kaikki yhdessä mennareita metsästämään

mutta hyvä muistaa että tien kummallakin puolella on oja.

Menestysteologiasta on tullut vähän niin kuin kirosana tai ainakin kätevä leimasin, niin että tietyissä piireissä on tullut tavaksi nähdä mennareita siellä ja täällä. Yhtä hyvin voitaisiin metsästää menetysteologeja, sitä sielullisuuden suuntaa, missä sairauskin nähdään suoranaisena hyveenä ja lähes kerskauksen aiheena - niitä joita Jumala rakastaa, hän murtaa: kasvattaa kärsimyksen, sairauden, konkurssien ja onnettomuuksien kautta.

* huoks *

Ei kaikki menestysteologiaksi haukuttu ole menestysteologiaa, ei ainakaan epäraamatullista menestysteologiaa.
Olisi hyvä miettiä ettei lähde omien tuntemusten ja korostusten perusteella tuomitsemaan veljiä ja siskoja jotka voivat olla hyvinkin vilpittömiä kristittyjä...
Sama toiseen suuntaan. Ei kaikki menetysteologia [välttämättä] ole epäraamatullista.

Sanoisin niin, että menestysteologia ja menetysteologia ovat kumpikin ok, jos pysytään tiellä. Ojan puolella riita on valmis ja sitten vain viskotaan kiviä tien yli "harhaoppisten" leiriin.

Viestissäsi mainitaan varastamisella hankittu raha ja ansiotyöllä hankittu raha. Entä Jumalan siunauksena tullut raha? Vai onko siitä puhuminen epähengellistä? Käytännössä lienee niin, että kun ihminen on yliherkkiä "kolehtipuheille" ym. ja kovin nopeasti leimaa kaikki rahaa koskevat saarnat menestysteologiaksi, hänen oma sydämensä on rahassa kiinni? Niinkin voi olla!

Paavali oli oppinut elämään runsaudessa ja niukkuudessa. Kun sisin on Jumalan elämän valtaama, ei ole tarvetta mittailla toisten uskonelämää ja siinä olevaa siunausta taloudellisen tilan tai terveydentilan perusteella, vaan rukous on: HERRA, TÄYTÄ TÄMÄNKIN VELJEN JA SISKON ELÄMÄ ITSELLÄSI.

Silloin asiat menevät kohdalleen.

Olen tavannut siunattuja ihania kristittyjä niin sairaiden ja terveiden, köyhien kuin hyvin toimeen tulevien joukossa. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että kristitty voi olla köyhä ja kipeä kirouksen, synnin tai väärien uskomusmallien tähden, sallien itselleen sairauden, koska pitää sitä elämään kuuluvana normaalina koettelemuksena tai jopa Jumalan antamana kasvatuskeinona. Mutta missään tapauksessa en lähde sairastavaa (tai köyhää) kristittyä epäilemään epähengelliseksi tai että hän kärsii syntiensä tähden. En edusta sellaista ajattelua, jota kuulin eräänkin saarnaajan julistavan, että sairautta - ja epäraamatullisen menestysteologian mukaan myös vähävaraisuutta eli köyhyyttä? - vastaan on aina taisteltava ja sitä on vastustettava juuri niin kuin Perkelettä vastustetaan, sillä sairaus (ja köyhyys?) on 100% sielunvihollisen työtä mikä kuuluu murskata. Ja jos edelleen olet köyhä ja kipeä, et ole uskonut tarpeeksi?

* kaksinkertainen huoks *

Ainoastaan Kristus voi murskata vihollisen vallan. Kun olemme Hänelle antautuneet niin että Hän saa sydämissämme vallita ja vaikuttaa, vihollisen valta elämässämme murskautuu. IHANA JEESUS. Silloin voimme iloita niukkuudessa ja runsaudessa.

Ihmisten mielistelemisestä ja ahneudesta on hyvä muistaa etteivät ne ole ainoastaan mennareiden syntejä vaan yleisinhimillistä lihallisuutta, jonka Kristus haluaa meissä voittaa. Myös menetysteologi voi mielistellä ihmisiä. Silloin hän ei ole todellinen menetysteologi, joka olisi luovuttanut kaikkensa, sisimpänsä Herralle, elääkseen Jumalan rakkauden murtamaa valloitettua elämää, vaan enemmän etsii ihmiskunniaa ja opillista oikeassaolemista samanmielisten keskuudessa. On kiva olla tunnettu kiivaana mennareiden vastustajana, joka paljastaa ja torjuu harhaopin kavalat juonet? Sellainen on ihminen.

Mutta! Ainoastaan menetysteologi voi olla menestysteologi. :)

Raamattu puhuu sekä menettämisestä (kaikki roskaksi Jeesuksen tuntemisen tähden, elämän kokonaisvaltainen luovuttaminen Hänelle, ristin tie) että menestyksestä (yltäkylläinen elämä, ylösnousemuselämän todellisuus, kokonaisvaltainen siunaus Kristuksessa).

Kokemukseni ja käsitykseni on, että kun ristin tie otetaan todesta, niin että ollaan valmiit "yhdessä Jeesuksen kanssa" kuolemaan pois itsekkyydestä, luovuttaen kaikki Hänelle, rakkaudessa, se johtaan myös elämään "yhdessä Jeesuksen kanssa". Ja Hän on ylösnoussut Voittaja!

Kun kristillisen elämän johonkin osa-alueeseen tai osa-totuuteen keskitytään niin että siitä lähdetään muotoilemaan oppi, minkä kautta kaikki muu tarkastellaan ja arvotetaan, ollaan ojassa. Seurauksena on lahkohenkistä kyräilyä, olkoon osa-totuus sinänsä vaikka oikeakin. Silloin ei voi elää Kristuskeskeistä elämää, missä asian (osa-totuuden) sisältö olisi totta, terveesti toteutettavissa ja koettavissa.

Hyvä testi on, mitä tunne-elämässäni tapahtuu ja kuinka reagoin kohdatessani "menestysteologian" tai "menetysteologian"edustajia, säilytänkö rauhan Kristuksessa ja pystyn keskittymään olennaiseen vai toiminko lihassa? Lihassa toimiva on aina ojassa olkoon oppinäkemys teoriassa kuinka tosi tahansa. Oikea kristillinen elämä on elämää Kristuksen tuntemisessa.

Ef.3:18-19.