Annanko vielä anteeksi?

Takana on kohta seitsemän vuotta yhteistä elämää ylä- ja alamäkineen. Mies petti ensimmäisen kerran reilun vuoden päästä tapaamisestamme. Se tuli täytenä yllätyksenä, kaikki oli todella hyvin, ei käynyt edes mielessä, että näin voisi tapahtua. Järkytyksestä selvittyäni annoin kuitenkin anteeksi, jotenkin sain elämän syrjästä kiinni ja opin elämään sen kanssa. Aika-ajoin se tietenkin muistui mieleen aiheuttaen mielipahaa ja luottamuspulaa. Muitakin kriisejä on ollut useita, mutta niistäkin ollaan selvitty. Vuosi sitten tehtiin suuri elämänmuutos, muutettiin maalle ja kaikki piti olla hyvin, oikeastaan siinä vaihteessa suhteessamme tapahtui niin, että rakastuimme toisiimme uudelleen ja aikamoisella volyymilla. Rempattiin taloa ja rakennettiin uusi ihana pesä, oltiin onnellisia. Joulun jälkeen aloin ihmetellä miehen omituista käytöstä, kaikki klassiset merkit, että on tekeillä jotain mikä ei kestä päivänvaloa. Yritin puhua asiasta vaikka kuinka monta kertaa, mutta mies pontevasti kielsi kaiken syyttäen minua luulosairaaksi ja vainoharhaiseksi. Koko kevät rimpuiltiin tässä noidankehässä. Kunnes sain tilaisuuden ratsata hänen luurinsa (sitä hän tietenkin piti aina piilossa) ja sieltähän se totuus sitten paljastui. Tällä kertaa se ei yllättänyt, koska tiesin tämän jo kauan aikaa, silti silmissä musteni ja päässä pimeni sillä hetkellä. Olin shokissa ja olisin voinut vaikka repiä häneltä silmät päästä.
Mies katui tekoaan, halusi puhua ja selvittää tilannetta. Itkien (ensimmäisen kerran koko suhteen aikana) vannoi rakkauttaan minuun ja kertoi, että ongelma johtuu hänestä itsestään ja haluaa mennä terapiaan ja pyysi minut mukaan. Sanoi, että ei ehkä pysty koskaan sitoutumaan täydellisesti. Hajosin lisää, tosi tuskallista kuulla tämä näin monen vuoden jälkeen! Hän on sitä mieltä, että se "terapia kortti" kannattaisi katsoa. Pieni toivonkipinä on siinä, että ensimmäisen kerran mies myönsi, että hän on tehnyt väärin eikä vika ole minussa ja haluaa apua itselleen sekä meille yhdessä.
Onko kellään kokemusta, onko kukaan saanut apua terapiasta? Antakaa neuvoja mitä teen.
1441
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jos mies lähtee terapiaan, niin mielestäni se on silloin tosissaan.
Jos rakastat miestäsi, niin yrittäkää vielä.
Voit saada siitä vielä hyvän miehen.
Täytyy vain uskaltaa, luottaa ja rakastaa.
Silläkin uhalla, että käy huonosti.

Tiedän tunteesi. Minulle soitti nainen Turusta, että hänellä on ollut mieheni kanssa suhde 5 vuotta. Silti annoin anteeksi. Täytyy vain rakastaa, rakastaa......
Meillä ei ole varmaan milloinkaan mennyt näin hyvin, kuin tuon tapahtuman jälkeen.
Olen saanut tuntea, että hän välittää minusta ja rakastaa minua.
Otan riskin ja toivottavasti se kannattaa. Aika näyttää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ullamilla kirjoitti:

Takana on kohta seitsemän vuotta yhteistä elämää ylä- ja alamäkineen. Mies petti ensimmäisen kerran reilun vuoden päästä tapaamisestamme. Se tuli täytenä yllätyksenä, kaikki oli todella hyvin, ei käynyt edes mielessä, että näin voisi tapahtua. Järkytyksestä selvittyäni annoin kuitenkin anteeksi, jotenkin sain elämän syrjästä kiinni ja opin elämään sen kanssa. Aika-ajoin se tietenkin muistui mieleen aiheuttaen mielipahaa ja luottamuspulaa. Muitakin kriisejä on ollut useita, mutta niistäkin ollaan selvitty. Vuosi sitten tehtiin suuri elämänmuutos, muutettiin maalle ja kaikki piti olla hyvin, oikeastaan siinä vaihteessa suhteessamme tapahtui niin, että rakastuimme toisiimme uudelleen ja aikamoisella volyymilla. Rempattiin taloa ja rakennettiin uusi ihana pesä, oltiin onnellisia. Joulun jälkeen aloin ihmetellä miehen omituista käytöstä, kaikki klassiset merkit, että on tekeillä jotain mikä ei kestä päivänvaloa. Yritin puhua asiasta vaikka kuinka monta kertaa, mutta mies pontevasti kielsi kaiken syyttäen minua luulosairaaksi ja vainoharhaiseksi. Koko kevät rimpuiltiin tässä noidankehässä. Kunnes sain tilaisuuden ratsata hänen luurinsa (sitä hän tietenkin piti aina piilossa) ja sieltähän se totuus sitten paljastui. Tällä kertaa se ei yllättänyt, koska tiesin tämän jo kauan aikaa, silti silmissä musteni ja päässä pimeni sillä hetkellä. Olin shokissa ja olisin voinut vaikka repiä häneltä silmät päästä.
Mies katui tekoaan, halusi puhua ja selvittää tilannetta. Itkien (ensimmäisen kerran koko suhteen aikana) vannoi rakkauttaan minuun ja kertoi, että ongelma johtuu hänestä itsestään ja haluaa mennä terapiaan ja pyysi minut mukaan. Sanoi, että ei ehkä pysty koskaan sitoutumaan täydellisesti. Hajosin lisää, tosi tuskallista kuulla tämä näin monen vuoden jälkeen! Hän on sitä mieltä, että se "terapia kortti" kannattaisi katsoa. Pieni toivonkipinä on siinä, että ensimmäisen kerran mies myönsi, että hän on tehnyt väärin eikä vika ole minussa ja haluaa apua itselleen sekä meille yhdessä.
Onko kellään kokemusta, onko kukaan saanut apua terapiasta? Antakaa neuvoja mitä teen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu