole valmis sitoutumaan. Jos näin olisi, hän kysyisi sinunkin mielipidettäsi asioihin. Meilläpäin ukolla ei ole tullut sitä vastaan että hän suutelisi hyvää kaveriaan tai minun kaveriani, johtuen siitä, että kunnioitan hänenkin mielipiteitään. Minulla ei ole tuota me-me-me-me-tarvetta, koska tiedän, että me kaksi muodostamme parivaljakon, jota ei murra mikään. Ei todellakaan mikään. Mikä pakko sinun on olla me-muodossa? Olette yhdessä ja sillä hyvä, ja sulla on toivottavasti myös oma elämä. Jos ei ole, älä ihmettele ettei miestä kiinnosta pariutuminen. Kun isäntä puhuu ystäviensä kanssa puhelimessa, hän sanoo esimerkiksi näin: "Mä olen tehnyt näitä ja noita juttuja ja käytiin muijan kanssa siellä ja täällä". Jos menisitte vessaan me-muodossa, alkaisin huolestua.
Pistä äijäs vaihtoon tai puhu sille. Ukotkaan ei ole ajatustenlukijoita. Jos sitä ei kuitenkaan kiinnosta, muuta asennettas. Jokainen haluaa säilyttää itsenäisyytensä suhteesta huolimatta. Jos sä et, se ei varmaankaan ole ukon syytä, vaan se pikemminkin pelottaa sitä ja siksi se tuntee tarvetta pusutella muita. Ei siitä näköjään kunnon miestä saa turpiin vetämälläkään kun on noin avuton yksilö.
Iteläni on vähä samanlaine tilanne ollu ja onki, sun pitää koittaa vaa puhuu asiat halki ni se voi helpottaa, mutta siinä voi tulla myös samalla hyvin raskaita asioitakin eteen jotka voi satuttaa. Loppujen lopuksi se vain helpottaa mutta puhukaa tosissaan asiasta ja selkeästi, ottakaa asiat esille mistä kiikastaa, mulle kävi kans sillei, tosin osapuoli oli nainen, tunnettii muutama viikko ja sit alettii tapailee ja muutenki tultii hyvin toimee mut sit se meni siihe ku ystävä läks ulkomaille kesätöihi, ni aloin ihmetellä et mikä on ku alka olla jotenki hirmu latteen olone keskusteluissa, eikä kattonu enää kameraa päin, päätin kysyä häneltä ja yllätys yllätys siellä olikin jo toine mato koukussa, tuntu aika pahalle ku tuli puun takaa eikä ite voinu sitä kertoo suoraa. Samoin tuli asia otteettuu esille mut tais vaa pahentaa tilannetta, siinä sit selviteltii, ja niin pois päin, tuli selville semmoneki et sanoo hyvin paljo mitä ei tarkotakaa vaikka antaa vahvasti semmosen kuvan itestää. se tuntuu vaa niin pahalle jos oikeesti välittää ja toine ei ookkaa enää mukana asiassa ja kiinnostunu enää ja tekee tollast sit lisäks,
Jos nyt ensialkuun hankkisit vaikka oman elämän ja lopettaisit turhan ajattelemisen. Keskity itseesi ja oman itsetuntosi parantamiseen.
Mene tekemään jotain kivaa itseksesi, ja kun tulee sellainen
olo että laiminlyöt miestäsi, tai että et sinä voi mennä
pitämään hauskaa koska miehesi plaa plaa seli seli menet
silti, ja menet johonkin kauas, etkä soittele perään, ja päivän
parin kuluttua huomaat tasan mitä tarvitset.
Millekään muulle et voi mitään muuta kun itsellesi.
Antaa miehen tehdä mitä tekee, olet varmasti
hänelle jo asiasta sanonut, ja jos ei
mene perille turhaan teet itsestäsi enää vanhempaa ja
surullisempaa, mielummin suret heti ja jatkat eteenpäin.
Ei se mies niin tärkeä ole. Perkele.
Oikein hyviä neuvoja JOS ei ole rakastunut.
°°°Jos nyt ensialkuun hankkisit vaikka oman elämän°°°
Sitähän tämä on tekemässäkin. Tarvitaan vain se kumppani, kiinteäksi osaksi elämää.
