En tiedä oikein enää mitä tekisin. Ikää on vuotta vajaa 30. Rouva pari vuotta nuorempi.
10 vuotta on tullut täyteen yhdessä rouvan kanssa.
Tähän 10 vuoteen omahtunut paljon tapahtumaa, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että nyt on mitta täynnä.
Omasta mielestäni tuntuu siltä kuin olisin jokin maksumies ainoastaan enää tässä taloudessa.
Lapsia ei ole ja vuokralla asutaan. Aikomus on ollut, että ostan rivitalon pätkän ja muutetaan sinne vihdoin pois vuokralta.
Rouvalla ei ole pennin hyrrää, jolla tietenkään osallistuisi kämpän ostamiseen. Silloin täytyy se itse ostaa.
Välillä on rouva vehdannut toisten miesten kanssa sitä sun tätä ja kiinni on jäänyt. On jopa hajottanut yhdenkin perheen kokonaan toilailullaan. Eli ei enää siinä perheessä isäntää ole. Äiti joutuu yksin hoitaa lastaan.
Töissä rouva on ravintolassa ja itse olen päivätöissä, joten emme siis todellakaan enää näekään toisiamme useasti.
Nytkin olen kesälomalla lapsuudenkotonani ja rouva monen sadan kilometrin päässä, kun ei päässyt lähtemään lomille töistään.
Mitä ihmettä minun pitäisi oikein tehdä?
Onko muilla kokemuksia asiasta?
Alkaa tuntumaan jo siltä, että mitä iloa tässä on enää tämän naisen kanssa olla?
Tuntuu kuitenkin, että rakastan häntä, mutta onko tunne molemminpuolinen?
Riidelty on vaikka mistä. Se on on outoa, että kun kysyn häneltä, että mihin hänen rahansa on mennyt, niin siitäkin tulee riita.
Eikö se nyt ole päivän selvää, jos toisella on tili tyhjä, että sitten kerrotaan, että mihin se raha menee ja yritetään yhdessä selvittää ne turhat menot ja auttaa toista tässäkin asiassa.
Olen jopa maksanut hänen Visa-velkansakin pois. Taisi olla 1500 euroa.
Tupakka on toinen. Olen elänyt koko lapsuuteni perheessä, jossa ei polteta tupakkaa. En oikein muutenkaan sitä ymmärrä. En silloin hyväksy sitä myös elinkumppaniltanikaan. Mitä ihmeellistä siinä on?
Tälläkin hetkellä rouva istui vuokrakämpän parvekkeella tupakilla ja kun siitä hänelle mainitsin, niin eikös muuta. Puhelin kiinni.
Olenko täysi paska vai mitä teen jatkossa elämälleni?
10 vuotta on tullut täyteen yhdessä rouvan kanssa.
Tähän 10 vuoteen omahtunut paljon tapahtumaa, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että nyt on mitta täynnä.
Omasta mielestäni tuntuu siltä kuin olisin jokin maksumies ainoastaan enää tässä taloudessa.
Lapsia ei ole ja vuokralla asutaan. Aikomus on ollut, että ostan rivitalon pätkän ja muutetaan sinne vihdoin pois vuokralta.
Rouvalla ei ole pennin hyrrää, jolla tietenkään osallistuisi kämpän ostamiseen. Silloin täytyy se itse ostaa.
Välillä on rouva vehdannut toisten miesten kanssa sitä sun tätä ja kiinni on jäänyt. On jopa hajottanut yhdenkin perheen kokonaan toilailullaan. Eli ei enää siinä perheessä isäntää ole. Äiti joutuu yksin hoitaa lastaan.
Töissä rouva on ravintolassa ja itse olen päivätöissä, joten emme siis todellakaan enää näekään toisiamme useasti.
Nytkin olen kesälomalla lapsuudenkotonani ja rouva monen sadan kilometrin päässä, kun ei päässyt lähtemään lomille töistään.
Mitä ihmettä minun pitäisi oikein tehdä?
Onko muilla kokemuksia asiasta?
Alkaa tuntumaan jo siltä, että mitä iloa tässä on enää tämän naisen kanssa olla?
Tuntuu kuitenkin, että rakastan häntä, mutta onko tunne molemminpuolinen?
Riidelty on vaikka mistä. Se on on outoa, että kun kysyn häneltä, että mihin hänen rahansa on mennyt, niin siitäkin tulee riita.
Eikö se nyt ole päivän selvää, jos toisella on tili tyhjä, että sitten kerrotaan, että mihin se raha menee ja yritetään yhdessä selvittää ne turhat menot ja auttaa toista tässäkin asiassa.
Olen jopa maksanut hänen Visa-velkansakin pois. Taisi olla 1500 euroa.
Tupakka on toinen. Olen elänyt koko lapsuuteni perheessä, jossa ei polteta tupakkaa. En oikein muutenkaan sitä ymmärrä. En silloin hyväksy sitä myös elinkumppaniltanikaan. Mitä ihmeellistä siinä on?
Tälläkin hetkellä rouva istui vuokrakämpän parvekkeella tupakilla ja kun siitä hänelle mainitsin, niin eikös muuta. Puhelin kiinni.
Olenko täysi paska vai mitä teen jatkossa elämälleni?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olet jo ymmärtänyt ettei tuo "elämä" ole sinua varten. Nyt tarvitet vain rohkeutta tehdä ratkaisusi.
Olet kyllästynyt elämääsi ja samalla myös rouvaasi. Se kuuluu normaaliin kuvioon ja koskettaa kaikkia pitkissä parisuhteissa olevia ihmisiä. On tullut aika punnita vaihtoehtoja.
