Joku kirjoitti täällä taannoin, että minä olen nousukas. Aikani mietittyäni tulin johtopäätökseen, että kaveri oli aivan oikeassa. Minä olen nousukas. Ja sehän on yleisen mielipiteen mukaan halventava ominaisuus ihmisessä. Aloin miettimään, että miksi. No tietysti siksi, että nousukas leveilee saavutuksillaan ja elvistely on tympeää kuunneltavaa.
Vaan mitkä ovat vaihtoehdot? Ollapa vanhan rahan omistaja. Raha ei mukamas näyttelisi elämässä mitään osaa, koska sitä ei ajattelisi. Sitä olisi aina ollut, olisi ja tulisi olemaan. Helppoa olisi hurskastella, ettei raha tuo onnea, mikä osaltaan toki pitää paikkansakin. Eikä tarvitsisi miettiä, toisiko sen puute onnettomuutta. Voisi katsella köyhiä ja todeta, että hekin pärjäävät ja suurin osa on onnellisiakin.
Toinen vaihtoehto olisi, että olisi ollut syntymästään köyhä. Olisi kasvanut siihen, että onni lähtee muista asioista kuin maksetuista laskuista tai muusta yltäkylläisyydestä. Kun rahaa ei koskaan olisi ollutkaan, ei sitä oikein osaisi kaivatakin. Vaikka sitä satunnaisesti sattuisi olemaankin, niin sehän hupenisi käsistä alta aikayksikön.
Kolmas vaihtoehto on sitten tämä nousukkuus. Mitä väärää siinä on, että joku yrittää ponnistella elämässään korkeammalle oksalle ja joku jopa onnistuu siinä? Mikä siinä on niin halveksuttavaa, että se pitää suomalaisen kulttuurin mukaan kätkeä vakan alle? Tarkoittaako se automaattisesti, ettei muut arvot, kuten vaikkapa terveys, ihmissuhteet jne. enää ole tärkeitä?
Nyt on jälleen aika käydä maahan makaamaan potkittavaksi. ;-)
Ps. Enkä minäkään sentään vaadi, että muiden pitäisi ajatella tavallani puhumattakaan, että halveksisin toisinajattelijoita, vaikka te aina niin väitättekin...
Vaan mitkä ovat vaihtoehdot? Ollapa vanhan rahan omistaja. Raha ei mukamas näyttelisi elämässä mitään osaa, koska sitä ei ajattelisi. Sitä olisi aina ollut, olisi ja tulisi olemaan. Helppoa olisi hurskastella, ettei raha tuo onnea, mikä osaltaan toki pitää paikkansakin. Eikä tarvitsisi miettiä, toisiko sen puute onnettomuutta. Voisi katsella köyhiä ja todeta, että hekin pärjäävät ja suurin osa on onnellisiakin.
Toinen vaihtoehto olisi, että olisi ollut syntymästään köyhä. Olisi kasvanut siihen, että onni lähtee muista asioista kuin maksetuista laskuista tai muusta yltäkylläisyydestä. Kun rahaa ei koskaan olisi ollutkaan, ei sitä oikein osaisi kaivatakin. Vaikka sitä satunnaisesti sattuisi olemaankin, niin sehän hupenisi käsistä alta aikayksikön.
Kolmas vaihtoehto on sitten tämä nousukkuus. Mitä väärää siinä on, että joku yrittää ponnistella elämässään korkeammalle oksalle ja joku jopa onnistuu siinä? Mikä siinä on niin halveksuttavaa, että se pitää suomalaisen kulttuurin mukaan kätkeä vakan alle? Tarkoittaako se automaattisesti, ettei muut arvot, kuten vaikkapa terveys, ihmissuhteet jne. enää ole tärkeitä?
Nyt on jälleen aika käydä maahan makaamaan potkittavaksi. ;-)
Ps. Enkä minäkään sentään vaadi, että muiden pitäisi ajatella tavallani puhumattakaan, että halveksisin toisinajattelijoita, vaikka te aina niin väitättekin...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Made in Japan
siitä miten käyttäytyy päästyään sille paremmalle oksalle. Jos käyttäytyy kuin tietäisi kaiken ja osaisi kaiken ja olisi parempi kuin kukaan muu, niin väkisinkin se ärsyttää. Siinä ainakin syy, miksi minä en pidä sinusta. Koska olit sitten pärjännyt miten hyvin tahansa omasta mielestäni elämässäsi ja tehnyt kuinka paljon rahaa tahansa, niin en silti koe olevani sinun alapuolellasi!