°°°lopettaisit turhan ajattelemisen.°°°
Sivullisesta se ajattelu tuntuu turhalta. Rakastuneesta se tuntuu hyvin tärkeältä.
°°°Keskity itseesi°°°
Oman tavoitteen (parisiteen lujittaminen) kannalta tuntuu aivan väärältä.
°°°oman itsetuntosi parantamiseen.°°°
Rakastuneelle toisaalta evvk.
Toisaalta sitä tämä eniten yrittääkin.
Toisaalta parisuhde sen parhaiten parantaa tai heikentää.
Onnellisuuttahan kaikki tavoittelevat, kaikin (käytettävissä olevin) keinoin.
Tilanteesta riippuen valitaan siihen sopivat keinot.
Yksi pieni mutta...jos on rakastunut…on 'kaikki toisin'.
°°°Mene tekemään jotain kivaa itseksesi°°°
Mutta kun itsekseen mikään ei ole kivaa.
°°°kun tulee sellainen olo että laiminlyöt miestäsi°°°
Mutta kun olo on sitten aivan kamala, sietämätön.
°°°tai että et sinä voi mennä pitämään hauskaa koska miehesi plaa plaa seli seli°°°
Voi mennä, mutta hauskaa ei voi pitää, koska sitä ei ole ilman miestä.
°°°menet silti, ja menet johonkin kauas,
Mutta kun se sattuu.
°°°etkä soittele perään°°°
Mutta kun se sattuu vielä enemmän.
°°°päivän parin kuluttua huomaat tasan mitä tarvitset°°°
Mutta vain huomatakseen kuinka paljon tarvitsee juuri sitä miestä.
°°°Millekään muulle et voi mitään muuta kun itsellesi.°°°
Kyllä mutta kun sillekään ei NYT (rakastuneena) voi mitään.
°°°Antaa miehen tehdä mitä tekee°°°
Voi antaa tehdä, mutta tarve on valtava, olla miehen mukana/kanssa.
°°°olet varmasti hänelle jo asiasta sanonut°°°
Mutta onko ymmärretty ja miten on ymmärretty?
°°°jos ei mene perille turhaan teet itsestäsi enää vanhempaa ja surullisempaa°°°
Turhaan tai ei, mutta niin käy silti.
°°°mielummin suret heti ja jatkat eteenpäin.°°°
Mutta kun sitä ei voi tehdä, kun se ei voi onnistua (mahdotonta).
°°°Ei se mies niin tärkeä ole. Perkele.°°°
Mutta kun se niin tärkeä on, eikä sitä pysty itse muuttamaan. Voihan piru sentään.
Nämä neuvot on juuri sairaalloisen rakastuneelle ihmiselle. Voit selittää itsellesi mitä haluat ettei sinun tarvitsisi tehdä väistämätöntä, mutta kuten sanoin, ajat itsesi ansaan myöhemmin, vanhempana, surullisempana ja yksinäisempänä.
Minuun on moni väittänyt olleensa rakastunut, ja osa on varmasti oikeasti ollutkin, mitä se nyt sitten onkaan, mutta juuri tuollainen sairaaksi tekevä rakkaus ei ole rakkautta ollenkaan, vaan jotain ihan muuta.
Jos olisit rakastunut ajattelisit parasta molemmille, etkä vain itsellesi, osaisit päästää irti. En halua loukata tai arvostella tietenkään, en ole ilkeä ihminen...
Haluan vain että tiedät ettet ole yksin, muut ovat olleet samassa tilanteessa, ja useat tekevät suuria virheitä selittelemällä itselleen asiat toisin kuin ne oikeasti ovat.
Tämänlainen rakkaus ahdistaa. Se on takertuvaa eikä enää ole hyväksi kummallekaan. Rakastin exääni enemmän kuin mitään, mutta jouduin jättämään hänet, elämäni ainoan ja oikean rakkauden, ainakin näillä näkymin, koska hän ei osannut päästää irti. Hän haki minusta jotain mitä en voinut antaa.
Olisiko sinulle päässyt käymään näin? Että tunnet jotakin ihan muuta kuin rakkautta.
°°°Olisiko sinulle päässyt käymään näin?°°°
En ole koskaan kummempaa draamaa järjestänyt. Ei rakastunut menetä elämänhallintaa jos käytöksen säätelyyn on riittävät eväät, ei esim. muutu väkivaltaiseksi jos ei sitä jo ennestään ole.