Rouvan suhteen pätee vanha totuus, ei se vaihtamalla parane. Jos vaihdat emäntää, olet uuden kanssa jonkun ajan päästä mahdollisesti kokoluokaltaan suurempien ongelmien edessä. Joten tee siitä spekulaatiosta loppu ja päätä, että näillä mennään. Kerro se myös rouvallesi. Sano, että elämä tällaisenaan tympii ja siihen täytyy yhdessä keksiä muutosta, mutta hän on niin tärkeä ja rakas, ettet häntä haluaisi alkaa vaihtaa. Rouvaan saat myös eloa, kun muistat joka päivä mainita/näyttää myös julkisesti, että hän on se sinun parempi puoliskosi (vrt vaikka Emmerdalen Viv ja Bob, jos esimerkki haetaan kaukaa!)
Mitä taas muihin asioihin tulee, elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti (Nykänen) sanoo. Siinä valossa unelmien toteuttaminen alkaa NYT. Miksi jarruttelisit omia unelmiasi vai sen takia, ettei joku toinen halua samaa. Parisuhteessa itselle tärkeät asiat pitää neuvotella suotuisaan lopputulokseen. Luja päätös siitä, että nämä asiat minä haluan ja vaimolle kysymys oletko mukana/tarjoatko tukesi selventävät jo paljon. Mikäli hän haluaa aivan eri asoita, eivätkä ne ole yhdistettävissä, on pohdittava eroa.
Jokainen on oman onnensa seppä ja elämätöntä elämää voi joutua vanhana katumaan. Näitä kun tarpeeksi mietit ja otat huomioon päätöksiesi seuraukset, ratkaisu on oleva valmistuessaan kristallinkirkas.Onnea!
"Rouvan suhteen pätee vanha totuus, ei se vaihtamalla parane"... Vaihtamalla parenee ! Itse olen sitä mieltä. Otin nimittäin hatkat exän mustasukkaisuuden takia ja nyt olen löytänyt vallan ihanan kumppanin, johon olen todella rakastunut
jotain provosointia ja ylilyöntiä tuossa on ja paljon, varsinaista totuutta ehkä siteeksi. Mutta. Ehkä tossa olennaisempaa onkin se ahdistus, joka on saanut tekeen tuon jutun, et sitä vois jotenkin käsitellä, joka helpottaisi sun tilannetta.
Varsinaiset raha-asiat, nehän nyt vaan yksinkertaisesti on hankalia monilla, se tekee elämän monesti vaikeaksi, mut ei mahdottomaksi. Suuri osa ihmisistä vaan joutuu sietämään ehkä aina hankalaa rahatilannetta jokatapauksessa, se nyt ei ole varsinaisesti mikään eron syy. Samoin nuo elintavat, kymmenen vuotta katsellut ja nytkö vasta harmittaa? Tuskin.
Tässä nuo käytännön seikat, jotka on keskusteltavissa ja järjesteltävissä osaltaan, jos halua on. Sekin kannattaa muistaa, että kaikkea ei voi muuttaa ja kaikkea ei voi saada. Asiat siis tärkeysjärjestykseen. Mikä on tärkeintä? SUhde, raha, terveys?
Mut tuo luottamus- ja tunnepuoli sitten? Tuntuu olevan hukassa. Keskustelut? Mikset sano mitään niistä? Tuosta valitit, ettei iloa ole? Mitä siinä suhteessa ylipäätään on?
Ihan konkreettisesti? Mitä siinä on ollut aluksi, mikä on saanut sen kymmenen vuotta kestämään?
Vaikutat ahdistuneelta ja varmasti oletkin. Miksi sinun pitäisi nyt ostaa asunto? Tehdä isoja päätöksiä juuri tuossa tilanteessa? Kukaan ei velvoita sinua mihinkään sellaiseen. Toisaalta asuntoasiaa voi miettiä erikseen suhdeasiasta, jokatapauksessa jossain on asuttava.
Periaatteessa jokainen elää elämäänsä niin, että tekee omat vastuulliset ratkaisunsa. Etkö oikein tiedä mitä tekisit elämällä yleensä vai mitä tekisit suhteessa puolisoon?
Ahdistus on aina viesti ja merkki jostakin asiasta, mikä sinun pitäisi itsellesi kertoa ja toimia jotenkin. Vaikkakin negatiivinen tunteena, mutta joku kimmoke sitten siihen, että tekee elämässään jotain muutosta.
Älä ensimmäisenä hanki kuitekaan asuntoa tai jos hankit, hanki omiin nimiin.
Sitten _ajan kanssa_ anna tilanteen rauhoittua ja tasoittua. Jos ahdistaa, niin tunteet poukkoilee sinnetänne, välillä tekisi niin tai näin, mutta anna aikaa sille päätökselle, minkä teet. Kiirettä ei ole. Nyt ei tarvitse päättää mitään, eikä kiirehtiä mihinkään suuntaan. Voit ikäänkuin sivusta katsella teidän suhdettanne ja vain katsella ihan ajan kanssa rauhassa. Älä arvota mitään asioita tai ala kinaamaan turhasta. Tarkastelet sitä vain. Se asia kyllä selviää. Tee elämässäsi kaikkia niitä asioita, mitä haluat, etsi sitä sisältöä nyt vähän aikaa muualta, äläkä mieti ahdistavia asioita, anna aikaa, ne ratkeavat usein sillä itsekseen tai voit saada intuitiivisia viestejä itseltäsi. Luota itseesi. Älä pakota itseäsi tekemään asunto tai suhderatkaisua, jos et ole siihen kypsä. Isot asiat vaatii aikaa.