"Enkä minäkään sentään vaadi, että muiden pitäisi ajatella tavallani puhumattakaan, että halveksisin toisinajattelijoita, vaikka te aina niin väitättekin..." Juuri niin sinä teet! Sinä esimerkiksi joskus kirjoitit, en enää edes muista, mikä oli aihe, mutta sanoit, että keskustelun kaltaisella ihmisellä ei ole oikeutta olla parisuhteessa. Mikä sinä olet määrittelemään kenellä on oikeus olla parisuhteessa ja kenellä ei?! Sinun minä tiedän kaiken asenteesi ärsyttää, ei se että olet pärjännyt elämässä.
En ikimaailmassa usko sanoneeni noin, ellei kaveri ensin heittänyt kuraa naamalle ja tarkoitus oli provota samalla mitalla takaisin.
Puhumattakaan, että olisin väittänyt rahan älliä mukanaan tuovan. Enkä pidä ketään alempiarvoisena ihmisenä. Vaikka nämä provo-Mmiehet, kukkoset. ja vilit olisikin voinut aikoinaan abortoida. Mutta se onkin eri juttu se.
kautta aikojen ollut ylemmissä luokissa jollain tapaa halveksuttava piirre äkkirikastuneissa ihmisissä. Ehkä se johtuu siitä, etteivät useimmat, ketkä saaneet yht`äkkiä käsiinsä rahaa enemmän, kuin ovat koskaan nähneetkään, osanneet käyttää sitä järkevällä tavalla, vaan ylpistyivät siitä ja käyttäytyivät hyvin öykkäröivästi. Vähän niinkuin "pilasivat" vanhan rahan omistajien "maineen". Äkkirikastuneita nousukkaita ei myöskään koskaan todella hyväksytä siihen vanhan rahan omistajien kastiin ... pieni "hajurako" pitää olla, että nousukkaat oikein tuntisivat alemmuudentunnetta toisiin nähden. Maailma on mätä ... tässäkin. Minusta kellään ei ole oikeasti oikeutta asettua korkeampaan asemaan toisiinsa nähden. Helposti toiset saattavat kuvitella olevansa rahan voimalla parempia ihmisiä, kuin muut, vaikkei se ole edes totta.
...sinun pitää leipäsi ansaitseman."
En usko, että "nousukkuutta" ja eteenpäin elämässä pyrkimistä voi pitää ihan synonyymeinä. Minusta nousukkuus-termiin liittyy se osatekijä, että menestyminen nousee päähän ja sitä tuodaan esille niin näennäispositiivisesti, että se lopulta ylittää perusnegatiiviseen kulttuuriimme kuuluvan ärsytyskynnyksen.
Negatiivisuushan ei sinällään ole mikään suomalainen ilmiö vaan kuuluu länsimaisuuteen. - Suomalaisilla vain on uskomus, että meillä on monet asiat huonommin kuin muilla. Uskotaan ihmisen synnynnäiseen pahuuteen ja harmitellaan kaikkea mahdollista. Eihän Suomessa voi olla uskottava esimerkiksi poliitikkona, jos ei ole huolestunut asioista ja kerro vaikeista asioista ja ajoista. Jos joku on elämänmyönteinen ja luottaa tulevaisuuteen, hän on haihattelija. - Siksi varmaan myös ihmistä, joka on tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen saavutuksistaan, pidetään jotenkin kummallisena.