°°°Että tunnet jotakin ihan muuta kuin rakkautta.°°°
Nyt en tunne, enkä puhu itsestäni. Kirjallisuudesta opiskeltuun ja kokemuksiini perustuen kyllä.
°°°Nämä neuvot on juuri sairaalloisen rakastuneelle ihmiselle. °°°
Neuvoissa ei ole yhtään mitään vikaa, asiallista on. Rakastunut ei vain pysty niitä noudattamaan, eikä edes halua motivoitua sellaiseen. Vastoin 'intressejä'.
°°°ajat itsesi ansaan myöhemmin, vanhempana, surullisempana ja yksinäisempänä.°°°
Niin usein käy, ihan turhaan, kun ei ymmärretä ilmiötä. Se johtaa paniikkin ja poukkoiluun, repiviin riitoihin, vuoristoradalle jne.
°°°mitä se nyt sitten onkaan°°°
Useimmat ihmiset eivät todellakaan tiedä mitä se tarkalleen on, ja yksilöllistähän se käyttäytyminen aina on. Tietyt tunnusmerkit kuitenkin leimaavat käyttäytymistä.
°°°tuollainen sairaaksi tekevä rakkaus ei ole rakkautta ollenkaan, vaan jotain ihan muuta.°°°
Aivan oikein! On täysin mahdollista ettei rakastumisessa ole mukana lainkaan rakkautta.
Rakastaminen on tunne. Rakastuminen on prosessi, mitä voi hyvin verrata sairauteen. Sitä ei pidetä sairautena, sitä ihannoidaan (kaiken kestävänä). Esim. sairaaloinen riippuvuus YHTEEN ihmiseen. Tahdonvoimalla siitä ei irtoa. Voi kyllä fyysisesti erota, mutta raastavasta tunteesta, ja kovasta yhteenliittymisen tarpeesta ei. Läheisriippuvuus on erilaista, eikä niin voimakasta.
°°°Jos olisit rakastunut ajattelisit parasta molemmille, etkä vain itsellesi,°°°
Ei! Tässä on käsite-ero. Puhut rakastamisesta, asia on silloin sopusuhtainen.
Rakastunut ajattelee itseään parin puolikkaana, ja uhraa helposti yksilölliset juttunsa yhteiseksi hyväksi. Tämän tekee oma-aloitteisesti, saadakseen aikaa olla toisen kanssa (mieluiten iholla), eikä sillä ole määrää eikä loppua.
°°°osaisit päästää irti.°°°
Rakastumisen lisäksi siihen tarvitaan rakastamista, siis fyysiseen irtoamiseen, henkisesti ei voi irrota. Seurauksena on juuri se ankara kärsimys, mistä jokainen on kuullut. Rakastunut on jätetty, sydän särkynyt.
Jos tarkoitat väliaikaisia erilläänoloja. Niihin pystyy öbaut ok, mutta se jatkuva malttamattomuus mm. äänen kuulemiseen ym. on koko ajan.
°°°En halua loukata tai arvostella tietenkään, en ole ilkeä ihminen...°°°
Ei tulis mieleenikään loukkaantua. Arvostellakin saa, jos ei ihan dorga rupea olemaan.
°°°Haluan vain että tiedät ettet ole yksin,°°°
Jaa, ei tää nyt sitä juttua helpota. Ihan eri proggis, mut se siitä.
°°°useat tekevät suuria virheitä selittelemällä itselleen asiat toisin°°°
Selitellään kun köpelösti käy, ja rakastuneelle käy helposti ja köpelömmin.
°°°Tämänlainen rakkaus ahdistaa.°°°
Rakastunut on painostava, ja pelkää tulevansa jätetyksi minä hetkenä hyvänsä, kun toinen on niin laimea. Rakastavalla on arjentaju, ja ahdistuu tunkeilusta. Luulee yltiöpäisyyttä sairaudeksi, ehkä kavahtaa, pötkii pakoon.
°°°Se on takertuvaa eikä enää ole hyväksi kummallekaan.°°°
Kaksi rakastunutta ei saa toisitaan tarpeekseen koskaan. Ei ongelmaa, joka sekunti mikä voidaan, käytetään yhdessäoloon. Jotain rotia siihenkin tulee ajan kanssa.