Meillä maksunaisena olen minä. Mieheni on ollut pätkätöissä 15 vuotta. Tekee töitä vain siten, että saa taas sen 500 pv ansiosidonnaista päivärahaa.
Meillä mies hoitaa ne toisten kanssa vehtaamiset. Jäänyt monta kertaa kiinni.
Eroa!
No nyt kun olet kesälomalla, niin ikävöitkö naistasi? Jos ikävöit hänessä jotain, niin mitä? Jos et löydä vastausta kysymyksiini, niin eroa.
Ihmetyttää tuo persaukisuus jos hän kuitenkin on ravintolassa töissä. Tuon raha ja siitä puhuminen on asia, joka pitää hyvässä parisuhteessa olla kohdallaan. Jos raha-asiat eivät toimi, niin ne eivät toimi jatkossakaan, vaan joudut maksumieheksi jatkossakin ja sitten kun naisesi pyöräyttää muksun, niin sitten vasta maksatkin kaiken.
Jos tupakointi ärsyttää nyt, niin sitä se tekee jatkossakin yhä enemmän, joten jos röökaaminen ei lopu ja sinä et sitä periaatteessa siedä, niin miksi kärsiä loppuelämää asiasta.
Kuuntele miehen neuvo, jatka uuden etsimistä, älä jää tähän suhteeseen, se ei ole sinua varten. Kaikki on vain kiinni siitä, uskallatko tehdä ratkaisua, vai pelkäätkö jotain?
No kyllä tässä vähän on alkanut ikävöimään muijaa, ennenkuin tämä röökiasia tuli taas ilmi.
Mutta tuo tili nolla alkaa jo vituttamaan ja kunnolla. Millä ihmeellä asiaa pitäisi viedä eteenpäin? Olen yrittänyt puhua hänelle, että hän voi vapaasti katsoa mun palkkakuitin ja katsoa mitä minä tienaan. Olen kertonut, että hän voi vapaasti myös katsoa tilitapahtumia omalla tililläni. Että mihin menee ja kuinka paljon. Näitä asioita hän ei siis ole halunnut minulle kertoa. Olen siis tarjonnut omaa apuani tilanteen selvittämiseen, että voisimmeko laittaa paperille menot ja tulot, jotta voisimme vähän pysyä kärryillä. Ei passaa.
Pitäisihän nyt tarjoilijankin tienata, jos välillä tekee jopa tuplavuoroa.
Saas nähdä mitä tapahtuu. Rouva tulee huomenna tänne monen sadan kilsan päähän ja matkaamme hänen vanhempiensa tykö loppuviikoksi.
Pitää jutella asioista siellä...
Joopajoo. Lomat takana.
Vähän meni paremmin yhdessäolo siellä rouvan vanhempien kotona.
Nyt kun kotiin tultiin, niin rouvahan joutui taas heti töihin viikonlopuksi. Sillähän hän ei voi mitään. Ymmärrettävää.
Nyt kun olin ollut itse kuukauden poissa täältä asunnosta, niin kyselin rouvalta, että missä on kaikki postit, joita on kuukauden aikana tullut.
No rouva näytti pussin, jonne hän oli kerännyt postit.
Kun hän lähti töihin, niin päätin sitten katsella postit, jotka olivat tulleet. Siis mielenkiinnosta, että mitä on tullut.
No pohjalla oli sitten rouvan repimiä laskuja. Hän kun ei säilytä laskujaan ja muita tärkeitä papereita mapissa vaan repii ne ja heittää roskikseen.
Tekeeköhän monikin näin???? Omasta mielestäni täysin älytöntä. Voihan tulla eteen tilanteita, että täytyy tarkistaa jokin niistä papereista ja kaikenlisäksi nehän ovat täysin henkilökohtaisia asiapapereita, jotka eivät käsittääkseni minnekään roskikseen kuulu. No kuitenkin.
Minä kun olen ollut ymmälläni, että mihin ne rouvan rahat oikein menevät, niin päätin sitten vähäsen tarkistella niitä revittyjä laskuja.
Arvatkaapas vain mitä sieltä paljastui????
Viimeisin visalasku, jossa eräpäivä maaliskuun lopussa oli yli 5000 euroa! Voi jeesus!!!
Ja yhteiseltä s-ryhmän pankilta, johon minulla on siis rinnakkaiskortti oli velkaa melkein 2000 euroa!
Että semmoista! Oli kuntosalimuistutusmaksua yms yms muistutusmaksua ties mistä.....
Näitä hän ei siis ole minulle kertonut.
Päätin soittaa hänelle töihin ja kerroin kaiken.
No hän yritti selittää kyllä, että ei ole mulle uskaltanut kertoa ja että koko hänen lähin sukukin tietää jo asiasta. Äiti, isä ja sisarukset. Miksi minulle ei ole kerrottu!!!???
Asuttu saman katon alla melkein 10 vuotta ja tällaisia salaisuuksia tulee eteen vieläkin!!
Mitä vittua tässä tekisi?
Tässä ei siis ole kyse siitä, että jokin raha olisi minulle maailman tärkein asia VAAN tästä SALAILUSTA JA VALEHTELUSTA ja omasta mielestäni hyväksikäytetyksi tulemisesta!
Rouva tulee töistä siinä klo 1.00.
Mulle tuli jotenkin kauhean tuttu olo tuosta -siis minä olen nainen joka törsää ja on usein vähäsen peeaa, mies jota tapailen tienaa ilmeisesti ihan kohtuullisesti.