Mitenkään Sinun persoonaasi arvostelematta... ;)
Suomalaiseen luterilaiseen kulttuuriin jotenkin kuuluu kärsimyksen ylistäminen ja onnen kätkeminen. Puhumattakaan, miten se tällaisella kasvottomalla keskustelupastalla tulee esiin. En minäkään näin oikeassa elämässä esiinny vaan pidän visusti kynttiläni vakan alla. Sitä paitsi tuli mieleen toisesta, suljetusta keskustelupalstasta (jossa esiinnytään omana itsenä), jolla käyn, että sovinnaisuus tappaa keskustelun ja tuskin sitäkään kukaan haluaa. Ihmisluono vain on sellainen.
tuota väitettä, että "sovinnaisuus tappaa keskustelun". Keskustelun taso riippuu sekä keskustelijoista, aiheesta että ympäristöstä. - Mittavia päätöksiä tekevät ja strategioita hiovat ryhmät käyvät usein seminaarimatkoilla juuri siksi, että silloin on parempi mahdollisuus keskustella laajemmin asioista ja oppia siten tuntemaan toisten tapaa ajatella. - Kun tunnet ryhmän henkilökohtaisemmin, voit aavistaa kunkin yksilön suhtautumisen esille tulevaan asiaan ja jopa mahdollisesti hioa esitystäsi siihen suuntaan, että voit korostaa hankalaankin asiaan liittyviä yhteisiä etuja. - Samoin tuollaisilla suljetuilla keskustelupalstoilla kannattaisi ehkä useammin poiketa aiheesta ja jutella niitä näitä, jolloin varsinaiseen asiaan saatetaan saada aivan uusia näkökulmia. - Mutta tämä on vain mielipide, koska en tiedä sen enempää tuosta keskustelupalstasta, johon viittasit.
Noinhan se työelämässä toimii. Muttei netissä edelleenkään. Tai mistäs minä tiedän, jos se toimii jossain muussa suljetussa ryhmässä. Naamakirjat ja muut sitten erikseen. Niissä kun ihmiset ovat enemmän tai vähemmän oikeitakin tuttuja.
sellaiset kultalusikka suussa syntyneet yleensä herätä kaikkein eniten ärtymystä? Niistä kun tulee sellainen tunne, ettivät he ole tehneet rikkauksiensa eteen mitään muuta kuin sattuneet syntymässään saamaan sellaisen etuoikeuden ja helpon elämän ainakin rahan suhteen. Jotkut vanhemmat älyää silti vaatia lapsiaan käymään kunnolla koulut ja opettaa heitä eri keinoin tuntemaan rahan arvon. Toisaalta sitten taas jotkut hemmotellaan pilalle ostelemalla heille lapsesta saakka kaikenlaista sormia napsauttamalla ja totutetaan ylpeänä kylvämään ja leuhkimaan rahoillaan jonka eteen ei itse olla laitettua tikkuakaan ristiin.
Semmostahan monesti juuri arvostetaan, että joku on itse tehnyt oman onnensa ja luonut vaurautensa. Monia se jopa innoittaa paiskimaan entistä kovemmin töitä oman vaurauden ja lastensa hyvinvoinnin eteen. Vaikka niin, tottahan se on, että aina löytyy niitä kateellisiakin oli se sitten melkein mitä ja miten tahansa hankittua, kunhan se on vaan jotakin sellaista mitä ei itsellä satu syystä tai toisesta olemaan.
"Mitä ei minulla ole, niin sitä ei pidä muillakaan oleman."
Ja toisaalta, miten sen tuo esiin.
.
Nousukas on negatiivinen sana, ja se kuvaa mielestäni juuri tyyppiä jolla kilahtaa raha hattuun, ja se alkaa nostaan itseään alentamalla muita lisää.
Niitä piirteitä jotka sinussa mua eniten vituttaa, on varmaankin juuri osa tuota nousukasmaisuutta mikä aiheuttaa kyvyttömyyden ymmärtää sellainen asia, että ei kaikki maailman ihmiset pysty eikä voi olla onnekkaita ja tehdä samaa juttua olematta silti sen kummemmin esim. vähemmän yrittäviä. joku voi yrittää enemmänkin mutta ei vaan onnistu kun ei tuke tarpeellista onnenkantamoista.
Joo ja mä alan aina nykyään kirkuun raivosta (no en.. ainakaan ääneen) kun alat selitteleen kuinka kaikkien pitää mennä kouluun opiskeleen ilmeisesti akateemiseksi, jotta pääsisi eteenpäin vaurauteen. Joskus kirjoitin sulle mitä tapahtuu, kun kaikki painelee sinne kouluun mutten muista vastasitkos siihen tai ymmärsitkös sen että se on aika mahdotonta, ja jos kaikki lukee akateemisiksi niin niiden aloijen arvostus laskee kuin myös palkat yms ja jne. Paljon kaikenlaista mutta pääasia on ettei kaikki voi sitä tehdä tai sunkin palkkasi olisi sen jälkeen n.500e/kk, ja oven takana jonottaa toinen toistaan koulutetumpia jotka ovat valmiita tekeen sitä hommaa 450e:lla. Palli olisi aika tuulinen..
