Ihmisellä joka hymyilee yhtenään

Tai ymmärtäisi? Millaista elämä todella olisi, jos se olisi vain yhtä nousukiitoa, vailla elämän moninaisuuksia?

oikeastaan mitään? kirjoitti:

Tai ymmärtäisi? Millaista elämä todella olisi, jos se olisi vain yhtä nousukiitoa, vailla elämän moninaisuuksia?

ja vastoinkäymisten pitäisi olla edellytyts elämään, oikeanlaiseen sellaiseen? Miksi ihmisten pitää olla niin negatiivisia :D

old_profile_45950 kirjoitti:

ja vastoinkäymisten pitäisi olla edellytyts elämään, oikeanlaiseen sellaiseen? Miksi ihmisten pitää olla niin negatiivisia :D

jos huolia ja murheita ei kellään olisi. Kaikilla kuitenkin niitä on jossain määrin, vaikka kuinka muuten hyvin menisi. Se, että toisinaan näkee ja kokee myös sitä elämän toista puolta, antaa enemmän syvyyttä kokonaisuuden ymmärtämiseen.

Ideaalihan olisi kirjoitti:

jos huolia ja murheita ei kellään olisi. Kaikilla kuitenkin niitä on jossain määrin, vaikka kuinka muuten hyvin menisi. Se, että toisinaan näkee ja kokee myös sitä elämän toista puolta, antaa enemmän syvyyttä kokonaisuuden ymmärtämiseen.

En mä sitä kiistä etteikö huonot asiat olisi oikeasti hyvä asia elämässä, mutta ei ne silti ole välttämättömiä asioita jotta elämä olisi opettavaista ja hyvää, millaista liian moni tuntuu ajattelevan että se olisi sitä kunnollista ja kypsää elämää, ainoata sellaista: että on ollut vastoinkämisiä ja vaikeuksia, rankkaa ja blaa blaa.. Mä joskus törmään semmosiin jotka suorastaan ihannoivat mahdollisimman traagisia taustoja kun mun mielestä taas jokainen itse rakentaa ne omat vastoinkäymisensä jota ei mitata missään mittapuussa.