°°°jouduin jättämään hänet, elämäni ainoan ja oikean rakkauden, ainakin näillä näkymin, koska hän ei osannut päästää irti.°°°
Näin käy kun kumpikaan ei käsitä mitä tapahtuu, miksi se mieletön eroavaisuus tarpeiden suuruudessa. Kompromissi ei ota onnistuakseen. Molempia ahdistaa ja pelottaa. Yleensä rakastunut joutuu paniikkiin.
°°°Hän haki minusta jotain mitä en voinut antaa.°°°
Tunsit realiteetit, yritit avata silmiä, mutta tämä ei vain uskonut rajallisuuttasi?
Rakastuneelle toinen on vähän 'ohi hyvästä' ja käsittää myöhemmin sen ja ihmettelee sitä itsekin.
Se tavallinen tarina.
Selityksesi kaikkeen on rakkaus..
Henkilökohtaisesti en usko tätä selitystä, ja olen aivan varma että vaadit mieheltäsi liikoja..
Tulen osittain surulliseksi nyt miettiessäni vanhaa suhdettani, ja ehkä ymmärrän häntä vähän paremmin. Mitään se ei tietenkään muuta, sillä hänen käytöksensä ajoi meidät täyteen tuhoon..
Hänen ongelmansa oli, ettei ollut saanut kunnollista huolenpitoa aikaisemmin, ja lisäksi hän alkoi pelätä että minä saisin maailman polvilleen, ja hän ei ole arvoiseni.
Hän ei uskonut olevansa kaunis, eikä hän uskonut millään kun sanoin että rakastan häntä. Rakkaus ei ole jatkuvaa todistamista rakkaudesta, tai sanotaan vaikka että olisi, niin se ei ole tervettä.
"Terve" rakkaus perustuu enemmänkin siihen, tai sanotaan toimiva rakkaus perustuu enemmänkin siihen, että tiedät parisi luottavan sinuun, ja että luotat itseesi ja tiedät mitä olet tekemässä, eikä se tappavasti haittaa olla erossa aikoja, koska tiedät hänen tietävän ettet muutu miksikään ja olet edelleen siinä. Siihen me emme pystyneet, koska hän ei antanut minulle ollenkaan omaa tilaa tai aikaa. Ei ilkeyttään, vaan peloissaan. Ehkä se paniikki josta puhuit.
Se siirtyi minuun, minä aloin ihmetellä käytöstä ja etäännyin, pala palalta, kunnes en enää tuntenut häntä enkä itseäni, enkä edes pitänyt hänestä enää, vaikkei hän ollut ikinä tehnyt mitään pahaa minulle.
Hän takertui ja vaati vaikkei vaatinutkaan, ei hän käyttänyt sanoja vaan eleitä, ja huomaamattaan. Joka hetkestä hänen kanssaan tuli henkilökohtaista piinaa, ja vaikein kaikessa oli se, että hän perusteli kaiken rakkautensa nimeen. Se ei ollut ilkeyttä, vaan hänen tunteitaan.
Suhteemme loppui lopullisesti kun hän sanoi; "EN kestä elää ilman sinua, olisi pitänyt silloin joskus vaan *tappaa itseni* kun sitä mietin.". Tähtien sisällä hän kertoi millä tavalla hän oli sitä miettinyt.
Käskin hänen poistua asunnostani ja häipyä ikuisiksi ajoiksi. Uhkailulla minua ei saa pysymään. Se oli viimeinen pisara painostuksella jonka kestin.
Toivottavasti valitset alkaa miettiä asioita niiden järkevyyden kannalta, etkä pysy haaveissasi ja ajatuksissasi, aikuisena on syytä alkaa miettiä järkevästi asioita, ja kuin yllättäen, elämäsi alkaakin tuntua järkevältä ja onnelliselta. Onnea ei löydä fantasioista vaan todellisuudesta. Todellisuus ei murru tuulessa vaan pysyy, ja mikä olisi parempi suhde maailmaan kuin rehellisyys itseään ja muita kohtaan?