Mitähän mä taas.. Enivei, mua ei nousukkaissa, kuin myös muissakaan, vituta muu kuin ne että paljonko ne sillä leveilee, unohtaako taustansa ja alkaako halveksivasti selitteleen vähävaraisemmille että "mene kouluun!!" ymv halveksivaa jolla osittaa sen että on unohtanut monia perusasioita kuten ettei kaikki voi tehdä niin yms.
.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta, kykyjä eikä onnea. Enkä minä ikinä heitä väheksy. Mutta ne, joilla on, mutteivät silti viitsi, niin niitä minä en vain kerta kaikkiaan ymmärrä. Tai ymmärrän, jos ovan valintojensa tuomaan tilanteeseensa tyytyväisiä, mutta kun harvoin ovat.
Muistan tuon "koulutuspoliittisen" keskustelun, josta itse asiassa olimme samaa mieltä. On käsittämätöntä, että yritetään koulutta 60% ihmistä AMK:ssa, jos kaikki valmistuneet luulevat pääsevänsä pomoksi tai asiantuntijaksi. Puhumattakaan akateemisista. Kun niitä hommia ei vain kertakaikkiaan riitä kaikille paitsi armeijassa. ;-)
Stereotypiaa ja antipatiaa.
Nousu kusesta ja opettelu kirjoittamaan. Ehkä silloin jotain aikaan saat.
Mitä maailmalla kuulutetaan? Tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi?
Ehei, vaan tulla kuuluisaksi ja (hys) rikkaaksi.
Kaikki voivat olla miljonäärejä, vakuutellaan, mutta miksi kaikilla ei voi olla miljoonaa?
Orja se laivastakin ponnistaa, sanoivat muin. roomalaiset.
Köyhät ovat keskuudessamme aina, mutta timantit ovat ikuisia.
Joka kuudes ihminen maailmassa näkee nälkää. Siinäkin on yli miljardi.
"kell onni on, se onnen kätkeköön"- on suomalaisslogan ja käytösmalli; jota vasten käyttäytyviä katsotaan hieman kieroon helposti.
"Mitä väärää siinä on, että joku yrittää ponnistella elämässään korkeammalle oksalle ja joku jopa onnistuu siinä? Mikä siinä on niin halveksuttavaa, että se pitää suomalaisen kulttuurin mukaan kätkeä vakan alle?"
Minusta siinä ei ole mitään väärää. Mutta kusen nousemista päähän ei voi puoltaa.
On eri asia sanoa mm:
Tämä piirustukseni on tosi hyvä, olen tyytyväinen siihen.
kuin että sanoisi:
Tämä piirustukseni on parempi kuin teidän.
Johtuu siittä, ettei kaikki siinä onnistu. Toisekseen olet epäilyttävä: Olet käyttänyt jotain kepulikonstia. Työllähän ei Suomessa rikastu. Joko olet huijannut tai sitten käyttänyt muita ihmisiä hyväksi.
Toisaalta tämä minun moukarointini maan syvimpään rakoon on niin hauskaa, kun olen jonkinmoisesta 'varakkaasta' perheestä lähtöisin. Jonkun suistaminen köyhyyteen ja onnettomuuteen tuntuu niin hyvältä.
Tilannetiedotuksena: Varallisuuteni on kaksinkertaistunut perinnön onnistuneesta sijoittamisesta tiettyyn kohteeseen. Tästä nokkeluudesta saan kiittää yksinomaan iteäni. KIITOS. Toisekseen olen suuntautumassa uusille urille ja lähden opiskelemaan. Elikkäs mun itseni toteuttaminen siis työ tulee tapahtumaan jollain muulla alalla kuin taiteessa. Häh HÄH HÄÄÄ XP
että kerjäät tunnustusta aineellisen omistajuutesi johdosta. Tunnustuksen kerjääminen kertoo henkisestä kypsymättömyydestä aineelliseen omistajuuteen.