Kuitenkin, mulla on tuohon verrattuna pieniä mun velat, yhteensä 4500 euroa joita lyhentelen kuukausittain, sen minkä vaan kykenen. Maksan kalliista yksiöstä vielä vuokran jne jne.. Rahaa siis ei ole kamalasti käytössä laskujen jälkeen ja usein kun tavataan miehen kanssa mua hävettää "etukäteen" kertoa, että mulla ei ole sitten kamalasti rahaa.. Ettei voida mihinkään teatteriin ja kynttiläillallisille mennä. Hän ottaa sen iisisti eikä ole moksiskaan mutta mun oma häpeä surkean raha-asioiteni hoitamisen kohdalla on niin suurta, että olen oikeasti päättänyt hankkiutua veloista eroon -välittömästi- ja säästyä mahdolliselta tulevalta salailulta (jos juttumme etenee tästä) koska en millään kehtaisi myöntää miehelle, kuinka perso olen shoppailuhoukutuksille ja arjen pienille iloille ja sitä kautta velkaantunut.
Tää ei siis liittynyt tähän sun viestiisi, mutta jokin suuri myötätunnonpistos naistasi kohtaan laittoi mut kirjoittamaan. Mä tiedän, on väärin tehty tuo salailu ja se on kamala helvetti kun sortuu luottoja ottamaan ja elämään leveästi vaikkei todellisuudessa olisi siihen varaa.. Mutta niiden laskujen myöntäminen, näyttäminen ja varsinkin itselleen myöntäminen epätasapainosta taloudessa on kova paikka. Se, että sä tienaat ja sulla on kaikki hyvin, rahaa riittää niin se on saattanut tuoda paineita naisellesi, että hän haluaisi olla veroisesi taloudellisesti ja näin hankkinut julmat velat, piilotellut niitä. Uskoisin, että se ei ole hänellekään helppoa hävetä velkojaan ja piilotella niitä sulta, samalla kun ehkä toivoisi pääsevänsä piinasta ja saada kaikki julki. Mikä on reaktiosi, mitä ajattelet hänestä kun selviää mitä rahoille on tapahtunut..
Nämä asiat ainakin mun mielessä pyörivät jo nyt, kun olen tapaillut tätä kyseistä miestä ja mua hävettää myöntää mun huono rahatilanne, vaikka ne eivät ole vielä niin huonot kuin sinun naisellasi. Ole silti hellä, vaikka sitä hän ei periaatteessa ansaitsisikaan koska sulla on oikeus suuttua asiasta, eli salailusta.
Kiitos vastauksesta.
Voin kuvitella tilanteen, että täytyy turvautua luottoon. Mutta jos elää säästäväisesti ja kuluttaa vähän, tulee tulemaan toimeen aina ilman luottoa. Poikkeuksena asuntolaina.
Näin olen oman elämäni elänyt ja nyt vasta olen siis asuntoa ostamassa.
Saa nähdä mitä tulee keskustelusta keskellä yötä.
Luottamus tuohon rouvaan on kyllä pudonnut entisestään......
Ja olen myös rouvalle sanonut moneen kertaan, että minä voin auttaa asiassa kun asiassa parhaani mukaan. Myös raha-asioissa, kuten olen tehnytkin.
Tarkoitus on nyt pistää rouva koville ja pyytää näyttämään ainakin tiliotteet, jotta näkisin sen rahantuhlauksen. Mihin se on siis mennyt. Eikö tämä ole reilua saada tietää, koska olen hänen visavelkansakin maksanut. Hän siis kertoi, että se oli 1500 euroa, jonka maksoin. Oli siis todellisuudessa PALJON suurempi!
Miten tällaiseen ihmisen voi enää luottaa???
että syystäkin et osaa nyt luottaa. Vaikuttaa, että nainen ei osaa ollenkaan käsitellä raha-asioitaan vastuullisesti, ei jotenkin osaa hillitä itseään. Se menee niin syvälle, että pimittelee asioita sulta ja välttelee maksujaan. Joillakin ihmisillä hallitsematon rahankäyttö, pimitys ja itselleenkin kieltäminen voivat olla oire jostain muusta. Itse en uskoisi ollenkaan, että hän itsenäisesti nykyisellä mennettelyllä ryhdistyy.
Siten ehkä itse asemassasi antaisin kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen kohtaa ja myöntää ongelmansa rahankäytössä, antaa sinun auttaa ja vahdit tosiaan rahankäyttöä. Et anna hänelle mahdollisuutta kerryttää velkaa. Yritätte siten jotenkin päästä pinnalle. Ja itse pysyt erittäin valppaana tästä taipumuksesta "hyvinäkin päivinä" ettet huomaa taas, että jumalaton velka pistää niskaan. Nainen voi kokea tämän nöyryyttävänä ja muutenkin tuon, ettei osaa hillitä, mutta se on ainoa tapa, jolla yhdessä pääsette pinnalle. Toinen vaihtoehto on se, että muutatte eri huusholleihin. Jos ei naiselta löydy halua em. verran, niin mikään ei tule parantumaan ja salailu jatkuu. Itse et täten uhraisi itseäsi ongelmalle. Kyseessä voi oikeasti olla alkoholismiin verrattava ongelma, jossa asiaa hävetään ja peitellään viimeiseen asti - jopa omalle itselleen. Ja taloudelliset seuraukset voivat olla musertavia. Jos tilanne oikein paha, voitte tarvita oikeasti ulkopuolista apua, koska yksin et häntä pakolla pysty "parantamaan".
Toisaalta kaikki riippuu myös omista voimistasi. Olet paljon muutakin joutunut kokemaan, pettämistä jne. Onko oman kestokykysi raja ylitetty? Silloin sinun parempi luovuttaa, kuin polttaa omia siipiäsi lopullisesti.