Vaikutat erittäin suloiselta ihmiseltä, en tietenkään tätä tiedä, ehkä sotken sinut entiseeni.. Mutta ota voittosi ja lähde, hyppää tuntemattomaan ja nauti, olkoon se sitten miehesi tai jokin muu asia. Et varmastikaan halua hänen lähtevän tai etääntyvän enempää. Ota hänet rauhassa vastaan niin ehkä sinä olet se jota hän haluaa. Älä alistu liikaa äläkä uhraa kaikkea hänelle, koska hän ei sitä halua.
Minulle ehkä kivuliain asia suhteessamme oli, kun hän antoi jatkuvasti asioita joita minä en halunnut, enkä halunnut tuntea itseäni ihmisenä joka vaatii toiselta oman elämän luopumista ja täyttä alistumista sekä suuria uhrauksia. Halusin vain hänen rakastavan minua niinkuin minä häntä, elää yhdessä toistemme unelmia.
Älä tee samoja virheitä jos vain mitenkään mahdollista..
Onnea kuitenkin, toivottavasti miehesi saa sanottua sinulle oikeat tunteensa, ja toivottavasti sinä annat hänelle tilaa ja ymmärrystä antaa sinulle hänen tunteensa, ettei teidän suhteenne pääty kuten meidän; Viimeiseen pisaraan.
°°°Selityksesi kaikkeen on°°°
Ei, ei, ei… vain tuohon 'häiriökäyttäytymiseen', siihen 'sairauteen'.
°°°rakkaus..°°°
Ei, ei, ei… vaan rakastuminen, se 'sairas' versio (vrt. intohimo, passion).
°°°Henkilökohtaisesti en usko tätä selitystä,°°°
Kuka sitä näin äkkiä haluaisi uskoakaan? Alkaisin vain epäillä olevani väärässä.
°°°olen aivan varma että vaadit mieheltäsi liikoja.. °°°
Siehän sälli oot! Ethän sä väärässä ole ollenkaan, selvä erehdyshän tuo vain on.
°°°Tulen osittain surulliseksi °°°
Hauskasti sanottu! Taidan varastaa sen omaan käyttööni.
°°°Rakkaus ei ole jatkuvaa todistamista rakkaudesta, tai sanotaan vaikka että olisi, niin se ei ole tervettä.°°°
Aivan, rakastaminen ei, mutta rakastuminen on (se 'sairas').
°°°"Terve" rakkaus perustuu enemmänkin siihen, tai sanotaan toimiva rakkaus perustuu enemmänkin siihen, että tiedät parisi luottavan sinuun, ja että luotat itseesi ja tiedät mitä olet tekemässä, eikä se tappavasti haittaa olla erossa aikoja, koska tiedät hänen tietävän ettet muutu miksikään ja olet edelleen siinä.°°°
Kyllä, rakastaminen on tahdon asia.
°°°koska hän ei antanut minulle ollenkaan omaa tilaa tai aikaa. Ei ilkeyttään, vaan peloissaan. Ehkä se paniikki josta puhuit.°°°
Kyllä, rakastuminen on aika totaalia, aika 'jyräävää' poweria. Kaveri tokaisi että ihminen kuolisi jos se jatkuisi hyvin pitkään. Aika hyvä pointti. Ylikierroksilla, kirkkaimmalla liekillä, kuluisi ennenaikojaan, palaisi loppuun.
°°°Se siirtyi minuun, minä aloin ihmetellä käytöstä ja etäännyin, pala palalta, kunnes en enää tuntenut häntä enkä itseäni, enkä edes pitänyt hänestä enää, vaikkei hän ollut ikinä tehnyt mitään pahaa minulle.°°°
Niin siinä kai käy melkein väkisin. Muuttuu melkein eri ihmisesksi, voi tuntua että toinen on riivattu ja alkaa manailla sitä. En oikeastaan tiedä tai ole kuullut saako sen suht kivuttomasti toimimaan jos kumpikin opiskelee asian kunnolla.
°°°"EN kestä elää ilman sinua,°°°
Tämä se tilanne on, ei enempää, ei vähempää (rakastuneen tunnuslause).
°°°olisi pitänyt silloin joskus vaan *tappaa itseni* kun sitä mietin.".°°°
Depressiosta se syntyy.
* Joskus kaikki alkaa sillä että olemme syvästi ja perusteellisesti pettyneitä itseemme ja siihen mitä olemme rakastaneet. *
°°°Uhkailulla minua ei saa pysymään.°°°
Ei saa. Kuulosti enemmän lakoniselta toteamukselta. Lannistumiselta, mutta silminnäkijänä tiedät varmaan paremmin.