Aineellisella omaisuudella kerskailulla on väistämättä vastakkainen puolensa ja se on itsensä tunteminen mitättömäksi. Haet itsesi ulkopuolelta vahvistusta sisäiseen heikkouteesi.
Ihmisen erottaa eläimestä se, että ihminen pyrkii pitämään hengissä muutkin kuin itsensä.
Ehkäpä minä todistan sillä itselleni jotain. Ei sillä ole merkitystä, mitä muut ovat asiasta mieltä. Henkistä kypsymätömyyttä hyvinkin, mutta miten siihen olisi voinutkaan kypsyä muuta kuin perityn omaisuuden kautta, jolloin ei olisi itse tarvinnut pistää tikkua ristiin?
Miten muuten elämässään eteenpäin ponnistelematon ja köyhyydessä pysyttelevä pyrkii pitämään muutkin hengissä ihmisyyden nimissä? Tyhjästä kun on paha jakaa.
Sinulla näyttäisi olevan orjan mieli herran vaatteissa.
Sinua ei kuitenkaan kadehdita. Syystä tai toisesta. Ainakin kovasti todistelet ja selittelet sitä miten hyvin sul menee. Niin kovasti, että se menee jo epäuskottavuuden puolelle. Toisaalta puhut, että sul on kaikki asiat paremmin kuin hyvin, akka on miljonääri, elämä on yhtä nousukiitoa ilman minkäänlaisia suvantoja jne. Mut sit toisaalta sun suurin toive onnellisuuden kasvattamiseksi on raha. Ei mee jakeluun. Kyllä jos ihminen on tosi köyhä, niin sillon mä ymmärrän sen, että sen onnellisuus vois lisääntyä riittävän perustoimeentulon saavutettuaan, eikä kaikki aika menisi sen murehtimiseen, että kuinka rahat riittää. Mutta, että sinunlaisesi ylempää keskiluokkaa oleva ihminen muka luulee, että raha lisäisi onnellisuutta. On ristiriitaista ja epäloogista, enkä muista tiedä, mutta minä ainakin suhtaudun sun juttuihin melko suurella varauksella.
Jotta... en tiedä oletko nousukas vai mikä olet. Nousukkaat on moukkia ja osittain tietty tuon moukkamaisuuden sinusta tunnistaa. Mutta sitä en tiedä, että onko tuolle moukkamaisuudellesi taloudellisia tai muitakaan perusteita. Koska mitä sitten vaikka joku sua täällä kutsuu esmes kuminuken nussijaksi? Ei mitään. Jos elämä on muualla kohdillaan ja kaikki on sinulla niinkuin sanot kaiken olevan, niin sinä vähät välittäisit siitä mitä täällä sinusta sanotaan. Sitä ei vaan tapahdu, vaan sinä käyt antamassa 'samalla mitalla' takaisin.
Niin, en tiedä. Siinä hieman mielikuvia mitä sinusta on syntynyt tässä vuosien kuluessa. Olit huomattavasti parempikäytöksinen vielä vuosi-pari sitten. Jotta, saattaahan se olla niinkin, että olet menettänyt jotain mitä sinulla vielä pari vuotta sitten oli. Noh, aivan sama, ei kutita mun napaa. Hyvää loman jatkoa kuitenkin.
mutta minua se alkaa tympiä, jos joku runsaasti rahaa omaava jatkuvasti korostaa sitä, kuinka on itse rahansa ansainnut kovalla työllä ja viljelee sanontaa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siinä ajatuksessa nimittäin on se kääntöpuoli, että tulee sanoneeksi, että jokainen, joka ei ole yhtä paljon rahaa saanut aikaiseksi, on laiskempi, huonompi tai tyhmempi.
Ei se toisen raha minua satuta, vaan se, että sitä pidetään ahkeruuden ja viisauden mittana. Siinä nimittäin on aina vähän kyse onnestakin. Syntyperän puolelta voi onnekas ja sattumankin takia ja minusta sekin on vain hyvä asia. Toivoisin vain, että ihmiset osaisivat sitä arvostaa.
En ihan täysin ymmärtänyt, että mitä haet aloituksellasi. Mä ainakaan en koskaan ole sua mitenkään mainitsemanasi nousukkaana juttujesi perusteella kokenut. Sen kylläkin olen nähnyt ts. tää on mun henkilökohtainen mielipiteeni, että sulla on väliin aika ehdottomia mielipiteitä. Joskus jokin on saattanut sattua silmiin, mutta persoonastasi sinänsä en osaa sanoa halaistua sanaa. En tunne sua mitenkään.