Juuh, ja se yhteinen asuntolaina tässä tilanteessa kannattaa täysin unohtaa. Et varmaan kovin luotettavaa maksukumppania saa. Ja sinuna en ennen tuota päätöstä maksaisi yhtäkään velkaa. Se maksumiehenä oleminen ei pelasta tilannetta.
Nyt on keskusteltu koko yö. Nyt rouva on töissä.
Hän on myöntänyt rahankäytön ongelman ja myöntänyt tehneensä väärin. On myöntänyt myös salaamisen ja osaa valehtelusta.
Kertoi näin, että kun asuimme eri asunnossa (pieni kaksio) jossa uusittiin 2m x 1 m pieni keittokomero(keittiö) niin hänen täytyi ottaa sitä visaluottoa keittiön osiin. Minä kyllä olen maksanut koko hommasta puolet kuten sovittiin alunperin. Eikä se mikään hirveän kallis remontti edes ollut.
Siitä eteenpäin hän on vain käyttänyt sitä luottopuolta kortissa ja ostellut yhtä sun toista turhaa. Tämän hän myönsi.
Pikku hiljaa sitä velkaa on sitten kertynyt älyttömästi.
Visa kortti laitettiin poikki tammikuussa. Hän kertoi, että hän on maksanut nyt kaiken tuon visavelan pois. Että velkaa ei enää ole.
Minä kun olen useasti sanonut rouvalle riitojen aikana, että on vissiin parempi vain erota, niinkuin nytkin hänelle puhelimessa sanoin kun soitin hänelle töihin illemmalla.
Nyt rouva on päättänyt, että hän haluaa erota.
Riidan aikana minulle on herännyt asia, etten kuitenkaan halua erota rouvasta. Hän on minulle kaikki kaikessa, vaikka onkin tehnyt paljon virheitä elämänsä aikana. Ilman rakkautta häneen, en olisi pystynyt antamaan anteeksi näitä miessekoiluja yms.
Hänelle diagnosoitiin myös työuupumus/masennus silloin kun asuimme vielä toisessa kämpässä. Minä ilmeisesti pelkäsin sitä tilannetta ja olin sanonut hänelle, että pesen käteni siitä masennustapauksesta. Näin minun ei olisi tietenkään pitänyt mennä tekemään.
Masennukseen hän on syönyt lääkkeitä viime vuoteen asti ja lopetti ne lääkärin lausunnon perusteella. Eli on ollut ilman lääkitystä ainakin puoli vuotta.
Minulla on halu ja rakkaus häntä kohtaan edelleen jäljellä näiden kaikkien vuosien ja tapahtumien jälkeen. Jokin syvä rakkaus ilmeisesti sen tekee.
Halu siis jakaa elämänsä kaikki hetket. Niin ilot kuin surutkin hänen kanssaan. Olla täytenä tukena elämän eri kohdissa miehenä, puolisona, ystävänä.
Olen jopa ajatellut, että voisin mennä hänen kanssaan naimisiin ja hankkia lapsia, kun aika koittaa.
Olemme kumpikin koulukiusattuja ja syrjittyjä elämässä. Rouva kuitenkin on paljon ulkoisesti kauniimman näkoinen kuin minä.
Tämä nainen on minun virallisesti ensimmäinen parisuhde. Eli ennen häntä oli kuukauden kestänyt juttu, joka ei johtanut mihinkään.
Hän on ollut koko tämän 10 vuoden ajan minulle se valo, jonka takia kannattaa elää. Itsetuntoni on noussut näinä vuosina.
Nyt rouva (olin jo kirjoittamassa vaimo) haluaa eroon minusta, koska olen ottanut riidoissa esiin monesti näitä miessekoiluja ja tämän raha-asian. Mielestäni se on ollut itseltäni puolustusta jotenkin..... Moni muu äijä olisi varmasti jo lähtenyt kauan sitten pois.
Rouva myös on sanonut rakastavansa minua, muttei enää niinkuin ennen.
Minä en halua eroa.
Nukuimme pari tuntia ja aamulla vielä palattiin asiaan. Hän ehti jopa soittaa äidillensä hyvin aikaisin aamulla ja kertoi tilanteen.
Nyt kuitenkin häntä töihin viedessäni puhuimme vielä asioista. Sovimme, että voisimme yrittää vielä puoli - vuoden korjata tätä rikki mennyttä suhdetta.
Enkä nyt sitten ilmeisesti mene mitään asuntoja edes katselemaan. Haluan rauhoittaa tilanteen.
Olenko täysin pihalla elämästä vai olenko vain niin täysin omistautunut tänne naiselle, ettei sitä mikään voi korvata koskaan??
Se ensimmäisen,vakavan ja pitkän suhteen loppuminen on pelottava ajatus! Olettehan olleet melkein aikuisista lähtien yhdessä. Mutta tiedätkö, että itse uskon, että voi - jos siis niin käy. Suret tietysti aikasi jne. mutta maailma ei ikinä tule loppumaan siihen. Sun kannattaa pohtia, että oletko nyt haluamassa suhteen pysymistä eron pelosta. Toisaalta naisenkin, että onko nyt vain masennus jne. vienyt siihen tilaan, että kokee paremmaksi paeta tilannetta.
Jos päätätte yhdessä jatkaa, niin teillä on aikamoinen sotku selvitettävänä. Toisaalta naisen toilailut miehen ja rahojen kanssa (lähinnä juuri se salailu). Toisaalta taas se, ettet ollut hankalimmassa vaiheessa tukena, masennuksessa. Luottamus petetty puolin ja toisin.