°°°mikä olisi parempi suhde maailmaan kuin rehellisyys itseään ja muita kohtaan?°°°
Tilausta olisi, mutta paremman puuttessa, meneehän se niinkin.
°°°Vaikutat erittäin suloiselta ihmiseltä°°°
Kiitos! Otan tuon kohteliaisuutena. *niiaa nätisti*
Tulee niin ihanan tyttömäinen olo *punastuu*
Viimeksi sanottiin söpöksi ('tosi söpö'), ihan aikuisten oikeasti.
°°°en tietenkään tätä tiedä, ehkä sotken sinut entiseeni..°°°
Mahdollisesti… fiksusti sanottu! En pidäkään liian itsevarmoista miehistä, edes kavereina.
°°°äläkä uhraa kaikkea hänelle, koska hän ei sitä halua.°°°
Mutta rakastunut valitsee oma-aloitteisesti sen mikä on hänelle itselleen parasta. Sen toisen kanssa olemisen mahdollisuuden, haluaa toinen sitä tai ei. Ainoa valinta mikä tekee onnelliseksi.
°°°Minulle ehkä kivuliain asia suhteessamme oli, kun hän antoi jatkuvasti asioita joita minä en halunnut,°°°
Kun antaa niin saa. Antoiko hän itsensä takia, sinun takia vai sen takia että olit puolet siitä, mikä on "me" ja antaessaan sai puolet takaisin, tai monin verroin enemmän?
°°°enkä halunnut tuntea itseäni ihmisenä joka vaatii toiselta oman elämän luopumista ja täyttä alistumista sekä suuria uhrauksia.°°°
Miksi tuntea vaativaksi, jos ei vaadi? Toinen ihminen tekee ja toimii oman mielensä mukaan, oman vapaan tahtonsa mukaan. Et voi liioin estää sitä. Kaikki tietysti loppuu kun lähtee pois.
°°°Halusin vain hänen rakastavan minua niinkuin minä häntä, elää yhdessä toistemme unelmia.°°°
Eri unelmat (toisensa poissulkevat?). Ei ollut mahdollista yksipuolisen rakastumisprosessin aikana. Ennen sitä ja sen jälkeen kyllä, jos osaa, haluaa, kykenee, riittää jne.
°°°Älä tee samoja virheitä jos vain mitenkään mahdollista..°°°
No, oliko fiksua? Just niitä virheitähän kannattaa tehdä, mitä aina ennenki, niin oppii ne hyvin. Helppo tehdä nopeesti ja kerralla enemmänkin. Jää vähän aikaa muuhunkin.
Senverran voin joustaa, kun oot noin mukava tyyppi, et parina eri päivänä voin tehä paria eri virhettä.
°°°Onnea kuitenkin,°°°
Kiitos! Hyvää onnea sinulle!
Asia ei erityisemmin minua vaivaa, mutta turhien väärinkäsitysten välttämiseksi, voisi ajankohta sukupuolenikorjausveikkaukselle olla kutakuinkin otollinen.
Please, forgive me those few jokes! Can't help it! Once in a lifetime situation, You know! The man had to do what the man had to do! No hard feelings, okay?
Lopeta toisten kirjoitusten pilkkominen yksittäisiksi lauseiksi.
Älä ainakaan kopioi niitä uudelleen näkyviin.
Vastaa oleelliseen asiaan selkeillä lauseilla.
Mene nyt ihmeessä sukulaisillesi jos haluat ja hanki työpaikka mistä sellaisen saat! Jos sulla ei ole lapsia, ei ole mitään syytä miksi et olisi voinut mennä kesäksi kauemmas töihin!
Ole oma itsesi, elä omaa elämääsi äläkä miehen kautta! Oikeasti, mulla jos olisi tuollainen seurustelukumppani kuin sinä, tulisin hulluksi! Et voi olla koko ajan hänen kyljessään kiinni etkä kontrolloida tekemisiä! Luultavimmin mies lähti sinne mökille yksin juuri tuon omistushalusi vuoksi, ja sen vuoksi olet ajamassa häntä koko ajan kauemmas ja kauemmas ja lopulta pois! Hyvät ihmiset sentään, antakaa seurustelukumppaneillenne tilaa!!!