Tiedäks. Mä juttelin tänään (oikeasti) yhden sellaisen suuresti arvostamani vanhan herran kanssa, jonka suku on rakentanut aikoinaan paljonkin Helsinkiä, ts. kyseinen ihminen kuuluu niinsanotusti ja täten arvostettuun sukuun. Siinä ihmisessä ainakin ( kyseisellä herrasmiehellä on ikääkin jo kunnioitettavasti) kaikkein merkille pantavin piirre on vaatimattomuus. Hän on se, joka ensimmäisenä nousee ojentamaan tuolin itseään puolta nuoremmillekin ja hän osaa keskustella hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Itseasiassa aivan kaiken tyyppisten ihmisten kanssa. En osaisi kuvitella, että hän ikinä brassailisi millään sellaisillakaan asioilla, joilla kenties joku muu helposti saattaisi, kuten vaikkapa sukulaisilla tms. Se sivistystausta loistaa positiivisessa mielessä vahvasti siitä ihmisestä.
Mä en tiedä, mitä sitten "nousukkuus" käsitteenä olisi, mutta omasta mielestäni se voisi kenties olla jotakin karkeaa ja brutaalia tms. ylipäätään jotakin yletöntä materian korostusta? Vastenmielistä ainakin omasta mielestäni on, jos joku täydellisessä yltäkylläisyydessä elävä esimerkiksi pilkkaisi ihmisiä, jotka miettii vatsa kurnien, että miten raha riittää edes ruokaan. (Sellaisessa käytöksessähän ei voi olla kyse mistään muusta, kuin täydellisestä moukkamaisuudesta.)
Ja: yhtään ketään sinänsä erityisesti arvostelematta, niin olihan esimerkiksi se Rytsölän Lamborghini-temppukin esimerkiksi aikoinaan aika mauton.;D ( Se auto-juttu siis...Ikäänkuin meitä tavallisia suomalaisia jotenkin kiinnostaisi, että ukko hankki kalliin auton... Itkut!)
lienee käyttökelpoinen termi edelleen. Minun mielessäni se tarkoittaa ihmistä, joka nousee ja pyrkii nousemaan alkuperäisestä yhteiskuntaluokastaan ylempään luokkaan.
Nousukas on hankalassa välikädessä: jos nouset työläisyydestä porvariuteen, jälkeen jäävät pitävät sinua luokkapetturina ja vihaavat ja kadehtivat sinua. Toisaalta "vanhat porvarit eivät ota sinua suopeasti vastaan, koska kuitenkin kannat työläistäustaasi mukanasi ja se näkyy. Nousukas ei pääse piireihin kuin rahan voimalla.
Nousukasta ei rakasta kukaan, paitsi hän itse. Hänen tärkein ominaisuutensa on se raha tai sivistys, jonka voimin hän on noussut. Siitä hän pitää kiinni ja sitä hän vaalii. Nousukasta syytetään siitä että hän korostaa hankkimaansa omaisuutta, mutta - kuvailemassani tilanteessa - mitä muuta nousukas voisi tehdä, kun se omaisuus, aineellinen tai henkinen, on hänen ainoa ystävänsä?
Nykyään luokkarajat eivät ole tuolla tavalla selkeitä. Yritin pohtia sitä alkuperäistä tilannetta, jossa termi ehkä on syntynyt.
Onko tuo kuvailemani asetelma edelleen voimassa? Tunnistatko tuollaisen nousukkuuden itsessäsi?
eliitin kirjoihin sillä, kun haukkuu sossun asiakkaita, kommunisteja, työttömiä ym. sekä ylistää poliitikkoja ja yritysjohtajia näiden "oikeudenmukaisista" palkkioista ja palkkioista. Miten joku voikaan vihata omia juuriaan tuolla tavoin...
Noin se on varmaan joskus ollut. Tosin tuo kuulostaa enempi siltä, että köyhästä torpparin pojasta on tullut teollisuuspohatta. Sitä paitsi ajatellaan vaikka Jorma Ollilaa tai jotain muita vastaavaa. Hyvin heidän seuransa näyttää kelpaavan yhdelle jos toisellekin. Niillekin, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa.