Rakkaus muuttuu aina siitä mitä se alussa on. Tekin olitte nuoria kun ryhdyitte yhteen ja nyt jo 10 vuotta kasvaneet ihmisinä ja parisuhteessa. Vaikeita kriisiaikoja tulee itse kullekkin ja niissä sitä parisuhdetta punnitaan.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin; ole sä tukena naisen rahapinnistelyistä eroon pääsemiseksi ja masennuksen kanssa. Ja toivottavasti nainenkin tukee sua siinä, kuinka rakennat uudelleen luottamusta häneen. On todella kenkkua, kun itse huomaa sairastuneensa eikä saa sitä tukea rakkaimmaltaan. On todella kenkkua huomata, että toinen ei anna mahdollisuutta käydä pettämistä läpi rauhassa vaan heittää erokortin mukaan. Kierolla tavalla on hyvää se, että kumpikin ansaitsette nyt toisiltanne enemmän ja kummatkin tehneet mokia - siitä on hyvä tasavertaisesti yhdessä ponnistaa. Tsemppiä matkaan! :)
Minulla on ajatuksissa se, että 10 vuotta elämästä on niin paljon aikaa ja vielä 19-29 vuodet, jotka ovat todella tärkeät elämän kehityksessä.
En siis halua menettää näitä vuosia tämän rouvan kanssa koskaan. Suurin osa niistä vuosista on ollut kuitenkin upeaa. Myönnän, että olen laiminlyönyt häntä, koska olen ilmeisesti ollut niin vittuuntunt siihen käytökseen, jota rouva on harrastanut.
Siitä olen siis varma, että en ole rouvani kanssa yhdessä vain siksi, että pelkäisin olla yksin tässä maailmassa. Olen vain kasvanut kuin puun siemen upeaan maahan ja sieltä 10 vuodessa olen pikku hiljaa kasvanut ja kasvanut ja nauttinut siitä maasta, josta olen kasvanut. Ymmärrätte varmaan, että tarkoitan tässä rouvaa.
Tuntuu myös, että olisimme yhdessä rouvan kanssa kasvaneet nuoruuden kivikoissa ja kestäneet kaiken mit matkallemme on tullut. Nytkin tällaiset asiat, joidenka takia rouva on eroa halunnut, ovat lopulta niiden virheiden läpikäyntejä yhä uudelleen ja uudelleen. Miksi?
Olen siis pystynyt antamaan anteeksi hänen tekemät virheet, mutta ei niitä kuitenkaan koskaan voi unohtaa. Ymmärrätte varmaan?
Sen kanssa on pystyttävä elämään.
Muuten sattumalta satuin huomaamaan, kun olen vielä lapsi sisältä ja kerään säästöpapukaijaan kolikoita, jotka sitten sen täyttyessä vien pankkiin ja ilahdun niistä muutamasta 10 - 100 eurosta, jota tililleni on tullut.
Eli vein tuttuun tapaan kolikoita papukaijaan ja huomasin, että sieltä papukaijasta on hävinnyt melkein sentin verran kolikoita, kun mihin sen viimeksi jätin. Eli se oli täpösen täynnä. Eli rouva on siis veitsellä ottanut omaan käyttöönsä kolikoita sieltä kertomatta siitä minulle. Säälittää hieman, koska siellä on pääasiassa 50, 20, 10 ja 5 sentin kolikoita. On siellä myös euroja ja 2 euron kolikoita.
Hänellä on siis ollut NIIIIIIIIIIN huono rahatilanne, että on joutunut ottamaan kolikoita elääkseen. Mulle tulee todella paha olo, kun kuvittelen sen tilanteen, jonka hän on joutunut tekemään rahapulassa.
En ole siitä vihainen. Varmaan kerron asiasta hänelle ohimennen ja sanon, että olisi siitä voinut mulle kertoa.
Juuri hän soitti töistä ja pyysi minua siirtämään 100 euroa hänen tililleen, jotta voisi maksaa muutaman laskun pois. Tämän tein ihan vain auttaakseni häntä. Rakkaudesta.
Todella hävettää itseä se tilanne, että en ole tajunnut olla apuna, kun toisella on ollut masennusta. Olen ilmeisesti pelännyt sitä tilannetta, kun asia on liittynyt mielenterveyteen....
Olen hänelle kertonut, että se luottamus on mennyt nolliin ja se täytyy rakentaan uudelleen. Niinhän siinä täytyy tehdä. Mutta eikö elämä ole tehty haasteita varten? Olen valmis ottamaan sen haasteen vastaan.
Kerro ja auta sinä minua ja meitä, että miten alamme rakentamaan kaikkea uudestaan.
Otan ainakin hänet huomioon tästä lähtien paljon paremmin, kuin mitä tähän asti. Käytän sanoja rakas ja kulta sillä tarkoituksella, joka niille sanoille kuuluu.
Auttakaa muutkin antamalla omia ohjeita, jos olette vastaavaa kokeneet tai vaikka ette olisikaan, mutta ohje tuntuu teistä hyvältä.
Kiitos!
sään aikana-ennekuin on "myöhäistä". Tämä rouvasi kaipaa ammattiauttajan apua.
Hillitön ostomania on kovin paha juttu. Jos kuitenkin päätät jäädä, kumppanisi kaipaa todella apua.
Olen ottanut puheeksi terapian, mutta hän ei halua sinne mennä. Minä haluan auttaa, mutta kuinka?
"Mutta tuo tili nolla alkaa jo vituttamaan ja kunnolla"
Naisellasi on historiaa uskottomuudesta ja rahat kuluvat johonkin. Ettei vain toisiin miehiin, esimerkiksi juhlimisiin ja hotellihuoneisiin?
"Nyt rouva on päättänyt, että hän haluaa erota."
Tämähän on hyvä uutinen!
"Tämä nainen on minun virallisesti ensimmäinen parisuhde. "
"Olenko täysin pihalla elämästä"
Olet.
Sinua kohdellaan kuin paskaa ja nielet kaiken ja se johtuu nimenmomaan kokemattomuudestasi. Ei tuolla tyylillä rakenneta hyvää parisuhdetta. Lisäksi maailmassa on paljon muitakin naisia, olet nyt paljon vanhempi. Tilanne naistenkaadon suhteen on sinulle huomattavasti edullisempi kuin 10 vuotta sitten. Tosin hyvä aika ei jatku enää montaakaan vuotta, sillä jos vielä odottelet muutaman vuoden, joudut deittailemaan yh-äitejä.
Kaiken voi korjata jos vain halua riittää. Kaikilla on ongelmia, kaikissa parisuhteissa on niitä, eli siitä ei tarvitse olla huolissaan tai häpeissään.
Meillä on myös 10 vuotta kestänyt suhde ja kriisejä on ilmaantunut. Näissä on suurena apuna ollut hnmky:n avioliittotyö. Sieltä saa apua. Lue lisää http://www.parempiavioliitto.fi/
Itse miehenä koen että avioliittotyön kautta itse olen onnellisempi meidän suhteessa, osaamme kommunikoida ja ymmärtää toista paremmin, ottaa toisen paremmin huomioon ja antaa paremmin tilaa omille asioille - me molemmat olemme oppineet näitä.
Ei ole niin epätoivoista tapausta olemassa etteikö suhde voisi parantua. Ja vaikka vielä ei olisikaan aallonpohjalla, suhdetta voi aina viedä parempaan suuntaan.
Hnmky toimii kristillisessä viitekehyksessä, mutta ei vaadi tai pakota uskonnollisuuteen. Ei siis tarvitse olla siitä huolissaan. Siellä ollaan myös kuultu jo kaikki kamaluudet mitä ihmiselämästä löytyy joten kokemuksen pohjalta tulee hyviä neuvoja ja tukea.
Tiedän että tuon toiminnan kautta on yhteinen onni löydetty puolisoiden välille hyvin epätoivoisiinkin tilanteisiin, riippuvuuksiin, väkivaltaisuuksiin, uskottomuuden jälkeen, yms.
Älä luovuta tai menetä toivoasi. Vaimo ei vaihtamalla parane.
"auttaa" vaikka aikaisemmin kun "rouva" oli masentunut oikein lääkärin lausunnon mukaan sinä olit ilmoittanut peseväsi kätesi koko asiasta?
Sinä olet yksi saatanan vellihousu koko mies, nysväke ja imet varmaan peukaloakin.
Minusta kuulostaa siltä että arvostus toisianne kohtaan on kadonnut. Se että mikään ei enää tunnu siltä miltä pitäisi on kivuliasta sanoa ääneen. Parit vain pysyttelevät yhdessä ja muuttuvat katkeriksi toisiaan kohtaan, vaikka vapauttavia vaihtoehtoja olisi. Mieti mitä hänessä näit suhteenne alkutaipaleella. Mihin hänessä rakastuit, ja onko sitä ihmistä enää jäljellä.
Olet vielä nuori, nyt kannattaa tosiaan punnita asiat elämässäsi, ehdit vielä muuttaa suuntaa jos haluat. Se on paljon vaikeampaa sitten kun on se omistusasunto ja lapsia. Arki tulee aina suhteessa vastaan, mutta sillä ei voi selittää ihan kaikkea. Rakkautta ja lämpöä voi olla arjessakin. Joskus ihmiset vain kasvavat erilleen.
Arvostus on kyllä mennyt alempaan suuntaan kyllä. Onko se ymmärrettävää? Käsittääkseni rouvalla on mennyt rakkaus minua kohtaan alaspäin sen takia, että olen käyttäytynyt kuten olen silloin kun hänelle todettiin masennus. Ja myös siksi, että olen ottanut näitä muiden miesten kanssa tehtyjä vääryyksiä esille riidoissa.
Hän on puhunut, että miksi minä en anna hänen unohtaa näitä asioita? Onhan se minulle vaikeaa näitä olla unohtamatta. Olisiko kelläkään muulle teille? Anteeksi olen kyllä antanut.
Tosiasiahan on kuitenkin se, että riidat johtuvat pääasiassa näistä rahasalailuista ja muistakin salailuista ja valehteluista minua kohtaan.
Miten siis alamme rakentamaan suhdetta alusta? Tekemällä hyvän pohjan talolle, jotta sitä ei sitten kaada suuretkaan myrskyt.
Suhteen alkutaipaleella näin hänet upeana nuorena naisena, joka oli kiinnostunut viimeinkin MINUSTA! Minusta kun ei ollut kukaan kiinnostunut samalla tavalla, kun hän.Ja kaikenlisäksi hän oli juuri sellainen nainen kuin olin elämässäni kuvitellut.
Hän oli maalta. Suomalainen. Hyvännäköinen. Ja kun häneen tutustui paremmin, niin selvisi hänen tunteellisuus kirjeissä, joita kirjoittelimme toisillemme ihastuneina. Hän oli myös ujo, kuten minä.
Minulla on vieläkin valtavassa muovipussissa oman työpöytäni laatikossa kotona kaikki meihin liittyvä materiaali 10 vuoden ajalta.
Eli siellä on jopa tekstiviestit kirjoitettuna ruutupaperille. Kaikki jotka hän on minulle lähettenyt, ennen kuin tuli mahdollisuus siirtää ne puhelimesta tietokoneelle suoraan. Kaikki ne on siis tallessa.
Pienimmätkin lippuset ja lappuset, joihin hän on esimerkiksi kirjoittanut muistutusta kaupasta tai muusta on tallella.