Siksi toisekseen ainakin minulla on sama nuoruusvuosien kaveripiirini, riippumatta kenenkään nykyisestä elämäntilanteesta. On työtöntä, duunaria ja johtajaa. Kunhan mietin, että missä ovat ne ihmiset, joiden ystävyyssuhteet muuttuvat yhteiskunnallisen aseman myötä? Minä en ainakaan tunne sellaisia.
Aina löytyy joku jolla on enemmän fyffee ja myöskin se, jolla on vähemmän. Mun puolesta jokainen saa ponnistella mihin se lystää. Kannattaa vaan pitää mielessä sekin, että tää elämä on pikkasen turhan lyhyt ryynätä jonkun sateenkaaren pään perässä. Mä en nimittäin ole vielä törmännyt ihmiseen, jonka mielestä sillä on nyt tarpeeksi mammonaa ja se voi keskittyä siitä nauttimiseen.
Paitti kun oma laiska itteni, joka ei sekään osaa lopettaa.
Eikö nousukkuus olekaan hauskaa? Varsinkaan ilman huomiota:)
Leikki sikseen..
En ole koskaan tajunnu sitä, miksi ihmisten peili näyttää kummallisia kuvia totuudesta. Otin kerran kuvan sairaalassa syöpäänsä kuolevasta potilaasta. Otin värit pois... jätin vaan pöydälle vaaleanvihreän omenan.
Vain yksi niistä, joille kuvan näytin, kohtasi kuvassa kuoleman. Muille oli ihmetyksen aihe se omena..
Niin että miten matkanteko voi olla monimuotoista.. Nousukkuus on vääristävä peili. Elviskin on kuollu, mutta silti elvistellään? Jollakin on kymppi rahaa tilillä ja kaikki enemmän ok, kuin toisella, jolla on persesilmää myötern velkaa egonsa kulissien takia.
Vaan se kenen/keiden naamaa käyttää portaanaan tai millaisin keinoin pitää kiinni saavutetuista eduista ja kuka on se joka ensimmäisessä tai toisessa käänteessä kärsii kun keinot muuttuu keinotteluksi.
nousukas on just tällanen mitä sä kerrot ensimmäisessä kappaleessa:
"No tietysti siksi, että nousukas leveilee saavutuksillaan ja elvistely on tympeää kuunneltavaa."
Lähellä loppua mainitset nousukkuuden olevan jotain tällaista:
"Mitä väärää siinä on, että joku yrittää ponnistella elämässään korkeammalle oksalle ja joku jopa onnistuu siinä?"
Mix messages.
Lopputulema: ensimmäinen vaihtari on spede jälkimmäinen ok. Kumpaa sä haluat olla?
mitään vikaa vaan siinä jos ei voi enää ostaa tarjouksessa olevia tuotteita ettei maine mene tai kävellä vaikka tarjoustalon/tiimarin ohitse voimatta pahoin. (piirustus-maalaus tarvikkeita niistä ei kannata ostaa hitsin surkeita vermeita lopahtaa lapsen kuin lapsen innostus taiteilemiseen, eikä monia muitakaan mutta pointti varmaan tuli selkeesti selväksi mikä vika osassa nousukkaissa on)
Kysynpä vain taas mitä järkeä maksaa melkein puolet enemmän ja jopa puolet enemmän samasta tuotteesta ja ihan vain syystä että rakennettu minuus luhistuu? Mikä tekee paremmaksi ihmisen joka ei osta tarjouskamaa, siihen verrattuna joka ostaa vaikka raha ei kummallakaan ole ongelma.
jos elämä olisi reilu, niin kaikilla olisi hauskaa.
Koska se ei sitä ole, niin ei muuta kuin onnea odottelemaan, tai sitten perseennuolentaan.
Jälkimmäinen on katalyytti.
Tosin perseennuolennasta voi tulla paha mieli ja pahanmakuinen kieli. Rimmasi. Eino Leino.
Ja toisaalta, kaikkeen tottuu.
jokainen on nousukas; ponnistelemme jatkuvasti saadaksemme jonkun asian paremmaksi.
*koirat haukkuu ja karavaani kulkee*