Lentoliput yhdessä. Tyhjät hajuvesipullot, joita hän on käyttänyt...
Olen miettinyt nyt, että haluaisin tuoda ne julki hääpäivänä kaikille ihmisille, jotta muutkin tietäisivät kuinka paljon häntä rakastan edelleen.
Ymmärrättekö te?
Naisena pakko sanoa että elät jossain haaveessa. Jos nainen on epävakaa raha asioissa masennustaipuvainen minäkin olisin jos olisi rahahuolia...
valehteleva..rikkoo perheitä.. siis pettää sua.. ja sinä rakastat.
ihan oikeesti arvostatko itseäsi että annat näin jatkua. minä ainakin ei polttavana naisihmisenä en edes ala jutteleen tapailemaan
polttavan haisevan ihmisen kanssa. meinaan perustavoista arjessa voi tulla aika paskaa pullakahvia sitten loppupeleissä kuitenkin.
Jos emäntä kerran on töissä eikä siltikään saa omia 1500 visa laskujaan maksettua hällä on tosiaan paha paha ongelma..
teidän ongelmat vaan lisääntyy jos ei hän opi arkielämän realiteetteja.siinä voi miehlläkin masennus ja migreeni vielä kehittyä..
"Käsittääkseni rouvalla on mennyt rakkaus minua kohtaan alaspäin sen takia, että olen käyttäytynyt kuten olen silloin kun hänelle todettiin masennus. Ja myös siksi, että olen ottanut näitä muiden miesten kanssa tehtyjä vääryyksiä esille riidoissa."
Sinä olet liian nyhverö, siksi se ei arvosta sinua. Jos olisit heti ensimmäisessä pettämisessä ottanut muijaa rinnuksista kiinni, nostanut seinälle ja antanut muutaman litsarin sekä todennut, että jumalauta tämä oli muuetn viimeinen kerta, niin varmasti arvostaisi sinua enemmän.
Miehen pitää olla Mies. Jos akka pettää, sitä pitää rangaista. Jos se siitä lähtee niin vittu lähtekööt, ei lähtee kumminkin kun naiset eivät arvosta nahjukisa.
no jos jonkun häissä olis noita käytettyjä juttuja, niin se olis suoraan sanottuna huvittavaa, menisin nurkan taakse nauramaan itseni kipeeksi.. Kyllä se rakkaus normaalisti riittää ilman sitä hajuvesipulloroskaa sun muuta. Ei hyvää päivää.. :D Päivän parhaat naurut tuli tästä.
Ja ne tekstarit saa olla sun henkilökohtanen aarre, jota ei tarvi levitellä muille. Eikä tarvi todistella kellekään mitään.
Noniin. Päivä uusi.
Eilinen meni sitten niin, että rouva oli siis työkavereiden( naisien) kanssa ulkona ja soitti minulle sitten keskellä yötä siinä klo 3.00, että hän on todella kännissä ja on lähtenyt yökerhosta yksin pois hoipertelemaan kohti kotia. Noin 4,5 km päässä siis koti.
Sanoi, että ei ole syönyt koko päivänä yhtään mitään ja on juonut paljon.
Pyysi, että tulisin hakemaan hänet bussipysäkiltä, joka on matkan varrella. Näin siis päätin tehdä. Puin päälle ja lähdin hakemaan. Viimeinen kesälomapäivä kun on edessä, niin ei pitäisi töihinkään vielä.
Siellähän hän oli. Hengitys haisi kyllä viinalle ja puhe oli sopertelevaa.
Kertoi itse, että oli juonut siideriä ja viiniä ja muutaman shotin. Kyllähän siitä sekaisin menee, jos ei mitään ole syönyt koko päivänä. No sitten hänellähän oli todella kova nälkä.
Pyysi, että voisimme mennä paikalliselle ABC-asemalle ostamaan hänelle ruokaa.
Ensin totesi, että ei kehtaa tulla sen näköisenä edes sisälle, mutta tuli kuitenkin. Ensiksi pyysyi minua maksamaan, mutta totesin hänelle, että ei mulla ole nälkä, että hän sitä pyysi tulemaan ruokaa ostamaan.
Hän itten nosti rahaa ottamaatista ja maksoi itse.
Kotona syötiin sitten kuitenkin samaa ateriaa, koska ei hän halunnut kaikkea yksin syödä. Jakoi siis mullekin.
Sen jälkeen menimme nukkumaan.
Tänään aamulla sitten oli rouvalla kauhea krapula. Pää kipeä ja ärsyyntynyt oli. Kirosi kovasti töihin lähtemistä ja pyysi mennä mun autolla, koska pääsee vasta klo 01.00, joka luki työvuoroissa.
Sinne meni siis. Töihin.
"Välillä on rouva vehdannut toisten miesten kanssa sitä sun tätä ja kiinni on jäänyt."
todennäköisesti tuo on vain jäävuoren huoppu. Jos kärähtää yhdestä, todennäköisesti on selvinnyt jostain toisesta.
"Mitä ihmettä minun pitäisi oikein tehdä?"
Heittää pihalle.
"Onko muilla kokemuksia asiasta?"
Vähän samanlaisia. Kun kuulin toisesta miehestä, heitin ämmän heti pihalle. Niin sinunkin olisi pitänyt tehdä, eivät nuo luonnevikaiset huorat siitä ajan kanssa paremmaksi muutu.
"Olenko täysi paska vai mitä teen jatkossa elämälleni?"
Olet nyhverö.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja heitä ämmä helvettiin elämästäsi. Ikäsi puolesta sinulla alkaa nimittäin viimeiset hetket hommata lapseton nainen, joten nyt tarvitaan peliliikkeitä.